Missä äänihavainto syntyy?

Kuten tiedämme, ääni on ilman värähtelyä, värähtely muuttuu korvan kuuloeinten toimesta edelleen impulssiksi aivokuoren kautta aivoihin. Aivot puolestaan ovat hermosoluja, jotka kuljettavat sähköimpulsseja optimoiduimmalla mahdollisella tavalla 'eteenpäin'. Nykytieteen mukaan hermosolulla ei kuitenkaan ole 'kykyä' kuulla, hermosolussa ei ole mitään mikä 'kuulisi'. Missä kuulohavainto siten tapahtuu?
23332
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Ok, mutta osaatko vastata siihen, että missä se kuulohavainto syntyy? Oletko samaa mieltä siitä, että hermosolut eivät 'kuule' ääntä?

Äänestä
  • mielenkiintoinen kysymys... pitääpä oikein miettiä.

    Äänestä

Tämä on puhtaasti määrittelykysymys. Jos määritellään, että kuuloaistimus tarkoittaa värähtelyn muuttumista hermoimpulssiksi, niin kuuloaistimus on sitten sitä. Mutta jos määritellään, että kuuloaistimus on mainitun hermoimpulssin aiheuttama reaktio aivojen kuulokeskuksessa, niin kuuleminen on silloin tätä.

Äänestä
  • Eihän pelkkä hermoimpulssi (sähköimpulssin kulkeminen hermosolu(i)sta toiseen) ole vielä "kuuloa", tai kuultavissa, vaan pelkkää sähkön kulkeutumista - hermosolut eivät kuule mitään sinänsä.

    Hermoimpulssin aiheuttama reaktio aivojen kuulokeskuksessa: eikö aivojen "kuulokeskuskin" ole vain hermosoluja? Hermosolut eivät kuule, tätä yritän sanoa. Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä).

    Älkää väittäkö, että hermosolulla olisi kyky kuulla.

    Äänestä

  • väännetään rautaa kirjoitti:

    Eihän pelkkä hermoimpulssi (sähköimpulssin kulkeminen hermosolu(i)sta toiseen) ole vielä "kuuloa", tai kuultavissa, vaan pelkkää sähkön kulkeutumista - hermosolut eivät kuule mitään sinänsä.

    Hermoimpulssin aiheuttama reaktio aivojen kuulokeskuksessa: eikö aivojen "kuulokeskuskin" ole vain hermosoluja? Hermosolut eivät kuule, tätä yritän sanoa. Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä).

    Älkää väittäkö, että hermosolulla olisi kyky kuulla.

    "Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä)."

    Kyllä se on vain on siinä hermoimpulssien kulkeutumisessa aivoissa. Kun esimerkiksi puhut kuuloaistumuksestasi voitaisiin takaperin jäljittää puhekeskukseen miten syntyy puheesi kuuloaistimuksesta ja sieltä takaperin kuulokeskukseen aivoissasi. Jos oletetaan, että puhut siitä aistimuksesta, sen vuoksi, että sinulla on se aistimus. Tämä koko ketju syntyy hermosolujen välisestä viestinnästä aivoissasi ja se on sitten pelkkää fysiikkaa.

    Äänestä

  • väännetään rautaa kirjoitti:

    Eihän pelkkä hermoimpulssi (sähköimpulssin kulkeminen hermosolu(i)sta toiseen) ole vielä "kuuloa", tai kuultavissa, vaan pelkkää sähkön kulkeutumista - hermosolut eivät kuule mitään sinänsä.

    Hermoimpulssin aiheuttama reaktio aivojen kuulokeskuksessa: eikö aivojen "kuulokeskuskin" ole vain hermosoluja? Hermosolut eivät kuule, tätä yritän sanoa. Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä).

    Älkää väittäkö, että hermosolulla olisi kyky kuulla.

    Onko mikrofonista saatava sähkösignaali sitten ääntä? Eihän se ole muuta kuin sähkösignaalia. Ei kalibroidun äänitasomittarin lukemakaan ole muuta kuin äänitasoon verrannollisen sähkösignaalin aiheuttama reaktio.

    Täten ääntä ei voida aistia biologisesti eikä teknisesti. M.o.t.

    Äänestä

  • ihtehk kirjoitti:

    "Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä)."

    Kyllä se on vain on siinä hermoimpulssien kulkeutumisessa aivoissa. Kun esimerkiksi puhut kuuloaistumuksestasi voitaisiin takaperin jäljittää puhekeskukseen miten syntyy puheesi kuuloaistimuksesta ja sieltä takaperin kuulokeskukseen aivoissasi. Jos oletetaan, että puhut siitä aistimuksesta, sen vuoksi, että sinulla on se aistimus. Tämä koko ketju syntyy hermosolujen välisestä viestinnästä aivoissasi ja se on sitten pelkkää fysiikkaa.

    Mutta miten on selitettävissä se, että ihminen _aistii_ hermosolujen välisen viestinnän kuulemisena? Mikä (osa ihmisessä) tulkitsee tietyn sähkösignaalin ääneksi? Tai vaikkapa kuvaksi/näköhavainnoksi? Se, että impulssi kulkee aivoissa ei selitä vielä itse havaintoa. Vai selittääkö teidän mielestä?

    Äänestä

  • Väännetään vain kirjoitti:

    Onko mikrofonista saatava sähkösignaali sitten ääntä? Eihän se ole muuta kuin sähkösignaalia. Ei kalibroidun äänitasomittarin lukemakaan ole muuta kuin äänitasoon verrannollisen sähkösignaalin aiheuttama reaktio.

    Täten ääntä ei voida aistia biologisesti eikä teknisesti. M.o.t.

    Pystythän sinäkin aistimaan ääntä? Mutta oletko miettinyt miten?

    (Myönnän, että nämä ovat myöskin filosofisia kysymyksiä.. fysiikan ohella).

    Äänestä

  • ihtehk kirjoitti:

    "Ja päästä sen kautta keskusteluun, että miten itse sähköimpulssin kulkeutuminen aivoissa, miten siitä SYNTYY kuuloaistimus? Tai missä se syntyy? (ei aivoissa ainakaan, edellämainitusta syystä)."

    Kyllä se on vain on siinä hermoimpulssien kulkeutumisessa aivoissa. Kun esimerkiksi puhut kuuloaistumuksestasi voitaisiin takaperin jäljittää puhekeskukseen miten syntyy puheesi kuuloaistimuksesta ja sieltä takaperin kuulokeskukseen aivoissasi. Jos oletetaan, että puhut siitä aistimuksesta, sen vuoksi, että sinulla on se aistimus. Tämä koko ketju syntyy hermosolujen välisestä viestinnästä aivoissasi ja se on sitten pelkkää fysiikkaa.

    Asia voisi selventyä jos tarkastelee kuka ja mikä oli ensin. Aivot ja niiden anturit korvakalut, kamera obskura silmä, ym ovat yhtä pakettia siten että että aivot eivät voi tulla tietoisiksi ilman anturoitaan, ilman anturoita aivoissa ei siis tahdu mitään aistimusta.
    Varmaa erttä universumin informaation vastaanottimet ovat olleet valmiita jo paljon ennen niiden kautta välittyvän informaation lukiaa (aivoja) esim, kamera obskura.
    Minusta on aika selvää että yksinkertainen kamera obsakura joka kykenee muuntamaan valon informaatiota on jatkanut kehitystä edellen kohtaamalla uusia universumin informaation polttopisteita jotka taas yhdessä luo uutta informaatiota jne jne lopulta syntyy esim jokin uusi elin lonkero solu tai hermo

    En tiedä missä vaikeessa ne bakteerit ovat tulleet mukaan kuvioihin, bakteerit jotka vieläkin hallisevat meitä parhaalla ja turvallisella paikalla suolistossa, eikä niitä uhkaa oikein mikään muu kuin krematorio.

    En sanois kuitenkaan että Kuuloaistimus tai mikään muukaan aistimus tapahtuisi vai aivoissa tai edes meissä, eikä edes siellä missä pilli soi vaan aina vain sitäkin kauempana, itse asiassa jokainen aistimus tuisi kokea koko universunin sykäyksenä ja liikeenä, miksi ei.

    Äänestä

  • apuvatarvitseva kirjoitti:

    Mutta miten on selitettävissä se, että ihminen _aistii_ hermosolujen välisen viestinnän kuulemisena? Mikä (osa ihmisessä) tulkitsee tietyn sähkösignaalin ääneksi? Tai vaikkapa kuvaksi/näköhavainnoksi? Se, että impulssi kulkee aivoissa ei selitä vielä itse havaintoa. Vai selittääkö teidän mielestä?

    Tehdään seuraava ajatustesti. Olisi olemassa aivokuvantamislaite, joka näkee kaikki neuronien väliset impulssit. Sitten tehdään koe. Sanotaan sana ja koehenkilö toistaa ao. sanan. Tämä kuulohavainto -> puhetoiminto välinen hermoviestitoiminta sisältää kuuloaistimuksen. Eihän koehenkilö voi toistaa kuultua oikeaa sanaa ilman kuuloaistimusta.
    Esim. skitsofreenikoiden kuuloharhoja on tutkittu ja havaittu harhojen aikana aktivoituminen skitsofreenikon aivojen kuulokeskuksessa. Tästä on vedetty johtopäätös, että skitsofreenikko todella aistii äänet, jotka luokitellaan harhoiksi. Hänen aivonsa aktivoivat omaa kuulokeskusta siten, syntyy aistimus puheen kuulemisesta.
    Toisaalta henkilölle voidaan antaa, jotain huumetta esim. LSD:tä. Huumeet toimivat, kuten aivojen omat välittäjäaineet eli muuttavat signaalin kulkua neuronien välillä. On helppo huomata, että aistimukset muuttuvat selvästi huumeen vaikuttaessa. Aistimuksella ja neuronien välisellä viestityksellä on siis selvä yhteys.

    Äänestä

  • jakinboas11 kirjoitti:

    Asia voisi selventyä jos tarkastelee kuka ja mikä oli ensin. Aivot ja niiden anturit korvakalut, kamera obskura silmä, ym ovat yhtä pakettia siten että että aivot eivät voi tulla tietoisiksi ilman anturoitaan, ilman anturoita aivoissa ei siis tahdu mitään aistimusta.
    Varmaa erttä universumin informaation vastaanottimet ovat olleet valmiita jo paljon ennen niiden kautta välittyvän informaation lukiaa (aivoja) esim, kamera obskura.
    Minusta on aika selvää että yksinkertainen kamera obsakura joka kykenee muuntamaan valon informaatiota on jatkanut kehitystä edellen kohtaamalla uusia universumin informaation polttopisteita jotka taas yhdessä luo uutta informaatiota jne jne lopulta syntyy esim jokin uusi elin lonkero solu tai hermo

    En tiedä missä vaikeessa ne bakteerit ovat tulleet mukaan kuvioihin, bakteerit jotka vieläkin hallisevat meitä parhaalla ja turvallisella paikalla suolistossa, eikä niitä uhkaa oikein mikään muu kuin krematorio.

    En sanois kuitenkaan että Kuuloaistimus tai mikään muukaan aistimus tapahtuisi vai aivoissa tai edes meissä, eikä edes siellä missä pilli soi vaan aina vain sitäkin kauempana, itse asiassa jokainen aistimus tuisi kokea koko universunin sykäyksenä ja liikeenä, miksi ei.

    Minkä "antureiden" avulla ihminen havaitsee unet? Tarvitaanko unien näkemiseen antureita, vai havaitseeko aivot ne ilman mitään?

    Äänestä

  • jakinboas11 kirjoitti:

    Asia voisi selventyä jos tarkastelee kuka ja mikä oli ensin. Aivot ja niiden anturit korvakalut, kamera obskura silmä, ym ovat yhtä pakettia siten että että aivot eivät voi tulla tietoisiksi ilman anturoitaan, ilman anturoita aivoissa ei siis tahdu mitään aistimusta.
    Varmaa erttä universumin informaation vastaanottimet ovat olleet valmiita jo paljon ennen niiden kautta välittyvän informaation lukiaa (aivoja) esim, kamera obskura.
    Minusta on aika selvää että yksinkertainen kamera obsakura joka kykenee muuntamaan valon informaatiota on jatkanut kehitystä edellen kohtaamalla uusia universumin informaation polttopisteita jotka taas yhdessä luo uutta informaatiota jne jne lopulta syntyy esim jokin uusi elin lonkero solu tai hermo

    En tiedä missä vaikeessa ne bakteerit ovat tulleet mukaan kuvioihin, bakteerit jotka vieläkin hallisevat meitä parhaalla ja turvallisella paikalla suolistossa, eikä niitä uhkaa oikein mikään muu kuin krematorio.

    En sanois kuitenkaan että Kuuloaistimus tai mikään muukaan aistimus tapahtuisi vai aivoissa tai edes meissä, eikä edes siellä missä pilli soi vaan aina vain sitäkin kauempana, itse asiassa jokainen aistimus tuisi kokea koko universunin sykäyksenä ja liikeenä, miksi ei.

    Eiköhän maailmankaikkeudessa ole vielä aika paljon sellaisia "aineita", joille emme ole keksineet vielä mittareita.. siis asioita, olomuotoja, jotka ovat vielä nykyfysiikan ulkopuolella. Mutta eikö olekin niin, että fysiikan määritelmä laajenee aina sitä mukaa kun uutta tietoa saadaan? (ja uusia "mittareita" kehitetään mittaamaan vielä toistaiseksi tuntemattomia asioita). Heti kun asiasta tulee tunnettu, se otetaan fysiikan määritelmän piiriin (luonnollisesti).

    Näinhän on tapahtunut läpi koko tieteen historian (eikä kai ole syytä uskoa, että tällä hetkellä tietäisimme jo kaikesta kaiken). Sallittakoon se, että emme tiedä vielä kaikkea.

    Äänestä

  • griefing kirjoitti:

    Minkä "antureiden" avulla ihminen havaitsee unet? Tarvitaanko unien näkemiseen antureita, vai havaitseeko aivot ne ilman mitään?

    Toki kaikki anturit menettänyt voi vielä kuvitella ja muistaa ja nähdä unia. Kokonaan anturiton ei voi kosaan kuvitella tai nähdä unta koska pakki on yksinkertaisesti tyhjä.

    Äänestä

  • ihtehk kirjoitti:

    Tehdään seuraava ajatustesti. Olisi olemassa aivokuvantamislaite, joka näkee kaikki neuronien väliset impulssit. Sitten tehdään koe. Sanotaan sana ja koehenkilö toistaa ao. sanan. Tämä kuulohavainto -> puhetoiminto välinen hermoviestitoiminta sisältää kuuloaistimuksen. Eihän koehenkilö voi toistaa kuultua oikeaa sanaa ilman kuuloaistimusta.
    Esim. skitsofreenikoiden kuuloharhoja on tutkittu ja havaittu harhojen aikana aktivoituminen skitsofreenikon aivojen kuulokeskuksessa. Tästä on vedetty johtopäätös, että skitsofreenikko todella aistii äänet, jotka luokitellaan harhoiksi. Hänen aivonsa aktivoivat omaa kuulokeskusta siten, syntyy aistimus puheen kuulemisesta.
    Toisaalta henkilölle voidaan antaa, jotain huumetta esim. LSD:tä. Huumeet toimivat, kuten aivojen omat välittäjäaineet eli muuttavat signaalin kulkua neuronien välillä. On helppo huomata, että aistimukset muuttuvat selvästi huumeen vaikuttaessa. Aistimuksella ja neuronien välisellä viestityksellä on siis selvä yhteys.

    Ja hyvin tavallisia kaikilla ihmisillä olevia harhojan ovat unet! Ihminen näkee, haistaa, kuulee, ja tuntee, vaikkei mitään aistein havaittavissa olevaa ulkoista asiaa ole olemassakaan. Ja unennäön aikanahan aivotoiminta on tutkitusti erittäin aktiivista. Tottakai siis aistimukset ja neuronien välinen viestitys ovat yhteydessä, mutta se miten aistimus syntyy neuronien viestinnän seurauksena, sitä ei vaan ole vielä pystytty selvittämään. Mutta onneksi tutkimus jatkuu.

    Äänestä

Ei kai tuohon voi vastata muuta, kuin että kuulohavainto tapahtuu tietoisuudessa. Ja se ei kuulu fysiikan tutkittaviin juttuihin, ei liioin biologian tai muunkaan "tieteen".

Äänestä
  • Kognitiotieteet tutkivat tietoisuutta. Ei ihmisen tietoisuus ole mitenkään tieteen kentän ulkopuolista aluetta. Vaikeasti tutkittavaa ja kompleksista ehkä, mutta selvästi tieteen aihepiiriin kuuluvaa.

    Äänestä

  • Samaa mieltä, että tajunta/tietoisuus on se, joka mahdollistaa aistimisen. Voisiko tietoisuuden tutkimisesta tulla joskus vielä tiedettä?

    Äänestä

  • aapleus1 kirjoitti:

    Samaa mieltä, että tajunta/tietoisuus on se, joka mahdollistaa aistimisen. Voisiko tietoisuuden tutkimisesta tulla joskus vielä tiedettä?

    Ei voi tulla, koska se on jo.

    Äänestä

  • hguyjhgouyouy kirjoitti:

    Kognitiotieteet tutkivat tietoisuutta. Ei ihmisen tietoisuus ole mitenkään tieteen kentän ulkopuolista aluetta. Vaikeasti tutkittavaa ja kompleksista ehkä, mutta selvästi tieteen aihepiiriin kuuluvaa.

    "Ei ihmisen tietoisuus ole mitenkään tieteen kentän ulkopuolista aluetta."

    "Ihmiset ovat yleisesti sitä mieltä, että ihmiset ovat tietoisia, mutta paljon alemmat elämänmuodot, kuten bakteerit, eivät ole."

    "Emergenteistä ilmiöistä filosofeja on eniten kiinnostanut tietoisuus: kuinka aivot (aineellinen olio) voivat olla tietoiset?"

    Tuossa pari poimintaa wikipediasta. Minusta ne ovat pahasti metsässä. Bakteeri esim. kykenee aistimaan "myrkyllisen ympäristön" ja siirtymään siitä poispäin. Eikö kysymyksessä ole tietoisuus. Tietoisuuden tehtävä on mielestäni aistia ympäristöä ja käyttää siitä saatava informaatio mahdollisimman järkevään käyttäytymiseen ympäristössä. Ei ihminen tässä suhteessa ole poikkeus. Ihmisen aivot ovat kyllä monimutkaisin tunnettu laite, joka ohjaa näin käyttäytymisträ. Vuorovaikutus on oikestaan tietoisuuden ydin. Aistiminen perustuu vuorovaikutukseen ja käyttäytyminen perustuu vuorovaikutukseen. Ajattelu syntyy neuronien välisessä vuorovaikutuksessa.

    Äänestä

"Missä kuulohavainto siten tapahtuu?"

Se tapahtuu siinä Pihtiputaan ja Jyväskylän puolivälissä suunnilleen, ysitiellä. Mees kuunteleen vaikka.

Äänestä
  • Ääni on olemassa ilman ihmisiä tai eläimiäkin. Kuulohavainto taas tapahtuu ajattelussa eli kuulohavainto vaatii ajatuksen.

    Äänestä

Kuulohavainto on kai jossain alkeellisessa elämän muodosssa tapahtuva reaktio jonka ääni siinä aiheuttaa. Voiko sitä kutsua sitten havainnoksi jos mitään tietoista ajattelua ei sisälly. Pelkästään myös kova äänenpainekin voi aiheuttaa liikettä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ymmyrkäinen kirjoitti:

Kuten tiedämme, ääni on ilman värähtelyä, värähtely muuttuu korvan kuuloeinten toimesta edelleen impulssiksi aivokuoren kautta aivoihin. Aivot puolestaan ovat hermosoluja, jotka kuljettavat sähköimpulsseja optimoiduimmalla mahdollisella tavalla 'eteenpäin'. Nykytieteen mukaan hermosolulla ei kuitenkaan ole 'kykyä' kuulla, hermosolussa ei ole mitään mikä 'kuulisi'. Missä kuulohavainto siten tapahtuu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu