Onko EI-sanan monikko EIT? Jos ei, niin miksi ei?
Ei-sanan monikko
perheriitaanratkaisu
16953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kai partikkeleilla ole monikkomuotoa.
"Ei" ei ole partikkeli vaan kieltoverbin yksikön kolmas persoona. Monikon kolmas persoona on "eivät".
Näin ainakin Nykysuomen sanakirjan mukaan.
Kyse ei ole verbistä.
Jos vaikka esitän sanan lauseessa: "hän sanoi ei banaanille, omenalle ja päärynälle. Kaikki eit olivat yhtä ehdottomia."
Edelleen Nykysuomen sanakirjan mukaan ei-sanaa voidaan käyttää yksinään kuvaamallasi tavalla partikkelin luonteisesti ( "hän sanoi ei banaanille..."), mutta siitä huolimatta se on verbin muoto. Siten "Kaikki eit..." on kieliopin vastainen ilmaus, joskin täysin ymmärrettävä.
Mikä on verbin perusmuoto sitten?
Onko kyllä myös verbimuoto?
"Kaikki eit olivat yhtä ehdottomia" - puhekieltä. Mutta jos pitäisi kirjoittaa, olisko pisteen tilalle pilkku ja "kaikille yhtä ehdottomasti."
Jos sinä itse saat valita, miten asian muotoilet, miksi pitää tehdä vaikeimman jälkeen? Voisitko vain hakea sen muodon, minkä tiedät olevan ok ja korrekti?
"Pääsee helpommalla"
"Kyllä" on taipumaton partikkeli. Verbillä "ei" ei ole perusmuotoa. Kun kielitieteilijät ryhtyivät järjestelemään sanoja sanaluokkiin, ei suinkaan ollut selvä, kuinka monta luokkaa otetaan ja mihin luokkaan kukin sana kuuluu.
"Ei" on nimetty verbiksi taivutuksen vuoksi, mutta ei se minustakaan tunnu kunnon verbiltä, kunhan kieltää. Toinen mahdollisuus olisi ollut nimetä kukin muoto eri partikkeliksi tai sana verbin tavoin taipuvaksi partikkeliksi.
Mahdollisuuksia on siis monia. Niistä yksi vain valittiin. Kun muu ongelma vältettiin, saatiin toinen. "Kyllä" ja "ei" ovat selvästi pari, mutta nyt ne kuuluvat eri sanaluokkiin.
Samantapainen ongelma on komparoinnissa. Kun sanotaan, että vene tuli "rannemmaksi", komparoidaan substantiivi. Yleensä komparointi kuitenkin kuuluu adjektiiville. Siis puhutaanko substantiivin komparoinnista, vai luetaanko sekä adjektiivi että substantiivi samaan sanaluokkaan, nominiksi. Sitäkin on ehdotettu.
Kirjakieli on tieteilijöiden luoma kieli, jolla on tieteilijöiden rakentama kielioppi. Koska pohjana on ollut kansankieli, sitä ei saada ojennukseen millään väännöllä. Onneksi on puhekieli. Sitä rajoittaa vain ymmärrettävyys.
Viitsitkö linkittää tähän sellaisen sivuston tai mahdollisen opuksen, jossa sana ei on määritetty verbiksi?
Ja tuohon hedelmäesimerkkiin: "Jokainen ei yhtä ehdoton!"
Verbi on teonsana - mitä tekemistä merkitsee "verbi" ei?
Juu, mä löysinkin itse sellaisen sivun:
http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu25215.htm
väittää verbiksi, mutta yhtä hyvin sitten kyllä-sanankin pitäisi olla verbi.
KVG ”Iso suomen kielioppi”, jos Setälän kielioppi on päässyt hukkumaan.
Verbit eivät ilmaise tekemistä, paitsi joskus. Mitä tekemistä muka merkitsisi esimerkiksi sana ”on” väitteessä ”verbi on teonsana”?
Mitä tekemistä merkitsee sana on? No, olemista tietenkin.
Kun sanotaan, että vene tuli "rannemmaksi", komparoidaan substantiivi.
Eikö pitäisi kuitenkin sanoa vene tuli rannemmas? Ja rannemmashan vanha tuttu latiivimuoto sanasta ranta.
Siis kaikki eit käyvät kirkossa?
Voimme puhekielessä sanoa: "Kaikki eit ovat hyödyttömiä." Tarkoitamme silloin: "Kaikki kiellot ovat hyödyttömiä." Puhekielen "ei" voi siis olla myös substantiivi. Ei sovi korkeaan tyyliin.
Jos joku tutkisi tekstiä, jossa ei - sanat on alleviivattu, olisiko väärin sanoa esimerkiksi: " Tutkittuani tekstiä havaitsin, että eit oli alleviivattu" ?
Juuri näin, ihan korrektia. Kyöpelittullille: "eit" sopii kyllä tehokeinona vaikka juhlapuheeseen, painokkaasti käytettynä.