Olen tilanteessa, että olen taas laittanut ilmoituksen nettiin, että olisi kiva tutustua johonkin ihanaan mieheen. Oikeasti ajattelin, että olisi kiva tavata joku hyvä mies, jonka kanssa viihtyy. Ja joka viihtyy minun kanssa. Viimeksi kun yritin vastaavaa niin oli sama tunne. Aluksi kivaa, ja pian kun viestejä alkoi tulla, alkoi ahdistus kasvaa. Miehet menevät heti asiaan. Jo ensimmäisessä viestissä joku kysyi voinko muuttaa pois sieltä missä nyt asun jne. Mitä ihmettä? Heti meni mielenkiinto ja ajattelin, että otan profiilin pois. Nettideittailu ei ole minun juttu.
Mutta kun tuntuu, ettei mikään ole. Tapasin työn puolesta kivan miehen ja hän pyysi kahville. Käytiin ja kun hän tilasi neljättä kahvikuppia tuli päähän ajatus, että on pakko päästä pois. Suostuin vielä uudelleen syömään, ja sama ahditus tuli. Lisäksi rupesi puhumaan muutosta ym. Miksi kaikilla on niin kiire? Sekä minua ahdistaa? Minulla ei ole kiire mihinkään! Vai onko kyse siitä, etten ole vieläkään päässyt yli vajaan kolmen vuoden takaisesta erosta? En haluaisi missään nimessä entistä suhdetta takaisin. Yäk. Mutta voiko ahdistus silti aiheutua siitä, ettei asiat ole vielä selviä minun päässä? Vaikka minusta onkin. En ymmärrä miksi ahdistus iskee, vaikka oikeasti olisi kiva löytää ihminen, joka on rakas ja jonka kanssa viettää aikaa. Onko kokemuksia? Lisäksi minun on vaikea sanoa ei. Siis siinä mielessä, jos joku pyytää kahville tms. enkä halua niin keksin syitä miksi en pääse. Minun on vaikea sanoa suoraan, ettei kiinnosta. Miten se sanotaan kauniisti? Voi hemmetti miten tästä elämästä tuli näin vaikeaa. Nyt menen poistamaan sen profiilin. Ja sekin vielä, että viihdyn myös yksin. Ei ole yhtään hullumpaa. Ei ahdista. Ristiriitaista.
Mutta kun tuntuu, ettei mikään ole. Tapasin työn puolesta kivan miehen ja hän pyysi kahville. Käytiin ja kun hän tilasi neljättä kahvikuppia tuli päähän ajatus, että on pakko päästä pois. Suostuin vielä uudelleen syömään, ja sama ahditus tuli. Lisäksi rupesi puhumaan muutosta ym. Miksi kaikilla on niin kiire? Sekä minua ahdistaa? Minulla ei ole kiire mihinkään! Vai onko kyse siitä, etten ole vieläkään päässyt yli vajaan kolmen vuoden takaisesta erosta? En haluaisi missään nimessä entistä suhdetta takaisin. Yäk. Mutta voiko ahdistus silti aiheutua siitä, ettei asiat ole vielä selviä minun päässä? Vaikka minusta onkin. En ymmärrä miksi ahdistus iskee, vaikka oikeasti olisi kiva löytää ihminen, joka on rakas ja jonka kanssa viettää aikaa. Onko kokemuksia? Lisäksi minun on vaikea sanoa ei. Siis siinä mielessä, jos joku pyytää kahville tms. enkä halua niin keksin syitä miksi en pääse. Minun on vaikea sanoa suoraan, ettei kiinnosta. Miten se sanotaan kauniisti? Voi hemmetti miten tästä elämästä tuli näin vaikeaa. Nyt menen poistamaan sen profiilin. Ja sekin vielä, että viihdyn myös yksin. Ei ole yhtään hullumpaa. Ei ahdista. Ristiriitaista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos noin oikeasti ahdistaa ajatuskin suhteesta, niin hoida ensin pää kuntoon, äläkä ala väkisin millään "kyllä se siitä"-periaatteella. Sillä onnistuu vaan satuttamaan muita, itsensä lisäksi. Minut on jätetty juuri tuolla "ahdistaa ajatuskin..."selityksellä, voin sanoa että mikään ei ole tehnyt sen kipeämpää, kun kaikki oli omasta mielestä hienosti. Opettele kieltäytymään kohteliaasti, kyllä se on mahdollista. Ei valehtelua eikä selittelyä.