Niskakipu uimisesta, väärä tekniikka

Hyviä ja huonoja uutisia: Pään pystyssä pitäminen on luontainen reaktio, eli siinä ei ole mitään outoa. Ja tämä oli siis se hyvä uutinen. Huono uutinen on sitten se, että jos tuon reaktion - joka normaalisti tapahtuu esim. liukastuttaessa - haluaa poisoppia, se vaatii jonkin verran töitä.

Yksi vaihtoehto on harjoitella laittamaan otsaa veteen siten, että seisot altaan pohjassa. Eli kellumaankaan ei tarvitse lähteä, vaan pidä jalkapohjat kokonaan pohjassa. Veden alla puhalletaan ilmaa ulos, mielellään nenän kautta jos nyt ei ole ihan hirveä nuha päällä. Tämä estää myös vettä menemästä nenään. Mahallaan tosin vettä ei helposti mene suuhun/nenään muutenkaan, koska sinne jää ilmatasku. Sitten pikku hiljaa pyri menemään - edelleen päädyssä - syvemmälle ja syvemmälle. Huomaat, että vajotaksesi todennäköisesti joudut voimakkaasti puhaltamaan keuhkot tyhjäksi. Sitten sama kellunnasta.

Sitten ehkä se hankalampi temppu. Koska jalkoja ei kuitenkaan voi pitää pohjassa uinnin aikana, pitää tuki hakea muualta. Eli keskivartalosta. Siinä missä pystyssä seisoessa kroppa pitää automaattisesti jonkinlaista ryhtiä yllä, vedessä oleminen menee helposti makaamiseksi. Jotta päästään röhnöttämisestiä hallituun uintiin, keskivartalo pitää saada jäykäksi tai ainakin jänteväksi. Tätä voi kokeilla kuivalla maalla vaikkapa menemällä sängylle selälleen, jalat reunan yli, ja sitten vatsalihaksilla nostetaan jalat vartalon jatkoksi. Selkäuinnissa tapahtuu tasan sama juttu, jotta saadaan kroppa suoraksi - sillä erolla, että takamusta joutuu ehkä nipistämään vielä kasaan, jotta vartalo ei tipahda istuvaan asentoon. Mahallaan uidessa samoilla lihaksilla pyritään saamaan selkää pinnalle (tai ainakin pinnempaan).

Lisäksi rintauintiin vinkki: Jos vetoa lyhentää (siten, että kämmenet eivät missään tapauksessa mene vartalon alle, vaan pysyvät vartalon etupuolella), niin kyynerpäillä pystyy tekemään pyyhkäisyliikkeen vartalon alle. Samaan aikaan kun yrittää nostaa hartioita ylös, niin yleensä se pää nousee samalla vedestä. Tällöin sisäänhengitys, ja sitten taas otsaa veteen ja reipas puhallus ulospäin samalla, kun seuraava veto lähtee.

Sanonnan mukaan "uimarin pää alkaa rintakehästä", eli niskaa yritetään olla taittamatta. Rankasti yksinkertaistaen tasakäppälajeissa eli rinta- ja perhosuinneissa koko vartalo liikkuu, selkäuinnissa pää kestää suorana. Krooliuinnissa (vapaauinti) pää suorana katse alas silloin kun ei tarvitse hengittää, koko vartalo kääntyy kyljeltä kyljelle vetoa varten, ja sisäänhengitystä varten pää kääntyy samalla, kun vartalo kääntyy kyljelleen.

Se on vähän pakko opetella uimaan vedessä, jos haluat niskakivusta eroon. Kaikkilla ei vaan ryhti riitä uimaan pää veden pinnalla. Kannustuksena voi sanoa että pää vedessä pääset kovempaa, eikä körmyt kilpauimaritkaan väännä niskaansa taakse. Olen huomannut rauhallisessa rintauinnissa, että hengityksessä voi hyöfyntää allonpohjaa, eikä kannata kääntää päätä ylös.

Tekniikkasi on aivan mahdoton, jos hengität pitämällä päätä ylhäällä vedestä. Ole järkevä ja ajattele ettei nenään voi mennä vettä, kun kasvot ovat alaspäin vedessä.
Jos otat vesilasin käteesi, siihenkään ei mene vettä niin kauan, kun pidät sitä alaspäin käännettynä vedessä. Kun käännät sen ylöspäin, lasi täyttyy vedellä.
Vettä ei voi mennä nenään, kun nenässä ja keuhkoissa on ilmaa.
Jos kuitenkin hengität vettä nenääsi, vesi tulee pois puhaltamalla ilmaa ulos. Et saa vettä nenääsi koskaan, kun kerran olet ymmärtänyt tämän.