DVD-RW ja blu-ray-rw kompromissi, ottaisitko?

Jos olisi uudelleenkirjoitettava dvd tai blu-ray joka kestää 100 kertaa enemmän kirjoituskertoja kuin nykyiset, mutta jossa data kestää vain viikon tai pari kunnes se katoaa itsestään, ottaisitko sen valikoimaan muiden tallennusvälineiden rinnalle?

Voi olla että data olisi luettava pari päivää, sekava 2-7 päivää ja tyhjä viikon parin päästä, lämpötilasta riippuen. Nämä ovat vain suuntaa antavia esimerkkilukuja, mahdoton sanoa millaisen kompromissin kemia mahdollistaa.

Ottaisitko dvd-rw:n tai blu-ray-rw n jonka voi tyhjentää vain laittamalla se uuniin tietyksi ajaksi tietyllä lämmöllä kuin piirakan?

Entä mikä olisi näkymättömän musteen vastine DVD:n cd n tai blu-ray n kanssa? Ainakin yksi vastaus voisi olla, että bitit joissa on enemmän kuin 2 tarkoituksellista kirkkausastetta eli esim. 4 kirkkautta joilla koodataan 2 bittiä, tai 8 kirkkautta joilla koodataan 3 bittiä. Kun levyä luetaan tavallisella laserilla ja sensorilla tavallisella nopeudella, saadaan vain ne normaalit bitit ja ne ylimääräiset bitit ovat pelkkää "kohinaa". Kun levyä luetaan hitaammin ja isommilla sensoreilla eli "valotetaan" bittiä pidemmällä valotusajalla ja isommalla "aukolla", valokuvaustermejä lainatakseni, saadaan tarkkuus joka mahdollistaa ylimääräisten bittien luennan. Tämän toimivuus tavallisella levyllä riippuu siitä miten suorassa suhteessa kirjoittavan laserin pulssin energia ja lukevan laserin heijastuksen sensoriin aiheuttama kirkkaus ovat.