Millä hinnalla saa kestävän perusvaihdepyörän? Vaihteiden määräksi riittää reilu kymmenen.
Pyörän ei tarvitse olla erityisen kevyt. Tärkeämpää on kestävyys. Ovatko esimerkiksi halvimmat vaihdesarjat aivan kelvottomia? Jos ovat, niin miksi?
Vaimollani on ikivanha ensimmäisillä kesätyörahoilla ostettu marketti"maasto"pyörä (yli 20 vuotta vanha), joka vain toimii ja toimii. Se kuitenkin painaakin kaiketi melkein 30 kiloa. Kerran parissa vuodessa hän käyttää sen huollossa. Mitään suurempia kuluja ei ole tullut. Rattaita, ketjuja, vaijereita ja renkaita on vaihdeltu, mutta rikki ei ole mennyt mikään.
Kun ostan itselleni pyörän, mihin minun tulisi kiinnittää huomioni, jotta ostos palvelisi yhtä kauan ja luotettavasti kuin vaimoni aktiivikäytössä oleva pyörä?
Pyörän ei tarvitse olla erityisen kevyt. Tärkeämpää on kestävyys. Ovatko esimerkiksi halvimmat vaihdesarjat aivan kelvottomia? Jos ovat, niin miksi?
Vaimollani on ikivanha ensimmäisillä kesätyörahoilla ostettu marketti"maasto"pyörä (yli 20 vuotta vanha), joka vain toimii ja toimii. Se kuitenkin painaakin kaiketi melkein 30 kiloa. Kerran parissa vuodessa hän käyttää sen huollossa. Mitään suurempia kuluja ei ole tullut. Rattaita, ketjuja, vaijereita ja renkaita on vaihdeltu, mutta rikki ei ole mennyt mikään.
Kun ostan itselleni pyörän, mihin minun tulisi kiinnittää huomioni, jotta ostos palvelisi yhtä kauan ja luotettavasti kuin vaimoni aktiivikäytössä oleva pyörä?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Sellaisia on vähän heikosti, sillä tavikset haluavat pyöräänsä mieluummin turhia mutta perehtymättömän mielestä hienon näköisiä härpäkkeitä ja toisaalta pyöräilyn harrastajat suosivat hienostuneempia pyöriä.
Ei varmaankaan olisi mahdotonta tehdä jotain peruspyörää 1x9 Alivio -vaihteilla ja joillain peruskelvollisilla kiekoilla ilman turhia jousituksia ja säätökannattimia, mutta kun ei.
Vaikka joku (täällä niin parjatut) perushybridi jäykällä keulalla ja kohtuulisilla osilla. Esim kona, nishiki, cresent jne. Hintaluokka jotakuinkin ~500 - 600€ jos ei keväällä osta. Perushuollot kun tekee/teettää niin varmasti kestää ja kukkuu vielä 20 vuoden kulttua. Jos säädettävä stemmi epäilyttää niin vaihtaa sen tavalliseen. Stemmi kustantaa jotakuinkin 15€ ja tuo massiivinen projekti teettää jotakuinkin vartin verran työtä joka onnistuu parilla kuusiokoloavaimella..
Niissäkin tuppaa olemaan jotain pilipalivanteita ja Altusta joukossa, jotta saataisiin säästettyä rahaa ylihienoa takavaihtajaa varten.
Se joku akttus siellä etuvaihtajassa/vivuissa kestää normikäyttöä aivan satavatmasti eikä tuo deore nyt mikään ylihieno ole. Vai onko?
Perus virhe. Laitetaan maasto-osaa tiellä käytettävän pyörään. Joku vastaavan tasoinen maantiepalikka olisikin ok.
Huonommasta päästä esimerkiksi Shimanolla 2200 toimii kyllä aikansa. Se vain vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Campalta taas esimerkiksi Veloce tai Shimanolta 105 menee tosi pitkään yksillä säädöillä. Oleellista on tasapainoinen kokonaisuus. Aloittelijalle parasta on, että pyörä on läpi yhtä osasarjaa.
>>Perus virhe. Laitetaan maasto-osaa tiellä käytettävän pyörään.
Pyh ja pöh, jälleen kerran. Tiedän, perustelut eivät ole vahvin ominaisuutesi mutta yritä edes.
Ja sitten kun altus joskus leviää niin eteen vain yksi ratas vanhan kolmen tilalle..
Välitykset
Ajattelit sitten että "perus-vaihdepyörässä" on jotenkin erityisen tavoiteltavaa käyttää tiheää maantiepakkaa? Kerropa mitä etuja saavutetaan tiheällä pakalla ja millaiseen käyttöön se soveltuu. Voit samalla pohtia myös maantiepakan negatiivisia puolia.
Itsellä takana 11-32 maastopakka, ajan asfaltilla työmatkaa ja tämä on täysin perusteltu kombo.
Itse en pidä tuota kovin järkevänä, saati perusteltuna. Perustelu ei ole, että sinä ajat hölmöillä välityksillä. Kokemusta tuollaisistakin toki on.
>>Itse en pidä tuota kovin järkevänä, saati perusteltuna.
Tätä en epäile ollenkaan, tuputathan maantiekalustoa silloinkin kun siitä ei ole hyötyä tai jopa suoranaista haittaa.
Perustelehan toki "hölmöt välitykset", jos suinkin pystyt. Mielenkiinnolla odotan. :)
Mitä lähempänä toisiaan ja mitä tasaisemmin välein välitykset ovat, niin sen parempi. Silloin löytää aina tilanteeseen sopivan välityksen ja pystyy pitämään kampikierrokset mielyttävässä 90 rpm:ssä.
Maastossa tarvitaan paljon laajempaa välitysaluetta, minkä vuoksi joudutaan tekemään kompromisseja molemmissa osatekijöissä. Eli maantievälityksillä ei selviä maastossa.
Jos ajat yhdellä eturattaalla ja maastopakalla takana, niin vielä ymmärrän tuon jotenkin. Normaalien maastovälitysten käyttöä tiellä ei voi perustella millään. Mukana on iso liuta tiekäytössä täysin tarpeettomia välityksiä. Tie käyttöön ei kannata ostaa polkupyörää, jonka voimansiirrossa on maastokomponentteja.
Oma lukunsa on tietysti sinkulat. Yksi vaihde, usein vielä fixinä, riittää monasti käytössä johon ostetaan esimerkiksi 3x9 vaihdetta. Kun tarpeettomat vaihteet jätetään pois, voidaan pyörän tärkeimpiin komponentteihin, runkoon ja kiekkoihin, panostaa enemmän.
Tarvitsetko vielä rautalankaa itsestään selvyyksien selittämiseen?
>>Mitä lähempänä toisiaan ja mitä tasaisemmin välein välitykset ovat, niin sen parempi.
Tiedäthän, tämä riippuu täysin tarkoituksesta. Mikäli AINOA tarkoitus on ajella suomalaisessa maastossa ja maantiepyöräilylle ominaisella tasaisella 90rpm kadenssilla, n.30km/h vauhdilla niin silloin tiheät maantievälitykset ovat totta kai omiaan. Tästä syystä maantiepyörässäni takapakka on 12-23. Kymppipakalla kadenssi ei juurikaan muutu mikäli vastaan sattuu pientä mäkeä tai vastatuulta. Tehokasta ja kivaa, mikäli sellaisesta tykkää
Varsinainen kysymys onkin, onko pyöräilyä maantiepyöräilyn ulkopuolella? Heitänkö töihin mennessä pyöräilyhaalarit päälle ja lähden nakuttamaan 90rpm-kadenssilla ruuhkan sekaan 30km/h? Kelaanko aina koko pakan läpi kun työmatkalle sattuu hidasteita, liikennevaloja, risteyksiä tai jalankulkijoita? On, en ja en.
Ajelen töihin leppoisalla kadenssilla ja vauhtia on n. 20-25km/h koska itselläni ei ole tarvetta tehdä työmatkasta yhtä valtavaa suoritusta.
Väännän asian sinulle rautalangasta:
Korkea ja tasainen vauhti, korkea kadenssi = tiheä pakka.
Leppoisampi vauhti vaihtelevalla nopeudella ja leppoisampi kadenssi = väljempi pakka.
Jos kysytään "perusvaihdepyörää" niin ajattelitko että silloin on kyse maksimaalisesta urheilusuorituksesta?
Sinänsä koomista että et kuitenkaan näe mitään ongelmaa sinkulan tai fixin käytössä. Eli asfaltille joko vaihteet niin tihein välein kuin mahdollista tai sitten ei ollenkaan?
Nyt olet kyllä ymmärtänyt asian väärin. Eihän ajonopeudella ole vaikutusta kadenssiin, kuten tuossa totesitkin. Sitähän varten polkupyörään on keksitty vaihteet, että kadenssi voidaan pitää vakiona nopeudestta huolimatta. Eli ajat rauhallisesti tai lujaa, niin kadenssi pysyy suurin piirtein samana.
Tuossahan ei ole koko totuus ja kokenut ajaja ajaa erilaisia treenejä erilaisilla kadenssseilla. Mutta aloittelijan kannattaa pysytellä 90 rpm:ssä, kunnes tietää mitä on tekemässä. Paikat pysyvät kunnossa.
Fixi on hyvää voimaharjoittelua, mutta en suosittele sitä ensimmäiseksi ja ainoaksi pyöräksi varsinkaan aloittelijalle. Riski jalkojen hajoamisesta on liian suuri. Silläkin ajettaessa kannattaa yrittää pitää kadenssi aika vakaana.
Summa summarum: perusvaihdepyörä tielle kannattaa hankkia aina maantieosilla. Muuten kannatta mukana täysin tarpeettomia välityksiä ja mukavuus kärsii, kun et löydä sitä sopivaa välien ollessa liian suuria. Maasto-osasarjojen myynti ymmärtämättömille kuluttajille tiekäyttöön on mielestäni epärehellistä toimintaa.
Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikki, tai edes puolet, peruspyöräilijöistä harjoittele tavoitteellisesti tai edes väittäisi fidunkaan vetraa mikä kandenssi on sopiva, vaan ajelee onnellisena sillä välityksellä mikä tuntuu hyvältä.. jossain ihan muualla kuin maantiellä. Maastovaihteet sopivat maantievaihteita paremmin kaupunki - ja kevliajoon. Niillä myös pärjää mainiosti maantiellä kunhan ei harjoittele tavoitteellisesti tai aja kilpaa.
Peruspyöräiliä ajelee n.90-95% ajeluistaan aivan muualla ja aivan muulla tavalla kuin tavoitteellisesti harjoitteleva kilpapyöräiliä.
Summasummarrum: Maantievaihteet soveltuvat tavoitteelliseen harjoitteluun maantiellä ja maastovaihteet tai vaihteettomat oikein hyvin kaikkeen muuhun ajoon, eli n.90% pyöräilijöistä..
Kannattaa harkita sen muovihäpäkkeen uusimista, vaikka hampirattaita edestä vähentelee.. tai vaihtoehtoisesti astetta helpommin särkyvän ketjunohjaimen asettamista..
"tai edes väittäisi fidunkaan vetraa mikä kandenssi on sopiva,"
Eivät välitä. Eivätkä välitä myöskään oikeanpuoleisesta liikenteestä, eteen katsomisesta tai muustakaan turvallisuuteen vaikuttavasta. Siellä sitten sekoillaan rinnakkain ajaen toinen vastaantulevien puolella 30 rpm kadenssilla polvet rikkoen ja ajatus jossain ihan muualla kuin liikenteen seuraamisessa. Se on kyllä huomattu.
Maantievälitykset toimivat kaupunkiajossa ihan hyvin, kunhan etuvaihtaja on säädöissä eikä ole mahdoton rimpula. Jos taas halutaan jättää etuvaihtaja kokonaan pois, mikä halvemmassa hintaluokassa voi olla hyvinkin järkevää, maastotakapakan käyttö on perusteltua.
Jännä homma, että ne pahiten mitensattuu poukkolevat fillaroijat ovat harvemmin näitä peruspyöräilijöitä vaan useammin näitä "harrastajia, jotka perustelevat poukkoiluaan juurikin kandenssin pitämisellä. Useimmilla on alla joku fitneshybridi tai crossari.. Taitavat olla näitä palstajyriä..
"Jos taas halutaan jättää etuvaihtaja kokonaan pois, mikä halvemmassa hintaluokassa voi olla hyvinkin järkevää, maastotakapakan käyttö on perusteltua."
Ei sitä etuvaihdetta tarvitse räpsytellä kokoaikaa ja aika harva peruspyöräiliä sitä etuvaihdetta paljoa kuluttaa. Siinäpä on kuitenkin käytettävissä kolme ratasta mistä valita reitille ja keliin sopivat välitykset. Itse tosin olen ottanut etuvaihteet pois työmatkapyörästä ja korvannut ne juuri sopivalla eturattaalla sekä ketjun ohjurilla. Mitenkään välttämätöntä tai monenkaan kohdalla edes tarpeellista se ei kuitenkaan oleEnemmänkin tämmöistä hifistelyä, joka aiheuttaa myös sen, että kun vaihdan renkaita talvirenkaisiin, vaihdan eturattaankin pari pykälää pienempään. Mutta kuten sanoin, useimmille aivan turhaa hifistelyä.
"Jännä homma, että ne pahiten mitensattuu poukkolevat fillaroijat ovat harvemmin näitä peruspyöräilijöitä vaan useammin näitä "harrastajia, jotka perustelevat poukkoiluaan juurikin kandenssin pitämisellä. Useimmilla on alla joku fitneshybridi tai crossari.. Taitavat olla näitä palstajyriä.."
Tuo ei yksinkertaisesti sovi havaintoihin ainakaan Turussa.
Eikä myöskään Helsingissä tai Espoossa. Kyllä kaikkein toopeimmat ja arvaamattomimmat ovat näitä pertti peruspyöräilijöitä. Ei minkäänlaista käsitystä liikenneturvallisuudesta. Kaahataan pitkin ja poikin pahimmillaan jalkakäytävillä, eikä välitetä säännöistä.
Itselläni on tapana heittää nuo jalkakäytävällä kaahailijat aina ajoradalle. Mittaa on sen verran, että on ainakin tähän asti onnistunut.
Mutta palatakseni asiaan, on järkevän kadenssin opettelu erityisen tärkeää niille, jotka ajavat vain vähän. Muuten on iso riski siihen että jalat sanovat poks.
Kerrotko tarkemmin miten heität jalkakäytävällä pyöräilevät ajotielle?
Minulla oli käsitys että tässä ketjussa puhutaan "perusvaihdepyörästä." ja yhä vahvemmin käy ilmi, että Alkup.Maantiepyöräi ei vain kykene käsittämään että myös maantiepyöräilyn ulkopuolella on polkupyöräilyä.
Muu kuin 90-kadenssi on täysin ok silloin kun vauhti ja samalla vääntö ei ole korkea. Tiedän, Polkupyöräilijän käsikirjassa sanotaan että kuntoilijan on hyvä pitää yllä 90-kadenssia mutta katsopas, pyöräilyä on muunkinlaista kuin tehokasta pitkän matkan kuntopyöräilyä. Joskus on hyvä katsoa sen oman kentän ulkopuolelle.
Sanon tämän uudestaan. Jos itse ajan maantiepyörällä tasaista tietä, 90-kadenssilla, vauhtia n. 30km/h eikä ole tarvetta pysähtelyyn niin tiheä maantiepakka on ehdottomasti paras valinta. Olen ajanut Suomessa maantiepyörällä jossa on ollut liian väljä takapakka (11-28) ja hyppäykset vaihteiden välillä olivat aivan liian suuria.
Mutta sitten tämä asia jota et ymmärrä. Pyöräillä voi muillakin tavoilla.
Jos ajan kaupungissa "peruspyöräilyä" niin vauhdit pysyvät matalina, pysähtelyitä ja hidasteita on paljon. Ajanko silloin 90-kadenssilla? No en. Ajan n. 60-80-kadenssilla ja vauhdit pysyvät maltillisina ja turvallisina. Avaapa seuraavaksi ihmisten ilmoilla silmäsi (muualla kuin maantielenkillä) ja tarkkaile kuinka moni ajaa 90-kadenssilla ja 30km/h vauhdilla. Niinpä, ei monikaan.
Mutta mitä ihmettä, ovatko kaikki sitten väärässä ja eivätkö ihmisten jalat sitten mene rikki kun eivät polje tuolla maagisella 90-kadenssilla?! Eivät. "Peruspyöräilyssä" vauhdit eivät kasva niin suuriksi että edes alhaisemmalla kadenssilla polviin kohdistuisi niin paljoa vääntöä että paikat menisivät rikki.
Kun kadenssi on luokkaa 60-80, vauhtia 20-25km/h ja ajoon kuuluu paljon pysähtelyä ja hidastelua niin onko tiheä maantiepakka paras vaihtoehto? Ei ole ellei sitten todella tykkää tauottomasta vaihteiden vaihtamisesta.
>>Itselläni on tapana heittää nuo jalkakäytävällä kaahailijat aina ajoradalle. Mittaa on sen verran, että on ainakin tähän asti onnistunut.
Huoh..
Eipä ole jalat sanoneet poks, vaikka kadenssi ei vois vähempää kiinnostaa. On se nyt kumma kun yksi expertti yrittää määrittää kaikkien muiden pyöräilyä.
"..."Peruspyöräilyssä" vauhdit eivät kasva niin suuriksi että edes alhaisemmalla kadenssilla polviin kohdistuisi niin paljoa vääntöä että paikat menisivät rikki..."
Mietipä nyt uudestaan, mitä kirjoitit. Tuo ei ole fysiikan lakien mukaista.
Alhainen nopeus ja kevyt välitys = pienet tehot = ei rasita polvia. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Fysiikassa on aika paljon lakeja. Mitä lakia tarkoitat? Ja edelleen miten heität muita pyöräilijöitä?
>>Mietipä nyt uudestaan, mitä kirjoitit. Tuo ei ole fysiikan lakien mukaista.
Ja ajattelin että yksinkertaiset sanat olisivat olleet tarpeeksi.
Jos ajan 30km/h 90-kadenssilla niin polviin kohdistuva vääntö on terveellä tasolla
Jos ajan 30km/h 40-kadenssilla (vastaisi muuten melkoista välitystä, 66-11!) niin jossain vaiheessa polvet epäilemättä prakaavat
Mutta entäpä jos ajankin "peruspyöräilyvauhtia", vaikkapa 20km/h? Tai 15km/h? Onko silloin ehdottoman tärkeää ajaa korkealla kadenssilla etteivät paikat hajoaisi? Siinä sinulle pohdiskeltavaa.
autojen pitäs väistää pyör'iölijät mutta niin ei aina tapahdu autot menee vain ohi,
50€ noin 100€
Viitisen kymppiä itse pyörästä jossain kierrätyskeskuksessa tms. Siihen voi sitten laskea ehkä satasella osia ja hiukan työtä, niin homma on hoidettu.
Uutena vaihteettoman yleispyörän saa luokkaan 600€. Vaihdepyörä on ongelmallisempi ja siihen kannattaa varata 1000€.
http://nishiki.fi/mallisto/2013/cyclocross/cross-master
Kun haetaan halpiksia, niin yleensä Konan Dew, on se, joka mainitaan siedettävänä. Sitä tehdään mm. kuutta eri kokoa, joten sinulla on teoriassa mahdollisuus saada oikean kokoinen polkupyörä. Yleensähän halpiksia tehdään yhtä tai kahta kokoa.
http://www.konaworld.com/bike.cfm?content=dew
Alle viidellä sadalla, jos jaksaa käyttää sitä huollossa tai osaa ja viitsii huoltaa itse.
Jokaisen pyöränomistajan pitäisi budjetoida reilu tonni pyörän 15 vuoden käyttöjaksoa kohti. Sillä rahalla saa ostettua huollon, jolla pyörä kestää 15 vuotta, kunhan se vain alunperin on jokseenkin kestävistä osista koottu.
http://www.evanscycles.com/products/fuji/feather-2012-single-speed-bike-ec031250
Tuossa on ihan oikeasti toimiva vaihtoehto edulliseksi polkupyöräksi. Tämä ei sovi talvikäyttöön, koska nastat eivät mahdu pyörimään. Konan Paddywagon, johon ainakin ennen sai A10:t, maksaa muutaman kympin enemmän.
Ei sovi talvikäyttöön, ei sovi. Eikä ole perusvaihdeoyörä, ei ole. Eikä edes peruspyörä, ei ole. Se on mukailtu halpismalli ratapyörästä, joka on oikeasti perin vi...umainen ajaa suomalaisilla kelveillä ja kauoungeissa. Soveltuu ehkä uuden yorkin fillariläheteille ja on sopivan näköönen tsadilaisille wannabeläähäteille, mutta muuten kaikin puolin aivan suolesta aloittajan ja apaut 99% suomalaisita aivan karsee kulkupeli jonka hankinta vain lisää yksityisautoilua. Se paddyvagina sentään menettelee, on jopa paljon parempi mitä vanhat runkovaihteiset retki kympit, muttei satu olemaan alle viidensadan perusvaihdepyörä, jollaisella tyytyväisenä huristelee vaivaiset 95% suomalaisista peruspyöräiliöistä.
Ja mitä tulee maastovälityksiin maantiellä, niin melkein turhia ne pienimmät välitykset on, mutta ei täysin. Meillä kun on maantiellä tai pikemminkin pyöräteillä paikoin olosuhteet jolloin eteneminen muistuttaa aikalailla teknisen juurakkopolun ja suon ylityksen yhdistelmää.. Viimeksi tällä viikolla jouduin laittamaan pienimmälle eturattaalle ettei tarvinnut taluttaa mäenpäälle.
Seuraavassa eräs kokemus:
Meikäläinen hankki parikymmentä vuotta vanhan kotimaista valmistetta olevan 12-vaihteisen pyörän Etelä-Savosta eräältä kirpputorilta.
Uusin renkaat ja ketjut ja niin on päästy liikkeelle ja varmaan ajokki kestäisi seuraavat parikymmentä vuotta.
Myyntihinta kirpparilla oli 15 euroa, renkaat ja ketjut maksoivat ns. halpaliikkeistä ostettuina yhteensä noin 21 euroa.
Varteenotettava vaihtoehto, kunhan pyörä on oikeaa kokoa! Hyvään pyörään kannattaa ehkä katsella netistä parempiakin renkaita kohtuu hintaan.
Ei vittu oon pyöräilyä harrastanut 30 vuotta enkä tiiä mikä on kadenssi ?
pyöritysnopeus kampikierrosta/minuutissa: lainasana ruotsista, italiasta, englannista jne.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cadence_(cycling)