Nämä kallonkutistajat syyllistävät lasten vanhemmat kaikkiin lastensa psyykkisiin ongelmiin. Jo aikuiset lapset käyvät syyttämään kotiolojaan oman huonon olonsa perustaksi kaiken maailman sykologien johdattamana. Vaikka olisi kuinka normaali koti löytyyhän sitä penkomalla vaikka kissan hävittämisestä väärään nukkumajärjestykseen syitä.
Todella halpamaista ja täydellistä normaalien ihmisten harhauttamista on syyttää vanhempia lasten huonovointisuudesta. Ymmärrän, jos kotiolot ovat jotenkin epänormaalit, mutta tavallisia koteja ei saa eikä voi syyllistää. Luulen, että nämä syyllistämistä provosoivat tullaan vielä lähettämään oikeuteen kuten Ameriikassa.
Todella halpamaista ja täydellistä normaalien ihmisten harhauttamista on syyttää vanhempia lasten huonovointisuudesta. Ymmärrän, jos kotiolot ovat jotenkin epänormaalit, mutta tavallisia koteja ei saa eikä voi syyllistää. Luulen, että nämä syyllistämistä provosoivat tullaan vielä lähettämään oikeuteen kuten Ameriikassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaa, luulin että nuo ajat ovat jo ohi. Ei tuo ajattelutapa enää psykologiassa ole vallalla.
Totta kait kokemukset ja kasvuolot muokkaavat persoonallisuutta. Kyllä siitä toki on näyttöä. Mutta että syytetään... se on toinen asia.
Luulenpa että asiaan on toinenkin näkökulma. Voisitko ymmärtää itse asian enemmän terapiaan kuuluvana kasvukipuiluna. Perustelen sen näin:
Syyllistämistä pitäisi varoa, eikä siitä ole kenellekään hyötyä. Tosin joskus tulee terapiassa tilanne, jossa asiakas alkaa aivan oikeutetusti pohtimaan vanhempiensa toimia (ja esim. kuulostaa, että takana on vanhemman omat psyykkiset vaikeudet tai vaikeus ymmärtää jonkin asian olevan lapselle todella iso juttu) ... tai aikuisilla ja lapsilla saattaa olla samasta asiasta täysin erilaisia näkemyksiä. Usein kyseessä saattaa olla hyvinkin pieneltä tuntuva tilanne, jonka lapsi on kokenut omalla tavallaan, vaikka se kissan hävittäminen(joka voi olla lapselle todella kova paikka).
Väärinkohtelu (tai kokemus siitä) herättää vihaa ja sitten on onnetonta, että asiakas käydessään vanhempiensa luona kaataa kaiken vihan heidän niskaansa ja välit katkeavat. Vanhemmat ovat ihmeissään, että mistä ihmeestä nyt tuo tuli eteen ja asiakas on tehnyt tyhmyyksiä katkaistuaan välit itselle tärkään ihmiseen. (Totta kait se terapia on nostanut tuon esille, mutta onko se sitten kallonkutistajan vika?)
Itse olen noissa tilanteissa 1) tuonut esille, etteivät vanhemmat tahallaan varmaan ole halunneet tuottaa tuollaisia kokemuksia 2) vaikka lapsuuteen ei olisi voinut ehkä vaikuttaa niin aikuinen on aina ITSE vastuussa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. 3) Älä ala syyttämään vanhempiasi ennen kuin olemme käyneet tämän asian kokonaan läpi... koska sitten on enemmän suhteellisuuden tajua niihin lapsuuden asioihinkin. Joskus täytyy antaa neuvo, että et pitäisi paljoa edes yhteyttä ennen kuin olet päässyt yli kuohuvista tunteista.
Lapsuuden kokemuksilla voi toki olla vaikutusta, mutta ei niistä voi elmänsä kurjutta syyttää. Varsin mainio kirja aiheesta on Ben Furmanin: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Psykoterapia on usein rankka matka itseensä ja näkyy monesti terapiassa olevan läheisille muutoksina ja oikullisena käytöksenä, jota voi olla vaikea kestää. Jos sen voisi nähdä vaikka kasvukipuina, prosessina jossa lapsi tai puoliso kamppailee sisäisiä ristiriitojaan kasvaakseen omaksi itsekseen tai itsenäistyäkseen (usein itsenäistyminen tehdään vihan avulla, vaikka siihen ei todellista syytä olisikaan, niin voisi ottaa vähän etäisyyttä ja antaa noille kommenteille vähemmän painoa. Olet selvästi loukkaantunut ja voi olla aiheestakin, mutta voit varmaan päästä sen yli.
Kiitoksia asiallisesta kommentista.
En voi sille mitään, että vanhin tyttäreni tuli luoksemme avio-ongelmiensa ym. vuoksi ja aivan odottamatta yllättäen alkoi esittämään, että me, kotiväki olemme hänen ongelmiensa syy. Asiaa tarkemmin kyseltäessä löytyi taustalta psykologi, joka oli tivaamalla tivannut oliko siellä koti-oloissa jotakin sellaista, mikä selittäisi nykyistä käyttäytymistä. Ja kuulemma oli. Sitä ei vain oltu tiedostettu yli 30n vuoden aikana. Sorry vaan, väitän, että te kallonkutistajat olette raukkamaista sakkia, jos näin teette. Kyllähän jokaisen tyypin saa uskomaan vaikka mitä, jos keinot tietää. En voi ymmärtää enkä käsittää miksi näin teette. Tuhoatte kaksi asiaa samalla, välit kotien ja vanhempien kanssa ja itse potilaan. Potilas ei nimittäin voi enää nähdä omia toilauksiaan omina virheinä vaan vanhempien.
Joo. olen samaa mieltä, tuollainen on raukkamaista ja epäeettistä. Kaikkien
historiasta voidaan löytää ilmiöitä, joiden avulla voidaan selittää tämänhetkistä tilannetta. minusta psykoterapeutin tehtävä ei ole ainakaan tuomarina esiintyminen ja omien ajatusten ja teorioiden siirtäminen asiakkaan päähän. On vaikea tosin tietää mitä on sanottu ja yksityiskohdat voivat taustastaan irrotettuna antaa väärän kuvan itse asiasta. Jos on toimittu typerästi tai jotain henkilöä kohtaan loukkaavasti, pitää antaa palautetta. Siihen jokaisella on oikeus. Psykologiliitolla on oma eettinen toimikunta, jonka käsiteltäväksi voi viedä psykologin toimintaan liittyvät eettiset kysymykset. Käytännössä siellä käydään asia monipuolisesti läpi ja lähinnä toimikunta voi antaa huomautuksen epäasiallisesta toiminnasta. Lisäksi psykologin ammatti on ns. laillistettu ammatti, jonka toimintaa valvoo TEO (terveydenhuollon oikeusturvakeskus). Törkeissä laiminlyönneissä voi lähteä oikeus harjoittaa ammattiaan niin kuin esim. lääkärillä.