Ja niitä täydellisiä ei ole kovin montaa ja siksi ette löydä sitä kumppania. Se täydellinen voi olla joku ihan taviskin mut naiset ei ainakaan ole valmiita joustamaan kriteereistä. Pitää olla komea, pitkä ja rikas, hieno asunto ja hieno auto. Ulkonäön pitää olla täydellinen sillä muuten naiset ei edes vastaa kenellekkään.
Itse en saa koskaan vastauksia koska naiset etsii täydellisiä ja minä olen vaan tavis jolla ei ole mitään arvoa elämässä.
Itse en saa koskaan vastauksia koska naiset etsii täydellisiä ja minä olen vaan tavis jolla ei ole mitään arvoa elämässä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Täydellisiähän ei ole, niistä on todisteena itsensä muokkaaminen kirurgin
avulla. Suurin onkin tuo luonnepuoli, useat mielestään kauniit/komeat ovat
kehujen pilaamia yksilöitä.
Täydellisisä ihmisiä ei ole olemassakaan. Miksi teillä miehillä on niin huono ITSETUNTO .Ole mitä olet mutta ole reilusti.
Ole ylpeä, että olet juuri sinä , niillä ominaisuuksilla varustettuna joita sulla on. Se riittää. Turha vinkuna on ärsyttävää ja akkamaista.
Harvat naisista etsivät täydellistä, ainoastaan sellaiset itsestään liikoja luulevat prinsessat, itselleni kelpaa ihan tavallinen mies.
Kiitos samoin.
Löysin (silti, epäluuloista huolimatta) oman täydelliseni Suomi24:n treffeiltä. Hakukriteereinä oli ikä suunnilleen omani, ei halua lapsia, ei tupakoi ja ei ole parisuhteessa. Omassa ilmoituksessani kerroin, mitä olen hakemassa ja mitä voin tarjota. Siitä se sitten alkoi. Pari viikkoa kirjoittelua, sitten tapaaminen. Tapaamisen jälkeen jäi suuri halu tutustua lisää ja sillä tiellä ollaan jo neljättä vuotta...
Se mikä tekee täydellisen on minulle naisen itsetunto, keskustelutaito, minulle sopiva tapa olla lähellä ja halu olla suhteessa. Nämä kaikki löytyivät ja minäkin kelpasin tällaisena itsenäni. :-)
Jos miehes on 10 hyvää puolta ja yks huono puoli niin nainen hylkää miehes sen yhden huonon puolen takia. Tollasii ne naiset on
Yksi raskauttavin syy "hylkäämiseen" on monen mieskandidaatin kohdalla ollut narsistisuus (=itsekeskeisyys, hyväksikäyttö, negatiivisuus, ylimielisyys, alistaminen, väheksyminen, syyllistäminen, manipulointi, valehteleminen..).
Yleensä, jos tunnistaa kumppanissa noista sulkeissa olevista asioista edes yhden, niin automaattisesti hänessä on sitten muutkin ominaisuudet, jotka tulevat jos ei heti niin ainakin ajan kanssa esiin. Tietyntyyppiset narsistit osaavat suhteen alussa leikkiä ihannemiestä, mutta monet naiset jo osaavat kokemuksesta nähdä narsistin elkeet naamion takaa.
Olisiko sinulle sinkku37. käynyt niin, että sinut on tunnistettu..
Mitä kummallista tuossa on? Varmasti sinullakin on joitain kriteerejä kumppanille, mistä et ole valmis joustamaan.
95% miehistä on varmaan joskus tuomittu narsistiksi.
veikkaisin 99% psykopaateiksi ehkä 95%
Olen täydellinen. Kuka haluaa minut?
Eivät nuo komeudet, pituudet, rikkaudet jne. kiinnosta kuin kananaivoisia ihmisiä. Ja niitä jotka etsivät kakaroilleen elättäjää (tuleville lapsilleen, useimmiten).
Tavallinen ihminen jolla on jonkinlaiset järjelliset kriteerit ei voi antaa niistä missään kohdin periksi, koska se lopputulos olisi sitten se että päätyy täysin väärän ihmisen kanssa suhteeseen. Ei rakkautta voi puristaa väkisin esille sellaista ihmistä kohtaan joka ei millään tapaa viehätä ulkoisesti, eikä persoonaltaan ole sellainen että hänen kanssaan kykenisi oikeasti olemaan tekemisissä ilman että menee totaalisesti hermo kun toinen ei ikinä ymmärrä mitään asiaa samalla tavalla kuin itse ymmärtää.
Erityisen vaikeaa miehen löytäminen lienee naisilla joilla on vähänkin keskimääräistä korkeampi älykkyys. Ei miehen tarvitse olla mikään raketti-insinööri, mutta jos tuntuu että saa kokoajan opettaa kuin pikkulapselle yksinkertaisimmatkin asiat, hermo menee hyvin äkkiä.
Ajattelin jo aiemmin että jollain tavalla pitäisi näkyä profiilissa suoraan ÄO , nyt sitä joutuu rivien välistä etsimään. Useimmiten suurinpiirtein yhtä älykkäät viihtyvät toistensa seurassa. Omaksi ongelmaksi on koitunut pelkkä ammattikoulutus, vaikka ÄO: ni on 2 pistettä vaille mensan taso. Useimmille älykkyys = koulutus.
Minulla on koulutustasona myös ammattikoulu. Ikinä ei ole tullut koulutus vastaan deiteillä. Edellinen kumppani, jonka kanssa olin naimisissa, oli koulutukseltaan maisteri. Onhan noita tittelin perässä juoksevia ja titteleiden kanssa makaavia, mutta kovin suppeaa elämää elävät kun eivät halua katsoa kokonaisuutta.
Sehän sen tekee niin vaikeaksi. Jos on yhtään älykkäämpi, samaa luokkaa edustavia on niin vähän. Heitä kyllä on, mutta missä, pitää jatkaa etsintää. Osa saman älykkyystason ihmisistä karsiutuu pois siksi, että on liian eri-ikäisiä, osa on samaa sukupuolta tai asuvat liian kaukana emmekä koskaan törmää.
Voitte ilmoittautua minulle, plusmiinus viiskymppiset vapaat miehet mielellään ei kovin kaukana Helsingistä, ÄO 120-140, niin katsotaan mitä tapahtuu :-)
Miksi pitäisi väkisin ottaa sellainen joka ei tunnu kaikin puolin oikealta? minä ainakin haluan täydellisen kumppanin minulle jos kumppanin otan, hänessä tulee täyttyä joitakin "pinnallisia" vaateita ja sitten vielä tiettyjä henkisiä ominaisuuksia eikä saa olla lapsia entuudestaan. Näillä mennään ja jos ei löydy niin se on sitten voi voi, siinäkin tapauksessa silti toiseksi paras vaihtoehto täyttyy niin en ole kovinkaan murheellinen.
Ihminen saa uskonsa mukaisesti.. niinhän raamatussakin sanotaan! Sinulla on pohjimmiltaan huono omanarvontunto. Jos et itse arvosta, rakasta ja hyväksy itseäsi.. niin miksi kuvittelet naisten sinusta kiinnostuvan. Muuta asenteesi, niin naisten käytös muuttuu aivan varmasti!!
En tiedä täydellisyydestä, mutta kai jokainen haluaa "sopivan" kumppanin, jonka kanssa on yhteistä, jonka kanssa on "ymmärrys puolesta sanasta".
Ehkä ne kriteeritkin kasvaa vuosien saatossa ihan huomaamattaan, niin meillä miehillä kuin naisillakin.
Se, että löytää ihmisen, jonka kanssa on yhteistä, jonka kanssa viihtyy ja jota sinä rakastat ja joka vielä rakastaa sinua kaikista pienistä (ja ehkä isoistakin) vioista huolimatta (tai kenties niiden takia) on niitä elämän pieniä ihmeitä.
Uskon kyllä vahvasti siihen että meille kaikille on jossain se täydellinen mies/nainen ;> Se vaan täytyy löytää niiden muden täydellisen joukosta, jotka ei vaan ole oikeita juuri sinulle.
Ei täydellinen kumppani ole vain sen jonkun bimbon etuoikeus, vaan kyllä meille taviksille on jossain se kaltaisemme täydellinen mies tai nainen :)
Ihan varmasti jossain on juuri sinulle se täydellinen valinta omine vikoineen
Just niin. Me ollaan kaikki niin erilaisia että emme myöskään etsi samanlaisia. Kaikki ei ole meitä varten eikä me kaikkia varten. Pitää vain löytää se, jonka kanssa syttyy molemminpuolinen kipinä. Pitää vain jaksaa etsiä eikä välittää epäonnistumisista. Tämä on kuin lottoa. Täysosumaa on vaikea saada, usein ei ole yhtään oikein, joskus kohdalle osuu pikkuvoittoja.
Nettirehveissä hakee mies nuorempaa naista, ja nainen nuorenpaa miestä, markkinat eivät siten kohtaa, ja samat nikit ja naamat ovat vuositolkulla, kun näin on.
Kun Suomi24 rehvejä selaa, lähes kaikki naiset hakee nuorempaa miestä ja miehet 18v aikaen ja jos kirjoitat viestiä, niin ulkomainen vain vastaa, joko juu tai ei,suomalainen ei vastaa mitään, ja ihan sama oli rehvipalvelun nimi mikä tahansa. Tuolta ihan muilta keskustelupalstoilta harrastuksista ja muista oon löytänyt ja moni muukin. Vaikka ne eivät mitään varsinaisia rehvipalstoja olekkaan.
Baaritouhu perustuu pelkkään ulkonäköön ja tanssitaitoon, kun kello on 3 silloin kelpaa jo huonompikin:D
En minä halua olla täydellinen. Olen tällänen tavallinen ja jos se ei riitä niin olen sitten yksin.
Tämä nettideittailu ei vaan ole kaikkien homma.Kokeilin aikaani mutta vaikka mies olisi kuinka mukavaa tahansa niin ei kolahda Totesin että tämä ei ole mun juttu..Liveelämässä tietää heti kenen kanssa kolahtaa ja kenen ei.Ja täydellisiä kumppaaania ei ole, ei tarvitsekaan.
Näitä nettimiehiä pitää tavata tarpeeksi monta kertaa ja tutustua, että heistä tulee livemiehiä. Sen jälkeen voi kolahtaa. Live-elämässä nämä jutut alkavat astetta myöhemmästä vaiheesta kuin nettijutut, siksi kolahtamiseen tarvitaan pitempi aika ja osa ei edes kolahda. Live-elämässä ei ole mahdollisuutta törmätä kaikkiin niihin, joihin netissä, siitä se ero johtuu.
Joo ja sitten naista pitäis pitää jotenkin erityisenä.
Mutta kun suurin osa meistä on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka tykkää tavallisista maanläheisistä asioista.
Eikö mies johon voi luottaa ja joka on rehellinen ole täydellinen?
Luulisi että tämän pitäisi olla se 90%, joka ratkaisee, mutta jostain syystä ulkonäkö ja liuta aktiviteettejä tekee sen 90% seuranhaussa. Pöyristyttävää. Miten te naiset kuvittelette saavanne rakastavan ja arvostavan suhteen, joka jo lähtökohdiltaan luodaan täysin pinnallisille arvoille. Haluatteko te väkisin notkua näillä palstoilla vuodesta toiseen etsien jotain, jota ei ole olemassa tai jos on, niin loppupeleissä se ei ole kuitenkaan sitä, mitä tahdotte.
Milloin te olette onnellisia suhteessa? Eikö suhteessa pidä olla onnellinen? Vai onko yhteiskunta luonut ajattelumallin, jossa mikään ei onnistu ja parisuhde on hentoa paperia. Tähän joku heittää vastaväitteen, että ennen pysyttiin suhteessa vaikka väkisin ja nyt ei ole pakko. Väittäisin keskimäärin "väkisin" suhteen eteen töitä tekevien ihmisten olevan onnellisempia kuin yksikseen vuodesta toiseen asuvien sinkkujen.
Suurin osa meistä haluaa kestävän suhteen. On itsepetosta monen osalta väittää muuta.
Miiehethän täällä näyttää tekevän noin. Roikkuvat vuosikausia ja etsivät jotain mitä ei ole olemassakaan, eivätkä huoli sitä mitä saisivat.
Tarvitaan paitsi ne kaksi ihmistä, myös tietynlaiset olosuhteet, että kipinä syttyy. Se ei aina syty ekoilla treffeillä, vaan silloin riittää, että voi todeta "ok, jatkoon". Jotkut miehet ovat sanoneet, että olin ihan kaunis, fiksu ja tyylikäs, mutta jotain jäi puuttumaan. Mitä oikein mahtoivat odottaa? Jos ovat joskus kokeneet jonkun ihmeellisen jalat alta vievän rakastumisen ensisilmäyksellä, odottavat kai, että kaikki seuraavat kerrat ovat samanlaisia. Ei oo ei tuu. Vain 10 % rakastumisista on sellaisia. Ettäs tiedätte.
Vaikka olenkin aika hyvin selvillä, kuinka kaiken pitäisi tapahtua, niin edelleen odottelen omakohtaista kokemusta...
Mistähän syvälliselle naiselle löytyisi syvällinen mies? Tuntuvat olevan lähes sukupuuttoon kuollut laji. Tai sitten ovat onnellisesti parisuhteessa tai ovat valinneet sinkkuuden ja elävät yksin jonkinlaisina erakkofilosofeina tai henkisinä etsijöinä?
Rehellisyys ja luottamus ovat tietysti kaiken a ja o, ja joskus tuntuu että jo ne ovat tiettyä ylellisyyttä. Mutta eivät ne pelkästään riitä. Onnellinen ja kestävä parisuhde edellyttää (ainakin omasta mielestäni) syvää yhteisymmärrystä ja molemminpuolista kunnioitusta. Nämä taas eivät ole mahdollisia, jos elämänarvot ja elämänkatsomus ovat aivan erilaiset.
Täällä näkee aika usein profiileja, joissa mies kertoo, että ei pidä pinnallisuudesta. Ilmoituksessa ei ole kuitenkaan mitään viitteitä miehen omasta ei-pinnallisuudesta. Esim. uskonto on merkityksetöntä, politiikka ei kiinnosta, naisen ruumiinrakenteen on oltava hoikka, normaali tai sporttinen ja ikä korkeintaan sama kuin itsellä. Eli toisin sanoen elämän ns. perimmäiset kysymykset eivät kiinnosta, eivät myöskään yhteiskunnalliset asiat ja naisessa on olennaista kroppa ja ikä.
Herää siis ainakin itselleni kysymys, että miten tämän miehen syvällisyys mahtaa ilmetä. SItenkö, että hän on "ihan tavallinen mies", joka etsii "ihan tavallista naista"? Minun tekee melkein mieli itkeä.
Ei tarvitse olla täydellinen, ei läheskään. Mutta persoonallinen, sellainen että hänen ja minun erikoisuudet synkkaa. Ei ole olemassa mitään yhtä yleistä kaikille sopivaa naistyyppiä tai miestyyppiä, jonkinlaisia ihmissuhteiden yhden koon sukkahousuja :-)
Pitkä saa olla, mitä on komeus - katsojan silmässä - ei rikas, ihan sama minkälainen asunto, kunhan on, ja kun minulla on omani ja aion jatkossakin asua siinä, autoa ei tarvitse olla. Tärkeintä on se mitä on korvien välissä.
En tiedä miksi en itse ole löytänyt uutta kumppania. Ne jotka sai aikaan jonkinlaisen kipinän minussa, eivät kai välittäneet minusta. Siitä taas en itse välittänyt, joka olisi tykästynyt minuun. On kai lähes lottovoiton arvoinen sattuma, että tykkäämiset kohtaa. Olisin kyllä valmis ihastumaan ja vaikka rakastumaankin, kunhan se ei jää yksipuoliseksi ja tuota sitä tuskaa, jota on jo koettu tarpeeksi monta kertaa.
Monet kai luulevat, että minussa täytyy olla jotain todella pahasti vialla, kun en ole löytänyt ketään, vaikka minua on kehuttu kauniiksi ja fiksuksi ja asiani ovat muuten kunnossa. Varattuko tässä pitäisi olla, että löytyisi molemminpuolista kiinnostusta?