vihainen koiran pentu

lisään vielä tuohon.

aina kun tulen kotiin, pentu on todella iloinen, heiluttaa häntää yms niinkuin yleensäkin, mutta sitten se puree iloisena, mikä ei ole kivaa.
lenkillä pentu menee aluksi ihan hyvin, mutta sitten se raivostuu hihnalle ja ottaa sen suuhunsa ja hyppii päälleni, onneksi koira on pieni. sitten se menee kyllä ihan ok mutta pitää hihnaa suussa.
uskon todellakin, että vika on minussa, mutta en oikein tiedä miten puremisen saisi kitkettyä pois. kun pentua ottaa pannasta kiinni sen ollessa vihainen, se hyppii ja kääntyy ja puree. olen todellakin avun tarpeessa!

Siis ootko nyt ihan varma, että se on oikeasti vihainen, vai sotketko johonkin leikkimurinaan ja -puremiseen, mitä pennuilla varmasti esiintyy (ja välillä liian raisuakin, kun eivät tajua, että ihmiseen sattuu helpommin kuin karvaiseen koiraan).
Vaikuttais siltä, ettei koira edes tykkää olla sylissä. Kannattaa varmaan vähentää sitä yhtä äkkiä syliin sieppaamista. Jos se rupee irvistelemään, niin heti kielto ja lattialle (en kyllä tiedä, tehoaako tuo, kun se ei alun perinkään halua olla sylissä).
Hihnassa on tavallista, että pennut riehaantuu ja leikkii. Pennut myös voivat purra paljonkin. Siihen tepsii kärsivällinen koulutus.
Onko kyseessä kenties ensimmäinen koirasi?

Turhautunut koira

Kun se on villinä, puree heti jos yrittää ottaa syliin ? Miks ihmeessä otat koiran joka on "villinä", syliin ?? Hoivaat sitä innokkuutta, innokasta mielentilaa,jolloin koira ahdistuu entisestään. Innokkuus voi laukaista agression. Jätä suosiolla ne sylittelyt, ja silittelyt; hoivaa ja huomaa koira kotiin tullessa vasta, ja aina, kun se on rauhallisessa mielentilassa,jos haluat koiran palkita ja kehoittaa rauhallisuuteen.

valtaa jollette anna. Mutta tuossa ylempänä mainittiin että kaikki koirat eivät ole sylikoiria. Joten unohda suosista se syliinotto. Miksi kiusata kivaa koiraa?

Sitten pieni vinkki tuohon puremiseen. Älä komenna sitä turhaan, vaan sen sijaan harhauta sitä. Vaikka yht'äkkinen huudahdus "Heiii, mää tiedän mitä tehdään" ja sitten otat kourallisen nameja ja opetat hetken helppoja temppuja, kuten istu, maahan, seiso, kumarra, tassu(oikea ja vasen erikseen). Tai sitten haet jonkun lelun ja alat heittelemään sitä tai riepotatte yhdessä taistellen lelun herruudesta. Mielikuvitus on rajasi.

Sama juttu tuossa hihnan kanssa lenkillä pelleilemisessä, koira on vain turhautunut puuduttavaan kävelyyn ja siksi alkaa riehua, silloin on aika harhautuksen. Varaa mukaan nameja sekä lelu tai vaikka vanha rukkanen taikka laserkynä ja leikkikää hetki. Harhautus äänellä antaa aikaa toimia ja ottaa sen esille kun koira on jo aloittanut riehumisen. Myös lenkin aikana voi pitää toko-sessioita, jopa useampia. Ja ääniharhautus voi toimia joskus ihan sellaisenaan esimerkkinä "heiii, kuka tuleee?" tai "Tuol on kani, katokato jne"

Kun kehität erilaisia koiralle kivoja tapoja "kusettaa" sen huomio pois luvattomasta teet samalla suuren palvelun oman ja koirasi suhteen kehittymiselle todelliseksi sielujen kumppanuudeksi.

Säästä tiukkuus ja komennot siihen mihin ne kuuluu, eli koiran hengen pelastaviin käskyihin, varmistamaan niiden perillemeno. Näin saat nauttia koirastasi mahdollisimman pitkään.

Pentu leikkii. Varmaan myös tottunut, että sylistä pääsee pois kun alkaa rimpuilla ja purra. Ei noi pahoja ongelmia ole, mutta niihin pitää nyt tarttua määrätietoisesti. Pentu ei ole vihainen eikä se tarkoita sinulle mitään pahaa. Se on vain hiukan vallaton ja pentupöhelö, joka on oppinut kontrolloimaan tapahtumia kyseisellä tavalla...koska se on niin saanut tehdä.

Käsittelyyn tarviitte paljon treeniä ihan perusteista lähtien. Tästä päivästä lähtien koira ei ikinä pääse sylistä pois rimpuilemalla tai puremalla. Sen pitää rauhottua ennen kuin siitä pääsee pois. Varaudu siis muutamaan mustelmaan ja naarmuun aluksi ;)

Tekstiä tulisi niiiiin paljon, mutta täältä palstaa lukemalla löydät paljon hyviä juttuja, mitä kannattaa tehdä. Googleta näykkivä/pureva koira ja avot. Kannattaa myös mennä pentukouluun. Sieltä saa erittäin hyviä vinkkejä :)

Ethän ottanut pentua "alaikäisenä" (alle 7-8 viikkoisena)?

Kiljaise keuhkojesi pohjasta kun se seuraavan kerran käyttää hampaitaan. Niin pennut opettavat toisilleen leikissä mikä menee liian pitkälle. Voit myös käyttää kovaäänistä pilliä tms. jos et uskalla kiljua.

Ei ole eka koira, edellinen oli kuin unelma, ei KOSKAAN purrut tai tehnyt pahaa. Kiltimpää koiraa sai hakea.
Koira tuli meille 12-viikkoisena. Pitää kai harkita menemistä pentukouluun..

Itsellä on ollut tuollainen pentu. Siitä jo kasvattaja sanoi että tämä ei ole jokaperheen koira. Nyt aikuisenakaan se ei vieraista välitä, ja jouduttiin leikkaamaankin koska se haastoi riitaa kaikkien uroskoirien kanssa. Mutta me harrastamme aktiivisesti tokoa, ja se on koiran pelastukseksi ollut.
Tuollaisen pennun tottelevaisuus ja sosiaalistamiskoulutukseen on todella paneuduttava. Ja siitä ei tule kaikkien kaveria koskaan. Mutta oikealla koulutuksella oma kotiväki saa sitä hienon koiran!
Tämä ärisi ja murisi jo 10-viikkoisena siitä selällään sylissä pitämisestä, eikä koskaan siitä oppinut pitämään, vaikka omalta väeltä sen sietääkin. Sitä on nyt vaan kotiväen toimesta käsiteltävä, kammattava, kynsiä leikattava, korvia tutkittava päivittäin. Ja vieraiden keskellä kuljetettava, silitys täytyy sietää, syliinottamista välttämättä ei.
Jos nyt lepsuilet, lyhennät koirasi elinkaarta ehkä huomattavastikin.
Töitä tekemään siis !

Nyt on pakko korjata parin edellisen vietejä, jossa kehoitetaan kijhumaan tai esim sanotaan että on välttämättä ongelmakoira.
Mielestäni ensinnäkin tuommoinen käytös on koiranpennulle normaalia varsinkin nyt kun hampaat on parhaimmillaan vaihtumassa ja pennut yleensäkkin energisiä ja kokeilevat hermoja. mitä rotuja pennussa on, saattaa selittää paljonkin käytöstä, esim jos kyseessä vaikka jokin terrierisekoitus, tuo pureminen on lähes väistämätöntä pentuna, joka vähentyy koulutuksen ja iän myötä.
Pentukurssi on todella hyvä alku, jos tulkitsee pennun kokeilut/pentuilun agressiivisuutena!
-Kiljuminen=perusideana hyvä, mutta ääni voi olla mikävain poikkeava, jolla saa kiinnitettyä koiran huomion, esim EI matalalla selkeällä ja jämäkällä äänellä, tai niinkuin cesarin "shhh" ääni, mikä vain jolla saa tilanteen loppumaan. "Kiljaise keuhkojesi pohjasta" saattaa joissain asunnoissa aiheuttaa pehennusta naapureissa ja kurkkukipua...
- "Nyt tartut asiaan" älä yleistä. Vaikka sinun pentuse joka on käyttäytynyt näin ei aikuisena tullut muiden urosten kanssa toimeen, ei välitä vcierasita etc, ei tarkoita että tämä pentu niin tekisi. Koiranpentu ylensäkkin käyttäytyy näin dominoidessaan tai turhautuessaan, rodusta/roduttomuudesta riippuen. Itselläni vaativampana rotuna mustaterrieri, joka tosiaan on dominoiva ja pentuna sen jo selvästi näytti. ystäväni russeli on mitä mainioin lemmikki vaikka pentuna en viitsinyt edes vierailla, koska oli kokoajan roikkumassa lahkeessa...
Kyseessä on siis sekarotuinen, puhutaan syliinottamisesta, joten varmaankin pienehkö rotu?
Ekaksi neuvon että PENTUKURSSI, että opitte perusasiat pennun hoitoon/koulutukseen. se että kotona on ollut ennen koiria, ei välttämättä opeta kasvattamaan koiranpentua yhteiskuntakelpoiseksi, jos aijempi koira on ollut aikuinen tai vaatimaton rotu, päättelin kun lukee aloittajan kysymyksen.....
Nimimerkillä "ei se ota sitä" kiteyttää hyvin pennut koulutusta, se olis toki hyvä myös nähdä livenä, mutta nopeat refleksit, päättäväisyys ja ajoitus ratkaisee about kaikessa koulutuksessa, järkeily ei auta koirien kanssa, jos koira toimii väärin, se tekee niin, koska on niin oppinut, koira tekee voin sen mikä itselleen mieluisaa.
Koira myös voi kyllästyä liikaan huomioon esim jos kyse on lapsista, et sinäkään halua olla kokoajan jonkun sylissä, silitettävänä etc, anna koira tulee sinun luokse, houkuttele herkuilla? Myös jos kyse on pakollisista toimenpiteistä kuten esim kynsienleikkuu, "joobax" kertoi hyvin miten esim ei missäännimessä aloitettua voi jättää kesken, eli jos koira on ollut sylissä, ei sitä saa rauhattomana päästää pois, tai se oppii että niin kuuluu tehdä. jos koira hötkyilee, odotatte kunnes rauhottuu, sama on kun kävelette hihnassa, jos se vetää, odotat kunnen rauhottuu, ja toistat niin pitkään kunnes se "kyllästyy" ja toimii oikein...
:)

Rauhallisuutta ja rauhallisuutta. Itsellä nyt kuuden kuukauden ikäinen, mutta aina kun alkaa riehumaan kun olemme tulossa lenkiltä takaisin kotiin, niin seisahdan ja odotan, että pentu lopettaa riekkumisen. Vaikka siihen menis aikaa. Lisäksi, jos pentu ei viihdy sylissä, niin ei väkisin. Tänäkin iltana otin molemmat koirat vuodon perään rahille eteeni ja hieroin niitä. Myös pentu pitää kovasti hieronnasta ja oikein sitä alkaa ramasemaan kun rentoutuu. Ihan aloitan päästä ja siitä taaksepäin sekä jalatat myös. Viistoista minuuttia silloin tällöin vaikka kun tujottaa telkkua, niin koirakin nauttii samalla yhdessä olosta. Tämä on varmasti koiralle myös se hetki, kun minä pomona osoitan hellyyttä. Vanhempi koirani on oikea sylivauva, kun tämä nuorukainen taas ei selvästikkään välitä. Sama oli alussa tassupyyhintä sessio meillä kun tulimme ulkoa. Alkoi aina alkuun puremaan nulikka kun on. Ei enää vaan odottaa kiltisti vuoroaan. Siis haluaa, että mahan alus ja tassut pyyhitään kun tullaan sisälle. Näin teen myös vaikka ei olisi tarvekkaan. Meillä pyyhitään jalat aina kotiin tullessa. Jos koira on ymmärtänyt jotain väärin, niin pitää alkaa aina alusta hommelit. Minäkin alkuun aina annoin namipalan tassujen pyyhinnän, harjauksen yms. jälkeen. Nyt ei esim, tarvitse kuin näyttää harjaa, niin hyppää jo heti rahille tai hoito-alustalle jopa kilpailevat, että kumpi ensin.

Tosin usein suosin vanhempaa ekana, koska haluan viestittää pennulle, että se on se viimeinen meillä ja on hyvin mennyt.

Jos koiranpentu puree, se ei tarkoita, että olisi vihainen. Se suunkäyttö on vain koiran/pennun tärkein tapa opetella asioita ja ilmaista itseään.

Käyttää hampaitaan mm.tälläisiin asioihin...
- puree tunnustellakseen jotain/oppiaakseen
- osoittaa kiintymystään
- osoittaa mieltään = tuo esille sen hetkistä tunnetilaansa.jne..jne

Tuossa aloitus esimerkissä, ei tarvitse edes miettiä mistä on kyse, ja mitä koira viestii.