Työnteon ylikorostunut asema yhteiskunnassamme

Työnteolla on ihmeellinen asema yhteiskunnassamme. On tutkittu alkukantaisia heimoyhteiskuntia ja havaittu, että niissä työskennellään nykymittapuulla vähän, alle 4 tuntia päivässä. Maatalousyhteiskunnassa suurin aika kuluu odottaessa viljan kasvua tai vaikka sitä että talvi väistyy ja päästään kylvötöihin.

Vain kapitalismissä on määritellyt työajat ja siellä ne heijastelevat lähinnä vallankäyttäjien asenteita. Yritysjohtajat, poliitikot, ammattiyhdistysjohtajat sopivat työajat, niihin meidän muiden on vain sopeuduttava.

Eikö ole kummallinen asia että samaan aikaan kun moni kärsii työn stressistä ja ajan puutteesta meillä on satoja tuhansia ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista työtä tehtävänään?

Keskustelua työajoista dominoivat työkeskeiset ihmiset, joiden elämä rakentuu työn ympärille. He ovat aina kaikkein ärhäkimmin kommentoimassa näitä työaikakysymyksiä, koska työnteko on heille niin tärkeää.

Nämä samat ihmiset kohoavat usein myös taloudessa ja politiikassa päättäviin asemiin, muodostaen maamme eliitin. Näin työnteon asema yhteiskunnassamme ylikorostuu.

Usein puhutaan siitä että, työajat olisivat seurausta valinnasta vapaa-ajan ja ostovoiman välillä. Modernissa yhteiskunnassa tämä on tuskin kovinkaan määräävä tekijä vaan kyse on pikemminkin siitä että ihmiset haluavat tuntea tekevänsä jotakin hyödyllistä elonpäivinään. Työnteosta tulee joillekkin elämäntapa josta on vaikea edes hellittää hiukan. Ei vaikka työn jakaminen helpottaisi työttömien vaikeaa asemaa, hillitsisi aikapulasta kärsivien tuskaa ja ohjaisi meitä kohti kestävää kehitystä.

Se olisi kolminkertainen voitto eli win-win-win!