Voiko maadoitusjohdosta mitata äärimmäisen herkillä laitteilla Maapallon jännitteen? Voiko olettaa että Marsissa tai Venuksessa maadoitusjohdon jännitepotentiaali olisi kovin eri?
Aurinkotuulen varatut hiukkaset ovat pommittaneet maata ja luulisi ettei niitä tule täsmälleen samassa suhteessa. Planeetan synnyssäkin voi ehkä tulla jännitepotentiaalia jompaankumpaan suuntaan.
Aurinkotuulen varatut hiukkaset ovat pommittaneet maata ja luulisi ettei niitä tule täsmälleen samassa suhteessa. Planeetan synnyssäkin voi ehkä tulla jännitepotentiaalia jompaankumpaan suuntaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tarvitaan vain kohtuullisen pitkät mittausjohdot planeettojen potentiaalieron mittaamiseksi.
Kehottaisin myös käyttämään vahvasti häiriösuojattua piuhaa, etteivät magneettikenttien ja avarrudessa kulkevan muun sähkömagneettisen signaalin kentät häiritse mittausta.
Maata pidetään yleensä neutraalina. Laittaa sitten ynnäsähkön ( kuten Graham Bell) tai poissähkön (kuten Guglielmo Marconi) humukseen, niin virtahan kulkee.
Olisivat voineet tuon maadoituksen sopia niin, että puhelin- ja radiolaitteissa käytettäisiin samaa maadoitusta. Monelta harmilta oltaisiin vältytty. Mutta kun Bell yritti soittaa asiasta, niin eihän Guglielmolla puhelinta ollut ja hänen kusoillessaan Aleksanderi Graahami oli kuuro yhteydenotolle.
Harmi.
Itse asiassa uskoisin maan potentiaalin vaihtelevan vähän paikasta riippuen. Jo ionisoituneet atomit tai molekyylit aiheuttavat varauksia tai miinus. Tietäiskö joku paremmin?
>
Heh.
>
En voi väittää tietäväni, mutta pistetään jokunen perusteltu arvaus.
Ensinnäkin: Eikö vaan, että elektroskooppi on periaatteessa absoluuttinen ? Siis kun oikein herkän elektroskoopin kytkee maahan, niin olipa Maan varaus plus tai miinus, niin siitä saadaan mittaustulos. Sen toki tietää heti suoralta kädeltä, että hyvin lähellä nollaa varaus on, koska herkätkin elektroskoopit voidaan nollata maattamalla.
>
Tämä lienee selvää. Jo kivilajit vaikuttaa varautumiseen. Samoin varmasti Maan magneettikenttä aiheuttaa varausten siirtymistä. Maan potentiaali on siis varsin hankala mitata kokonaisuutena.
Varauksen merkistä veikkaisin, että Maa olisi positiivinen. Perusteluna se, että Auringon varautunut hiukkassäteily on protonivoittoista ja avaruussäteilyn vaikutus Maan atomeihin on enemmänkin elektroneja irrottavaa kuin protoneja. Jos siis Maa olisi alunperin käytännössä nollapotentiaalissa, niin ainakin perstuntumalta voisi väittää, että se varautuisi hienokseltaan positiivisesti (joskin varmasti jonkinlainen tasapaino tähän muodostuu).
"Eikö vaan, että elektroskooppi on periaatteessa absoluuttinen ?"
Onhan se. Jännä juttu sinänsä että monen asian suhteellisuuteen on jo niin tottunut että maan varauksen mittaaminen ilman kiintopistettä ihan maasta käsin kuulostaa äkkiseltään melkein Münchausenin tempulta.
"ainakin perstuntumalta voisi väittää, että se varautuisi hienokseltaan positiivisesti (joskin varmasti jonkinlainen tasapaino tähän muodostuu)."
Asiaa voinee ajatella niinkin että jos maalla olisi isommasti nollasta poikkeava varaus ja kun tuolla yläilmakerroksissa on ionisoitunutta kaasua, niin niistä ioneista pääsisi karkuun helpommin ne, joilla on maan kanssa saman merkkinen varaus. Lopputuloksena maan nettovaraus ajan oloon pyrkisi nollaantumaan.
>
Mutta eikö vaan, että Maan varauksen pitäisi olla kohtalaisen suuri, että se ylittäisi esim. elektronien helpomman irtoamisen aiheuttaman vaikutuksen ? Toki siis kun varaus on varsin pieni, niin joitakin tasapainottavia prosesseja varmasti on.
Onhan pilvilläkin erilaisia jännitepotentiaaleja, miks ei siis planeetoillakin. Kaikki on suhtellista ja siis verrattavissakin.
Kysyisin myös että mikä on tämän rautasydämisen planeetan magneettivuo ja miten paljon sitä on muilla planeetoilla.
Olen ymmärtänyt että ulkoratojen suurilla kaasujättiläisplaneetoilla, kuten Jupiter, Saturnus, ei olisi paljoa rautaa sisuksissaan.
Mutta jännitepotentiaalia saattaa silti olla paljon.
Sitähän alun perin kysyttiin, anteeksi ajatusteni harhailu magneeteissakin.
(Lähteenäni saattoi olla mm. Nasa ja Wikipedia.)
>
Tosin kun pilvien (tai pilvien ja maan) varaukset laskee yhteen, niin kohtalaisen lähelle nollaa päädytään.
>
Puolikkaan gaussin molemmin puolin (käsittääkseni).
>
Tuota, pitää muistaa, ettei sula rauta ole magneettista. Magneettikentän muodostuminen johtuu siis vähän toisesta asiasta kuin raudan ferromagneettisuudesta (sähköä johtavien/varattujen materiaalinen liike).
Suuret planeetat saavat magneettikenttänsä siis esim. metallisesta vedystä (ja varmasti pelkästään siitä, jos niillä on sula ydin). Läpi asti kovat kokkareet taitaa olla ainoita avaruuden kappaleita, joilla on erityisen heikot magneettikentät.
Hemmetti sentään, katsokaa, miten nopeasti tällekin palstalle tuli oikeasti mielenkiintoisia aiheita kun nuo ripuloijaidiootit saatiin häpeälomalle.
Planeetan jännite? Minkä suhteen?
Jännite on kahden pisteen välinen potentiaali ero.
Kyllä, mutta elektronin varaus on myös varauksen yksikkö. Itse mietin alkuun samaa asiaa, mutta nollapotentiaali on määriteltävissä sillä, että varaukset kumoavat toisensa atomaarisella tasolla.
Jännite on potentiaaliero kahden pisteen välillä. Potentiaali on jännite tarkasteltavan pisteen ja sovitun nollapotentiaalin (maa) välillä. Maalla ei siis ole jännitettä koska se on nollapotentiaali.
Kyllä näin. Nollapotentiaali voidaan valita myös mielivaltaisesti, jos puhutaan vain potentiaalieroista eli jännitteestä.
On kuitenkin olemassa yksikkövaraus (elektroni, protoni) joiden avulla voidaan määritellä todellinen nollapotentiaali.
Maa on itse asiassa melkoisen epämääräinen käsite. Isoissa systeemeissä maavirrat saattavat olla kymmenien ampeerien luokkaa. Jos näet jossain kytkennässä maata kuvaavan symboolin, niin se ei välttämättä suinkaan ole systeemin nollapotentiaali. Sen toivotaan toki sitä olevan, mutta laajemmissa järjestelmissä se harvoin sitä on johtuen maadoituksen epäideaalisuudesta eli maadoitusvastuksesta ja maattamiseen käytettyjen johtimien vastuksista. Yksi pahasti hapettunut liitos maajohtimessa saattaa siirtää todellisen maapotentiaalin kauas toivotusta.
Tarkoitatko että protonia kiertävä elektroni (vetyatomi) muodostaisi sinne elektronin ja protonin välimaastoon potentiaalin nollapisteen? Miten sitten jos tämä vetyatomi heitetään voimakkaaseen sähkökenttään?
totaa...se sähkökenttä on taas ulkoinen. Sähkökenttä irrottaa elektroneja atomeista ja kun on tarpeeksi suuri sähkökenttä kaasut muuttuu johtaviksi. Näin pelaa mm. loisteputki. Atomit jne. voi olla taas positiivisesti tai negatiivisesti varautuneita. Elekroniikassa puhutaan aukoista jne. eli aukko on elektroniton atomi. Ja puskemalla elektroneja noihin se muuttuu johtavaksi, näin pelaa transistori.
No jännite on kahden pisteen välillä.
Maa on vaan tavallaan iso johdin.
Sitten esim. maa ja kuu muodostaa hemmetin ison kondensaattorin ja sanoisin, että jännite eroa löytyy.
Mittaa vaikka maan ja kuun väliltä sähkökentän voimakkuuden niin tiedetään ero...
Maan ja pilvien välillä on jänniteeroja voi olla miljoonia voltteja jolloin nähdään salamia. Myös pilvien välillä voi olla suuri jännite ero.
Maan ja kuun muodostaman konkan kapasiteetti ei liene kovin suuri. Kapasitanssi kun on kääntäen verrannollinen pintojen väliseen etäisyyteen.
niimpä ja vaik oliski semmosta johdinta saa kuitenkaa tehtyy ja kuun kiertoaikakin tuottas ongelmia =)