Olen nyt seurustellut mieheni kanssa vajaa 3 vuotta,olemme kihloissa ja meillä on n. vuoden ikäinen lapsi. Mieheni käyttäytyy todella typerästi minua kohtaan.. joka päivä saa kuunnella haukkumista, tuntuu kuin minun pitäisi olla hiljaa enkä saisi puhua mitään kun joka asiasta tulee riita. Aina kuitenkin sovimme riidat jotenkin, mutta kun riita on sovittu aina tulee uusi.. joskus olen maininnut ns. parisuhdeterapioista mutta ei häntä tunnu kiinnostavan...
Aina saa myös kuulla sitä kuinka minun pitäisi muuttaa pois täältä ym. en ymmärrä mitä minä teen väärin?!. hoidan kodin, pyykit, ruuat ym kotityöt YKSIN myös lapsen... mies hoitaa rahalliset asiat ym. Hän ei osallistu lapsen hoitamiseen lähes milloinkaan,aina silloin tällöin leikkii pojan kanssa sen 5min ja lähtee kylille.. jos pyydän häntä syöttämään pojan ni kuuluu " syötähän sinä,minun pitää nyt mennä", mitä voin tehdä asian eteen että hän osallistuisi edes johonkin.. alkaa jo usko loppua tälläiseen...
Aina saa myös kuulla sitä kuinka minun pitäisi muuttaa pois täältä ym. en ymmärrä mitä minä teen väärin?!. hoidan kodin, pyykit, ruuat ym kotityöt YKSIN myös lapsen... mies hoitaa rahalliset asiat ym. Hän ei osallistu lapsen hoitamiseen lähes milloinkaan,aina silloin tällöin leikkii pojan kanssa sen 5min ja lähtee kylille.. jos pyydän häntä syöttämään pojan ni kuuluu " syötähän sinä,minun pitää nyt mennä", mitä voin tehdä asian eteen että hän osallistuisi edes johonkin.. alkaa jo usko loppua tälläiseen...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meillä pitkä avioliitto sortui juuri tuollaiseen kun lapsi syntyi. Mies alkoi sättimään kaikesta, haukkuminen alkoi heti hänen tultuaan töistä kotiin. En koskaan ollut tehnyt riittävästi kotitöitä kun kuulemma olin kumminkin kotona. Minä kuitenkin olin äitiysloman jälkeen mennyt töihin ja tein noin 5 tuntia päivässä töitä. Hain lapsen päiväkodista ja sen jälkeen tein kotitöitä. Ja mies suuttui minulle, jos lapsi ei mennyt nätisti nukkumaan tai jos en saanut häntä helposti puettua aamulla. Hän ei auttanut, arvosteli ja haukkui vain.
Hän sitten lähti toisen naisen matkaan, ilmeisesti sihteerinsä. Monta vuotta myöhemmin hän pyysi anteeksi, että oli kohdellut minua väärin.
Pojat tarvitsevat kipeästi opetusta jo koulun terveystiedon tunnilla siitä, miten rankkaa lastenhoito on.
Vielä parempi idea: armeijaan viikon "eräleiri", jossa kiväärin sijaan jokaiselle annetaan vauvanukke. Vääpeli sitten herättää varusmiehet puolen tunnin välein koko viikon ajan noutamaan nuken kehdosta "syömään". Pukemiset, kylvettämiset, vaipan vaihdot ja lisäksi tuvan pitäminen siistinä. Vääpelille pitää myös hymyillä ja tarjota ruuat. Hänelle pitää myös antaa joka ilta 20 minuutin jalkahieronta ja varusmiesten pitää vakuuttaa nauttivansa siitä vielä enemmän kuin vääpeli itse.
Mutta ei taitaisi oikeuskansleri hyväksyä.
No, jos mies ei ole käyttäytynyt tuolla tavalla ennen lapsen syntymää, niin ehkä se sitten johtuu siitä, että sulla on nyt muutakin paijattavaa kuin hänet. Hän kokee jäävänsä toiseksi ja käyttäytyy siksi kuin murjottava pikkupoika.
Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Riidan lietsontaan ei ole pakko mennä mukaan eli provosoitua siitä mitä toinen sanoo tai tekee. Se on aina henk.koht. valinta, joten siitä ei voi syyttää muita.
Lapsenhoidon vastuuta voi alkaa jakamaan uudella tavalla, jos kokee, että kumppani tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi. Lapsi on kuitenkin kummankin vanhemman vastuulla, ei vain äidin.
Naiset helposti "omivat" lapsenhoidon tiedostamattaankin, koska ajattelevat, että suoriutuvat kaikesta miestä nopeammin ja paremmin eivätkä siten jaksa antaa miehelle aikaa oppia lapsen hoitamista.
Siunkin kertomuksestasi kuulee miten olet tehnyt kun mies epäröi ja peruuttaa: sinä otat vastuun, joten hänen ei tarvitse oppia mitään uutta.
On muitakin vaihtoehtoja: tukeminen, opastaminen, yhdessä tekeminen, kehuminen ja siten kannustaminen kokeilemaan uutta asiaa toistekin.
Miehen täytyy saada tuntea onnistumisiakin ja olevansa tarpeellinen, jotta hän inspiroituu perheen ja kodin hoitamiseen. Negatiivisesta palautteesta on lyhyt tie positiiviseen heti, kun kumppanin antaa selvitä asioiden hoitamisesta omin avuin. Se rohkeus kannattaa aina palkita, muuten se ei kannusta.
Oikeassa olet, asiassa.
Vinkkejä äidille, että kysy joku ilta, voisitko käydä lenkillä. Kerro että et ota lasta mukaan, mutta sinulle voi soittaa onpa mitä vain, ja sopikaa aika jonka olet pois kotoa.
Tai tuumaa, että "nyt ois yks juttu". Kysy, voiko ukko hetkisen pitää huolta pienestä, että pääset...
-Tekemään asian, käymään missä on käytäväkin, tms.
Mikäli napinoita ilmenee, kerro että kyse on ilmeisimmin hänenkin lapsestaan. Perustele miehelle vielä, että nythän teillä kahdella on aikaa- tehkää mitä lystäätte.
Älä hyvä nainen luule että miehesi vihaa sinua. Hän on "jäänyt kakkoseksi" elämässäsi.
Tai, kokee huonommuutta, kun paapot koko ajan muksua.
Kunhan joku tasoittelu tuohon löytyy, voitte jutella kahdenkin välillä... meillä oli aikoinaan kahdenkeskisiä iltateehetkiä, ja mm. minä en yhtään pannut pahakseni, kun mies ja pojat kävivät miesten juttuja keskenänsä... Kuten laittoivat autoa-
Oppii muutaman vuoden vanhakin toimimaan pikku apulaisena- tietysti pyykkii tulee, mutta jo ilmeet, sekä penskan että isukin kyllä kertoivat aina, miten heillä oli ollut omia juttuja, joista minä äitinä en tarttenut sanaakaan...
Voihan miehesi olla ikäväkin ihminen. Mutta lastaan hän rakastaa. Uskoisin että sinua myös, vanhemmuus ei ole kilpailuasetelma, se on kummankin panosta...
Kysy mieheltäsi miten hän hoitaisi asiat, kun itse olisi lapsen kanssa kotona- voitte kokeilla viikon, kaksi.
Tooosi hyvä mies sulla. Rakastaa varmaan sua hyvin paljon. Arvostaa varmaan sua kans tooosi paljon kun hoidat kodin ja lapsen. Tyypillinen mulk.ku mies sulla et haukkuu ja arvostelee sua kun teet kaikkesi kodin ja lapsen hyvinvoinnin eteen.
Tuskin se sua rakastaa. On sun takia siksi et sillä olis joku katto pään päällä. taitaa olla narsistikin vielä. Et saa varmaan kohta edes kotoo lähteä minnekkään. tunnen yhen naisen jonka mies on samanlainen. Naisen mies on sanonut et naisen tulee olla 3 vuotta kotona hoitamassa lastaan. Ne on just saanut vauvan.
Olen ilmoittanut soskuus siitä miehestä et se nainen on oman kotinsa vanki. Mut tuskin kukaan tekee mitään. Mut tollasiin miehiin naiset rakastuu eivätkä osaa enään erota. Sulle tulee huonot ajat...
tulee vaan väkisin mulle näistä mieleen, että mies ei loppujen lopuksi halunnut lasta, vaan nainen ajoi tahtonsa tässä asiassa läpi. lopputulos on sitten tämä.
"mies ei loppujen lopuksi halunnut lasta"
Entä sitten? Mitä meni tekemään?
"lopputulos on sitten tämä"
Jos vekselin on mennyt takaamaan, velkahan on maksettava. Ei voi ruikuttaa, että eihän se vekseli minua varten ollut, mitä te minua kiusaatte.
Komppaan lifemockeria. Halusiko mieskin vauvan vai onko tämä aloittajan vauvakuumeen ja painostuksen tuloksena syntynyt tilanne? Lapsi on niin iso sitoumus, että sitä on kummankin haluttava tosissaan.. Onko myös "normin" mukainen ylisuuri asuntolaina?
pakko sanoa nyt, että poikani isä ehdotti lasta,
synnyttyään halusin mennä jumpalle kiinteytyäkseni.
Pojan isä sanoi, että tuossa on lattia, jumppaa siinä.
Muuttuiko suhde jo raskauden aikana, vai vasta hiljalleen lapsen synnyttyä... oliko mies iloinen raskaudesta, vai enemmän kauhuissaan... siinäpähän opit nyt kantapään kautta, että se elämänkumppani kannattaa oikeasti tuntea hyvin, ennenkuin alkaa tekemään vakavampia sitoumuksia (asunto, vauva, naimisiin). Siinä on sitten aika hemmetin kusessa, kun huomaa ettei tuntenutkaan toista niin hyvin kuin luuli... lifemocker tuntuu kirjoittavan paljon idioottimaisia, sovinistisia viestejä eri keskusteluissa, onko siinä sitten todenperää...
Teidän on nyt ihan oikeasti istuttava alas keskustelemaan, niinkuin aikuiset. Kerrot kuinka on paha olla ja hylätty olo, ettei tuo tilanne ole hyväksi kenellekään. Jos mies on niin lapsellinen imbesilli, että ei kiinnosta oman pikkuperheen hyvinvointi, vaan oma hupi menee edelle, niin silloin sinun kai on valitettavasti paras vaan lähteä lapsen kanssa muualle... ja toivoa, että vielä joskus se lapsen isukki aikuistuisi ja tajuaisi millainen vastuu ja työ lapsessa on, ja miten on sinua väärin kohdellut.
Joo, asia menee niin, että yksinhuoltajaäiti hoitaa lapsen terveenä aikuiseksi läpi kapinallisen murrosiän. Lapsi koko ajan haikailee poissaolevaa isäänsä. Sitten opiskelijana lapsi saa selville isän osoitteen ja sovitaan tapaamisesta kahvilassa. Isä pahoittelee poissaoloaan, ja lapsi on onnellinen, kun vihdoin on löytänyt kadonneen isänsä ja kadonneen osan itsestään.
Isä sankari, äiti roisto.
Tilanne muuttui vasta lapsen synnyttyä, molemmat oltiin onnellisia tulevasta lapsesta ja tulevaisuudesta ym, mutta kuten huomaa asiat muuttuu.....
Minä olin elänyt lähemmäs kymmenen vuotta mieheni kanssa ja olimme avioliitossa ennen lapsen syntymää. Raskausaika oli vielä onnellinen. Mutta kaikki kääntyi kun raskauden loppuvaihe ei mennyt hyvin ja tuli hätäsektio ja olin monta viikkoa sairaana ja sen jälkeen kun olimme kotiutuneet, tuli infektiosairaus joka vei lapsen ja minut sairaalaan viikoiksi.
Ei se rakasta sua eikä lastasi. Tuskin halusi edes lapsia ja et tule saamaan siltä mitään tukea. Kaiken päälle sit haukkuu sua vielä joten vaikeeta sulla tulee olemaan jos tuollaisin miehen kanssa meinaat seurustella. Sun olis parempi yksin kun kuunnella sitä haukkumista. Mun naapurissa asui josku naine jolla oli 3 alle 13 vuotiasta lasta.
Sain vuosia kuunnella kun sen naisen mies sitä haukkui ja nälvi ja uhkaili. Se mies vaan juopotteli ja ei auttanut yhtään sitä naista. Tosi mukava nainen se olikin mut sillä oli ihan väärä mies. Juteltiin aika paljon ja se pyyteli kaljalle sen luokse aina välillä. Kehotin sitä aina eroamaan ja annoin neuvoa et mitä sen tulisi tehdä et pääsee miehestä eroon.
Kyllä se sit pääsi eroon siitä miehestä mut enään ei asu tässä talossa kun muutti pois. Et sun pitää varmaan päästä eroon siitä miehestä kun et siltä tule saamaan mitään apua.
Kyllä mieskin halusi lapsen ja rakastaa tätä mutta ei vain näytä sitä...
Ei se rakasta jos se ei hoida eikä näytä sitä rakkautta. Kummallista kun haukkuu sua ja sun pitää tehdä kaikki ruuat ja hoitaa kodin. Mitä rakkautta se muka on. Avaa nyt ne silmät jo..
hehheheh.. pyykit, kotityöt, ruuat... oot taitanu unohtaa sen tärkeimmän :D
Kohtalotoveri löytyy täälä... Meillä vaan mies ei hoida edes raha-asioita... eikä hoida edes itseään on n. 130kg turvonnut sohvalla makaaja... minä kyllä huolehdin ulkonäöstä ja kropastani mutta en enään jaksa kiinnostua seksistä tuollaisen kanssa kun ei toimi talous ja koti tasa-arvossa eikä kyllä tuo itsestään huolehtiminenkaan... :(
Onneks olen sinkkumies...
Joo.. ei meilläkään mies hoida itseään... mahtaa täälläki päin olla jo painoa väh. se 120kg -.-'
Itse käyttäydyn noin silloin kun olen väsynyt ja lapsi ei ole antanut viikkoihin nukkua kunnolla. Oma työni on ajatustyötä ja väsyneenä se menee ihan perseelleen. Sitten tulee jo valmiiksi kiukkuisena ja väsyneenä kotia, niin sitten tulee tiuskittua ihan turhaan vaimolle ja lapsellekin.
Sinun miehesi kuitenkin vaikuttaa muutenkin huonolta isältä, kyllä koska lapsen kanssa pitää viettää aikaa, sitä pitää hoitaa ja sen kanssa pitää leikkiä. Ei sitä tervettä isä-lapsi suhdetta enää viisvuotiaaseen pysty solmimaan, jos sen on siihen asti laiminlyönyt.
Nyt kannattaisi vakavasti keskustella asiasta ja siitä, mikä mättää. Jos kiukuttelu johtuu nukkumisesta, niin siihen on panostettava. Ei ole mitään järkeä että vauva pitää KAHTA ihmistä yöllä hereillä, kun kumminkin oikeasti sen hoitamiseen riittää vain yksi ihminen. Eli miehelle korvatulpat korvaan ja vaikkapa evakkoon hiljaisemmalle sohvalle nukkumaan, mikäli lapsi on vanhempien makuuhuoneessa.
Väsymys saa ihmiset käyttäytymään tylysti ja kiukkuisesti.
Mitä tulee lapsen kanssa ajan viettämiseen, niin kannattaa tehdä miehelle selväksi, että sitä aikaa on löydyttävä nyt eikä joskus myöhemmin. Muuten se isä-lapsisuhde jää pakostakin heikoksi. Ja yhteinen aika lapsen kanssa on sitä hoitamista, ei pelkkää leikkimistä. Muista sitten ettet mene lastenhoidossa väärissä kohdissa neuvomaan miestä, koska mikään ei ärsytä enempää kuin besserwisseröinti. Lapsen hoitamisessakin on monia tapoja joten anna miehen tehdä asiat omalla tyylillään. Kyllä se siitä ajan kanssa lutviutuu.
Yleensähän työnjako on voinut olla vaikka sellainen, että esimerkiksi kylvettäminen kuulu isälle. Ainakin meillä se oli aina minun heiniäni.
Meillä ei kiukuttelu kylläkään paljon nukkumisesta johdu, mies ei KOSKAAN ole heränny syöttämään poikaa yöllä.. kylkeä vaan kääntää jos poika itkee...
Meillä kyllä jaettiin lapsenhoitovuorot aika tasan, joka toinen yö toinen aikuisista hoiti vauvaa jos hänessä jotain hoitamista oli ja sitten toisen vuoro. Muokattiin asiaa myös sen mukaan että jos toisella vaikka oli töissä kiireempää niin toinen aikuisista otti tilapäisesti enemmän kuormaa ja vastavuoroisesti, toimi myös äitiysloman aikana sillä ymmärsin kyllä että puolisoni oli toisinaan hyvin väsynyt ja halusin olla avuksi. Ihan hyvinhän se loppupeleissä meni vaikka muistan vielä kuinka 8 vuotta sitten kuljeskelin nuorimmaisen kanssa yön tunteina ympäri olohuonetta kun paralla oli ilmaa masussa tai muuten kurja olo. Tunsin itseni oikeastaan arjen sankariksi kun valvoin sinappiveijaria kanniskellen :D Kyllähän oman lapsen eteen tekee kaikkensa jos häntä vaan rakastaa, myös isät. Ja mikä parasta, sain eilen tosi hienon, jopa liikuttavan suloisen itsetehdyn kortin isänpäivälahjaksi tältä silloiselta sinappikoneelta :) Kyllä kannatti veljet!
Kyllä isänkin täytyy ottaa vastuuta lapsestaan ja auttaa puolisoaan, ellei halua niin herää vakava kysymys välittääkö hän oikeasti.
Muuta pois tollaisen miehen luota.hän ei siitä muutu hän on narsisti.Minä en kattelis päivääkään.