Kun oli tässä Erkki Lindholmin vetämä koulutus, harjoiteltiin oikeinkirjoitusta.
Verbi evätä. Lindholmin mukaan sana on muuttumassa taivutuksissa muotoon evään, eväät, evää, eväämme, eväätte, eväämme.
No, minä onneton, kun minun vuoroni oli sanoa tämä sana, sanoin että epää - niin tuota, ja ihmettelin sitten tuota v:llistä taivutusta, niin Lindholm sanoi jotakin, että niin, hassultahan se kuulostaa jos ei ymmärrä astevaihtelusta mitään.
No, jaa. Minä en viitsinyt siinä kysyä, että mikä on astevaihtelu. Niin kertokaapa minulle. Minä kun edelleen olisin vaan että p:llinen muoto olis ok.
Tuleeko lepää-verbistä myös taivutus muuttumaan v:llisesti. Minä levään, sinä leväät, hän levää, me leväämme, te leväätte, he leväävät?
Verbi evätä. Lindholmin mukaan sana on muuttumassa taivutuksissa muotoon evään, eväät, evää, eväämme, eväätte, eväämme.
No, minä onneton, kun minun vuoroni oli sanoa tämä sana, sanoin että epää - niin tuota, ja ihmettelin sitten tuota v:llistä taivutusta, niin Lindholm sanoi jotakin, että niin, hassultahan se kuulostaa jos ei ymmärrä astevaihtelusta mitään.
No, jaa. Minä en viitsinyt siinä kysyä, että mikä on astevaihtelu. Niin kertokaapa minulle. Minä kun edelleen olisin vaan että p:llinen muoto olis ok.
Tuleeko lepää-verbistä myös taivutus muuttumaan v:llisesti. Minä levään, sinä leväät, hän levää, me leväämme, te leväätte, he leväävät?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa, verbin perusmuoto on levätä.
Luultavasti ymmärsit väärin. Luultavasti Lindholm tarkoitti, että jos ei tunne astevaihtelua, niin tuntuu hassulta, että sanotaan ”evätä” mutta ”epään”.
Huomio, jonka mukaan ”evätä” olisi kadottamassa astevaihtelun, on ehkä hiukan liioiteltu. Totta on, että astevaihteluttomuutta esiintyy sanassa melko usein, mutta astevaihtelu on vielä yleisempää. Googlen epäluotettavia tietoja: "epäsimme" 297, "eväsimme" 124. (Hakeminen esimerkiksi sanalla "evään" tuottaa liiaksi vääriä osumia, joissa on evä-sanan muoto.)
Astevaihtelusta yleisesti ks. Ison suomen kieliopin artikkelia
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=41
Ajoin tänään Savonlinnasta Helsinkiin. Alussa oli alun toistakymmentä astetta miinusta. Alimmillaan käväisi lukemissa –16 °C (vähän ennen Juvaa), mutta jossakin Mikkelin-Heinolan välillä vastaan tuleva säärintama tuotti ajotietokoneeseen hetkellisesti niinkin korkean lukeman kuin –8 °C. Perillä Helsingissä mittari jökötti 10 asteessa.
Kohtalaista, joskaan ei äärimmäistä astevaihtelua n. 340 km:n matkalla!
Vitsiksi tuo menee tuon 10 asteen osalta.
Mutta taisi olla 2004 jouluaattona, kun aamukahdeksalta oli Mäntsälässä 24 astetta pakkasta, ja ajettuamme Kemiönsaarelle tuon 200 km, oli lämpötila yhdentoista tienoilla 4 astetta.
Joo, siis astevaihtelu. Sehän on se ilmiö, joka nähdään esim. vaihtelussa: matto ~ maton
. mato ~ madon
. epäsi ~ evätä.
Näissä vahva ja heikko aste vaihtelevat.
No niin, siinähän meillä olikin tieteellisen eksakti ja seikkaperäinen astevaihtelun määritelmä selityksineen!
Aloittaja voisi kenties saada alan kirjallisuudesta vieläkin enemmän lihaa luiden päälle. Netissäkin sitä on tarjolla:
”ASTEVAIHTELU on sanavartaloissa ilmenevää äännevaihtelua, joka koskee klusiileja p, t ja k (marginaalisesti myös b, g), silloin kun klusiilia edeltää soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti. Astevaihtelussa varioi klusiilin pituus (rätti : rätin) tai laatu (koti : kodin), yksinäisklusiili k:n tapauksessa sen mukanaolo (näky : näyn).
Astevaihtelu on suhteellisen tavallinen ilmiö: taajuussanaston 1000 yleisimmästä sanasta vajaa kolmannes on astevaihtelusanoja. Eniten esiintyy t:n ja vähiten p:n astevaihtelua.
Astevaihtelulla on kaksi toteutumaa: VAHVA ASTE ja HEIKKO ASTE. Niiden esiintyminen riippuu usein siitä, onko seuraava tavu avonainen vai umpinainen (» § 43). Ne klusiilit ja klusiililliset konsonanttiyhtymät, jotka muodostavat astevaihtelussa vahvan ja heikon asteen parin, on esitetty asetelmassa 14 (esimerkkisanoja ja yleisyystietoja » § 42asetelma 15).”
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=41