Onko kukaan väläyttänyt ajatusta, että psykologian tiedekuntiin otettaisiin opiskelijat soveltuvuustestien eikä pääsykokeiden perusteella?
Eikö se takaisi alalle soveltuvimmat ihmiset opiskelijoiksi ja sen tuomiin ammatteihin?
Kustannukset on mittavat pääsykokeidenkin järjestelyissä, joten raha tuskin on ongelma. Eikö muutosta katsottaisi hyödylliseksi?
Eikö se takaisi alalle soveltuvimmat ihmiset opiskelijoiksi ja sen tuomiin ammatteihin?
Kustannukset on mittavat pääsykokeidenkin järjestelyissä, joten raha tuskin on ongelma. Eikö muutosta katsottaisi hyödylliseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tällä hetkellä linjaus on se, että ainoastaan Turun ja Jyväskylän yliopistoissa järjestetään soveltuvuuskokeet psykologian opiskelijavalintojen yhteydessä.
Vastaavanlaisten massatestausten tarkoituksena on lähinnä ongelmallisimpien tapausten, kuten persoonallisuushäiriöisten karsiminen valittavista, jonka vuoksi testit, ryhmätilanteet ja haastattelut mittaavat ainoastaan välillisesti soveltuvuutta psykologin ammattiin.
Psykologin ammattikenttä itsessään on hyvin moniulotteinen, jonka vuoksi tiettyjen yksittäisten valintakriteerien laatiminen soveltuvuusarviointeihin on käytännössä mahdotonta. Kärjistetysti voidaan kuitenkin sanoa, että psykologin toimenkuva vaatii sovellusalasta riippumatta kykyä soveltaa, hyödyntää ja omaksua laajoja tiedollisia ja teoreettisia kokonaisuuksia, jonka vuoksi tämän hetkiset pääsykokeet pyrkivätkin ensisijaisesti arvioimaan ko. ominaisuuksia. Kyseessä on siis asiantuntijuuteen perustuva ammatti.
Toki vuorovaikutustaidot ovat keskeisessä roolissa, mutta toisaalta myös tämä on yksi syy siihen, miksi soveltuvuuskokeita ei kaikissa yliopistoissa käytetä. Tosiasiahan on se, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa. Mikäli psykologit valittaisiin tietyn muotin ja kaavan mukaan, voisi tämä haitata vuorovaikutussuhteiden syntymistä tiettyjen asiakastilanteiden kohdalla. Erilaisille ihmisille siis erilaisia psykologeja!
yliopistojen hallinnolliset koukerot ja totutut tavat järjestää valintakokeita
Terkuin: eräs (soveltuva) opiskelija
Edit: tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että soveltuvuuskokeissa reputtaneet olisivat automaattisesti persoonallisuushäiriöisiä. Psykologien tekemä soveltuvuustutkimus perustuu tiettyjen valintakriteerien laatimiseen, jotka voivat vaihdella vuosikursseittain sen mukaan, mitä kulloinkin haetaan. Tämä siis niille hakijoille, jotka eivät ole soveltuvuustestausta läpäisseet -> toisella kertaa voi onnistaa, olettaen että kriteerejä vaihdellaan! Moni pätevä hakija voi jäädä valitsematta myös siitä yksinkertaisesta syystä, että sisäänottomäärät ovat rajallisia ja karsintaa on pakko tehdä...
Kyllä tätä on pohdittu, mutta kun opiskelu kestää yleensä tuollaiset viisi vuotta ja ennen kliiniseen työhön siirtymistä useat käyvät oman terapian läpi (kuka syvemmin ja kuka pinnallisemmin), niin sitä on jo aika paljon kasvanut ja kehittynyt joka tapauksessa siitä, mikä on ollut opintoihin pyrkiessään.
Psykologin koulutuksen kautta voi sijoittua niin monelle alalle ja monenlaisia ominaisuuksia vaativalle kentälle, että mitä soveltuvuustestien perusteeella sitten haettaisiin? Opiskelijahan ei välttämättä edes itse tiedä, mihin työhön haluaa ja pykii valmistuttuaan.
On myös vaikeaa sanoa, kuka ei sovellu alalle. Karkeaa jakoa voi toki tehdä (ei psykopaatteja kiitos!), mutta entäs vaikka lievästi masentuneet, temperamentiltaan ujot ja arat jne?