Haluan erota miehestäni olemme olleet naimisissa 5v meillä on yksi yhteinen lapsi 3v maailman ihanin tyttö, minulla on edellisestä suhteesta myös 2 lasta 6v tyttö ja ekaluokkaleinen poika jolla adhd. Olen pilannut elämäni valinnoillani ja olen todella onneton tässä suhteessa ja muutenkin elämässä, aloin olemaan nykyisen mieheni kanssa koska olin edellisessä suhteessa joutunut kestämään pettämistä jne.. En ikinä ole rakastanut tätä miestä hän on ollut ns.laastarisuhde edellisestä.. 6v olen jaksanut mutta nyt tullut ongelmia tappelemme päivittäin mikä stressaa lapsia lisäksi seksi vähentynyt enkä ole siitä nauttinut vähään aikaan.. Meillä ei ole mitään yhteistä muuta kuin ihana tyttömme joka on erittäin kiintynyt isäänsä. Olen vielä nuori ja haluaisin saada elämäni järjestykseen, koen olevani epäonnistunut elämässä ja tarvitsen terapiaa ja apua että osaisin tehdä parempia päätöksiä ja olemaan parempi ihminen. Minulla on onneton lapsuus ja vanhempani ovat jääneet etäisiksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut paljon elämääni/päätöksiini. En vain tiedä/jaksa miettiä miten toimia tuntuu että istun vain kasvottomana elämän kyydissä..
haluan erota mutta pelkään että lapset kärsiii
Epäonnistunut84
15611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei luin tarinasi ja samaistun siihen osittain vaikka oma tarinani onkin erilainen. Itsellä päättymässä 7 v avioliitto sen ensimmäisen ja "ainoan" kanssa. Tässä menee talo myyntiin, 3 yhteisen lapsen (2 poikaa 1 tyttö) ja oma elämä uusiin puihin. Minä olen se jätetty, joka vieläkin rakastaa, vaikka tietysti vihaankin. Tyttö on ekaluokkalainen ja pojat 6 ja 2 vee. Perhe-elämä oli suht normaali ja hyvää, parisuhde kuoli tässä matkalla lasten tulon jälkeen, osittain olen itse syyllinen (en ole pettänyt, eikä kai hänkään). Tyttö todella "hankala" tapaus, poikien kanssa pärjäämme paremmin. Tyttö on "kympin" oppilas ja ulkopuolisten silmissä "huippu-ihana". Seksimme oli ihan hyvää, vaikkakin minä olin aina halukas ja valmis ja se joka siinä enemmän tekee. Oltiin jo tämän yli 10 vuotta kestäneen suhteen aikana ennenkin lähes eroamassa, useastikin. Mutta aina löytyi halu yrittää ja jatkaa. Nyt kaduttaa todella paljon, että on jatkanut ja yrittänyt olla hyvä mies, kun mikään ei koskaan riittänyt. Toki oma sairastumiseni 2007 kaksisuuntaiseen oli kova paikka vaimolleni, mutta hän ei minua silloin hylännyt. Tuon vuoden jälkeen olen ollut työelämässä ja ollut hyvässä kunnossa. Syön vain 1 lääkkeen iltaisin ja käyn kerran kuussa juttelemassa hoitajalle. Kavereilleni en osaa avautua enkä ole uskaltanut.
Nyt olen aika hukassa, joulu meni pilalle minulta ja meiltä aikuisilta, eilen join pienet suruun, tänään hän lähti baariin kaverinsa kanssa, minä menen uutena vuotena. Olen myös epäonnistunut. Elämme kidutusaikaa, näytellään ulospäin vielä perhettä, hoidetaan loput joulun pakolliset sukuloinnit ja sitten aletaan järjestämään asioita. Talo pitää saada myytyä itse olen nyt työtön ansiosidonnaisella ja vaimolla määräaikainen työsuhde tammikuun loppupuolelle. Hän haluaisi minusta kaverin, isänä tietysti jatkan ja olen siinä kuulemma hyväkin. Hän sanoo ettei ansaitse minua. Totta ehkä vaikka olisin ollut valmis jatkamaan, hän on vittuillut ja huutanut paljon päin näköä. Minä en koskaan vielä samaan ole pystynyt.
Palaan katsomaan tilannettasi, nyt nukkumaan ja näyttelemään huomenna taas hyvää isää. Särkynyt ja hukassa -81
Rehellisyydestä on hyvä alkaa. Mitäpä jos päättäisit lopettaa tappelemisen näin jouluna. Myöntelet vain "joo, joo" ja sen jälkeen teet niin kuin järkeväksi näet.
Tytön voisit antaa isälleen asumaan ja jos et jaksa/osaa/kykene, pyynnöstäsi saat vanhemmat lapset sijaiskotiin kunnes pystyt itse aikuisen elämään. Ehdottaisin että et seuraavaksi ryntää laastaroimaan sielusi haavoja uudella miessuhteella, vaan haet itse itsellesi apua omaan pahaan oloosi. Parempaa luvassa, kun nöyrryt kertomaan vaikeuksistasi rehellisesti, etkä näyttele pärjäävää. Aloita neuvolasta, vaikkapa neuvolapsykologilta. Masennus vaatii ensin diagnoosin ja sitten lääkkeitä/terapiaa, hakeudu myös itse ADHD-tutkimukseen jos siitä kiikastaa pohjimmiltaan. Parempaa ensi vuotta!
Usein kysymyksessä on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Narsismista lötyy tietoa Narsistien uhrien tuki ry:n sivustoilla.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
--------------
Sanot, että tarvitset terapiaa. Mene terapiaan! Yleislääkäri tai työterveyslääkäri neuvoo sinua eteenpäin, tilaa lääkäriaika itsellesi. Täällä voit saada myötäntuntoa ja empäatiaa, mutta tänne kirjoittelu ei ole yksilöterapaiaa.
Mikäli suhde ei toimi kaikesta huolimatta, niin erotkaa ja pitäkää lapsia vko / vko kummankin vanhemman luona. Lapsi saa paljon enemmän LAATUAIKAA vanhemmiltaan, jotka saa joka toisen viikon omaa aikaa.
Luin kirjoitustasi kuin omaa elämäntarinaani... Niin samanlainen tilanne minulla, haluaisin kovasti jo erota, mutta lasten takia en uskalla... Mitä tehdä?! Olisi kiva jutella kanssasi tarkemminkin..
Ero päätöksen tekeminen on kova paikka ja lasten takia pitää yrittää...mutta liian pitkään ei pidä myöskään odotella....siinä tuhlataan vaan kaikkien osapuolien aikaa jos väistämätön kuitenkin on edessä..miksi "kituuttaa" vuositolkulla ??
Jos olisi eronnut jo vuosia sitten niin kaikki olisi nyt paljon helpompaa........
Lapset kyllä pärjää...aikuisista ei aina tiedä..
Onhan maailmassa niin paljon pahempiakin asioita kuin erot...kaikki on vaan suhteellista...
Kissa pöydälle,puhukaa asiat,yrittäkää tosissaan vielä kerran ja jos ei auta ,niin erotkaa vetkuttelematta...jos joku asia ei toimi niin jotain pitää muuttaa.Turha tuhlata ainutta elämää........
Naiset on tosi typeriä narsisteja kaikki ja ne eivät pysty havaisemaan sitä. Naisten välinen sosiaalinen kilpa ja teatteri ajaa ne kaikenlaisiin typeriin suhteisiin ihan kenen kanssa tahansa kunhan ei vaan jää yksin. Mitä siittä kaikki muut ajattelisivatkaan. Joutuisi voivottelun ja säälin kohteeksi. Parisuhde ei ole karvatonta apinaa varten joka on geneettisesti laumaeläin ja harrastanut laumassa seksia sulassa sovussa lauman eri jäsenten kesken. Promiskuiteettinen laumaeläin siis kuten kuka tahansa voi nykyään jo elämän menosta päätellä.
Mitäpä jos ottaisit teille asumaan toisen miehen ja laittaisitte pystyyn polyamorisen suhteen. Kauniimpi nimitys promiskuiteetille. Vähän vaihtelua tai ei tarvitse edes asua samassa osoitteessa ja mies voisi myös hankkia lisä tyttöystävän ja kaikki parittelisivat sulassa sovussa ilman mustasukkaisuutta keskenään... Ei onnistu vai???
Ei ole sitten taidettu Playboyn "tiede"dokumentteja pidemmälle edetä ihmisen perimmäisen luonteen tutkimuksissa, arvon "jfdjne".
Monet erityyppiset eläinlajit muodostavat pysyviä, elinikäisiä parisuhteita, joutsenet ja sudet esimerkiksi. Homo sapiensin kehittymisessä tietysti puhetaito ja abstrakti ajattelu ovat olleet oleellisia, kätevät työkaluja valmistavat kädet ja tulentekotaito jne. Mutta muuttuminen laumaeläimestä (kädellisten laumassa vain johtajauroksella on oikeus lisääntyä) yksiavioiseksi, parisuhteessa eläväksi on myös oleellinen tekijä mm. lasten hoidon kannalta. Avioliiton muodostaminen seremoniallisin juhlamenoin on ihmislajille hyvin ominaista, niin Afrikassa, intiaanien keskuudessa kuin Aasiassakin. Suvut ja perheet muodostuvat luonnollisesti siinä sivussa.
Terv. kansatieteen kurssinsa tenttinyt.
Lopun kysymukseen vastaan omalta osaltani: ei onnistu ei, onneksi. Yleensä naiset ja äidit varsinkin ymmärtävät, että ihmissuhde ei ole synonyymi parittelukumppanille. Mies ehkä on onnellinen, kun saantipuoli toimii eikä tarvitse koskaan keskustella mistään saati ottaa toista huomioon omassa arkikäytöksessään. En tiedä?
Kato 95 % valveillaoloajastammme kuitenkin teemme muita asioita kuin sukuelinten yhdistämistä. On kiva kun se 95 % ajastamme myös on tyydyttävää, tasapainoista.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Tykkäsin tuosta, kun kirjoitit, ettei ihmissuhde ole synonyymi parittelukumppanille. Parin valinnassa usein vedetään evoluutiokortti esiin, siis että biologia vetää ihmisiä valitsemaan tietynlaisia kumppaneita. Se on kaikki liian yksinkertaista. Voisi miettiä, miten vaikkapa hoikka vyötärö, leveä lantio korreloisi positiivisesti muuten sopivan kumppanin kanssa. Todellakin suuri osa ajastamme on muuta kuin seksiä. Kumppanin henkinen rakenne muodostuu tärkeäksi.
Tämä oli aiheen vierestä, mutta tulipa mieleen.
Mikä helvetti siinä on, että pitää tehdä lapsia monelle eri miehelle???
Tuollaisten idioottien ei pitäisi edes lisääntyä. On se kumma kun autoa saa ajaa vasta kun on käynyt autokoulun, mutta kaikenlaiset keskenkasvuiset penikat saavat lykätä maailman täyteen avioerolapsia ilman minkäänlaista rätinkiä.
Pure nyt vain huulta ja ala kunnolliseksi vaimoksi, koska tulevaisuudessa et varmastikaan pysty tekemään yhtään sen parempia valintoja. Olisit todennäköisesti vain YH-panopatja, jonka lapset oireilevat kun isäpuolet vaihtuvat kerran vuodessa.
Miksi todellakaan haluaisit taas laukata uusien miesten perässä. Ja hautoa ajatuksia rakentamanne perheen repimistä!?
Kuulehan nainen, ei ne miehet muutu sen kummemmiksi!
Sinulla nyt jo on huoltaja jonka kanssa olet huolellisesti ja harkiten päättänyt tehdä taas uuden ihmisen.
Miksi siis jatkaisisit elämäsi ja kaikien jo tekemiesi lasten elämän pilaamista! Eiko todellakaan ajatuksiisi mahdu ideaa että sinulla ja miehelläsi on harkiten tehty koti ja perhe? Täydellisen typerää jankuttaa että et rakasta miestäsi ja että se on laastarisuhde. Sinä ITSE VALITSIT hänet ja levitit polvesi: tulos = taas uusi lapsi!
Tee nyt, hyvä ihminen, täyskäännos ajatusmaailmassasi! Kunnioita miestäsi, kaikkien typerien ja ilkeiden sanojen pursutessa suustasi, sulje suusi! Pysähdy, ole hiljaa!
Mieti mitä kaunista, rakentavaa ja hyvää sinä sanoisit sen sijaan. Laske se suustasi ulos! Silitä ohimennen tullen miehesi päätä, porrotä tukkaa, huomioi mitä hyvä hän on tehnyt. Vaikka se olisi vain lattiamaton ojentaminen tai kahvin keittäminen teille molemmille. TUO on sinun velvollisuutesi, ei hautoa repiviä ajatuksia!
Käytä energiaasi huomioimaan oikein isonnuslasilla miehen hyvistä teoista. Jätä huonot teot omaan arvoonsa, korjaa ne aivan sanomatta mitään, ohimennen.
Olet oikeassa: lapset kärsivät teidän aikuisten typerästä riitelystä ja aikaansaamastanne epäsovusta plus mahdollisesta erosta.
Mutta sinä olet kuitenkin järjestänyt elämäsi noin. Nyt on loistava aika tehdä siitä kaunis, ystävällinen ja hyvä. Alkaa rakentamaan kotianne rakkaaksi paikaksi sekä teille vanhemmille että hankkimillenne lapsille.
Te pystytte siihen! Ainoa mitä se vaatii, on tahdonhalua ja hiukan vaivaa. Mutta on sen arvoista.
"Sinulla nyt jo on huoltaja jonka kanssa olet huolellisesti ja harkiten päättänyt tehdä taas uuden ihmisen."
Mutta aloittajahan juuri kirjoittaa, että ei ole koskaan rakastanut kumppaniaan, että aloitti suhteen erokuohuissa.
Totuuden tunnustaminen on uuden alku. Huonoa suhdetta ei kannata jatkaa. Siitä kärsisivät vain kaikki osapuolet.
Aloittajan kannattaisi hakea apua tilanteeseensa. Ystävät, ammattiauttajat apuun. Keskustelemalla ulkopuolisen kanssa saat uusia näkökulmia. Eli kuten olet etsimässä täältä vastauksia ja vertaistukea, etsi myös aktiivisesti lähipiiristäsi ja tosiaan myös ammattiauttajilta. Onnea!
"Sinulla nyt jo on huoltaja jonka kanssa olet huolellisesti ja harkiten päättänyt tehdä taas uuden ihmisen."
Aivan niin! Tuo että ap ei le koskaan rakastanut kumppaniaan EI oikeuta häntä taas repimään miehensä kanssa rakentamaansa perhettä hajalle! Hän on JO tehnyt siihen lisä lapsen. Nyt on lian myohäistä jankuttaa rakastamattomuudestaan. Ja haikailla totuuden tunnustamisesta. Sen tunnustuksen ap päätti ja hyvin tiesi jo paljon ennen tehdessään uuden lapsen!
On olemassa velvollisuus ja tahto saada asiat pyorimään oikein. AP on valinnoillaan saanut aikaan jo kahden miehen kanssa lapsia. Tämänkin perheen repimisen jälkeen hän todennäkoisesti tekee taas uuden lapsen uuden miehen kanssa "koska ei osaa tehdä oikeita valintoja". Ja sen jälkeen taas uusi mies kuvioihin ja uusi lapsi ja uusi.......
Mitä vääärää ja pahaa VOI nähdä ottamalla nyt vastuun ja hyväksymällä velvollisuden jo tekemistään aikaansaannoksista ja päättämällä tehdä perheeseen hyvänolon ja turvallisuuden tunteen. Kaikki tietävät että kun koko ajan harkitsee ja jauhaa kuin purukumia että "tein väärän valinnan (taas), ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja sieltä se Upea Prinssi Ratsastaa Valkealla Hevosella ja tekee kaiken ihanaksi.... on täyttä holynpolyä! Tuota kaavaa puskee vain roskaTVsarjat, roskaelokuvat ja oikein huonot pokkarit. Ne ovat tarkoitetut idiooteille, Lalala-maahan , kauas todellisuudesta.
Ap voisi henkisesti niin paljon paremmin tunnustaessaan todellisuuden että nyt on aika otaa ohjat omiin käsiin,huolehtia siitä että huolellisesti hankkimansa (oli siinä olluttunnekuohua tai ei) mies saa oikeutettua arvostusta ja kunnioitusta, lapset rauhallisen ja turvallisen elämän ja ap itselleen sielunrauhan tietäessään vihdoinkin tekevänsä sen oikean ratkaisun elämässään, etsiessään ja vaaliessaan kauneutta,rauhaa ja rakkautta jo hankkimaansa perheeseen.
Jospa nyt jättäisit nariarat kaikesta ja alkaisit miettimään ja omalta osalta myös muuttamaan ajatuksiasi.
Lapset todella kärsivät vanhempiensa eroista, ainakin niistä, jotka ovat niin typerien asioiden vuoksi otettu.
Kun mennään avioon tai yhteen, alussahan se on sitä ihananuutta vai mitä nyt mahtaakaan olla. Riiputaan kylki kyljessä, mutta todellisista asiositahan ei siinä vaiheessa juuri keskustella, ne ovat vain niitä turhia sanoja.
Mutta kun elämä ei voi jatkua moisella tavalla, pitää käydä työssä, pitää maksaa laskuja, pitää siivota kotia, täytyy hankkia kodon varusteita eli tulee paljon erilaisia asioita, joita ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tämä on kuitenkin ihan niormaalia.
Elämä ei voi olla seksiä jatkuvasti, ei se voi olla erilaisten median tuottamien mielikuvien mukaista, vaan se on ollut aina ja tulee aina olemaan tavallista elämää, johon kuuluvat myös nuo arkiset toimet.
Jo isoissa kirjoissa sanotaan jotain, että joutuu raatamaan elämänsä eteen.
Ero ei tuo siihen mitään uutta, ehkä vähän aika voi leikkiä taas teiniä, mutta loppuu ihan samalla tavalla ja lisäksi painaa entinen taakka, ehkä hankitut lapset, heistä on maksuja eli ei onni ainakaan voi lisääntyä, jos vähänhin on vastuuta näiden lastenkin elämästä.
Lapset kärsivät, kun enää ei ole kunnon joulua tai muutkaan merkkipäivää, kahdeksi jaettu ne menettävät merkityksensä, ei voi tavata sukulaisia juuri lainkaan , kummitkin usein katoavat erojen myötä. Lapsella on vain tämä jatkuva ikävä vanhampiaan ja matkustelu heidän kotiensa välillä, joka saattaa olla hyvinkin rasittava. Mutta kaikkien kamalinta ovat nämä vanhempien uudet avopopuolisot lapsineen. Lapsella ei ole enää todellista kotia missään, sillä eivät nämä uudet ihmiset rakasta lastanne samalla tavalla, ehkä yrittävät miellyttää, mutta sekin on vajavaista. Lisäksi nämä vieraat lapset rikkovat lastennne lelut, vaativat niillä leikkiä, oikein sydäntä koskee, kun jattelenkin kuinka rankkaa ewrolapsen elämä on.
Nytkin jouluna kuulin, kuinka tämä äidin uusi avokki kiroileee ja huutaa lapsille, kun eivät ihan jokaista pomppausta tee tai juttele hänen kanssaan hänen käskyjensä mukaan, jotka ovat aivan mieltä vailla. Tämä äiti vain ei usko lapsiaan, sillä mieshän tkee nämä jutut äidin näkemättä. Tämä urho kun ei ole kestänyt omaa katrastaan, leikkiii kuin pikkupoika leluillaan, joita ostaa itselleen, joululahjokaan eivät saaneet sen enmpää omat alle kymmenvuotiaat kun nämä lapsetkaan.