Tätä aihetta on puitu moneen kertaan tällä palstalla, mutta ei ilmeisesti tältä kantilta...
Ystävystyin työpaikalla mukavan miehen kanssa. Itse olen siis nainen. Melko pian huomasin miehen haluavan purkaa omia huoliaan minulle (olen hyvä kuuntelija). Toki juttelimme muustakin kuin hänen ongelmallisesesta avioliitostaan - monilta osin samanlaisia kun olemme. Mutta koskaan keskusteluissamme emme ylittäneet sopivuuden rajaa.
Miehen vaimo sitten tulkitsi ystävyytemme jotenkin oudoksi. Miehen kotona tilanne paheni entisestään vaimon mustasukkaisuuden vuoksi. Vaimo kun ei millään ota uskoakseen, että kyseessä ei todellakaan ole muu kuin ihan mukava kaveruus.
Harmittaa ihan vietävästi tämän miehen puolesta. En ole kommentoinut tai neuvonut häntä avioliittoasioissa. Kuunnellut vain. Nyt en kuitenkaan enää uskalla juurikaan hänen kanssaan keskustella, ettei tilanne hänen kotonaan mene totaalisesti solmuun.
Mielelläni kertoisin vaimolle, ettei hänellä minun suunnastani ole mitään pelättävää, mutta ei taitaisi uskoa.
Pitäisikö minun nyt sitten täysin hylätä tämä ystäväni, jonka seurassa olen viihtynyt, ja jolle olen ilmeisesti jonkinlainen henkireikä?
Ystävystyin työpaikalla mukavan miehen kanssa. Itse olen siis nainen. Melko pian huomasin miehen haluavan purkaa omia huoliaan minulle (olen hyvä kuuntelija). Toki juttelimme muustakin kuin hänen ongelmallisesesta avioliitostaan - monilta osin samanlaisia kun olemme. Mutta koskaan keskusteluissamme emme ylittäneet sopivuuden rajaa.
Miehen vaimo sitten tulkitsi ystävyytemme jotenkin oudoksi. Miehen kotona tilanne paheni entisestään vaimon mustasukkaisuuden vuoksi. Vaimo kun ei millään ota uskoakseen, että kyseessä ei todellakaan ole muu kuin ihan mukava kaveruus.
Harmittaa ihan vietävästi tämän miehen puolesta. En ole kommentoinut tai neuvonut häntä avioliittoasioissa. Kuunnellut vain. Nyt en kuitenkaan enää uskalla juurikaan hänen kanssaan keskustella, ettei tilanne hänen kotonaan mene totaalisesti solmuun.
Mielelläni kertoisin vaimolle, ettei hänellä minun suunnastani ole mitään pelättävää, mutta ei taitaisi uskoa.
Pitäisikö minun nyt sitten täysin hylätä tämä ystäväni, jonka seurassa olen viihtynyt, ja jolle olen ilmeisesti jonkinlainen henkireikä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ehkä sun pitäisi kertoa....voi sullekin avatua vaimon näkökulma ystävyydestänne.
itse ihmettelen aina tuota mustasukkaisuutta, pistää aina miettimään onko mies antanut aihetta mustasukkaisuuten?
onhan toki sairaalloisen mustasukkaisiakin, mutta jos härnäämällä härnää, niin kyllä varmasti mustasukkaisuus päätään nostaa.....
Keskusteletteko te vain duunissa? Mistä vaimo sai tietää teidän keskusteluhetkistänne? Jos hän ei ole samalla duunipaikalla niin mieskö hänelle ketoi sinusta?
Illanistujaiset kahden kesken herättävät kysymyksiä kyllä tasapainoisessakin puolisossa, joten kannattaa hiukan miettiä missä jutellaan ja kuinka kauan kerrallaan.
Eikä tilanteen selittäminen vaimolle ole sinun asiasi, joten ei tarvitse sekaantua sen parisuhteen ongelmiin yhtään kuuntelua enempää.
Jos vaimo ei hyväksy sitä, että miehellä on naispuolisiakin ystäviä, se on miehen ongelma eikä sinun.
Työajan ulkopuolella emme ole tavanneet. Joskus soitelleet tai lähettäneet viestejä.
En itseasiassa tiedä onko vaimo tutkinut puhelutietoja ja viestejä vai mitä. Tiedän ystäväni kyllä yrittäneen kertoa minusta.
Olen ymmärtänyt, että vaimo on erityisen mustasukkainen. Jotenkin tuntuu minusta oudolta - ihan siltäkin kannalta, että kyseessäoleva ystäväni on ns. "kiltti" mies. Ei juokse baareissa yms.
Itse kokisin todella erikoiseksi tilanteen, jossa minä joutuisin tentattavaksi ystävyydestämme. Enkä missään tapauksessa halua pettää ystäväni luottamusta kertomalla mitä olemme keskustelleet ja missä asioissa hän on avautunut minulle. Pelkän viestin lähettäminen vaimolle saattaisi tulla kysymykseen, mutta miten vastaanottaja sen sitten tulkitsisi...
Jos vaimo ei ole ottanut yhteyttä sinuun on miehen oma asia vakuuttaa hänet siitä että ystävyys kenen tahansa kanssa ei ole häneltä pois, riippumatta siitä oletko sinä mies tai nainen.
Ystävien olemassaolo parantaa heidät suhdettaan koska kolmannen henkilön näkökulma (silloin kun se on edes vähän objektiivinen) asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pelkkä kuuntelu ilman vastakysymyksiä silloin kun olet jyrkästi eri mieltä jostakin asiasta ei välttämättä ole hyvää kuuntelua, vaan tukesi voi antaa hänelle itsevarmuutta asiaan jossa hän on väärässä.