Olen outo

Entä Asperger?

onhan "professorit" kuuluisia höppänyydestä... uppoutuneita omiin ajatuksiin

Olen ihan samanlainen.

Lukiossa oma keskiarvoni oli 9.5 kaikesta huolimatta.

Älykkyystestit - typeryyksiä. Älykkyys on niin monimutkainen asia, ettei sitä kukaan ymmärrä. Joskus itsekin haksahdin testeihin, kunnes tajusin etteivät ne kerro mitään oleellista. Yhden testin mukaan olisin päässyt Mensaan. Who cares?
Paljon oleellisempaa on kyky oppia. Se on eri asia kuin

1) keskittymiskyky
2) opiskelutaidot
3) multitasking
4) yksinkertainen ongelmanratkaisu

Keskittymiskykyään voi kehittää juuri tuolla mindfulness meditaatiolla. Hyvät opiskelutaidot voi oppia. Myös multitaskingissa voi kehittyä jos sitä tekee tarpeeksi. Kysy vaikka kiireisessä työssä olevilta. Ongelmanratkaisu on logiikan soveltamista ja logiikan pelisäännöt voi oppia.

Myös minua on pidetty retardina tämän takia. Ihminen, joka luulee osaavansa mitata toisten älykkyyttä on ylimielinen, koska hän luulee ymmärtävänsä mitä älykkyys on. Samalla hän asettuu toisten yläpuolelle, koska älykäs voi ymmärtää tyhmempää, mutta ei toisin päin.

Joskus kävi asperger mielessä omalla kohdallani. Omituiset ominaisuuteni eivät tuntuneet ratkeavan ilman sitä. Mitä minä kuitenkaan millään diagnoosilla tekisin kun olen jo aikuiseksi kasvanut?

Nykyään vain nautin rauhallisesta elämästä ja olen oma itseni. Jos joku ei hyväksy minussa niitä asioita, joita en pysty muuttamaan, hän ei kuulu minun elämääni.

Voin myös ilmoittautua tähän outojen joukkoon.

Minulle moni asia, mikä on toisille monimutkaista, on helppoa ymmärtää. Olen aina ollut hyvä laskemaan päässä kaikenlaisia laskuja, mutta tapaa jolla laskin, on vaikea tuoda konkreettisesti paperille. Persukoulussa sain matematiikasta huonoja numeroita, koska en osannut tehdä lausekkeita. Pisteitä sain vai oikeista vastauksista ja opettajan mukaan olin vain laiska.

Koulun jälkeen läksyjä tehdessäni saattoi kulua montakin tuntia, vaikka tehtäviä olisi ollut vain muutama. Ajauduin aina tuijottelemaan ikkunasta ulos ja mietiskelemään. Minulla on myös sama ongelma tuon informaation kanssa. Keskittyminen lukiessa herpaantuu, kun alan miettimään jotain lukemani informaation sovellusta tai kyseenalaistan sen. Asiat jotka eivät kiinnosta minua, eivät sitten millään jää päähän, vaikka niitä kuinka hokisi. Minua kiinnostaa vain sellaset asiat, jotka selittävät jotain toimintaa tai rakentavat uutta.

Olisin myös voinut liittyä mensaan, mutten halunnut. Älykkyys on minulle vain suhteellinen käsite. Olen joko älykkäämpi, kuin joku muu, tai tyhmempi.

Hei. Olen aivan täpinöissäni, koska kertomasi kuvailu on samanlainen kuin minun ajatukseni itsestäni. Rakastan hengailla sisällä yksin ja selailla vaikka National Geographya tai kaitsella muiden tekemiä taiteiluja Deviantartissa.

Olen saanut monista älykkyystesteistä keskivertoa paremmat tulokset ja muutenkin pärjään koulussa.

En myöskään jaksa olla keskusteluissa missä on monta osallistujaa, en osaa autokoulun teoriakokeita ja rakastan intensiivistä keskustelua kahdenkesken tai tieteenkuvalehtien plus muiden tiedelehtien lukemista. Niissä on mielenkiintoisia ns. nippelitieotjuttuja.

En seuraa sarjoja enkä ole muutenkaan kova katsomaan televisiota. Simpsoneita yleensä kyllä katson. En seuraa niitä koska ne eivät ole totta ja usein tylsiä. Dokumentit kiinnostaa paljon paitsi historia/sotadokumentit.

Kuuntelen mielellään rentouttavaa musiikkia kuten Merce-memories tai sitten jotain sen tapaista. Mutta yleensä menevä tanssimusiikki mitä yle Xltä kuuluu niin saa minut pauloihinsa. En kuitenkaan siis poikkea paljoakaan valtaosasta nuoria. Rakastan juhlimista ja yksin oloa. En jaksa ikinä raahaa kavereitani mukaan joka paikkaan, jos heistä ei kuulu, vaan menen solmimaan suhteita illanistujaisiin.

Päättelykykytehtävät ovat ihania ja varsinkin jos yleistietoa kysytään. Ennen olin matemaattisesti lahjaton, mutta nykyään kun olen sitä alkanut harjoitella, omaksuin asiat nopeasti ja nykyään lukion kirjat on laskettu useaan otteeseen ihan pääsykokeita varten.

Ajaminen liikenteessä taas sujuu minulta hyvin ja urheilu. Jotkut ovat musiikillisesti luonnonlahjakkaita, itse olen motorisesti eli urheilu on kuin veressä.

Aristokraattisesti haluaisin keskustella samakaltaisten ihmisten kanssa kysymyksistä maailmasta vaikka, enkä niinkään jaksa kuunnella ja spekuloida muita ihmisiä tai niiden salitreeniohjelmaa. Minusta tuntuukin nykyään kun menen ystävättärien kanssa ulos. NE ON TYLSIÄ.

Minun älykkyysosamääräni 100-115. Suorittanut kovista luonnontieteistä tutkinnon. Sain vaikeimmista kursseista korkeimpia arvosanoja. En pelkää kvanttimekaniikkaa.

Lukion keskiarvo 7,5-8 välissä. En muista yksityiskohtia ja tarvitsen jonkin muistuttavan seikan, joka purkaa sen saataville. Esimerkiksi otsikon näkeminen saa ne tulemaan esiin.

Pystyn kirjoittamaan erittäin kummallista ja humoristista assosiatiivista tajunnanvirtaa. Monet tykkäävät kuunnella minun erikoisia ajatuksia ja heillä on yleensä hauskaa. Eläydyn absurdeihin hokaamisiini niin loistavasti.

Joku on ehdottanut aspergeria. On vaan vähän outoa, että systemaattisuuden osamääräni on alhainen (erittäin epätyypillistä aspergereille ja luonnontieteilijöille) ja empatiakykyni on normaalia korkeampi (moni väittää, että osaan tulkita heidän ajatuksiaan) ja tunnen voimakkaita tunteita ihmisten kanssa, mutta sosiaalisesti olen outo. Rutiinitkaan eivät ole kivoja. En kykene suorittamaan rutinoituja toimintoja 100 % oikein.

En kykene ajamaan autolla kaupungissa juuri ollenkaan vaikka onnistuu hyvin alhaisen liikenteen ja risteysten alueella. Liikaa painetta ja unohdan liikennesäännöt. Liikunnallisesti en kykene kehon täydelliseen hyödyntämiseen.

Älykkäiden määrä suhteessa keskiverto kansalaisiin on pieni ja myöskin keskiverto kansalaiset yliarvioivat omaa älykkyyttään, jolloin heidän mielestään kaikki keskivertokäyttäytymisestä poikkeavat tavat ilmaisevat henkilön matalasta älykkyydestä.
"Normaalisti" käyttäytyvillä ja ajattelevilla henkilöillä on pienemmät mahdollisuudet keksiä tai kehittää uusia menetelmiä, koska he keskittyvät tunnettuihin ja opittuihin asioihin. Älykkäät henkilöt turhautuvat helposti jokapäiväseen rutiiniin ja etsivät uusia kokemuksia, mitkä taasen hämmentää keskivertokansalaisia luulemaan että idiootit ovat taasen asialla kun heidän oma älykkyys ei riitä ymmärtämään.