Niin. Miksi monille aiheuttaa huolta ja pahaa mieltä se että elämällä ja olemassaololla ei ole tarkoitusta? Onko tuo parkumisen aihe. Vastaan itse, ei ole, se on hyvin vapauttava ajatus.
Miksi elämällä ja olemassaololla pitäisi olla tarkoitus?
Harri Repomies.
972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo kysymys on kaiken kaikkiaan huonosti määritelty, mitä elämän tarkoitusta tarkoitetaan: omakohtaista, biologista, yhteisöllistä vai ylimaallista. Tarkoitat kai omakaohtaista elämän tarkoitusta, ja luulen että aika monet kanssasi vastaavat, ettei sillä ole erityistä tarkoitusta. Nihilistit vastaavat, ettei elämällä ole paljon muutakaan tarkoitusta. Niin että et ole yksin.
Olen aloittajan kanssa ihan samaa mieltä. Olen tieteellisesti ajatteleva, joten minulle on aivan selvä, ettei elämällä ole tarkoitusta. Jotkut ajattelevat, että tarkoituksettomuus olisi raskas. Uskonnot ja filosofiat yrittävät epätoivoisesti löytää tarkoitusta, mutta löytävät vain näennäistarkoituksia.
Minusta tarkoituksettomuus on sekä vapauttava että realistinen. Moi vaan!
Valitettavasi filosofiasta ei ole ulospääsyä. Hylätessäsi filosofian, olet huomaamattasi kehitellyt itsellesi oman filosofian. Ellet peräti omaa uskontoasi.
Sama moraalin kanssa. Kun joku väittää, että moraalia ei tarvita, tai että se on humpuukia, hän on jo esittänyt oman moraalisen kantansa.
Ihan samat väitteet kuin uskonnon puolustajat esittävät vastustajille: ateismi on uskonto.
Niinhän se on. Ateistisen Neuvostoliiton monet rituaalit muistuttivat uskonnon harjoituksia. Taustalla oli Leninin filosofia ja marxilainen metafysiikka. Filosofiasta, uskonnoista ja "tieteellisistä" uskomuksista ei päästä koskaan eroon. Kyse onkin lähinnä siitä, miten niitä arvostetaan.
Kun joku esittää vaikkapa jonkin tieteellisenä faktana esitetyn asian, hän itseasiassa esittääkin arvoarvostelman. Hän ikäänkuin käärii esittämänsä asian tieteellisyyden kaapuun, koska tiedettä pidetään muita uskomuksia arvokkaampana.
Viime aikoina "tiedettä" on ryhdytty harjoittamaan jopa lasten hiekkalaatikollakin. Monet ammattiryhmät leimautuvat mielellään "tieteelisiksi", pyrkien siten nostamaan omaa arvostustaan. On insinööritieteitä, hoitotieteitä, sotatieteitä, jne. Ammatilliset oppilaitokset ovat muuttuneet "soveltavan tieteen korkeakouluiksi". Välttämättä niillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen tieteen kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan arvostuksen nostamisesta arvokkaaksi luonnehditun asian yhteydessä. Nykyään ihmisten päivittäiset tarpeetkin suoritetaan varmaan jo "tieteellisesti".
Jonkin asian nimittäminen joksikin ei sano mitään tiedon oikeellisuudesta. Kyse on vain siitä, mikä on yhtäpitävä tapahtumien kassa. Odotusarvo on jotakin alle 1:n. Loogisen tiedon odotusarvo on 1.
Neuvostoliiton virallinen oppi oli eräs erittäin huonon filosofian muoto ja siihen kuuluva ritualismi oli lainattu uskonnolta. Tieteen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Tiede ei pyri selittämään mitään jumalahypoteesin avulla, koska se ei selitä mitään eikä tuo mitään kontribuutiota. Siinä mielessä joku voi pitää tiedettä ateistisena. Tieteellä ei ole mitään mielipidettä jumalasta, ei myönteistä eikä kielteistä.
Toisaalta eikö tarkoitukseton toiminta ole aina mieletöntä? Protestoihan Rokananttikin
kun Lammio yritti laittaa hänet asettelemaan kiviä.
Miksi ihminen suostuu toimimaan vailla tarkoitusta?
"fefefefe", ei siinä kysytä suostumista, kun kerran tarkoitusta ei ole.
Raha ratkaisee
Ei pikkuporvarin tarvi ajatella muuta kuin herrojen per seennuolemista.