Eräs jouluperinteeni on katsoa jouluisia kotivideoita lapsuudestani. Katsoin niitä juuri äsken ja joulun tunnelma olikin tavoitettu yleensä varsin mukavasti.
Samalla VHS:lla oli myös itse kuvaamiani "ohjelmia", joita kuvasin eniten ollessani 12-15 vuotias. Tajusin niitä katsellessani kuinka säälittävä olin siihen aikaan. Näissä ohjelmissa oli jotain typeriä korttitaikatemppuja sekä ns. ruokaohjelmia kun leivoin. Osa ohjelmista oli myös yksin kuvattuja salapoliisielokuvia. Ohjelmat olivat pääosin yksinpuhelua, sillä aniharva harvoista kavereistani halusi leikkiä videokameralla kanssani.
Salapoliisielokuvien päähahmo oli varsin samankaltainen kuin minä, eli todella säälittävä ilmestys likaisen tukkansa, kulahtaneen villapaitansa ja raitaverkkariensa kanssa. En yhtään ihmettele miksi sen näköistä heppua kiusattin koulussa ja tytöt välttelivät minua. Sen sijaan pääetsivän avustaja oli hiphop-tyylinen ja varsin sulavan tuntuinen pelimies. Näin jälkiviisaana ihmettelen, miksi en pitänyt niitä huppareita ja pipoja koulussa, vaan käytin niitä ainoastaan näissä turhissa elokuvissani ja tietenkin jonkun muun hahmon yllä kuin varsinaisen minua esittävän hahmon.
Tuntuu pahalta ajatella, että tuohon aikaan osa minun ikäisistäni oli jo aloittanut seksielämän ja viettivät aikaa kaveriensa kanssa, kun minä leikin yksin jonkun kameran kanssa. Onneksi olen ulkonäöltäni ja olemukseltani nykyään täysin muuttunut mies, mutta väistämättä tulee ajateltua että olisiko elämäni nyt erilaista jos olisin tuolloin ollut kuten muut. Olen kuitenkin aina ollut lähtökohtaisesti melko hyvännäköinen kasvoistani enkä ole koskaan ollut ylipainoinen, joten minussa olisi ollut aineksia vaikka mihin teini-ytm:ään kun olisin edes hiukan yrittänyt.
Antaisin melkein mitä tahansa, että saisin elää vuodet 2003-2007 uudelleen. Mutta kun se ei ole mahdollista, on ainoa vaihtoehto yrittää hieman myöhässä elää kadotettua nuoruutta.
Samalla VHS:lla oli myös itse kuvaamiani "ohjelmia", joita kuvasin eniten ollessani 12-15 vuotias. Tajusin niitä katsellessani kuinka säälittävä olin siihen aikaan. Näissä ohjelmissa oli jotain typeriä korttitaikatemppuja sekä ns. ruokaohjelmia kun leivoin. Osa ohjelmista oli myös yksin kuvattuja salapoliisielokuvia. Ohjelmat olivat pääosin yksinpuhelua, sillä aniharva harvoista kavereistani halusi leikkiä videokameralla kanssani.
Salapoliisielokuvien päähahmo oli varsin samankaltainen kuin minä, eli todella säälittävä ilmestys likaisen tukkansa, kulahtaneen villapaitansa ja raitaverkkariensa kanssa. En yhtään ihmettele miksi sen näköistä heppua kiusattin koulussa ja tytöt välttelivät minua. Sen sijaan pääetsivän avustaja oli hiphop-tyylinen ja varsin sulavan tuntuinen pelimies. Näin jälkiviisaana ihmettelen, miksi en pitänyt niitä huppareita ja pipoja koulussa, vaan käytin niitä ainoastaan näissä turhissa elokuvissani ja tietenkin jonkun muun hahmon yllä kuin varsinaisen minua esittävän hahmon.
Tuntuu pahalta ajatella, että tuohon aikaan osa minun ikäisistäni oli jo aloittanut seksielämän ja viettivät aikaa kaveriensa kanssa, kun minä leikin yksin jonkun kameran kanssa. Onneksi olen ulkonäöltäni ja olemukseltani nykyään täysin muuttunut mies, mutta väistämättä tulee ajateltua että olisiko elämäni nyt erilaista jos olisin tuolloin ollut kuten muut. Olen kuitenkin aina ollut lähtökohtaisesti melko hyvännäköinen kasvoistani enkä ole koskaan ollut ylipainoinen, joten minussa olisi ollut aineksia vaikka mihin teini-ytm:ään kun olisin edes hiukan yrittänyt.
Antaisin melkein mitä tahansa, että saisin elää vuodet 2003-2007 uudelleen. Mutta kun se ei ole mahdollista, on ainoa vaihtoehto yrittää hieman myöhässä elää kadotettua nuoruutta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jospa lopettaisit tuon itsekkään oman navan ympärillä pyörimisen?
Mitä itsekästä siinä on, jos tiedostaa ja myöntää omat virheensä?
Kirjoitat vain itsestäsi.
Jos olet jo muuttunut niin onko tuolla niin väliä? Tuskin olisit miljonääri jos olisit ollut suosittu.
En ole miljonääri, mutta kommentissasi on kyllä pointtia. Rahatilanteeni on melko ok, sillä epäsuosittuna miehenä en ole tuhlannut rahaa baareihin tai juhlimiseen eikä minulla ole naista tai lapsia elätettävänä. Olen myös saanut mahdollisuuden harrastaa lajia, joka ei ole kaikille halukkaille mahdollista taloudellisista syistä.
Mutta silti uskon että neitsyen poksauttanut ja toistuvasti seksiä saava mies saattaa olla minua onnellisempi, vaikka asuisi pahvilaatikossa. Tai Suomen kulttuurin huomioiden, vankila saattaisi olla parempi vertauskuva.
Nyt maailmankuvasi varmaan järkkyy, mutta neitsyt ei poksahda.
Kyllä kunnossa oleva immenkalvo kuulemma poksahtaa/napsahtaa kunnolla. Vähän kuin puraisisi makkaraa, jolloin kuori napsahtaa.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että olet joutunut tyytymään käytettyyn naiseen ja siksi tämä ei poksahtanut kunnolla.
"En ole miljonääri"
HAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHA ymmärrätkö ollenkaan lukemaasi???!? HAHAHAHAHHAHAHA EI VOI KUIN NAURAA
Enpä uskoa että neitsyen poksauttaminen lisää onnellisuutta mutta toistuva seksin saaminen kyllä lisää, koska se on perustarve. (ks esim http://keskustelu.suomi24.fi/node/11141949)
Ei se mulla poksahtanut tai napsahtanut, repesi vain aivan saatanan kivuliaasti, vähän kuin olisi repinyt sen peukalon ja etusormen välissä olevan ihopoimun halki. Verta tuli kuin pistetystä siasta. Onneksi se oli vain kertakärsimys ja seuraavalla kerralla (puoli vuotta myöhemmin) oli jo helpompaa, kolmannella kerralla ei enää sattunut ja alkoi olla kivaa... :)
En minä ottanut sitä miljonäärijuttua ekana puheeksi. Joku kirjoittaja ilmeisesti luuli minua miljonääriksi kun olen kertonut omistavani yrityksen ja eläväni melko säästeliäästi.
Teini-iässä poksauttamaan pääseminen valaa miehen rautaisen itsetunnon perustan, jolta on hyvä ponnistaa menestykseen niin naisten parissa kuin myös liike-elämässä, politiikassa, tieteissä, taiteissa ja urheilussa.
Koskaan ei ole liian myöhäista saada onnellinen lapsuus. Hyvää joulua ja päätä aloittaa uutena Meemuna uutena vuonna.
Onkohan Meemu vielä elossa?
Olet henkisesti lapsi, tai ainakin teini vieläkin, ja fyysisestikin melkein. Ja olet edelleenkin atm, itseasiassa vielä enemmän kuin ennen. 12-15-vuotiaalle on ihan ok olla lapsenmielinen, kokematon ja yksinkertainen, mutta 21-vuotiaalle se on aika ätmiä.
;)
regards. ytminkäinen
:3
Ajattele positiivisesti: sulla on sentään terveys ja kunnia tallella. Monella ei ole.
Mitäs täällä valitat? On niitä paljon vanhempiakin saamattomia.
Ennemmin surffaa kyllä netissä kuin harrastelee irtosuhteita
Ennemmin ottaa kyllä turpaansa kuin voittelee lotossa.
saisiko näitä "ohjelmia" vaikka youtubeen katsottavaksi?
toisaalta kannattaa muistaa, mikä voisi olla tilanteesi jos olisit poksauttanut jo 12-15 vuotiaana. olisiko rahat ok, ei äpäriä, olisitko alistunut myöhemmin aisuriksi tämän ensimmäisen jättäessä? epäilen, ettet olisi henkisesti yhtä lujaluonteinen kuin nyt olet.
ollessasi pahamaineinen ytm-jyystäjä, olisi lisäksi vielä tatuointeja sekä rikosrekisteriä?
Joo, niitä on jo youtubessa. Ainakin niitä kokkiohjelmia. Etsit vain nimellä Mikko95.
En ole kyseinen Mikko95.
Katsoin äsken youtubesta tuollaisen videon ja voin sanoa että tämä Mikko vaikuttaa jopa hauskalta joissain kohdissa. Minä sen sijaan kuvasin vakavalla naamalla näitä ohjelmia, ilman tarkoituksenmukaista hauskuutta.
En laita niitä kenenkään nähtäväksi, sillä haluan pysyä anonyyminä.
Olet kyllä toisaalta oikeassa, minullahan on terveys, kunnia sekä rahat tallella!
Onko muka hieno asia myöntää vieläpä täysi-ikäisenä, että lapsellisten pikkulasten syyt kiusata kaveria olisivat olleet ihan ok ja ymmärrettäviä? Voiko tuosta päätellä, että jos olisit tajunnut pukeutua ja käyttäytyä "oikein" sekä päässyt "piireihin", niin olisit kuitannut ihan ymmärrettävänä saman porukan kiusaamisen, kun joku muukin on kohteena? Eli että jokaisen pitää yrittää ihan itse, kuten yksi entinen koulukiusattu totesi kun hänelle oli käynyt onnellisesti?
Hei aloittaja, sinulla kun on niin vaikea pakkomielle tuosta poksauttamisesta, niin kerron sinulle suuren salaisuuden - 17-18-vuotiaana korkkasin kaksi tyttöä- ei tuntunut kummoiselta. Ei minusta eikä näistä naisista. Sellaista räpeltämistä.
Nykyään kympsemmällä iällä seksi on aivan eri planeetalta kuin silloin. Omat taidot on kehittyneet, ja naisten taidot ovat kehittyneet. Kokemus tuo varmuutta.
Ei sieltä kuulu mitään poksausta. Ja ensikertalaiselle naiselle se on usein kivulias jopa nolostuttava kokemus. Eikä mikään suuri nautinnon hetki. Jos tilanne on räpeltämistä ja kipua, niin millä todennäköisuudellä tällainen nainen tahtoo tavata kipua aiheuttaneen henkilön uudelleen?
Ei se so called poksautus tee ketään onnellisemmaksi. Onni tulee ihan muista jutuista. Mielenterveys ja kyky nähdä oma kokonaistilanne rehellisesti on jo iso juttu.