J. Karjalainen päätti tuoda vähän uskottavuutta suomalaiseen popmusiikkiin tulemalla takaisin vuosikymmenen mittaiselta ansiokkaalta folk-seikkailultaan juuri silloin kun häntä eniten tarvittiin; juuri silloin kun oli vaarassa unohtua, että kotimainen pop-iskelmä on muutakin kuin ringissä itkemistä.
http://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM
Single "Mennyt mies" on mainio kappale kaikin puolin; kitara laulaa kauniisti läpi biisin ja Jiin rujo ääni tavoittaa yhä ylärekisterin. Lyriikallisesti teos iskee suoraan palsta-aiheiden ytimeen ainakin omassa tulkinnassani... tosin tämä voi tarkoittaa vain sitä, että palstailua pitäisi vähentää.
"Mä olen mystinen hopeinen discomies
mä olen kieltään lipova liskomies
mä olen Uuden-Englannin nahkamies
aina ilosta syntyvä uudestaan"
Reipas Mies palstalla on peräänkuuluttanut jo pitkään erottuvan habituksen tärkeyttä pariutumisessa (ja elämässä) menestymisessä. Jotenkin Jiin sanavalinnat näissä ensimmäisissä säkeissä osuvat hyvin lähelle; "hopeinen discomies" ja "lipova liskomies" voisivat hyvin olla kuopiolaisen palstateoreetikon kynästä kloriittifarkkujen ja silinteri hiihtolasit -kombon lailla. Mutta aina vain paranee:
"Sä tunsit mut aiemmin Markkuna
sitä poikaa ei enää olekaan
sä revit lehden muistokirjasta
oon sun mielestä poissa kokonaan"
Olikohan unohduksiin painuvan ätmi-Markun koko nimi aiemmin kaksiosainen - ettei vain Markku-Pekka? Saattoi olla!
"Sokerijuurikas ei mua kiinnosta
en aio mennä syksyllä opistoon
en enää vuosiin oo käynyt metsällä
mä en tahdo tarttua aseeseen"
Lauluhan kertoo muuttumisesta, valintojen tekemisestä ja entisen hylkäämisestä. Mennyt Markku(-Pekka) oli jonkin sortin kiltti maalainen perustavis, kävi koulua tullakseen viljelijäksi ja harrasti metsästystä. Kuten moni ätmi myös Markku ymmärsi, ettei tämä ole hyvä tie naisten suosioon (eikä nykymaailmassa ehkä mihinkään muuhunkaan), vaan valintanaan on hipinretkuksi ryhtyminen. Ja muusikoksi:
"Mul on synkka ja skitta ja vahvari
pitsiverhoissa ruusukuvio
mul on huoneessa mennyt maailma
mul on loistava tulevaisuus"
Tärkeää on usko itseensä; sillä ei ole mitään väliä onko haave realistinen, kunhan haave on olemassa. Kaltaiseni ihminen joka ei usko tulevaisuuteensa on jo menetetty tapaus - ottakaa siis Markusta mallia!
"Isäni veisteli puisia ukkoja
puisen naisen mä löysin pellosta
keihäänkärjenkin löysin ja hävitin
omat ukkoni veistän vinyyliin
Sitten kerran kun avaat radion
kuulet kumman tuttua, kaunista
jonka luulet, oot kerran tuntenut
jonka luulit, oot voinut unohtaa"
Tässä lienee monen ätmin haave. Pääsin yläasteelta joskus vuosituhannen taitteen tienoilla. Vaikka en ollut silloin mitenkään innostunut asiasta, minulle jäi kuitenkin mieleen se, miten luokkalaiset sopivat silloin pitävänsä luokkakokouksen 2010. Monta kertaa 2000-luvun alkuvuosien kuluessa ajattelin, että siellä olisi tilaisuus näyttää heille; näkymättömästä nörtistä olisi tullut sulava ja tyylikäs seuramies, joka yllätysnumerona nousisi lavalle (sillä sovittuna paikkana oli baari) ja pistäisi pianot ja kitarat laulamaan... No, todellisuudessahan juttu meni niin, etten koskaan edes saanut kutsua koko tapahtumaan, enkä sitten viitsinyt mennä norkoilemaan perhe- ja uraihmisten sekaan, kun en vuosikymmenen aikana ollut päässyt elämässäni piiruakaan eteenpäin. Ehkä he silti vielä kuulevat minut radiossa... yhtä suurella todennäköisyydellä kuin näkevät minun kävelevän kuussa.
Mutta siis, laulaja-lauluntekijän paluu oli varsin onnistunut myös palstanäkökulmasta katsottuna!
http://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM
Single "Mennyt mies" on mainio kappale kaikin puolin; kitara laulaa kauniisti läpi biisin ja Jiin rujo ääni tavoittaa yhä ylärekisterin. Lyriikallisesti teos iskee suoraan palsta-aiheiden ytimeen ainakin omassa tulkinnassani... tosin tämä voi tarkoittaa vain sitä, että palstailua pitäisi vähentää.
"Mä olen mystinen hopeinen discomies
mä olen kieltään lipova liskomies
mä olen Uuden-Englannin nahkamies
aina ilosta syntyvä uudestaan"
Reipas Mies palstalla on peräänkuuluttanut jo pitkään erottuvan habituksen tärkeyttä pariutumisessa (ja elämässä) menestymisessä. Jotenkin Jiin sanavalinnat näissä ensimmäisissä säkeissä osuvat hyvin lähelle; "hopeinen discomies" ja "lipova liskomies" voisivat hyvin olla kuopiolaisen palstateoreetikon kynästä kloriittifarkkujen ja silinteri hiihtolasit -kombon lailla. Mutta aina vain paranee:
"Sä tunsit mut aiemmin Markkuna
sitä poikaa ei enää olekaan
sä revit lehden muistokirjasta
oon sun mielestä poissa kokonaan"
Olikohan unohduksiin painuvan ätmi-Markun koko nimi aiemmin kaksiosainen - ettei vain Markku-Pekka? Saattoi olla!
"Sokerijuurikas ei mua kiinnosta
en aio mennä syksyllä opistoon
en enää vuosiin oo käynyt metsällä
mä en tahdo tarttua aseeseen"
Lauluhan kertoo muuttumisesta, valintojen tekemisestä ja entisen hylkäämisestä. Mennyt Markku(-Pekka) oli jonkin sortin kiltti maalainen perustavis, kävi koulua tullakseen viljelijäksi ja harrasti metsästystä. Kuten moni ätmi myös Markku ymmärsi, ettei tämä ole hyvä tie naisten suosioon (eikä nykymaailmassa ehkä mihinkään muuhunkaan), vaan valintanaan on hipinretkuksi ryhtyminen. Ja muusikoksi:
"Mul on synkka ja skitta ja vahvari
pitsiverhoissa ruusukuvio
mul on huoneessa mennyt maailma
mul on loistava tulevaisuus"
Tärkeää on usko itseensä; sillä ei ole mitään väliä onko haave realistinen, kunhan haave on olemassa. Kaltaiseni ihminen joka ei usko tulevaisuuteensa on jo menetetty tapaus - ottakaa siis Markusta mallia!
"Isäni veisteli puisia ukkoja
puisen naisen mä löysin pellosta
keihäänkärjenkin löysin ja hävitin
omat ukkoni veistän vinyyliin
Sitten kerran kun avaat radion
kuulet kumman tuttua, kaunista
jonka luulet, oot kerran tuntenut
jonka luulit, oot voinut unohtaa"
Tässä lienee monen ätmin haave. Pääsin yläasteelta joskus vuosituhannen taitteen tienoilla. Vaikka en ollut silloin mitenkään innostunut asiasta, minulle jäi kuitenkin mieleen se, miten luokkalaiset sopivat silloin pitävänsä luokkakokouksen 2010. Monta kertaa 2000-luvun alkuvuosien kuluessa ajattelin, että siellä olisi tilaisuus näyttää heille; näkymättömästä nörtistä olisi tullut sulava ja tyylikäs seuramies, joka yllätysnumerona nousisi lavalle (sillä sovittuna paikkana oli baari) ja pistäisi pianot ja kitarat laulamaan... No, todellisuudessahan juttu meni niin, etten koskaan edes saanut kutsua koko tapahtumaan, enkä sitten viitsinyt mennä norkoilemaan perhe- ja uraihmisten sekaan, kun en vuosikymmenen aikana ollut päässyt elämässäni piiruakaan eteenpäin. Ehkä he silti vielä kuulevat minut radiossa... yhtä suurella todennäköisyydellä kuin näkevät minun kävelevän kuussa.
Mutta siis, laulaja-lauluntekijän paluu oli varsin onnistunut myös palstanäkökulmasta katsottuna!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan mahtava biisi. Jii ja kumppanit näytti taas kaapin paikan.
Pitkin vartiotornia mennään ja mikä ettei hyvin kulkee
Toivottavasti koko levy on saman sorttista tavaraa. Toimii!!!!
vai että liskomies...