Jokin omassa musiikkimaussanne vaihtuu ja jokin siinä pysyy. Kertokaa siis oma tarinanne siitä.
Itse kiinnostuin "new age" -musiikista (eli nykyajan folkista ja klassisesta, kuten artistit sitä mieluummin kutsuisivat) jo varhaisessa iässä, ja mielenkiinto on pitänyt näihin päiviin asti, vaikuttaen taustalla koko ajan. Ehkä näin siksi, että olen aina ollut mystinen persoona.
Muistan jopa ensimmäisen artistin joka kolahti: Enya. En tosin vielä silloin tuntenut hänen nimeään. Jäin vain ihmettelemään, mikä upean genren ja artistin, tai kappaleen nimi oli. "Orinoco Flow".
Teininä ja varhaisteininä kuuntelin konemusiikkia, ja muistan kuinkan yritin napata tiettyjä biisejä kasetille radiosta. Taisi olla monen teinin harrastus silloin. Vannoin sen nimeen että en kuuntelisi rockia tai metallia. No, toisin kävi! Luulen että Nightwish antoi minulle sen varsinaisen sysäyksen rockiin kunnolla tutustumiseen, koska "Sleepwalker" tasapainotteli kauniisti rockin ja rakastamani klassisen ja folkin välillä. Se toimi eräänlaisena siltana minulle.
Kuvaan tulivat sitten muut klassiset ja uudemmat rock- ja metallibändit, ja tummalla "goottisuudella" maustetut bändit. Se tyyli on pitänyt tähän päivään asti, tosin olen liukunut "ärrinmurrin-metalli" vaiheesta taas korkeakulttuurin - siis klassisen, musikaalien, ja folkin maailmaan. Eli tummissa äänimaisemissa yhä liikutaan, mutta soundi on selvästi siloitellumpi ja eeppisempi.
Nykyklassisesta kuuntelen:
Hans Zimmer (Legendaarinen elokuvasäveltäjä):
http://youtu.be/t0RMGW-w8F0
Karl Jenkins (Säveltäjä Walesista ja osa laulajia Suomesta):
http://youtu.be/aL8kZ-iVk90
Two Steps From Hell:
http://youtu.be/XYKUeZQbMF0
Immediate Music:
http://youtu.be/9pOtOBnprWo
Sarah Brightman:
http://youtu.be/l5pIC2MIelQ
Kamelot (Khaaaaaannnn!):
http://youtu.be/F_VGBlQRl2c
Tony Kakko ja Simone Simmons:
http://youtu.be/d8kqnW2AlJc
Jos musiikki on elämän soundtrack, miksi tyytyä yhtään vähempään? Juuri näitä minä siksi kuuntelen kadulla ja luonnossa MP3-soitinta huudattaen.
Itse kiinnostuin "new age" -musiikista (eli nykyajan folkista ja klassisesta, kuten artistit sitä mieluummin kutsuisivat) jo varhaisessa iässä, ja mielenkiinto on pitänyt näihin päiviin asti, vaikuttaen taustalla koko ajan. Ehkä näin siksi, että olen aina ollut mystinen persoona.
Muistan jopa ensimmäisen artistin joka kolahti: Enya. En tosin vielä silloin tuntenut hänen nimeään. Jäin vain ihmettelemään, mikä upean genren ja artistin, tai kappaleen nimi oli. "Orinoco Flow".
Teininä ja varhaisteininä kuuntelin konemusiikkia, ja muistan kuinkan yritin napata tiettyjä biisejä kasetille radiosta. Taisi olla monen teinin harrastus silloin. Vannoin sen nimeen että en kuuntelisi rockia tai metallia. No, toisin kävi! Luulen että Nightwish antoi minulle sen varsinaisen sysäyksen rockiin kunnolla tutustumiseen, koska "Sleepwalker" tasapainotteli kauniisti rockin ja rakastamani klassisen ja folkin välillä. Se toimi eräänlaisena siltana minulle.
Kuvaan tulivat sitten muut klassiset ja uudemmat rock- ja metallibändit, ja tummalla "goottisuudella" maustetut bändit. Se tyyli on pitänyt tähän päivään asti, tosin olen liukunut "ärrinmurrin-metalli" vaiheesta taas korkeakulttuurin - siis klassisen, musikaalien, ja folkin maailmaan. Eli tummissa äänimaisemissa yhä liikutaan, mutta soundi on selvästi siloitellumpi ja eeppisempi.
Nykyklassisesta kuuntelen:
Hans Zimmer (Legendaarinen elokuvasäveltäjä):
http://youtu.be/t0RMGW-w8F0
Karl Jenkins (Säveltäjä Walesista ja osa laulajia Suomesta):
http://youtu.be/aL8kZ-iVk90
Two Steps From Hell:
http://youtu.be/XYKUeZQbMF0
Immediate Music:
http://youtu.be/9pOtOBnprWo
Sarah Brightman:
http://youtu.be/l5pIC2MIelQ
Kamelot (Khaaaaaannnn!):
http://youtu.be/F_VGBlQRl2c
Tony Kakko ja Simone Simmons:
http://youtu.be/d8kqnW2AlJc
Jos musiikki on elämän soundtrack, miksi tyytyä yhtään vähempään? Juuri näitä minä siksi kuuntelen kadulla ja luonnossa MP3-soitinta huudattaen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.