EK:n uusien äänitorvien viestintästrategia oli perinteisistä perinteisintä lajia. Ensiksi huudellaan palkanalennuksista ja saadaan työväestö varpailleen. Palkanalennuksista messuaminen oli asenteiden muokkausta. Palkanalennusvaatimuksia koskeneen kohun laannuttua tullaan ulos näyttävästi ja esiinnytään hyväntekijöinä kelpuuttaen nollaratkaisu, vaikka oikeastaanhan ratkaisun tulisi olla miinusmerkinen. EK:n antaa ymmärtää ikään kuin jo tinkineensä tavoitteistansa. Siis vaikka mitään tinkimistä ei ole tapahtunut. Vuoristoneuvoksille tinkimistä on kaikki se mitä työntekijöille joudutaan maksamaan täydelliseen orjuuteen verrattuna.
EK:n strategia ja se upposi työväestöön kuin veitsi voihin. Galluppien mukaan kolmasosa suomalaisista olisi valmis palkan alennuksiin ja loput nollalinjaan. Olennaisita on kysymys miksi. Miksi nollalinja, tai palkanalennukset? Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita jo entuudestaan ja teknologiateollisuudessa tilauskirjat ovat täynnänsä.
Vaikka työväki suostuisi nollaratkaisuun tai palkanalennuksiin, työvoimakustannukset ovat kuitenkin vain kolmasosa kilpailukykyä. Toinen kolmasosa olisi jäädyttää teknologiateollisuuden tuotteiden myyntihinnat 2011 tasolle. Edulisempi hinta myy. Raaka-aineiden hinnat nousevat 2012 samoin kuin muut tuotantokustannukset kuten sähköt, verot jne. EK:n jäsenyritykset voisivat edesauttaa kilpailukyvyn parantumista tyytymällä poikkeuksellisesti alle 10 % voitto-osuuteen.
Toimitusjohtajan 5 % palkanalennus ei ole lainkaan tasamittainen toimi sen rinnalla jos toimitusjohtajan puulaakissa sadat työntekijät tyytyisivät nollalinjaan. Olennaista on että työntekijät ja työnantaja yhdessä sitoutuvat kilpailukykyä edistäviin tavoitteisiin, mikäli sellaiselle on edes tarvetta. Työnantajan osalta kilpailukyvyn paranatmisen pitää taroittaa tulostavoitteiden viilaamista alaspäin. Muussa tapauksessa EK:n tavoitteet satavat lyhentämättömänä vuoristoneuvosten laariin.
EK:n strategia ja se upposi työväestöön kuin veitsi voihin. Galluppien mukaan kolmasosa suomalaisista olisi valmis palkan alennuksiin ja loput nollalinjaan. Olennaisita on kysymys miksi. Miksi nollalinja, tai palkanalennukset? Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita jo entuudestaan ja teknologiateollisuudessa tilauskirjat ovat täynnänsä.
Vaikka työväki suostuisi nollaratkaisuun tai palkanalennuksiin, työvoimakustannukset ovat kuitenkin vain kolmasosa kilpailukykyä. Toinen kolmasosa olisi jäädyttää teknologiateollisuuden tuotteiden myyntihinnat 2011 tasolle. Edulisempi hinta myy. Raaka-aineiden hinnat nousevat 2012 samoin kuin muut tuotantokustannukset kuten sähköt, verot jne. EK:n jäsenyritykset voisivat edesauttaa kilpailukyvyn parantumista tyytymällä poikkeuksellisesti alle 10 % voitto-osuuteen.
Toimitusjohtajan 5 % palkanalennus ei ole lainkaan tasamittainen toimi sen rinnalla jos toimitusjohtajan puulaakissa sadat työntekijät tyytyisivät nollalinjaan. Olennaista on että työntekijät ja työnantaja yhdessä sitoutuvat kilpailukykyä edistäviin tavoitteisiin, mikäli sellaiselle on edes tarvetta. Työnantajan osalta kilpailukyvyn paranatmisen pitää taroittaa tulostavoitteiden viilaamista alaspäin. Muussa tapauksessa EK:n tavoitteet satavat lyhentämättömänä vuoristoneuvosten laariin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
0-linja ei ole mahdollista, eläkkeet ja etuudet ovat jo nousseet ja kun työssäkäyviä on aina vähemmän niin palkkojen pitää nousta tai sitten eläkkeiden ja etuuksien pitää pysyä samoina.
Myyntihintojen jäädytys on hyvä keino selvitä huonoina aikoina. Pekingin (Kiinan) saastunut ilma ei mahdollista herkkien teknologiatuotteiden valmistumista ja ylipäänsä Kiinassa liki 10% kasvu vuodessa vaarantaa koko kasvun ja teollistumisen ilman korkeatasoista ympäristöteknologiaa, joka voi olla Suomen seuraava "Nokia".
Kyllä olennaista on, että työntekijät ja työnantajat yhdessä sitoutuvat kilpailukykyä edistäviin tavoitteisiin ja niille on kyllä tarvetta tässä globaalissa markkinataloudessa.