Olen ihan hirveän tuskan ja ahdistuksen kourissa. Tilanne ollut jo pitkään kestämätön. Parisuhde umpikujassa ja talous kriisissä... koko elämä siis umpikujassa ja kriisissä. Itse haluaisin korjata tämän kaiken, olen pitkään halunnut, mutta yksin en tietenkään sitä kykene tekemään. Toinen osapuoli ei osoita elettäkään tehdäkseen elämästä parempaa, ei sanoin eikä teoin. Yritykset vakavista keskusteluista kaatuvat puolison "En mä tiedä" -vastauksiin. Itselläni alkaa olla tilanne, että lähtee järki. En voi sietää tätä tilannetta enää.
Välillä ajatus on ihan kirkas; ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta sitten alan kuitenkin empiä -miksi? Ja elätellä olemattomia toiveita siitä, että elämästä vielä tulisi hyvä -miksi ihmeessä? Miksi on niin vaikeaa päästää irti? Ja miten sen saa onnistumaan? Miten saan itselleni järkeä päähän, että näin ei kannata enää enempää elämäänsä tuhlata? Miten ihmeessä?
Välillä ajatus on ihan kirkas; ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta sitten alan kuitenkin empiä -miksi? Ja elätellä olemattomia toiveita siitä, että elämästä vielä tulisi hyvä -miksi ihmeessä? Miksi on niin vaikeaa päästää irti? Ja miten sen saa onnistumaan? Miten saan itselleni järkeä päähän, että näin ei kannata enää enempää elämäänsä tuhlata? Miten ihmeessä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kumpi ohjaa päätöstäsi?
Mikäli koet, että tilanne ei ole muutettavissa ja toinen osapuoli ei halua tehdä mitään muutosta nykyiseen, niin asia on selvä pläkki.
Järki ja tunne kulkevat käsikädessä; ei niitä ole olemassa erillisinä. TUnne syntyy omasta ajattelusta, ei jostain vain.
Jos puoliso on tyytyväinen tilanteeseen ja toinen ei, pitää sen muutosta haluavan muuttaa omaa ajatusmaailmaansa, ei sitä toista.
Mitä sinä haluat elämältäsi? Mitkä asiat ovat hyvin. Kirjoituksestasi ei nouse esille miksi parisuhde on umpikujassa ja miten talous on kuralla.
Naisilla se tunne sotkee päättelykyvyn.
Toki se tunne sotkee järjen, jos sen antaa sotkea. Mikäli ukkosi hyppää kaivoon, niin annatko tunteelle vallan ja hyppäät perässä, kun tunteita on vielä jäljellä?
Tuo on totta, olen nyt itsekin jo huomannut, että toista ei voi muuttaa. Ja itse en voi muuttua niin, että tällaiseen elämään olisin tyytyväinen.
Tällä hetkellä on kovin vaikea keksiä mikä on hyvin. Se, että vielä on talo, on ehkä yksi asia. Mutta sitäkään ei ole kauaa. Niin kuralla talous on, laskuja ei enää aikoihin ole saanut maksetuksi. Eihän näin voi jatkua millään, viimeistään viranomaiset tekevät stopin.
Parisuhde on niin kuralla, että yhteistyö ja kommunikaatio ei ole aikoihin toiminut, ja siksi elämä, talous mukaanlukien, on nyt tässä hantissa. Eli kumpikaan asia ei paljon huonommin voisi olla.
Ja niinhän se on, että tunne tässä kiinni pitää. Senpä takia avauksessani kysyinkin, että miten saisin sen järjen taottua itselleni.
Ja se mitä haluan elämältäni on tällä haavaa pitkälti vain se, että haluan hoitaa asiani asiallisesti ja säntillisesti, kuten olen oppinut ja kuten kuuluu. Näin ei voi elämäänsä jatkaa.
Mikä on se tunne, joka pitää kiinni tilanteessa?
Se, jonka tuossa jo aiemmin kerroin, eli toive siitä, että tämä vielä joskus voisi hyväksi muuttua.. Ja kyllä mä jollain tasolla tuosta miehestä välitänkin... en tiedä onko rakkautta vai vaan ajan mukanaan tuomaa kiintymystä, mutta kuitenkin... Ns. hyvissä asioissa meillä menee ok, mutta vaikeista asioista ei pystytä edes puhumaan. Tai hän ei pysty. Tai ei halua. Tai jotain. En tiedä, koska hän sanoo itsekin, ettei tiedä.
Epäilen itse asiassa vahvasti, että hän on masentunut, mutta ei voi sitä edes itselleen myöntää, ei siis suostu apuakaan hakemaan. Aika kädetön olen. Ja tämänkin vuoksi sydämeni tuntuu särkyvän.. siis sen, että kaikki hajoaa ja tulee ero sen vuoksi, että mies on "vain" sairas.
Jos jaksat uskoa vielä, niin älä luovuta.
Oletko miettinyt, jos kirjoittasitte paperille asiat, positiiviset sekä huonot?
Olisiko miehen helpompi alkaa puhumaan, jos teillä olisi alusta hieman valmiina?
Oletko huomannut että miehet onvat huonoja puhumaan, katsotaan seinään tai kädet puuhkassa, katse pakenee pois, Niin sano miehellesi että kirjoittaa osan ainakin ja kertoo asioita, voit myös palkita ostamalla pari olutta, mies rentoutuu ja huomaa että tämä onkin kiva juttu. Missä miehesi on helpoin jutella asioista? Onko joku kiva paikka, hänelle mieluinen? Voisko miehen äiti vaikka avata miestäsi? Mutta kannattaa palkita mies jollain jos muu ei auta, lupaat kivan asian että puhuminen ei ole pakkopullaa. Mieti mikä sinua piristää masentuneena, ja koita miettiä miehesi kohdalla sama. Mutta jos se ei auta, niin kannattaa olla toisen tukena, koska ei se masennus ikiajoiksi jää. Pystytkö koittaa saamaan apua muilta asiaan?. Joskus on hyvä antaa vaipua toisen siihen tilaan, koska ilmeisesti miehesi on myös todella väsynyt, ja ehkä koittaa haluta kerätä voimia ratkaisuun.
Se mikä mua piristää "masentuneena", on luultavasti aika eri kaliiberia kuin mikä mieheen nyt tehoaisi. Kaikkea on kokeiltu, jo vuoden olen yrittänyt.. tuloksetta. Mutta apuakaan hän ei lähde hakemaan. Viimeinen oljenkorteni on ehkä soittaa hänen isälleen ja valottaa tilannetta, josko häntä mies kuuntelisi.
Mun on pakko alkaa luovuttaa. En voi tämän vuoksi menettää omaa ja lasten mielenterveyttä ja taloudellista turvaa. En halua menettää luottotietojani jne. Tukena en enää jaksa olla, tukea tarvitsen jo itsekin.
Taloudellinen tilanne, huono sellainen, saa kenet tahaansa epätoivon partaalle.
Voitko sinä ja miehesi ottaa toisen tyopaikan, tehdä iltaisin ja viikoloppuisin ylimääräistä tyotä maksaaksenne velkanne ja saadaksenne taloutenne tasapainoon?
Voisitteko ajatella talonne myymistä ja kuitata siitä saadulla tulolla kaikki rästiin jäädyt maksunne ja velkanne pois?
kumpitahaansa valinat (tai kummatkin yhdessä) antaisi tilaisuuden alkaa puhtaalta poydältä yhdessä, uudestaan. Samalla tietäisitte kuinka välttää tehdyt taloudelliset virheet ettei niitä enää tarvitse toistaa.
Tuo saattaisi olla se helpottava tekijä joka avaisisi miehesikin silmät huomaamaan että ydessäolonne vaatii kummankin yritystä, että "en minä tiedä' ei ole vastaus vaikeuksien selvittämiseeen.
Kenties sinun on otettava hiukan ronskimmat otteet vaatiaksesi mieheltä enemmän osallistumista yhteisen elämänne hyväksi.
Ellei miehesi ole halukas tuomaan enemmän omaa korteaan kekoon, voi selvästi nähdä että yksin tehdä kaikki on, ellei mahdotonta, niin hyvin, hyvin vaikeaa.
Musita että elämä on tässä ja nyt. Huomista ei ole, koska et tiedä oletko enää elossa. Silti pitää ajatella tulevaa. Mieti millaisen elämän haluat tunnin päästä ja tee siihen tarvittavat asiat. Millaisen elämän haluat olevan huomenna, ja ala tekemään suunitelmat totetuttaaksesi sen. Millaisen elämäsi haluat olevan viikon päästä, ala tehdä suunnitelmia. Millaisen elämän haluat kuukauden päästä, puolen vuoden päästä, kahden vuoden päästä... ala järjestelmällisesti järjestelemään asioita niin että olet halaumassasi elämäntilanteessa. Musita mnyös että ihminen on aina oman onnensa seppä. Itse pitää tehdä oma elämä, toista ei voi vetää vastuuseen siitä.
Jos olet opnneton, olet vastuussa itse siitä että tähtääkin onnellisempaan elämään. Jos parisuhde ei tyydytä, ei ole montaa ratkaisua. Yksin ei voi tehdä parisuhteeseen muutoksia, siihen pitää olla toisellakin valmius. Mutta oman elämänsä voi järjestellä vain itse.
Olen ollut samassa tilanteessa ja kun tajusin että olen itse elämästäni ja tekeimisistäni vastuussa, alkoi muutos. Olen nyt tyytyväinen.
Kun jonkun ovane paqnee kiinni, aavutuu aina uusi ovi.