Tajusin eilen kuinka yksin olen työpaikallani.
Olen nyt pitkällä sairaslomalla ja yksikään työkaverini ei ole ottanut minuun yhteyttä tai kysynyt kuulumisia.
Aiemmin jonkun toisen työkaverin sairastaessa ovat työkaverit soitelleet,tekstanneet,käyneet tai laittaneet parane pian-kortin menemään sairaalle työkaverille. Tuntuu pahalta kun minusta ei välitetä tai koeta että olisin niin tärkeä ihminen tälle maailmalle jotta minun kuulumisia pitäisi kysyä tai toivoa paranemistani tästä sairaudesta joka ehkä tappaa minut.Olen koko tähänastisen elämäni antanut työlleni. Nyt en ole mitään.
Olen yksinäinen ihminen,joten ainoat jotka kuulumisiani ja vointia kysyvät ovat pari ystävää sekä sukulainen ja tietenkin lääkärit,mutta lääkäreilläkin on usein hyvin kiire ja heillä ei ole aikaa kunnolla kuunnella miltä minusta tuntuu tai mitä pelkään tällä hetkellä.
Yksinäisyys sinällään on ollut jo kamalaa,mutta olla yksinäinen ja sairas... se on vielä kamalampaa ja panee miettimään elämän tarkoitusta. Jos Jumala on olemassa,toivon että hän ottaisi ja päästäisi minut pois täältä,elämästä.
Sairas ja yksin
10
1251
Vastaukset
Kuulostaa todella kurjalta. :( Voisiko olla niin, että kun joku on vaikeasti sairas, niin ihmiset eivät uskalla lähestyä häntä koska eivät tiedä mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa toiselle..?
Voi kun voisin helpottaa jotenkin oloasi. Sen tiedän että Jumala on olemassa ja tietää kaiken. Jos tahdot, voin rukoilla puolestasi...- ...................
Ei tämä varmaan lohduta, mutta et ole ainut tällä palstalla joka on sekä yksinäinen että sairas. Sairaus kun ei vie yksinäisyyttä pois.
Yritä ajatella että jos et työkavereilta saa tukea, olet varmasti tärkeä jollekin muulle, vaikka vain yhdelle ihmiselle maailmassa. Mainitsit että sinulla on pari ystävää, he eivät tahdo että sinulle tapahtuu mitään pahaa ja ovat varmasti huolissaan. Jos et työkavereille, niin heille olet hyvin tärkeä. - Et ole ainoa 69587
Moikka täällä eräs saman kokenut. Ikävältä tuntuu edelleenkin vaikka töistä poissa jo pari vuotta. Ei minua kukaan muistanut, itse asiassa olen edelleen työsuhteessa kun en ole itse irtisanonut itseäni eikä firmakaan sitä ole tehnyt. Jäin odottamaan pomon tiedustelua että kuinka pitkän sairasloman jälkeen, tulenko töihin vai en. No sitä tässä odotellaan...pomokin ehti jo vaihtaa työpaikkaa...
Itse olin järkkäämässä eräälle työkaverille muistamista kun oli pari kuukautta poissa ja olimme tämän kanssa ns. kavereita mutta eipä hän sitten minulle mitään muistamista järkännyt vaikka tiesi että olen pitkään poissa.
Elämä nyt vaan on sellaista että osa saa jatkuvasti olla yksinäinen vaikka haluaisi olla edes parin ystävä. Tosin minun kohdalla ns. ystävänä olleet ovat kokonaan lopettaneet yhteydenpidon kun muutin paikkakuntaa. Ei edes tekstaria tai soittoa.
Se pistää varautumaan siihen ettei uskalla luottaa kehenkään. Olen siis kaksin miehen kanssa joka on hiljaista sorttia, voi mennä päivä ettemme sano muutamaa sanaa enempi ilman että olemme riidelleet. Nauru ja leikinlasku on loppu kun hän ei
ymmärrä huumoriani eikä osaa antaa takas vaan loukkaantuu.
Kaikesta huolimatta unohdetaan moiset ja yritetään kehitellä jotain ilonaihetta. Onneksi on tämä netti, itse olen käsityönharrastaja ja niitä ohjeita riittää....
Tsemmpiä ja iloa meille tähän päivään!!!!!!!!!!! - tahtotila
AP:lle älä masennu. Minulla oli paljon kavereita niin työssä kuin muutenkin. Sairastuin v.2009 vaikeasti ja sitä myöten jouduin eläkkeelle.Sairaus teki sen , että työkaverit alkoivat karttamaan minua. Vain läheisimmät uskalsivat lähestyä. Vaivuin suureen masennukseen ja luulin , että en selviä hengissä ollenkaan. Nyt olen masesta selvinnyt ja sairauden kanssa pärjään lääkkeillä ja ystävät ovat palanneet. Usko minua ihmiset uskalla lähestyä , koska he eivät tiedä mitä sanoo? itse kävin sairauden vuoksi niin pohjilla , mutta minulla on kova TAHTOTILA JA NIIN SELVISIN.
Kuinka jakselet?
- Anonyymi
Kyllä ihmiset tietävät mitä sanoa, mutta eivät sano sittenkään! Lisäksi masennusta ja muita mielen pahoinvointitiloja kammotaan, koska ne tarttuvat tai synnyttävät lisää pahoinvointia. Kova on sairaan kohtalo, mutta minä olen kovempi.
- Anonyymi
Kunpa asuisin lähempänä, niin tulisin pullien ja kukkien kanssa, kahviteltaisiin ja juteltaisiin!
Voitais vaikka laulaakin. Kertoisit omia juttujasi ja sitten taas juotaisiin kahvia ja otettaisiin toiset pullat!
Sinä vaikutat olevan luonteeltasi reipas, kun on noin hyvä asenne.
Pääsetkö ulos liikkumaan?
Elä välitä työkavereista, ehkä löytyisi joku toinen, vaikka puhelinkaveri?
Entäs jos soittaisit diakonille ja kyselisit, että onko mitään etäpalvelua?
Illalla kun meet nukkumaan, niin ajattele että huomenna on sitten iloinen päivä.
Luin yhdestä kirjasta, että alitajunta antaa silloin "määräyksen", että on ainakin parempi päivä.
Ite oon myös yksin, ei ole ollut yhtään työkaveria, kun oli sellainen työ.
Se teki minusta vahvan.
Niin sinäkin varmaan olet jo!
Kirjoitellaan täällä, jos ei muuta.
Minä olen sinun kaveri ja olispa kiva tavata ja rupatella!
Ei voida, mutta kuvitellaan ja kirjoitellaan!
Yks mummeli kaukaa
Hyvää mieltä ja iloa elämään! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunpa asuisin lähempänä, niin tulisin pullien ja kukkien kanssa, kahviteltaisiin ja juteltaisiin!
Voitais vaikka laulaakin. Kertoisit omia juttujasi ja sitten taas juotaisiin kahvia ja otettaisiin toiset pullat!
Sinä vaikutat olevan luonteeltasi reipas, kun on noin hyvä asenne.
Pääsetkö ulos liikkumaan?
Elä välitä työkavereista, ehkä löytyisi joku toinen, vaikka puhelinkaveri?
Entäs jos soittaisit diakonille ja kyselisit, että onko mitään etäpalvelua?
Illalla kun meet nukkumaan, niin ajattele että huomenna on sitten iloinen päivä.
Luin yhdestä kirjasta, että alitajunta antaa silloin "määräyksen", että on ainakin parempi päivä.
Ite oon myös yksin, ei ole ollut yhtään työkaveria, kun oli sellainen työ.
Se teki minusta vahvan.
Niin sinäkin varmaan olet jo!
Kirjoitellaan täällä, jos ei muuta.
Minä olen sinun kaveri ja olispa kiva tavata ja rupatella!
Ei voida, mutta kuvitellaan ja kirjoitellaan!
Yks mummeli kaukaa
Hyvää mieltä ja iloa elämään!Ihania ohjeita. Meitä yksinäisiä ja sairastakin riittää. Itsellä vähän mieli maassa.. Kipeä, höiritsee unta, taistelut yhteiskunnan kanssa että edes vähän saisi apua. Tänään myös sellainen omien oikeuksien vaatimisoöivä ollut. Jäi unet vähiin kun teki koneella nöitä asioiden hoito juttuja. Tsemppiä aloittajalle. Kirjoittele
- Anonyymi
Ihan sama tekee sukulaiseni kuin ystäväni. Kun en tuota heille mitään ilmaiseksi sairaana eivät pierase edes minuun päinkään. Kun olen terve ja tarvitsevat ilmaisapua.Olen ihana rakas lähi sukulainen,kuin ystävä! Työ yhteisö luulen olet se joka tekee muidenkin työt ,olet siis itsestään selvyys.
- Anonyymi
Sama täällä kyllä kelpaa kun on terve ja hyppää auttelemassa kun soitellaan , mutta kun itse sairastuu niin hiljaista on kun huopatossutehtaassa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes1024537Yleltä tyrmäävä uutinen
Ylen uutisen mukaan Raamattu on keksitty n. 2600. Putoaako kristinuskolta pohja kokonaan alta pois? https://yle.fi/a/743831334- 1861052
Pakko kertoa mies
Äitini tietää, että olen ihastunut sinuun. 😳 halusin että hän näkisi sinun kuvan ja pyysin googlaamaan sinua. Kommentti1091042Sinä vain tulit elämääni
Ja joku tarkoitus sillä on ollut. Näyttämään mitä olen ja kuinka arvokas voisin olla. Se muutti ja käänsi elämäni suunna86940Millaisia ajatuksia on kaivatusta ja tilanteestanne tänään?
Kerro omista mietteistäsi tai lähetä terveisiä. Ehkä hän lukee ja lähettää sinulle takaisin omia mietteitään.47901- 64891
- 64866
Riitta-Liisa ja Toni Roponen: Ero! Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa.
Riitta-Liisa ja Toni Roponen eroavat. Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa. – Talvi on ollut elämäni synk11862Onko se niin
Että meillä molemmilla on niin isot egot ettei voi alentua myöntämään kuin tykkää toisesta64826