Totuus kuntoilusta
dokumentti
11156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totuus on jossain tuolla puolen.....
Mielenkiintoinen dokumentti. Eipä kannata syyttää muita laiskuudesta tai lihavuudesta kun kaikki on näköjään sittenkin geeneistä kiinni. Ehkä kaikki muukin elämässä. Melko masentavaa.
Henk.koht en oikein käsitä, miten joku ei halua liikkua kun itse olen päinvastainen, mutta dokumentti kyllä selvitti tätäkin asiaa. En kylläkään välitä dokkarin sanomasta, sillä en voisi ikinä kuvitella eläväni pelkästään istuen 3 minuutin liikunta-annoksella / viikko.
Ainoastaan niiden muutaman 20-sekunnin spurtin vaikutuksessa oli jotain uutta.
Nekin osittain ehdollisesti ja ainoa perusteltavissa oleva vaikutus haiman toimintaan.
Dokkarista puuttui täysin vaihtoehdot kuntopyörälle!
Oma pulssini nousee 180:een ( yli "ikärajan" ) pelkillä, yhtäjaksoisilla maasta-rinnalle-ylös-rinnalle-alas-rinnalle jne. sarjoilla.
Tai yhtäjaksoisia raakoja tempauksia jne.
Kun ei ole mitään huolta sokeriaineenvaihdunnasta niin spurttien hyöty on vähintäänkin kyseenalainen.
Dokumentti lokonaiosuudessaan lähestyi liikuntaa vain terveysnäkökannalta.
Eikä dokkari puhunut mitään myöskään kuntoilun vaikutuksesta psyyken hyvinvointiin. Ajattelen, että ihminen voi fyysisesti ja psyykkisesti pahoin jos ei liiku, ihminen on luotu liikkumaan. Eihän sohvaperuna edes selviäisi jos jouduttaisiin taas luonnon armoille. Tutkimuksissa on todettu, että liikunta on yhtä tehokas lääke lievään ja keskivaikeaan depressioon kuin pillerit.
Dokkarissa oli toinenkin kokeilemisen arvoinen juttu spurttien rinnalla. Se liittyi enemmän painonhallintaan, kyse on siis arkiaktiivisuudesta. On järkyttävä katsoa, miten ihmiset haluaa istumaan heti kun paikalla on tuoleja. Ja menee kaikkialle kulkuneuvoilla kävelemisen sijaan. Illat istutaan telkkarin tai koneen ääressä. Eipä tarvis niin rehkiä jos aivan perusarkiliikunnalla ja aktiivisuudella saa kulumaan 500 kcl enemmän / pv.
Eilen tuli yt neukkarit päätökseen ja tulos sellainen että moni jää murehtimaan. Minä kävin parintunnin lenkin. Tosin välillä kävellen, mutta pääasiassa juoksin niin kauan että ajatukset oli nollattu. Lenkin jälkeen ahdistus tosin iski uudelleen, mutta oystyimpä kääntämään ajatukset kuitenkin tulevaisuuteen positiivisilla mielin. Tänään töiden jälkeen reilu tunti kiertoharjoittelua eikä ainakaan nyt ahdista tuumaakaan. Itseasiassa ajatukset on aika mukavat ja tuntuu että tässä on uusi alku kösillä... Useiilla työkavereilla paljon huonommat fiilikset.
Liikunta auttaa!
Ei tähän mennessä ainakaan juurikaan uutta tietoa. Kuka muka on väittänyt, että mitä enemmän liikuntaa niin sitä parempia tuloksia? Lepo ja ravinto ovat olennainen osa kehitystä.
Ei mielestäni lainkaan järjenvastaista, että muutaman kymmenen sekunnin rankka kuntoilu herättelee kehoa ja on sille hyväksi. Itse ainakin tunnen toisinaan tarvetta juosta täysiä ja ottaa kaikki teho irti kehosta ja se on aina ollut osa treeniäni.
Jos et käsitä tieteellisten tutkimustulosten ja mutu-tuntemusten välistä eroa esim. liikuntasuositusten ja liikunnan räätälöimisen kannalta katsottuna, on keskustelu kanssasi toivotonta.
Mistä tuollainen purkaus? Jos asia tieteellisesti tutkitaan todeksi ja vaikutuksen pystyy myös itse tuntemaan olon kohentumisena jo ennen kuin tietää tällaisia tutkimustuloksia niin kutsut tuntemuksia mututuntumaksi? Minä sanoisin, että ensin oli nämä tuntemukset, jotka tutkimukset totesivat faktaksi eikä pelkästään kuvitelluksi asiaksi.
Tuossa oli kysymys vain aerobisesta kunnosta, sen kehittymisestä ja terveydestä. Ei esimerkiksi perus tai maksivoimsn tai lihasmassan kehityksestä joissa niissäkin varmasti geenit ratkaisevat. Pointti on siinä, että aerobisesti heikkolahjainen voi olla voimalajeissa helposti kehittyvä tai päinvastoin. Tietysti joku voi olla molemmissa myös keskitasoa tai aivan surkea. Ja kaikki noiden vaihtoehtojen välillä.
Ehkä suurin huomio mitä tuohon lisäisin on nimenomaan vaihtoehdot että on olemassa monia tapoja huolehtia kunnosta, kehosta ja terveydestä.
Minulle on valmennuskoulutuksen yhteydessä opetettu, että aerobisen kynnyksen tasoon vaikuttaa ratkaisevasti ennen murrosiän päättymistä harrastettu liikunta tai myös fyysinen työ ( minun ikäluokallani ).
Vaikka laskisi itsensä rupukuntoon niin aikanaan hankittu perusta palkitsee paremman uudelleen kuntoutumisen muodossa.
On tullut testatuksikin.
Jatkoa. Heikko aerobinen kunto rajoittaa lihaskuntoharjoitteiden toteutusta.