Onko täällä muita yli viiskymppisiä, joiden lapsuuden kodissa on pitänyt lapsena käyttää luovuuttaan, eli kun rahat perheessä olivat suurilukuisen perheenjäsenmäärän vuoksi silleen tiukilla, ettei sitä nyt vaan esim. meikäläinenkään pikkulikkana ihan kaikkea joulupukin konttitoivomustaan saannut lahjana, niin piti sitten itse kehitellä tuote, jolla leikkiä, ja tahdon nyt kertoa yhden lapsuuteni esimerkin luovuudestani ja tarinani alkaa:
Nimittäin meitä oli viisi lasta, ja minä pahnan pohjimmaisena olin tietty hiukkasen lellitty pienestä pitäen, ja sainkin lapsena melko paljon leikkikaluja joululahjoina, joita toivoinkin pukille väsätyissä kirjelappusissa, mutta oli yksi lahjatoivomus, joka ei koskaan toteutunut eli NUKENVAUNUT. Muoviset semmoset hepposet nukenrattaat kylläkin sain eräs jouluaatto pukin kontista, mutta joka joulu toivoin ihan oikeita nukenvaunuja. Noh, nou hätää, minähän kehittelin ne sitten sillä lailla, että kaivoin yläkerran vinttikomerosta tyhjän, puisen, punaisella maalilla maalatun vanhan omenalaatikon, johon leikkasin ruskeasta pahvilaatikosta kuomun, ja siihen sitten verhoiksi äitini vanhoista sen aikaisista läpinäkyvistä hieman reikiintyneistä ohkaisista huiveista verhot. Ne laitoin nuppineuloilla kiinni pahvilaatikon reunoihin. Noniin ja sitten tuli probleema eteen, että mistä pyörät vaunukyhäelmäni alle, mutta mä sitten tinttasin koko laatikkosysteemin kesäisellä omakotitalomme pihalla telttatuolin päälle, sen semmosen kokoontaittuvan tuolin, ja kuvittelin, että olis niinkuin pyörät alla, ja jotta tätä hökötyskeksielmääni ei kukaan olis naapureista ohikulkeissaan nähnyt, vein sen talomme seinustan ja marjapuskien ja piha-aidan katveeseen, jossa sitten leikin vauvanukkeni kanssa. Mihinkäänhän nuo vaunut eivät siis liikkuneet, koska ei niissä kumipyöriä ollut alla, mutta ei se haitannut, kuvittelin, että ne työntäessäni liikkuivat, :))))heh.
Edellä mainittu nyt oli yksi esimerkki ajasta, jolloin piti lastenkin käyttää luovuuttaan enemmän kuin nykylasten enää viimeisinä vuosikymmeninä, koska esim. nyt on köyhemmissäkin perheissä ollut varaa ostella lapsilleen nukenvaunut jne. kaikkea muutakin on enemmän tarjollakin lasten leluissa kuin ennen aikaan.
Kaikista aikuisten käyttämistä esim. taloustarvikkeistakin on tehty lapsille pienoiskopiot lasten leikkeihin. No, olihan niitä silloinkin kahvipannua ja kahvikuppeja jne. muttei ihan kaikkea kuten nykyisin on saatavillakin kaupoissa leluvalikoimassa.
Hyvä esimerkki on nukkekoditkin nykyisin ja omienikin lasten ollessa pieniä, niin kaikki tarvikkeet nukkekotiinkin sai ostettua kaupoista valmiina. Itse sain aikoinaan lapsuudessani joululahjaksi isäni itsetekemän nukkekodin, ja hän oli tehnyt myös suurimman osan huonekaluista itse siihen, mutta toki silloin oli myös jo muovisia nukkekodin kalusteitakin saatavilla esim. kylpyhuonekalusteet ja keittiön tiskipöytä jne., jotka minäkin nukkekotiini sain.
Onks muilla luovuus ollut huipussaan 60-luvulla lapsuudessaan...
24
564
Vastaukset
Et arvaakkaan, miten paljon on luovuuttta käytetty.
Kaikki kun piti käyttää loppuun, niimpä tennaritkin niin kauan kun pysyivät jaloissa.
No äiti toi sitten uudet, ja jäi tyhjä laatikko ja paperia.
Minä käärin ne vanhat, haisevat tennarinresut sen pergamentin sisään sinne laatikkoon, ja päälyspaperit päälle, ja paperinarulla vielä hyvät sidokset.
Ja sitten kävin viemässä paketin maantienlaitaan.
Ensimmäinen auto teki tiukan jarrutuksen, ja pakitti hakemaan paketin.Oli muuten kuussatanen fiiatti.
Mieltä vaan kutitti ajatus, jos ja kun ne on sen paketin avanneet.- näppäräsormi
Mun ekat nukenvaunut olivat isäni huolella tekemät kopiot sen ajan oikeista lastenvaunuista. Äiti teki mun nukeille ihan samat vaattet , kuin mullekin, ja mulla oli joka lähtöön ainan hienot saksalaisten kaavalehtien kaavoilla ommellut vaatteet. Kangas oli yleensä ympäri käännettyä ja vähintään kerran käytettyä, mutta mitä väliä. Mä opin jo ihan lapsena, että mitään puutetta ei ole, kun osaa itse tehdä. Eräs tuttava yritti kerran hehekutella sitä, kuinka meidän lapsuudessa ei ollut mitään. Vähän ihmettelin, koska minun mielestäni minulla oli ihan kaikki, mitä minä tarvitsin, eikä oltu mitään rikkaita tai edes hyvätuloisia.
Lapsena oppimaani olen hyödyntänyt ja olen erityisen ilahtunut, että kierrätys on tullut muotiin. Minä en ole koskaan köyhä. Joo mutta sehän olikin hei parhainta rikkautta kun kaikkea ei ollut.
Ihania kauppaleikkejä ulkona , käpylehmiä, tikut laudalla jne....
Nukellekin sai tehdä itse ja äiti ja mummo, vaatteita.
Muistan tuon ajan tosi lämmöllä.- Hei kun keikuskelen
Huomenta sinulle, luovalle ihmiselle.
Sitä mukaan, kun luin tekstiäsi, pääni sisus maalasi kuvaa noista sinun itse tekemistä nukenvaunuista. Aivan ihastuttava kertomus. Ja sen telttatuolinkin keksiminen oli mitä parahin oivallus. Voin kuvitella myös sen suuuuuuunnattoman tyytyväisyyden tunteen, jonka sait, kun nukenvaunut olivat valmiit ja sait ruveta leikkimään sillä. Tämmösiä aloituksia olisi kiva lukea enemmänkin.
Luovuudella leikkiminen oli omassa lapsuudessani mukana lähes päivittäin.
Äitini oli myös oikea luovuuden pesä. Ja taitava käsistään. Teki mahtavan hienoja vaatteita mun barbie-nukeille. Ihastuttavia juhlapukuja, rintamus täynnänsä paljetteja tai pikkuruisia, pienen pieniä, muovihelmiä yksitellen neulottuna puseroitten koristeiksi. Sokerilla tärkättyjä lierihattuja, jotka hän oli virkannut hyvin ohuista langoista. Niin ja aika makeen näköisiä oli myös virkatut jakkupuvut. Arvelen, että hänelle tuli ns. kaksinkertainen ilo näitä vaatteita tehdessä, nimittäin se, että pompin ihastuksesta ne saadessani ja toisena asiana, että hän sai tyydytystä myös omien käsiensä ja luovuutensa tekemisestä.
Myönnän, että minun lapsuudessa ei ollut pulaa rahasta ja sain aika paljon kaikkia valmiita tavaroita lahjoiksi ja en sen tähden käyttänyt omaa luovuuttani tekemällä vastaavia leikkikaluja, kuten sinä teit.
Minä tyydytin omia luovuuksiani piirtelemällä ihan vallan hullun lailla. Aina aina ja aina oli kyniä kädessä. Myöhemmin tuli sitten nuo soittohommat. Muistan kanssa lapsuudestani, että ostoleluja oli aika niukasti. Legopalikoiden korvikkeena käytin isän puutöistä ylijääneitä puunpaloja, joista pinoamalla ja mielikuvituksen avulla pystyi rakentamaan ihan mitä vaan. KUn ikää tuli lisää ja työkalut alkoivat pysyä kädessä niin aloin tekemään leluja itse. Muunmuassa pulkan tein naulaamalla puukehikkoon taivutetun kovalevyn pohjaksi ja liukukiskoina käytin pakkausvannenauhaa.
Pojat ovat tietenkin poikia ja leikkiaseetkin tehtiin itse. Klassinen kivääri sahattiin ensin laudasta, mutta pitihän se saada toimimaakin. Kiväärin päälle kiinnitettiin piipuksi rautaputki ja puusta veistettiin siihen sopiva mäntä, jolle antoi vauhtia pyörän sisäkumista leikattu nauha ritsan tyyliin. Ammuksina käytettiin mm. pihlajanmarjoja!
Siihen aikaan leikittiin vielä perinteisiä pihaleikkejäkin kuten kirkonrottaa, mihin ei mitään erityisiä välineitä tarvittu. Talvella tehtiin lumilinnoja ja kunnon lumisota laitettiin pystyyn heti kun oli suojaa. Kevättalven riemuihin kuului taas fillarilla ajo lumihangella. EIkä haitannut vaikka rengas joskus upposi ja lensi yli sarvien.
Aika tietysti kultaa muistot, mutta minusta minä elin onnellisen lapsuuden. Oli ihan hyvä elämänkoulu, ettei kaikkea haluamaansa saanut!- kuten näin esim.?
Hieno kertomus "norMix" omasta lapsuudestasi liittyen lapsuusajan luovuuteen pojan näkökulmasta; ja koska minullakin oli kolme veljeä, niin todellakin sain sivulta seurailla myös lapsuusperheeni poikien sen aikaisia leikkejä ja pelejä; ja heidän sen aikaista kekseliäisyyttä leikkikalujen tekemisissä, ja noita samanlaisia juttuja veljenikin luovuuttaan hyväksi käyttäen leikkeihinsä valmistivat. Puusta ne munkin velipojat tai sanotaan, että nuorimmainen veljeskaartistani etenkin teki itse leikkipyssynsä "lännenmiehen"-leikkeihimme, joihin minäkin pääsin mukaan pikkusiskona. Veljeni valmisti pahvista myös coltti-aseilleen pistoolikoteloita - ja niittauskone oli siinä hyvänä apuvälineenä (isämme kotikonttorihuoneesta löytyi em. välineitä). Puusta veljeni valmisti myös keppihevosia, eikä täten tarvinnut harjalla ratsastaa kesällä pihapiirissämme.
Vanhoista mustavalkoisista valokuvista olen ihaillut esim. 50-luvun vanhempien veljieni ja siskoni sen aikaisia leikkikaluja, jotka olivat kotona vanhempien ihmisten (isän ja isovanhempien valmistamia): ihania puusta tehtyjä leikkipolkuautoja puupyörineen ja keinuheppoja. Ei siihen aikaan ollut muovisia leikkikaluja Suomessa ainakaan. Ei legopalikoita ollut vielä, kuten itselläni jo oli 60-luvulla, vaan muistan kun mummolassani oli näitä puisia palikoita, joista rakenneltiin. Sitten muistan vielä ne ihanat puiset hyrrät, joita tuvan lattialla pyöritettiin.
Voi, voi lapsuuden leikkejä on joskus kivaa muistella, ja etenkin itse pienessä kylässä varttuneena oli leikkimispuitteetkin aivan erilaisia kuin kaupunkilapsuuden viettäneillä. Naapureissa oli lapsiakin joka talossa enempi kuin yksi tai kaksi, niin siihen aikaan sai kunnon pihaleikit aina pystyyn koottua niin kesällä kuin talvella.
Lumisodat ja lumikasojen päällä kukkulan kuningas/kuningatar-kisailut sekä hiihtokisat paikallisesta osuuskaupasta ostettuine pikkupalkintoineen.
- nx
,Vanhoista kouluvihoista leikattiin tyhjät paperit pois, samoin sanomalehdistä valkoiset kohdat, niihin piirreltiin.
Keksittiin leikkipaikat kun vain löytyi kiviä, siihen aikaan prässättiin kasveja kouluun vietäväksi.
Keräilin tölkinavaajia, sitten itkin kun veljeni heitti ne tunkiolle. Kaikkea muuta kiusaa hän teki kun ymmärsi, olin nähnyt vaivaa kaikesta. Aikuisen olen keräillyt erikoisia esineitä antikvarioista ja kirpputoreilta.
Hieno tunne kun sai ostaa omilla rahoillaan vaatteita ja viedä kotiin joululahjoja.
Isä varoitteli, älä ikinä opettele sellaiseksi että rahojasi jakelet kun itse oli nuuka. - uudeltamaalta
minulla luovuus ja kekseliäisyys olivat huipussaaan ala-asteella mutta yläasteella olessani kiusaajat veivät motivaationi.nykyään olen tavallinen duunari ja kiusaajani jatkaa harrastustaan opettajana.
Koulun korkein päämäärä oli tappaa luovuus. Tavallisen kansan ei tule ajatella itsenäisesti ja tehdä omia oivalluksiaan. Kansa haluttiin pitää tottelevaisena ja ahkerana. Koulusta annettiin opetusta, että sinulla tulee olla ylempi auktoriteetti ja sinun tulee totella sitä ja noyrästi kunnioittaa. Nahoissani sain sitä luovuuden tappamista tuntea, niin kotona kuin koulussakin. Taiteellisuus ja luovuus oli kauhea paha asia. Mutta tottelevaista ja nöyrää ei minusta kuitenkaan tullut. Minua eivät saaneet nitistettyä, ei opettajat eikä vanhemmatkaan, vaikka kaikkensa yrittivät. Luovuutta kun ei voi tappaa.
Toivottavasti nykyisin olisi lapsilla koulussa helpompi olla. Tiedä häntä, ehkä se sama meno jatkuu. Tuntuu joskus että nykyisin sitä luovuutta yritetään oikein opettaa. Hienoissa ja kalliissa harrastuksissa kuljetetaan ja luullaan että sitäkautta lapsi oppii luovaksi. Harmi vaan, rahalla sitä ei todellakaan saa.
Itse olen aina halunnut toteuttaa itseäni ja luoda uutta valmiin tuotteen sijasta. Valmistan edelleen paljon vaatteita itselleni ja läheisilleni. Nykyisin se ei ole enää se halvempi vaihtoehto useinkaan, verrattuna orjatyövoimalla tehtyyn kääsään. Lapsena kotonani teimme vaatteet itse siksi kun niitä ei ollut. Asuin kaukana korvessa maalla yksitoista lapsisessa perheessä, joten kaikki tehtiin itse.
Olen aina kapinoinut auktoriteetteja vastaan ja kärsinyt siitä ongelmasta. Onneksi kuitenkin olen aina löytänyt itsenäistä työtä itselleni ja sellaista missä pääsen toteuttamaan ideoitani. Aina se luovuus ei todellakaan ole ollut se ihanteellinen asia...luovat kaudet ovat joskus ehkä olleet raskaita muille läheisille...Luova on usein niin herkkä ja haavoittuva. Sinussa on nähty jotain sellaista joka on ollut muserrettava jostain syystä ja kuitenkin jää tässä sellainen tunne että olisi ollut parempi jos olisi epäonnistuttu sillä tämä maailma tarvitsee paljon lämpöä näinä päivinä, sitä mielen lämpöä.
- N
Ulpukoistatehdyt potsit,käpylehmä,pumpulistalumi on noita.sanomalehestä ja perunajauhoista tehtytulivuori.
Täällä kohtalotoveri siinä nukenvaunu asias. Heti tuli elävästi mieleen miten niistä unelmoin. Naapurin tytöllä oli ja kade olin kovasti siitä hänelle. Rattaat minäkin sain, ja nukkekodin isosisko teki oikein hienon joululahjaksi.
Pikkuveljellä oli kummitäti Ruotsissa sai "hienoja" lahjoja ja pääsiäis munia. Niitä kuolasin vierestä. Mun kummitäti osti suklaa rusinoita joista en pitänyt:( Toinen kummi osti mummo mallin vaalean punaisia kerrastoja. Niitä pilkattiin sisarusten kans ja äiti ei tykänny yhtään. Lopulta sanoi kummitädille ei kannata turhaan ostaa kun nyky nuoriso ei niitä pidä:D- Vesa Kaitera
Olen ollut jossain määrin luova henkilö aina, mutta näin vanhemmalla iällä olen pystynyt toteuttamaan luovaa ajatteluani suhteessa tehokkaammin. Puhtaasti tuloksien perusteella elän nyt 59-vuotiaana suhteessa luovinta aikaani. Minulla oli ehkä aiemmin kovemmat kortit kädessäni kuin nyt, mutta tällä hetkellä pelaan niillä pitkäjänteisemmin ja paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä on kyllä lohdullinen tunne.
- Pelle Peloton
Vuosimalli 60
En tiedä köyhyydestä mitään edes 60 luvulta vaikka olen duunariperheestä. Kinkkua riitti ja reissattiin ympäri suomea.Silloin oli telttailu arvossaan ja asuntovaunuja ei ollut juuri kellään. Luovuus on muuttanut muotoaan noin 10 vuoden välein ja johtuu kai siitä että käy tylsäksi pitkänpäälle tehdä samaa työtä ja samoja harrastuksia. Nyt on useita eri ammatteja ja uusia kehitellään. Suunta näyttäisi olevan sellainen että tavaroihin ja materiaaliin kohdistuva luovuus tai mitä se nyt onkin muuttuu asioihin ja systeemeihin liittyväksi touhaamiseksi. Ennen en arvostanut koulutusta enkä arvosta vieläkään senkummemmin. Aika tyhmiä on monet suppeanalan osaajat.........- kuten näin esim.?
En minäkään 60-luvulla syntyneenä rutiköyhässä perheessä lapsuuttani joutunut viettämään, isälläni oli keskiluokkainen asemansa ja sitä myötä palkkakin ja erittäin hyvät luontaisedut työnantajaltaan, josta oli erittäin paljon hyötyä, koska meitä lapsia oli monta. Äitini oli siihen aikaan pääasiassa kotirouvana. Ei meiltä ruokaa puuttunut, eikä vaatteitakaan. Reissuja oli myös, mutta vain kotimaan matkailua ja sen ajan mukaisesti telttaillen leirintäalueilla. Isälläni oli myös sellainen ammatti, että jo työnsä puolesta hän tarvitsi autoa, vaikka hän ei ollutkaan ammatiltaan autoilijan alalla. Itse hän kuitenkin korjaili niitä, sillä aivan uutta mallia ei ollut varaa kuitenkaan ostaa.
Kerroinpa vaan aloittajana sen ajan esimerkin siitä, miten kuitenkin ei kaikkea saatu, mitä toivoimme, ja hyvä niin, koska se opetti myöhempääkin elämää varten, jotta kaikkea toivomaansa ei maailmassa tarvitsekaan saada, vaan joskus on hyvä tyytyä siihen, mitä ylipäätänsä sattuu saamaan, ja koskaan ei voi tietää, mitä edessä päin elämäänsä saakin. Sainhan sitten aikuisena ihan oikeat lapseni, ja heille oikeat vaunut työnneltäväkseni:);)
Elämä näet antaa, ottaa ja jopa kantaa yli huonojenkin aikojen.
Olen nimittäin ollut tosi tyytyväinen siihenkin opetukseen suurperheessä kasvaneena, että se litran vaniljakermajäätelö köntsä piti todellakin jakaa moneen osaan, eikä kukaan sitä saanut syödä vain yksin, mutta muistan kylläkin, kun ensimmäisen kesätyöpalkkani kuittasin, niin aivan ekana ostin tilipäivänä puolen litran paketin lakkakermajääteöä, jonka söin ihan kokonaan yksin. Olin silloin 11 v. - sitroen.
kuten näin esim.? kirjoitti:
En minäkään 60-luvulla syntyneenä rutiköyhässä perheessä lapsuuttani joutunut viettämään, isälläni oli keskiluokkainen asemansa ja sitä myötä palkkakin ja erittäin hyvät luontaisedut työnantajaltaan, josta oli erittäin paljon hyötyä, koska meitä lapsia oli monta. Äitini oli siihen aikaan pääasiassa kotirouvana. Ei meiltä ruokaa puuttunut, eikä vaatteitakaan. Reissuja oli myös, mutta vain kotimaan matkailua ja sen ajan mukaisesti telttaillen leirintäalueilla. Isälläni oli myös sellainen ammatti, että jo työnsä puolesta hän tarvitsi autoa, vaikka hän ei ollutkaan ammatiltaan autoilijan alalla. Itse hän kuitenkin korjaili niitä, sillä aivan uutta mallia ei ollut varaa kuitenkaan ostaa.
Kerroinpa vaan aloittajana sen ajan esimerkin siitä, miten kuitenkin ei kaikkea saatu, mitä toivoimme, ja hyvä niin, koska se opetti myöhempääkin elämää varten, jotta kaikkea toivomaansa ei maailmassa tarvitsekaan saada, vaan joskus on hyvä tyytyä siihen, mitä ylipäätänsä sattuu saamaan, ja koskaan ei voi tietää, mitä edessä päin elämäänsä saakin. Sainhan sitten aikuisena ihan oikeat lapseni, ja heille oikeat vaunut työnneltäväkseni:);)
Elämä näet antaa, ottaa ja jopa kantaa yli huonojenkin aikojen.
Olen nimittäin ollut tosi tyytyväinen siihenkin opetukseen suurperheessä kasvaneena, että se litran vaniljakermajäätelö köntsä piti todellakin jakaa moneen osaan, eikä kukaan sitä saanut syödä vain yksin, mutta muistan kylläkin, kun ensimmäisen kesätyöpalkkani kuittasin, niin aivan ekana ostin tilipäivänä puolen litran paketin lakkakermajääteöä, jonka söin ihan kokonaan yksin. Olin silloin 11 v.Luovuutta harrastelin ensin koululaisena navetassa luomalla 3-5 lehmän sonnat sontakuulusta tunkiolle. Nyt vanhempana olen luonut vain lunta. Viime talvena katoilta kerran, edellisenä kaksi kertaa. Sitten se maahan pudotettu ja kovaksi jämähtänyt rautalapiolla kappaleiksi ja kauas mäkeen.
Ensimmäisestä tilistäni ostin partakoneen ja se on käytössä vieläkin. Uudempia pari kappaletta hajosi jo, varaosia ei saa. Tähän uusittu leikkuupäät ja kotelo, kun toinen pudotti sen armeijassa lattialle...
Olin silloin 19 v ja kolmivuotisen ammattikoulun käynyt.
Olisko sitten aloittajan tarkoittamaa luovuutta se, kun joskus 60-luvulla tein matkaradioon autotelineen, verkkolaitteen teepurkkiin (käytössä yhä!) ja partakoneelle invertterin autoon? Lestadialaiselle pikkusiskolleni matkaradion verkkolaitteen rautapeltiseen olutpurkkiin? Tai myöhemmin kaikki perheen sängyt, hyllyt, senkin ja muuta suoranlaudan puusepäntyötä? Kun ei mieluista tai kohtuuhintaista kaupassa ollut. Kaikkea muutakin on joutunut tekemään, kun ei kaupassa ole sellaista, mitä tarvitsee tai se on joko rihkamaa tai kohtuuttoman hintaista.
Nyt yritän päästä tuosta lumen pakkoluomisesta eroon, mutta ei kukaan halua ostaa minulta omakotitaloa.
- Nostalagiaa
Kiva lukea tätä aloitusta. Kiitos kirjoittajille!
- Phoca5
Minä rakensin helikopteria.
Projekti valitettavasti keskeytyi koska vanhempani eivät hyväksyneet keittiön muuttamista helikopteritehtaaksi ja siihen että yhteistyökumppanini sairastui juuri kriittisenä päivänä.
Näin aikuisinsinöörinä olen kyllä kyseenalaistanut joitakin kohtia helikopterin perusrakenteissa.
Roottorin akseli oli kyllä luja nuori koivunrunko, mutta epäilen sen laakeroinnin toimivuutta. Laakerointina oli kopterin pahvilaatikosta tehdyn rungon pohjaan tehty reikä. Jo prototyyppivaiheessa ilmeni että laakeroinnin pystytuenta oli riittämätön.
Nyt epäilen myös laakeroinnin kykyä siirtää riittävä nostovoima roottorin akselilta runkoon.
Roottorinlapojen (pahvia) jäykkyysongelman onnistuin ratkaisemaan laminoimalla ne kaksinkertaisiksi liimaamalla kaksi pahvia päällekkäin. Tästä olen ylpeä, vaikka tämä Suomen ilmailuhistorian merkkipaalu päätyikin keittiön hellaan.
Kuningasajatuksena oli tuottaa roottorin pyörimisliike kietomalla akselin ympäri narua, ja sitten narusta vetelemällä, roottorin siis pyörähdellessä edestakaisin.
Nostovoiman säilyttäminen edestakaisin pyörivällä roottorilla 0-lapakulmilla jäi siinä vaiheessa vielä odottamaan havaintoja ensilennoilta.
Täytynee eläkepäivillä palata projektiin. Tästäkin tuli sitten mieleeni että miten luova ihminen klaaraa vapaansa, onko siinä paljon eroa sellaiseen joka ei ole kovinkaan luova?
Eli tuleeko vapaa-ajan ongelmia vai osataanko suht kivasti aina löytää mielekästä tekemistä ja miten sellainen luova suhtautuu kotiaskareisiin, löytääkö sinne jotain miten homma sujuu mukavammin :)
Ajatelkaapa luovia taiteilijoita ja heidän elämäntyyliän, onko se jotenkin jollakin asteella hieman erilaista. Puhutaan taiteilijasieluista, eivätkö he juuri ole luovia.
Luomisen tuskaa...- - MINÄ -
Aivan valtavan ihania kirjoituksia tästä aiheesta. Olen 60-luvun alussa viisilapsiseen uusioperheeseen syntynyt toinen lapsi, mutta vanhempieni ensimmäinen yhteinen lapsi. Äiti oli kotiäitinä. Rahaa ei paljon ollut ja äiti joutui usein ihmeitä tekemään ruokkiakseen meidät.
Joululahjat olivat yleensä hyötylahjoja (vaatteita ja jalkineita). Ne lelut, joita lapsena sain, olivat joko joululahjoina tai syntymäpäivälahjoina saatuja, eikä niitä montaa ollut.
Nukkekoti oli hieno juttu. Sen rakensin pahvilaatikosta liimaa apuna käyttäen ja siinä oli kaksi kerrosta ja rappusetkin yläkertaan. Huonekaluihin käytettiin materiaalina mm. tulitikkurasioita.
Värikyniä, meidän kotoa löytyi, mutta piirustuspaperia ilmeisesti ei, sillä kirjojen valkoiset alku- ja loppusivut oli täyteen piirretty samoin lastenhuoneen tapetti.
Sisäleikeistä yksi mukavimmista leikeistä liene ollut linja-autonkuljettajana oleminen. Keittiön korkea jakkara käännettiin nurin lattialle ja se oli kuljettajan paikka ja tuoleja taakse riviin, joissa matkustajat istuivat :)
Lapsuusajan ulkoleikeistä kauppaleikit olivat kivoja. Kaupan myytävät tuotteet löytyi ympäröivästä maastosta; käpyjä, heinänkorsia, keppejä, risuja etc... ja maksuvälineenä toimi erikoikoiset pikkukivet.
Muotivaatteita en myöskään saanut, mutta kiitos siitä, osaan tänäpäivänäkin tehdä tarvittaessa itse vaatteita. - idearikas48
luovuus lisääntyy kokoajan tästä 48v. eteenpäin. se on elinikäinen.
Moni asia meni silloin niin luonnostaan, ettei kunnolla muista..
Haluttiin laulaa, ja mikrofoni tehtiin jostain narun pätkästä, kiiltävää, oisko kahvipaketin taustapuoli käärittiin pyöreäksi, väliin jotain sopivaa.
Paras pulkka ikinä, oli mummolassa; iso muovisäkki, jossa pahnoja ta heiniä sisällä.. pehmeä oli alusta, ja lujaa kulki hyvässä mäessä.
Oisko tullut lähdettyä veljen kans kuutamolla hiihtelemään, jos ois ollu tietsikat tms.
Hienoja on lapsuusmuisot myös mulla.- kuten näin esim.?
:) kiva kekkaus toi teidänkin mikrofonin jäljitelmä -- tuli vain mieleeni omani vastaava eli hyppynarun muovinen kädenpidike sai mikrofonin virkaa toimittaa omissa iskelmälaulannoissamme naapurin likan kanssa; siihen maailman aikaanhan ei ollut vielä näitä nykyaikaisia langattomia mikkejä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2422621Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse791985Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101898Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki831357- 671315
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171238TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161098Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901090- 71943
Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42934