Olemme siis miesystäväni kanssa seurustelleet jo muutaman vuoden. Minulla on ollut hankaluuksia itseni kanssa, koska olen aikoinani kokenut kovia miesten saralta ja muutenkin. Olen turhista asioista valittanut rakkalleni ja epäillyt hänen tunteitaan sekä osoittanut epäluottamusta, vaikka luotankin hänen hyvyyteensä ja uskollisuuteen. Minun ei ole helppoa luottaa ihmisiin, eikä varsinkaan miehiin.
Voin vain kuvitella, millaisia tunteita epäluottamukseni on mieheeni saanut tuotua. Tunnen olevani umpikujassa, koska pelkään pilanneeni tämän suhteen ihan itse niillä vanhoilla jutuilla...
Nyt mietinkin, että pitäisikö minun sanoa vain rakkaalle, että ymmärrän kyllä käyttäytymiseni vaikuttaneen negatiivisesti meidän suhteeseemme ja haluaisin unohtaa kaikki vanhat jutut. Tosin en haluaisi ottaa asiaa esille enään, koska koen sen vain turhauttavan molempia ja niin päin pois....?
Voin vain kuvitella, millaisia tunteita epäluottamukseni on mieheeni saanut tuotua. Tunnen olevani umpikujassa, koska pelkään pilanneeni tämän suhteen ihan itse niillä vanhoilla jutuilla...
Nyt mietinkin, että pitäisikö minun sanoa vain rakkaalle, että ymmärrän kyllä käyttäytymiseni vaikuttaneen negatiivisesti meidän suhteeseemme ja haluaisin unohtaa kaikki vanhat jutut. Tosin en haluaisi ottaa asiaa esille enään, koska koen sen vain turhauttavan molempia ja niin päin pois....?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samassa venheessä ollaan ; otin asian puheeksi oman miesystäväni kanssa muutama viikko sitten juurikin noin - että olen pahoillani, että hän on saanut tuntea nahoissaan epävarmuuteni, kun se ei ole kuitenkaan hänestä johtuvaa. Hän tietää pääpiirteet saamistani "kolhuista" ja on ollut ymmärtäväinen, mutta itselle tuli lopulta se olo, että pakko on ottaa niskalenkki "entisestä elämästä" ja uskaltaa antaa mennä tämän uuden kanssa. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan katson luottavaisena eteenpäin - joten suosittelen sinullekin "pöydän pyyhkimistä" näin uuden vuodenkin lähestyessä :)