Olen terveydenhoitoalalla, vielä opiskelija mutta puoli vuotta kerkesin hankkia työkokemusta alaltani myöhempiä opintoja varten. Se loppui viime viikolla, hieman yllättäen, myönnän..
Yleisesti ottaen kaikki meni hyvin. Työntekijänä minussa ei ollut varmasti valittamista, sillä opin niin nopeaksi, että tein toisinaan muidenkin hommia, jos esim. joku oli väsynyt, huonovointinen tms. Olin myös todella oma-aloitteinen. Osasin kirjata niin hyvin että luulen olleeni siinä tehtävässä osaston tunnollisin. Enää ei siis voitu meidänkään osastoamme syyttää liian vähästä kirjaamisesta.
Huomioin niitä potilaita, joita ei ollut tapana huomioida. Olin aina avuksi opiskelijoillekin ja erityisesti ulkomaalaisille, koska uskallan kyllä puhua saksaa/ruotsia ja englantia sujuvastikin. Olen myös kiinnostunut hyvin erilaisista ihmisistä.
Jotain minussa oli kuitenkin pahasti vialla.
Itse en ole sitä vielä ymmärtänyt, ja siihen toivonkin teidän muiden kiusattujen valaistusta.
Olen toki pienikokoinen. Näytän 10 vuotta nuoremmalta, mutta ystävieni mielestä olen puolestaan todellista ikääni kypsempi. Kiusallinen yhdistelmä..
Olen "kiltin näköinen", en kaunis vaan enemmänkin ilmeikäs. Olen aito ihminen ja välitän aidosti niistä joita hoidan.
Olen harkitsevainen, hyvin perusteellinen. En siis ole osaston äänekkäimpiä enkä tavoittele lapsellisesti jotain valta-asemaa osastolla..
En ole myöskään tyhmä. Minulla on kiitettävä todistus alaltani, vaikkei hyvä todistus sinänsä ole merkki fiksuudesta, mutta ainakin halusta/kyvystä oppia.
Tilanne raportilta: alan kertoa järjestyksessä illan aikana hoitamistani potilaista. Olen tehnyt huomion eräästä miehestä, joka on mielestäni ollut hiljaisempi, jotenkin "vetämätön" illan aikana. Osoitan tämän yöhoitajalle. Sitten yhtäkkiä toinen samassa vuorossa ollut 60- vuotias hoitoalan konkari tokaisee: "ei sillä mitään ollut (viittaa kädellä ilmaisten huomioini olleen ihan turha, höpöttelyä vain jne.), kerro vaan jo seuraavasta". Sama hoitaja on jo useampaan otteeseen nolannut minut jos olen koettanut tuoda esiin jotain uutta tietoa alalta: "ei pidä paikkansa.. muistat väärin.. ei se varmaan niin ollut.. en usko, mitä huhuja oikein höpiset täällä" jne.
Raporteilla näin alkoi käydä yhä useammin, eikä ainoastaan tämän hoitajan taholta vaan myös muiden konkareiden taholta.. Lopulta epävarmuuteni varmaan jo loisti. Kaikki mitä sanoin, oli joko yhdentekevää tai olin arvioinut väärin. Myöhemmin, kun vahinko oli jo käynyt, mietittiin, mitä olisi voitu tehdä.. Kas kun X nyt yhtäkkiä onkin näin huonona jne.
1,5 viikkoa sitten tapahtui kuitenkin kaiken huippu. Huomasin ensin, että kysymyksiini vastattiin yhä useammin "etkö sä nyt tähän mennessä ole sitä vielä oppinut" tai "no Tietenkin näin"..
Sitten vanhempi hoitaja, joka oli edellisellä viikolla suureen ääneen naureskellut, kuinka hän minua todellakin arvioi nuoremmaksi kuin olen, alkoi kaiken kiireeni keskellä naureskella työparinsa kanssa minulle. En voinut siinä muuta kuin ihmetellä, että kumpihan meistä oikeastaan onkaan kypsymättömämpi?
En tiedä mitä he puhuivat, mutta kun lähestyin heitä, heillä tuntui olevan kovin hauskaa mm. tehdessä käsimerkkejä ("mikä ääliö") ja muljautellessa silmiä jne. Itse olen kelannut monta kertaa tapahtuman läpi, enkä löydä aihetta tuollaiselle ilvehtimiselle.
Mietin jo öisinkin mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen. Itsetuntoni alkoi laskea ja kotiin tullessani viime viikolla vajosin uupuneena sängylle ja itkin.
Olin osastolle tärkeä työntekijä, mutten ole niin kiltti ja alistuvainen kuin miltä näyttää - eli minua ei todellakaan kohdella noin alentavasti kuin muutama kuvittelee voivansa tehdä.
Jos olikin kiva naureskella kustannuksellani, on varmaan nyt monen hymy hyytynyt. Irtisanoin itseni nimittäin heti kun huomasin itsetuntoni ja terveyteni kärsivän tästä.
Taisi olla aika yllätys kun en suostunutkaan uhriksi! Pilkka osuu omaan nilkkaan- eli onkohan nyt hyvä kun paras "kesä-apulainen" ottikin loparit..
Irtisanoin itseni!
14
4101
Vastaukset
- jag
työpaikkoja on nykyisin pilvin pimein. Niitä vakituisia harmittaa se ettei joku tee kuten he, ovat siis välinpitämättömiä kaikkia ja kaikkea kohtaan. He tunsivat olonsa uhatuksi, kun joku tekikin parmpaa työtä kuin he ja välitti oikeasti ihmisistä. Sellainen henkilö pitää saada äkkiä tuntemaan itsensä täysin nollaksi, ettei se vaan luule olevansa parempi kuin muu henkilökunta. Kyllä heillä taka-ajatuksena varmasti olikin saada sinut lähtemään paikasta, olithan vaarassa osoittaa miten huonoja työntekijöitä he ovat.
Hyvät lähtee ja huonot jää. Sitähän se nykyisin on. Älkää ihmetelkö miten tämä maa makaa. Niin se makaa kuin pedataan.- Elli
Edellinen vastaus oli täydellinen. Olin pienen pätkän vanhainkodissa työllistettynä. Siellä(osa)hekilökuntaa kohteli juuri noin työharjoitelussa ollutta motivoitunutta henkilöä. jolla oli viimeinen harjoitteluvaihe menossa ennen valmistumista.Hierarkia tuntui olevan melkoista. Sain jotenkin kammon vanhusten hoitopaikkoihin enkä ole suostunut enää menemään laitoksiin.
- Sari
Elli kirjoitti:
Edellinen vastaus oli täydellinen. Olin pienen pätkän vanhainkodissa työllistettynä. Siellä(osa)hekilökuntaa kohteli juuri noin työharjoitelussa ollutta motivoitunutta henkilöä. jolla oli viimeinen harjoitteluvaihe menossa ennen valmistumista.Hierarkia tuntui olevan melkoista. Sain jotenkin kammon vanhusten hoitopaikkoihin enkä ole suostunut enää menemään laitoksiin.
Älä välitä. Lapsellisia idiootteja! Olit fiksu kun lähdit nokka pystyssä paskamaiselta työpaikalta. Kateellisia vain olivat kun huomasi että vaiokka olet vain "kesäapulainen" olit heitä parempi. Tunsivat lapselliset aikuiset olevansa huonompia.. Naurettavaa.
- ex-työläinen
Sari kirjoitti:
Älä välitä. Lapsellisia idiootteja! Olit fiksu kun lähdit nokka pystyssä paskamaiselta työpaikalta. Kateellisia vain olivat kun huomasi että vaiokka olet vain "kesäapulainen" olit heitä parempi. Tunsivat lapselliset aikuiset olevansa huonompia.. Naurettavaa.
Töi on ihan oikein että irti sanoo itsensä eikä alistu mihinkään paskaan kohteluun.Kyllä kait niitä muitakin työpaikkoja on olemassa,vaikka se kyllä stressaa kun pitää ryveta etsimään uutta paikkaa.
Itse sanoin tänään itseni irti pitkäaikaisesta työ suhteesta kun en enään jaksanut kuunnella ainaista paskan jauhantaa ja ihme kyttäilyä.Pomo oli etenkin erityisen vittumainen ihminen sen kanssa ei pystynyt edes keskustelemaan mistään kun se veti heti herneen nenään.
Olin omasta mielestäni työpaikkani ahkerin työläinen esim. omilla vuoroillani tein lähes tuplasti enemmän tulosta kuin muut ja tuotteiden laatu parani silmin nähtävästi,eikä se ollut pomon mielestä ollenkaan hyvä? Olis pitänyt kuulemma tehä vielä enemmän ja paremmin.
Ylitöitäkin tein lähes joka päivä ilman eri pyyntöä.
Ilmapiiri oli niin tulehtunut että rupesin voimaan pahoin jo kun ajattelinkin töihin menoa ja ahdistus ja masennus kasvoi äärimmilleen.
Sitä monesti mietti että kuinka tyhmiä ja lapsellisia aikuiset ihmiset voivatkaan olla työpaikoilla,jopa pomot. - hmmm...
ex-työläinen kirjoitti:
Töi on ihan oikein että irti sanoo itsensä eikä alistu mihinkään paskaan kohteluun.Kyllä kait niitä muitakin työpaikkoja on olemassa,vaikka se kyllä stressaa kun pitää ryveta etsimään uutta paikkaa.
Itse sanoin tänään itseni irti pitkäaikaisesta työ suhteesta kun en enään jaksanut kuunnella ainaista paskan jauhantaa ja ihme kyttäilyä.Pomo oli etenkin erityisen vittumainen ihminen sen kanssa ei pystynyt edes keskustelemaan mistään kun se veti heti herneen nenään.
Olin omasta mielestäni työpaikkani ahkerin työläinen esim. omilla vuoroillani tein lähes tuplasti enemmän tulosta kuin muut ja tuotteiden laatu parani silmin nähtävästi,eikä se ollut pomon mielestä ollenkaan hyvä? Olis pitänyt kuulemma tehä vielä enemmän ja paremmin.
Ylitöitäkin tein lähes joka päivä ilman eri pyyntöä.
Ilmapiiri oli niin tulehtunut että rupesin voimaan pahoin jo kun ajattelinkin töihin menoa ja ahdistus ja masennus kasvoi äärimmilleen.
Sitä monesti mietti että kuinka tyhmiä ja lapsellisia aikuiset ihmiset voivatkaan olla työpaikoilla,jopa pomot.Olen miettinyt tuota asiaa pitkään, mutta työkaverini kannalta. Hän on myös tuollainen omasta mielestään erinomainen työntekijä, joka on tehnyt valtavasti töitä. Ja tuo sen myös joka päivä kuuluvasti esiin. Jatkuvasti saamme kuulla, kuinka on niiiin hiki, kun on tehtävä tulosta. Kyvyttömyys nähdä työkaverissa mitään hyvää johtaa helposti siihen, että muut eivät tämän ylisuoriutujan mielestä osaa/viitsi tehdä enää mitään ja "minä teen tuplasti enemmän, kuin muut". Työpaikan yhteishenki on yksi tärkeimmistä tulokseen vaikuttavista tekijöistä, ei se, että joukossa on joku joka näkee itsensä ylivertaisena työntekijänä, varsinkin kun muut saavat kuulla siitä joka päivä. Minun työssäni tehtäviä ei edes pysty hoitamaan urakkaluonteisesti, vaan ne helposti keskeytyvät kiireellisempien hommien tieltä.
Tältä ihmiseltä on kysytty, miksi ihmeessä hänen pitää olla niin hiestä märkä koko ajan, kun kukaan ei tulosta yksin tee, mutta vielä ei ole vastausta tullut. - omanarvontuntoinen
hmmm... kirjoitti:
Olen miettinyt tuota asiaa pitkään, mutta työkaverini kannalta. Hän on myös tuollainen omasta mielestään erinomainen työntekijä, joka on tehnyt valtavasti töitä. Ja tuo sen myös joka päivä kuuluvasti esiin. Jatkuvasti saamme kuulla, kuinka on niiiin hiki, kun on tehtävä tulosta. Kyvyttömyys nähdä työkaverissa mitään hyvää johtaa helposti siihen, että muut eivät tämän ylisuoriutujan mielestä osaa/viitsi tehdä enää mitään ja "minä teen tuplasti enemmän, kuin muut". Työpaikan yhteishenki on yksi tärkeimmistä tulokseen vaikuttavista tekijöistä, ei se, että joukossa on joku joka näkee itsensä ylivertaisena työntekijänä, varsinkin kun muut saavat kuulla siitä joka päivä. Minun työssäni tehtäviä ei edes pysty hoitamaan urakkaluonteisesti, vaan ne helposti keskeytyvät kiireellisempien hommien tieltä.
Tältä ihmiseltä on kysytty, miksi ihmeessä hänen pitää olla niin hiestä märkä koko ajan, kun kukaan ei tulosta yksin tee, mutta vielä ei ole vastausta tullut.Pitää tuokin paikkansa joidenkin kohdalla. Ei ehkä kuitenkaan minun kohdallani, koska en pyri olemaan toisia parempi ja yleensä jätän sanomatta tehneeni jonkun asian toisen puolesta.. huomaa sen sitten jos on huomatakseen.
En muistaakseni kertaakaan valittanut edes hankalista työvuoroista. Työmatkoihin minulla meni yht. 2,5 tuntia, enkä valittanut siitäkään, koska minusta oli ihan kiva lueskella bussimatkojen aikana.
Positiivasta toki löydän näistä entisistä työkavereistani. Loppujen lopuksi olin koko laitoksen mukavimmalla osastolla, sillä koin edellisen osaston niin karmivaksi (siellä mm. kävi aikanani työpsykologi selvittelemässä henkilökunnan erittäin tulehtuneita välejä, oli käyty fyysisestikin käsiksi jne.), etten tämän nykyisen luonnetta heti noteerannut sillä paikka tuntui taivaalta.
Ehkä et suoraan minulle kohdistanut kritiikkiäsi, mutta tuon nyt kumminkin esiin sen, että olen aloittelija, motivoitunut sellainen, ja huomioini keskittyi paljon enemmän oppimiseen ja työni reflektoimiseen kuin valtataisteluihin. Ei minulla ollut aikaa esittää mitään marttyyriä. Olen sitä paitsi enemmän pohtiva ja analyyttinen kuin johtaja.
Sitä paitsi jos olisin marttyyri, joka nauttii toisten syyllistämisestä, se onnistuisi parhaiten osastolla paikan päällä eikä täällä kotona työttömänä. En siis kuvittele olevani yhtään parempi työntekijä kuin muut, vaan varmasti huonompi/hölmömpi monissa asioissa kuin ex-työpaikkani konkarit.
Nokkimisjärjestys rakennellaan aina uusiksi kun joku uusi sijainen tulee reviirille. Huomasin tämän monen uuden kohdalla. Ei kai sille voi mitään, mutten oikein osaa sopeutua siihen.
Motivaatio kyllä laski, koska en oikein ajatellut tulevaisuuden "urakseni" työtä, jossa joutuu jatkuvasti taistelemaan oikeudestaan tehdä työ hyvin! Kyllä se hirvittäviä määriä henkisiä resursseja vie jos jatkuvasti elää ikään kuin sisällissodassa, jossa omiinsa ei voi luottaa.
On se koomistakin kun ajattelee, että kyse on perushoidollisista asioista eikä mistään aivokirurgiasta.. - mie
omanarvontuntoinen kirjoitti:
Pitää tuokin paikkansa joidenkin kohdalla. Ei ehkä kuitenkaan minun kohdallani, koska en pyri olemaan toisia parempi ja yleensä jätän sanomatta tehneeni jonkun asian toisen puolesta.. huomaa sen sitten jos on huomatakseen.
En muistaakseni kertaakaan valittanut edes hankalista työvuoroista. Työmatkoihin minulla meni yht. 2,5 tuntia, enkä valittanut siitäkään, koska minusta oli ihan kiva lueskella bussimatkojen aikana.
Positiivasta toki löydän näistä entisistä työkavereistani. Loppujen lopuksi olin koko laitoksen mukavimmalla osastolla, sillä koin edellisen osaston niin karmivaksi (siellä mm. kävi aikanani työpsykologi selvittelemässä henkilökunnan erittäin tulehtuneita välejä, oli käyty fyysisestikin käsiksi jne.), etten tämän nykyisen luonnetta heti noteerannut sillä paikka tuntui taivaalta.
Ehkä et suoraan minulle kohdistanut kritiikkiäsi, mutta tuon nyt kumminkin esiin sen, että olen aloittelija, motivoitunut sellainen, ja huomioini keskittyi paljon enemmän oppimiseen ja työni reflektoimiseen kuin valtataisteluihin. Ei minulla ollut aikaa esittää mitään marttyyriä. Olen sitä paitsi enemmän pohtiva ja analyyttinen kuin johtaja.
Sitä paitsi jos olisin marttyyri, joka nauttii toisten syyllistämisestä, se onnistuisi parhaiten osastolla paikan päällä eikä täällä kotona työttömänä. En siis kuvittele olevani yhtään parempi työntekijä kuin muut, vaan varmasti huonompi/hölmömpi monissa asioissa kuin ex-työpaikkani konkarit.
Nokkimisjärjestys rakennellaan aina uusiksi kun joku uusi sijainen tulee reviirille. Huomasin tämän monen uuden kohdalla. Ei kai sille voi mitään, mutten oikein osaa sopeutua siihen.
Motivaatio kyllä laski, koska en oikein ajatellut tulevaisuuden "urakseni" työtä, jossa joutuu jatkuvasti taistelemaan oikeudestaan tehdä työ hyvin! Kyllä se hirvittäviä määriä henkisiä resursseja vie jos jatkuvasti elää ikään kuin sisällissodassa, jossa omiinsa ei voi luottaa.
On se koomistakin kun ajattelee, että kyse on perushoidollisista asioista eikä mistään aivokirurgiasta..nämä ihmiset, joilla aika menee kaikkeen muuhun kuin työn kunnolla tekemiseen, ne hoitaa meidän vanhuksia, sairaita ja lapsia. Pitäisi varmaankin alkaa olemaan huolissaan, jos joku läheinen joutuu johonkin laitokseen hoidettavaksi? Puretaan varmaan sitä kiukkua ja vihaa, joka laitoksissa henkilökunnan kesken kytee, näihin kaikkiin potilaisiinkin, joilla ei mahdollisuuksia puolustautumiseen.
Ei hyvältä näytä, ei todellakaan!
- Pirkko
he eivät jaksa enää tehdä työtänsä, joten sinun tunnollisuus ja välittäminen herätti ikäviä ajatuksia, että he voisivat tehdä työnsä paremminkin.
Hoitoalalta pitäisi potkia pois nämä kokeneet/leipääntyneet yli 50 vuotiaat konkarit, joilla ei ole tietoa nykyaikaisesta hoidosta ja joiden mielestä vain heidän hallitsema tieto on ainoaa oikeaa - vaikka he eivät ole välittäneet vuosiin mistään muusta kuin palkastaan ja asemastaan. - Äijä
Niin sanotut "konkarit" on usein katkeroituneita omiin töihinsä ja siihen, että eivät ole päässeet eteenpäin. Uusi ja hyvä työntekijä ärsyttää, kun se ei sopeudukaan intonsa menettäneiden joukkoon. Teit oikein, kun lopetit työnteon siellä heti, tuollaista henkeä ei työpaikalla saa käännettyä millään, vaikka onkin tavallaan väärin, että juuri sinä väistyit. Parempia työmahdollisuuksia on varmasti ja mieluummin vaikka työttömänä, jos vain suinkin pystyy.
- mies
Saat sympatiani! Tiedän mitä tarkoitat ja varsinkin, kun esimiesasemassa olevat syyllistyvät työpaikkakiusaamiseen.
Teit oikean ratkaisun! Anna noiden kateellisten paskojen olla ja hakeudu työpaikkaan, jossa sinua arvostetaan.
He oikeasti kadehtivat sinua. Olet nuoren näköinen fiksu, älykäs nainen. Kaikkea sitä mitä sinä et ole. Älä lannistu!- kokenut
Myös terveydenhoitoalalla on työntekijöitä, joille tärkeintä on toisten alistaminen ja nöyryyttäminen. Uhriksi joutuu se, joka poikkeaa eniten omasta käytöksestä.
Naiset ovat tunnetusti petoja varsinkin nuorempia naisia kohtaan. Petomaisuus tulee kaikista selkeimmin esiin silloin, kun työyhteisössä on vain naisia.
Kiusaajille on tyypillistä, että he esitttävät pomolle esimerkillistä työntekijää, kun haluavat petkuttaa häntä mahdollisimman paljon. Ahkeran, sosiaalisen ja nuoren työntekijän kiusaajat kokevat itselleen uhaksi.
En sano, että kaikilla kiusaajilla on narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta samoja piirteitä heidän käytöksessään on paljon. Siksi kiusatun on hyvin vaikea pitää puolensa, varsinkin yksin. - uupunut
kokenut kirjoitti:
Myös terveydenhoitoalalla on työntekijöitä, joille tärkeintä on toisten alistaminen ja nöyryyttäminen. Uhriksi joutuu se, joka poikkeaa eniten omasta käytöksestä.
Naiset ovat tunnetusti petoja varsinkin nuorempia naisia kohtaan. Petomaisuus tulee kaikista selkeimmin esiin silloin, kun työyhteisössä on vain naisia.
Kiusaajille on tyypillistä, että he esitttävät pomolle esimerkillistä työntekijää, kun haluavat petkuttaa häntä mahdollisimman paljon. Ahkeran, sosiaalisen ja nuoren työntekijän kiusaajat kokevat itselleen uhaksi.
En sano, että kaikilla kiusaajilla on narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta samoja piirteitä heidän käytöksessään on paljon. Siksi kiusatun on hyvin vaikea pitää puolensa, varsinkin yksin.Kenenkään ei pitäisi jääjä tuollaiseen työpaikaan, kukaan ei ole niin vahva että jaksaa kestää ilkeilyä päivästä toiseen , joskus se katkeaminen tulee . ILKEÄT JA LAISKAT HOITAJAT PAINOSTAA AINA AHKERAN JA TUNNOLLISEN POIS ja kun he on niitä vanhoja konkareita niin sehän on tietty ketä uskotaan ... SIIS ÄLKÄÄ JÄÄKÖ ODOTTAMAAN SITÄ ETTÄ MAINEENNE ON PILATTU LÄHTEKÄÄ JA NOPEASTI. sitä ahkeruuttanne ja osaamisatanne arvostetaan varmaan jossain muualla. (kokemusta on) Huomaatte pian olevanne pienessä kunnassa kamalan ihmisen maineessa ja sitten on työpaikan saanti vaikeaa.
- A*l**ll
uupunut kirjoitti:
Kenenkään ei pitäisi jääjä tuollaiseen työpaikaan, kukaan ei ole niin vahva että jaksaa kestää ilkeilyä päivästä toiseen , joskus se katkeaminen tulee . ILKEÄT JA LAISKAT HOITAJAT PAINOSTAA AINA AHKERAN JA TUNNOLLISEN POIS ja kun he on niitä vanhoja konkareita niin sehän on tietty ketä uskotaan ... SIIS ÄLKÄÄ JÄÄKÖ ODOTTAMAAN SITÄ ETTÄ MAINEENNE ON PILATTU LÄHTEKÄÄ JA NOPEASTI. sitä ahkeruuttanne ja osaamisatanne arvostetaan varmaan jossain muualla. (kokemusta on) Huomaatte pian olevanne pienessä kunnassa kamalan ihmisen maineessa ja sitten on työpaikan saanti vaikeaa.
Minäkin tein sen, vaikka en olisi toivonut tätä loppua työsuhteelleni. Tämä oli kuitenkin siistimpi lähtö, kuin potkut, koska merkit osoittivat, että minua yritettiin selvästi savustaa ulos.
Entinen työpaikkani myytiin, tulin ostettuna työntekijänä Vantaalla toimivaan LVI-alan yrityksen pääkonttoriin. Talousosastolla oli sopivasti tarjolla ostoreskontran äitiyslomansijaisuus, joka vaikutti sopivalta jatkolta uralleni. Sain kokea esimiehen ja pääkirjanpitäjän osalta törkeää painostamista ja erittäin alentuvaa suhtautumista heti alusta alkaen. Epäilen jopa pientä narsismia luonteessa. En kiistä tapahtuneita virheitä työssäni, mutta koin ne enemmänkin tottumattomuudesta kuin tahallisuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuviksi. Samalla yksityiselämässäni tapahtui raskaita asioita kahden läheisen ihmisen menetyksen takia. No kyllä kyllä, työ työnä ja yksityiselämä yksityiselämänä, mutta arvatkaa tunsinko itseni aika ajoin suojattomaksi? Olen edelleen silti vahva, itsenäinen, ehyt, terve ja kokonainen ihminen. Kaikki eivät olisi varmaan kestäneet sitä. Kyllä hyvän työnantajan pitäisi huomioida työntekijän henkinenkin puoli.
Päätökseni lähteä tein vähän aikaa sitten, kun tunsin, että tie nousi pystyyn edessäni. Silti se oli varmasti elämäni parhaimpia ratkaisuja: nyt minulla on hetki aikaa hengähtää, hoitaa yksityiselämäni asioita ja aloitella toisen alan opintoja avoimessa yliopistossa. Ehkä tulen joskus kiittelemään työnantajaani, mikäli tieni johtaa menestykseen, mutta yhä mietin keinoja varoittaa mahdollisia seuraajiani. Koen, että minulla on velvollisuuskin varoittaa. - 11
A*l**ll kirjoitti:
Minäkin tein sen, vaikka en olisi toivonut tätä loppua työsuhteelleni. Tämä oli kuitenkin siistimpi lähtö, kuin potkut, koska merkit osoittivat, että minua yritettiin selvästi savustaa ulos.
Entinen työpaikkani myytiin, tulin ostettuna työntekijänä Vantaalla toimivaan LVI-alan yrityksen pääkonttoriin. Talousosastolla oli sopivasti tarjolla ostoreskontran äitiyslomansijaisuus, joka vaikutti sopivalta jatkolta uralleni. Sain kokea esimiehen ja pääkirjanpitäjän osalta törkeää painostamista ja erittäin alentuvaa suhtautumista heti alusta alkaen. Epäilen jopa pientä narsismia luonteessa. En kiistä tapahtuneita virheitä työssäni, mutta koin ne enemmänkin tottumattomuudesta kuin tahallisuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuviksi. Samalla yksityiselämässäni tapahtui raskaita asioita kahden läheisen ihmisen menetyksen takia. No kyllä kyllä, työ työnä ja yksityiselämä yksityiselämänä, mutta arvatkaa tunsinko itseni aika ajoin suojattomaksi? Olen edelleen silti vahva, itsenäinen, ehyt, terve ja kokonainen ihminen. Kaikki eivät olisi varmaan kestäneet sitä. Kyllä hyvän työnantajan pitäisi huomioida työntekijän henkinenkin puoli.
Päätökseni lähteä tein vähän aikaa sitten, kun tunsin, että tie nousi pystyyn edessäni. Silti se oli varmasti elämäni parhaimpia ratkaisuja: nyt minulla on hetki aikaa hengähtää, hoitaa yksityiselämäni asioita ja aloitella toisen alan opintoja avoimessa yliopistossa. Ehkä tulen joskus kiittelemään työnantajaani, mikäli tieni johtaa menestykseen, mutta yhä mietin keinoja varoittaa mahdollisia seuraajiani. Koen, että minulla on velvollisuuskin varoittaa.otit loparit ennen kuin sairastuit.
Paskaan on turha jäädä makaamaan.Akoilla elämä jo eletty.Sinulla se on vielä edessä.
Toivottavasti löydät työpaikan,jossa sinua arvostetaan.
Sen löytäminen voi olla vaikeaa mutta älä luovuta.Itsetuntoasi koetellaan.
Näitä akkoja ja ukkoja on joka työpaikassa.Pidä työkykyä yllä keinolla millä hyvänsä.Harrasta.
Älä sairastu sillä sitä he haluavat.
Paska kovettuu selästäsi aikanaan ja putoaa pois.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283