Sairas ja yksin

Kuulostaa todella kurjalta. :( Voisiko olla niin, että kun joku on vaikeasti sairas, niin ihmiset eivät uskalla lähestyä häntä koska eivät tiedä mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa toiselle..?

Voi kun voisin helpottaa jotenkin oloasi. Sen tiedän että Jumala on olemassa ja tietää kaiken. Jos tahdot, voin rukoilla puolestasi...

Ei tämä varmaan lohduta, mutta et ole ainut tällä palstalla joka on sekä yksinäinen että sairas. Sairaus kun ei vie yksinäisyyttä pois.

Yritä ajatella että jos et työkavereilta saa tukea, olet varmasti tärkeä jollekin muulle, vaikka vain yhdelle ihmiselle maailmassa. Mainitsit että sinulla on pari ystävää, he eivät tahdo että sinulle tapahtuu mitään pahaa ja ovat varmasti huolissaan. Jos et työkavereille, niin heille olet hyvin tärkeä.

Moikka täällä eräs saman kokenut. Ikävältä tuntuu edelleenkin vaikka töistä poissa jo pari vuotta. Ei minua kukaan muistanut, itse asiassa olen edelleen työsuhteessa kun en ole itse irtisanonut itseäni eikä firmakaan sitä ole tehnyt. Jäin odottamaan pomon tiedustelua että kuinka pitkän sairasloman jälkeen, tulenko töihin vai en. No sitä tässä odotellaan...pomokin ehti jo vaihtaa työpaikkaa...

Itse olin järkkäämässä eräälle työkaverille muistamista kun oli pari kuukautta poissa ja olimme tämän kanssa ns. kavereita mutta eipä hän sitten minulle mitään muistamista järkännyt vaikka tiesi että olen pitkään poissa.

Elämä nyt vaan on sellaista että osa saa jatkuvasti olla yksinäinen vaikka haluaisi olla edes parin ystävä. Tosin minun kohdalla ns. ystävänä olleet ovat kokonaan lopettaneet yhteydenpidon kun muutin paikkakuntaa. Ei edes tekstaria tai soittoa.
Se pistää varautumaan siihen ettei uskalla luottaa kehenkään. Olen siis kaksin miehen kanssa joka on hiljaista sorttia, voi mennä päivä ettemme sano muutamaa sanaa enempi ilman että olemme riidelleet. Nauru ja leikinlasku on loppu kun hän ei
ymmärrä huumoriani eikä osaa antaa takas vaan loukkaantuu.

Kaikesta huolimatta unohdetaan moiset ja yritetään kehitellä jotain ilonaihetta. Onneksi on tämä netti, itse olen käsityönharrastaja ja niitä ohjeita riittää....

Tsemmpiä ja iloa meille tähän päivään!!!!!!!!!!!

AP:lle älä masennu. Minulla oli paljon kavereita niin työssä kuin muutenkin. Sairastuin v.2009 vaikeasti ja sitä myöten jouduin eläkkeelle.Sairaus teki sen , että työkaverit alkoivat karttamaan minua. Vain läheisimmät uskalsivat lähestyä. Vaivuin suureen masennukseen ja luulin , että en selviä hengissä ollenkaan. Nyt olen masesta selvinnyt ja sairauden kanssa pärjään lääkkeillä ja ystävät ovat palanneet. Usko minua ihmiset uskalla lähestyä , koska he eivät tiedä mitä sanoo? itse kävin sairauden vuoksi niin pohjilla , mutta minulla on kova TAHTOTILA JA NIIN SELVISIN.

Kuinka jakselet?

Kyllä ihmiset tietävät mitä sanoa, mutta eivät sano sittenkään! Lisäksi masennusta ja muita mielen pahoinvointitiloja kammotaan, koska ne tarttuvat tai synnyttävät lisää pahoinvointia. Kova on sairaan kohtalo, mutta minä olen kovempi.

Ihan sama tekee sukulaiseni kuin ystäväni. Kun en tuota heille mitään ilmaiseksi sairaana eivät pierase edes minuun päinkään. Kun olen terve ja tarvitsevat ilmaisapua.Olen ihana rakas lähi sukulainen,kuin ystävä! Työ yhteisö luulen olet se joka tekee muidenkin työt ,olet siis itsestään selvyys.