Muistan joskus pienenä ajatelleeni, että pahin pelkoni olisi jos vanhempani eroaisivat. Ja näin tapahtui kun olin murrosikäinen kapinallinen. Muistan myös toisen pahimman pelkoni, joka tuli ehkä sen jälkeen kun vanhempani olivat eronneet. Jäin huolehtimaan isästäni ja sitä on jatkunut jo vuosia. Olin ja olen niinkuin äitini..tein ruokaa ja siivosin yms.
No se toinen pelko. Se tuli välillä mieleeni. Kun olin isän luona yksin. Pelkäsin, että se yöllä tulee huoneeseeni ja tekee jotain epämiellyttäävää..seksuaalisesti siis. Mistähän tämä pelko johtuu? Siitä, että mulle on joskus tehty jotain (ei isä) vai siitä, että olin ottanut äitini roolin ja jatkanut sen tehtäviä. Joten joskus tuli mieleen, että toivottavasti isä ei sekoa ja ajattele minua vaimokseen.
Aika sairasta. Eipä ajatuksilleen mitään voi. Tämä pelko on nyt hieman haihtunut..Mutta olisiko vuosi aikaa kun olen viimeksi tällaista ajatellut. Outoa.. Nykyyän olen enemmän vain huolissani isän jaksamisesta. Koitan olla pelkäämättä sitä taikka mitään muutakaan turhaa.
No se toinen pelko. Se tuli välillä mieleeni. Kun olin isän luona yksin. Pelkäsin, että se yöllä tulee huoneeseeni ja tekee jotain epämiellyttäävää..seksuaalisesti siis. Mistähän tämä pelko johtuu? Siitä, että mulle on joskus tehty jotain (ei isä) vai siitä, että olin ottanut äitini roolin ja jatkanut sen tehtäviä. Joten joskus tuli mieleen, että toivottavasti isä ei sekoa ja ajattele minua vaimokseen.
Aika sairasta. Eipä ajatuksilleen mitään voi. Tämä pelko on nyt hieman haihtunut..Mutta olisiko vuosi aikaa kun olen viimeksi tällaista ajatellut. Outoa.. Nykyyän olen enemmän vain huolissani isän jaksamisesta. Koitan olla pelkäämättä sitä taikka mitään muutakaan turhaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo "pelko" tai vastenmielisyys koskien seksuaalista kanssakäymistä oman isän kanssa on ihan luonnollista. Se on luonnon tapa estää sisäsiittoisuus, koska on suuri riski, etteivät tällaisesta suhteesta syntyneet lapset olisi terveitä.
Älä siis kummastele tunnettasi, mutta älä anna sille ylivaltaa.
Asiassa on totuuden jyväkin, sillä erään eroperheen tytät joutui todella isänsä lemmityksi, tosin vain kosketteluasteellee jääden.
Aikuisen atyttärelle tuli unihäiriöitä ja alkoi tulla jonkinlaisia mielikuvia, joten hän onnekseen meni työpaikan lääkärille, joka sitten johdatteli sitä kautta terapiaan. Täällä ilmeni, että hän oli lapsena olleet vaikeat asiat tyystin laittanut ikäänkuin piiloon, eikä niitä edes muistanut, mutta jokin herätti pienin erin näitä unikuviin.
Nyt hän on tehnyt täyden katkon yhdeydenpitoon isäänsä, äiti on jo kuollut. Hän kertoo nyt olevansa paljon vapautuneempi, sillä aikaisemmin hän kertoi aina olevansa ikäänkuin varjossa elävä ihminen, ihmissuhteet kariutuivat toinen toisensa jälkeen.
Hyvin monesti isät käyttävät jollakin tapaa hyäkseen, sitten obvat nämä uusiomiehet, jotka ovat vieläkin pahempia, sillä he uhkailevat ja pitävät näin hallintaa itsellään. Uusiomiehet ovat varsin usein narsistisia ihmisiä.
Totta turiset, tiiän kyllä. On tässä sitäkin, että isä kohtelee joskus minua kuin "vaimoansa". Tullut välillä sellainen olo. Elämä on..Isä se vaan silti.
Nuo pelot ovat kaksijakoisia ja osittain tottakin. Olet tytär, mutta silti teet kaiken isälles niinkuin "vaimot" tekee. Sinulla on siis rooli, mutta sinun ajatuksissa on ikäänkuin likainen tahra ja se on tuo, että roolissasi pitäisi olla seksiäkin. Sinun pitäisi selkeyttää tuota rooliasi mielessä itsellesi niin ahdistukset hälvenee. Tavallaan roolisi saa rajat silloin.Ihmismieli on siitä jännä, että ne pelot päässä on isompia mitä ne todellisuudessa ovat.