Olen 81v. Täytettyäni 50v. päätin lopettaa kaljoittelun ja tupakoinnin. Koska olin omin neuvoin hankkinut nuo arveluttavat elämän tavat, päätin omin neuvoin hakeutua niistä eroonkin.
Olin käynyt aika syvällä, joten irtautumiskivut olivat kovat, mutta kestin ne koska olin päättänyt kestää. Hankin lukemalla tietoa. Minusta tulikin himolukija kuntoilusta ja geriatriasta filosofiaan.
Ryhdyin kävelemään päivittäin, tarkistin ruokavalion, hankin kotiin kaikenlaisia pieniä kuntoiluvälineitä ja ryhdyin harjoittamaan kotikutoista meditaatiota.
Nämä tuottivat hyvät yöunet, mutta aamuisin herättyäni ankarat itsesyytökset vaivasivat. Ajattelin kuinka paljon kärsimyksiä olin tuottanut perheelleni, voisinko korvata niitä millään tavoin.
Yritin kuin huomaamatta kompensoida joka-aamuiset itsesyytökset jollakin hyvällä työllä, pienistä huomaavaisuuden osoituksista tarvittaessa suurempiinkin henkisiin tai taloudellisiin apuihin. (Olin säästänyt tupakka- ja kaljarahoista melkoisen puskurirahaston).
Vuosien mittaan aloin nauttia jokaisesta päivästä. Hyväksyin itsesyytökset apuina paremmalle elämälle. Ne potkivat minut toimimaan. Käsitin tasapainon syntyvän juuri näistä vastakkaisista elementeistä. Elämäni muuttui onnelliseksi.
Sen kruunasi isänpäivänä pojaltani saamani tervehdys, jossa hän kutsui minua ei enempää eikä vähempää kuin maailman parhaaksi isäksi.
Olin käynyt aika syvällä, joten irtautumiskivut olivat kovat, mutta kestin ne koska olin päättänyt kestää. Hankin lukemalla tietoa. Minusta tulikin himolukija kuntoilusta ja geriatriasta filosofiaan.
Ryhdyin kävelemään päivittäin, tarkistin ruokavalion, hankin kotiin kaikenlaisia pieniä kuntoiluvälineitä ja ryhdyin harjoittamaan kotikutoista meditaatiota.
Nämä tuottivat hyvät yöunet, mutta aamuisin herättyäni ankarat itsesyytökset vaivasivat. Ajattelin kuinka paljon kärsimyksiä olin tuottanut perheelleni, voisinko korvata niitä millään tavoin.
Yritin kuin huomaamatta kompensoida joka-aamuiset itsesyytökset jollakin hyvällä työllä, pienistä huomaavaisuuden osoituksista tarvittaessa suurempiinkin henkisiin tai taloudellisiin apuihin. (Olin säästänyt tupakka- ja kaljarahoista melkoisen puskurirahaston).
Vuosien mittaan aloin nauttia jokaisesta päivästä. Hyväksyin itsesyytökset apuina paremmalle elämälle. Ne potkivat minut toimimaan. Käsitin tasapainon syntyvän juuri näistä vastakkaisista elementeistä. Elämäni muuttui onnelliseksi.
Sen kruunasi isänpäivänä pojaltani saamani tervehdys, jossa hän kutsui minua ei enempää eikä vähempää kuin maailman parhaaksi isäksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.