http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194787836370/artikkeli/puheenaihe pois pojat perakamarista .html
Kuinka kaun voi asua vanhempiensa luona? Onko moraalisesti oikein että aikuinen lapsi on vielä 30-40 vuotiaana vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, eikä välttämättä osallistu taloudellisesti elinkustannuksiin?
Jos itse asut vanhempiesi nurkissa ja olet jo yli 25 vuotias niin osaatko hävetä asiaa ja kehtaatko sanoa tutuille tai tuntemattomille asuvasi vielä kotona?
Tämä palsta on varmaan hyvä paikka käydä tämmöistä keskustelua koska täältä löytynee runsaasti peräkammarien väkeä.
Kuinka kaun voi asua vanhempiensa luona? Onko moraalisesti oikein että aikuinen lapsi on vielä 30-40 vuotiaana vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, eikä välttämättä osallistu taloudellisesti elinkustannuksiin?
Jos itse asut vanhempiesi nurkissa ja olet jo yli 25 vuotias niin osaatko hävetä asiaa ja kehtaatko sanoa tutuille tai tuntemattomille asuvasi vielä kotona?
Tämä palsta on varmaan hyvä paikka käydä tämmöistä keskustelua koska täältä löytynee runsaasti peräkammarien väkeä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tämä voi olla liian kipeä aihe palstan väelle.
No höpö höpö! Täällä sentään noin historiallisia vielä olla!
Millä varjolla sen voisi kieltää? Se on tietysti varsin erikoista, että joku suostuu asumaan vanhempiensa nurkissa. Taitaa olla kuitenkin yleisempää, että haluaa vähintään sata kilometriä hajurakoa vanhempiinsa. :)
En osaa hävetä ja uskallan kertoa.
Tässä kulttuurissa ei.
Siksi olen nipannut kaksi vanhinta lasta 19 vuotiaina ulos.
Eihän siinä kaikki ole mennyt putkeen jos ihmien paljon
opsikelujen jälkeen himassa on.
No ei ole putkessa kyllä jos on ihmiet opsikelleet XD
Montas lyöntivirhettä sul tulee 5 sekunissa?
ELäömmn kuoluo n pras kouli vitt taåssä mitääörn ijraviisauta tatrte
Lisäksi voisi kysyä, että tajuaako nuo peräkammarin pojat, ettei todennäköisesti ole naista, joka heidät sieltä peräkammarista huolisi? Että siellä tavallaan kaivaa omaa kuoppaansa, jonne ei pian aurinko paista.
Tuo ilmiö kertoo nimittäin niin suuresta vastuuttomuudesta, että olisi vastuuntunnotonta esim. perustaa perhe tuollaisen miehen kanssa.
Muualla maailmassa on täysin normaalia, että asuu vanhempien luona aikuisena.
Hei, come on! Ai että muka itse siivoan ja pyykkään ja kokkaan. Ja maksan vielä ruuat ja vaatteet ja kaikki. HAHA! Vai pitäisi hävetä sitä että palvelu pelaa. Häpeäisivät nämä nussijahölmöt, joiden pitää vaikka väkisin päästä johonkin vuokrakanakoppiin asumaan että saavat tuntea itsensä "itsenäisiksi" ja "aikuisiksi" ja pääsevät vielä nussimaankin. Nussikaa te hölmöt vaan, metsille kokkaa mutsi!
Minä täytän tänä vuonna 22 eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa pois äitini luota. Miksi maksaisin monta sataa euroa jostain vuokraslummista, kun voin asua lähes ilmaiseksi kotona, syödä äidin laittamaa ruokaa ja antaa hänen pestä pyykkini.
Talomme on kokonaisuudessaan noin 400m2 josta asuinpinta-alaa on 200m2 eli tilankäytönkään kanssa ei ole ongelmia. Vielä kun joku neitsytmorsian tajuaisi oman parhaansa ja muuttaisi luoksemme nuoreksi emännäksi. Mikä olisikaan sen mukavempaa kuin asua kahden naisen pyörittämässä talossa jossa palvelu pelaa ja kaikilla on mukavaa.
Meinaatko sä periaatteen mies asua koko ikäsi äitisi luona? Meinaatko ihan tosissasi haaveilla joskus 32-vuotiaana siitä, että joku puolet sua nuorempi teinityttö olisi kiinnostunut parisuhteesta sun kanssasi ja haluaisi muuttaa asumaan pysyvästi sun ja äitisi luokse?
Oletko muuten edes työelämässä tai meinaatko ylipäätään koskaan työelämään mennä? Sun logiikalla kun sinne työelämään ei varmaan ole mitään välttämätöntä tarvetta koskaan mennä, kun sähän voit asua vielä yli neljäkymppisenäkin äitisi luona, eikä sun näin ollen tartte maksella vuokria, laskuja, tehdä kotitöitä tai pestä pyykkejä.
Et varmaan ole koskaan ajatellut sitä vaihtoehtoa, että jossain vaiheessa myös sun olisi hyvä irtautua äidin helmoista, muuttaa omilleen ja ottaa itse vastuuta omasta elämästään. Et ole varmaan ikinä edes harkinnut omistusasunnon ostoa, kun et varmaan halua ottaa koskaan edes sen vertaa vastuuta, että muuttaisit vuokralle asumaan.
DF servaa kybällä! :D
Sinua odottaa mielenkiintoinen tulevaisuus äitisi kuoltua. Aiotko syödä hämähäkkejä kellarista vai oletko kyllin kyvykäs noutaaksesi kauppa-autosta einesmaksalaatikkoa?
No piti vähän palauttaa nuorta poikaa takaisin maan pinnalle, kun tuntuu periaatteen mies turhia haaveilevan, eikä näytä edes pystyvän aikuisiällä itsestään huolta pitämään.
Vähissä on naiset, jotka haluavat asua saman katon alla anoppinsa kanssa. Haaveillahan aina saa, mutta näyttää siltä, että pelkkä haaveilu katkeroittaa ihmisen. Sitä odotellessa.
"Meinaatko sä periaatteen mies asua koko ikäsi äitisi luona?"
-En pitäisi sitä mahdottomana asiana. Rahaa säästyy mukavasti eikä tarvitse ypöyksin viettää kaikkia päiviä. Enkä tietenkään ihan tosissani usko kenenkään teininaisen muuttavan luokseni ja tuskin kykenisin edes olemaan kenenkään kanssa niin tiiviisti yhdessä.
"Oletko muuten edes työelämässä tai meinaatko ylipäätään koskaan työelämään mennä?"
Kuten olen palstalla kertonut aiemmin, olen yksityisyrittäjä. Minulla on myös hyvin arvosanoin suoritettu ammattitutkinto, eli halutessani voisin hakea myös palkkatyötä.
" Et ole varmaan ikinä edes harkinnut omistusasunnon ostoa, kun et varmaan halua ottaa koskaan edes sen vertaa vastuuta, että muuttaisit vuokralle asumaan. "
-Olen harkinnut että rakentaisin joskus oman omakotitalon, mutta en tiedä olisiko siinä mitään järkeä homehtua yksin uudessa talossa kun sen voi tehdä ilmaiseksi äidinkin luona.
Eikö sua hävetä yhtään se asia, että mitä kaikki muut ihmiset ajattelevat siitä, kun asut vielä aikuisiällä äitisi helmoissa?
Ymmärtäisin jotenkin sun pointtisi, jos asuisit tai muuttaisit äitisi luokse joksikin aikaa säästösyiden takia, kuten jos olisit vaikka ostamassa omaa asuntoa ja haluaisit välttyä muutaman kuukauden vuokran maksulta. Mutta tota en oikein ymmärrä, kun kerrot säästäväsi rahaa asumismenoissa, mutta sitten et edes haaveile koskaan siitä omilleen muuttamisesta.
En nyt muistanut sitä, että oletko työelämässä vaiko et, mutta jos kerran oot peräti yksityisyrittäjä ja varmaan myös tienaat siinä jonkin verran, niin kyllä tossa tilanteessa kannattaisi jo ihan oikeesti ajatella sitä omilleen muuttamista.
Miksi sitä ei voisi myös yksinkin asua? Ajatteles sitä miten monet ihmiset oikein ovat sinkkuja vielä vanhempanakin ja asuvat silti omillaan ja jopa omistusasunnoissa. Joten ei se sinkkuus pitäisi olla mikään syy jäädä asumaan vanhempien luokse.
Kylläpä minun elämäni tuntuu taas kiinnostavan ihmisiä.
Tiedostan sisimmissäni sen faktan että en tule koskaan pariutumaan, ainakaan pitkäaikaisesti. Ainahan niistä teininaisista voi jauhaa päivät pitkät palstalla, mutta olen tajunnut että ns. normaali parisuhde-elämä ei ole mahdollista minulle. Siitä että on seurustellut neljän teinitytön kanssa (pisimmillään 16 päivää), on aika paljon matkaa normaaliin suhteeseen. Miksi siis minun kaltaisen yksinäisen miehen pitäisi jättää ikääntyvä äitini yksin ja muuttaa itse yksin masentumaan entistä enemmän?
Jos olen jokatapauksessa luuserimies, eli hullunpapereilla varustettu neitsytpoika, niin eikö se ole aivan sama asuuko yksin vai äidin kanssa. Lopputulos on kuitenkin vanha kunnon ATM=ATM=ATM.
Mistä sä voit sen muka noin vaan tietää, ettet tulisi pääsemään parisuhteeseen? Tai no, varmaan siitä sä sen itsekin jo tiedät, kun elät noissa typerissä haavekuvitelmissa, joiden mukaan sulle kuuluisi muka joku alaikäinen teinityttö, jolla ei ole minkäänlaisia aikaisempia suhdekokemuksia taustalla. Voisit säkin ihan oikeasti jättää tollaiset typerät haaveilut ja aikuistua ihan tosissaan.
Kyllä se omillaan asuminen ja itsenäisesti toimeen tuleminen tekee aina paremman vaikutuksen ihmisiin joka paikassa. Tuskin sun äitisi on edes vielä niin vanha, etteikö hän yksinään pärjäisi, joten ihan turhaan sä äitisi takia pyörit kotona aikuisiällä.
Minä menen sillä periaatteella, että en koske käytettyyn huoranvittuun, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät alaikäiset teininaiset. Toki suurin osa niistäkin on käytettyjä ja siksi olenkin tullut hieman epäuskoiseksi omista pariutumismahdollisuuksista.
No sitten kyllä ansaitsetkin olla koko lopun ikäsi yksinäsi, sillä ei ketkään aikuiset naiset ala säästelemään itseään sua varten ja tuskin tulet koskaan ketään alaikäistä teinityttöä saamaan, kun ei ketkään teini-ikäiset tai aikuiset naiset suostu muuttamaan anoppinsa luokse asumaan. Mutta oma on valintasi ja sen vuoksi joudut myös kärsimään, joten mun sääliä on ihan turha odottaa.
"yksityisyrittäjä"= wanhan huoraäitisi sutenööri ??
"Eikö sua hävetä yhtään se asia, että mitä kaikki muut ihmiset ajattelevat siitä että yaddayaddayaa"
No hävettääkö sinua se mitä muut ajattelevat vaatetuksestasi, ystävistäsi, harrastuksistasi, ajatuksistasi, ulkonäöstäsi jne jne jne?
Sanoisin että jos ihminen lähtee valinnoissaan siitä että "mitä muut ajattelee tästä" ei hänellä ole minkäänlaista oikeaa identiteettiä. Samoin jos häpeäntunne valinnoissa on primäärimotiivi niin kyseessä on jollain tavalla vinksahtanut ihminen.
Sensijaan että miettii mitä muut ajattelevat asiasta kannattaisi olla itse hököllä mitä mieltä itse on asiasta. Jos periaatteen mies kokee asian hyväksi itselleen ja perustelee asiaa järkevästi esim. taloudellisista näkökohdista mikä me olemme sanomaan hänelle mitään? - Etenkään jos homma menee silleen että kolmeviitosena tuo asuu omassa omistusasunnossa koska ei tuhlannut turhaan jos vaihtoehto oli - samalla kun me "omillamme kunniasyistä elävät" olemme syytäneet rahamme vuokraisännille ja kitkutamme edelleen syrjässä olevassa yksiössä?
Kuulemma yksilöllä on edelleen oikeus ajatuksiin ja mielipiteisiin, ainakin minulla on. En tiedä missä vaiheessa sinä olet menettänyt kykysi olla asioista mieltä - myös "yleisten periaatteiden vastaista" mieltä - mutta näköjään se mitä muut ajattelevat on niin vitun tärkeää. Noh. minä olen tässä nyt "se muu" tällä kertaa ja näin minä ajattelen.
Meanwhile, mene paikalliseen mielenterveys-palvelutaloon ja vaivihkaa kysy moniko siellä masennuksen takia käyvistä asuvat yksin. Lopputulos on suunnilleen 95%. Seurassa asumisella - olkoot ne sitten vaikka omat vanhemmat - on mielenterveyttä ylläpitävä puolensa joka näissä keskusteluissa usein unohdetaan.
Jos tähän "ongelmaan" halutaan puuttua kenties pitäisi lähteä juuresta eikä latvasta. Miten on elinkustannusten laita yleensäkin? Entä millainen on yhteisöasumisen mahdollisuudet suomessa? Onko mahdollista itsenäistyä kodissaan sensijaan että pakkaa kamansa lopullisesti heti? - Mahdollisia vivahteita on paljon enemmän kuin vain mustavalkoisia valheita.
No jos luit kirjoituksiani tarkemmin, niin huomasit varmaan sen kohdan, jossa mä mainitsin periaatteen miehelle siitä, että ymmärtäisin hänen valinnan (kotona asumisen) paremmin, jos kyse olisi vain väliaikaisesta ratkaisusta ja ennen kaikkea just taloudellisten syiden, kuten säästämisen ja omistusasunnon ostamisen takia.
Mutta itse periaatteen mies sanoi tossa niin, ettei hänellä ole välttämättä edes aikomustakaan muuttaa omilleen, vaikka hänellä rahaa siihen olisikin. Kyllä mun mielestä tollainen on aika ihmeellistä, jos aikuinen mies ei halua missään vaiheessa elämäänsä muuttaa omilleen ja aikoo/haluaa vielä joskus keski-ikäisenäkin asua vanhempiensa tai äidin luona.
Tiedän monta vanhaa peräkammarin poikaa jotka asuvat vanhempiensa kanssa niin kauan kuin näissä henki pihisee. No, valintakysymys, mutta kyllä se 25v alkaa MINUSTA olemaan se maaginen raja, kun olisi hyvä muutta omilleen.
Itse olen 26v ja olen vasta nyt muuttamassa pois. En ole maksanut vuokraa, mutta olen auttanut paljon kotitöissä. Itse aina tehnyt ruokani ja kaiken muunkin.
Itse olen vaan niin materialistinen henkilö, että väkisinkin tuntuu kummalliselta muuttaa näin tilavasta luksustalosta johonkin pieneen paskaiseen yksiöön.
http://mgtowfi.wordpress.com/2013/01/13/miesten-hapaisy-menettaa-tehoaan/
"Laasanen kommentoi kahta kirjoitusta suomalaisissa lehdissä otsikolla Hurjaa misandriaa mediassa. Kirjoitukset sisältävät miesten vastaista häpäisyretoriikkaa ja käskyjä miehistyä. Aamulehden Marjaana Karhunkorpi kirjoittaa jutussaan peräkammarinpojista ja virittelee haavekuvia miesten itsenäistymisestä ja heidän yhteiskunnallisesta vastuustaan. Hän sanoo miesten olevan lasten asemassa, jos he asuvat vanhempiensa kanssa, mutta tunnustaa ettei hän tiedä keitä nämä miehet ovat. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka moni näistä miehistä asuu kotonaan huolehtiakseen ikääntyvistä vanhemmistaan tai jostain muusta yhtä jalosta syystä. Hän kysyy pitääkö vanhempien huolehtia lapsistaan näin pitkään ja vastaa omaan kysymykseensä: “Ei totta vie pidä. Irti pitää päästää ja suorastaan työntää — ja yhteiskunnalla pitää olla konstit kunnossa ottaa heidät vastaan. Puhun mahdollisuuksista, mutta myös velvollisuudesta itsenäistyä omaan elämään”. Hänen perustelunsa miksi näin pitäisi tehdä eivät kuitenkaan näytä pitävän vettä. Oikeastaan perusteluiden sijaan hän maalailee uhkakuvia siitä, että yhtä useampi mies tulee jäämään kotiin elämään yksinkertaista elämää. Hän ei edes kysy ovatko nämä miehet tyytyväisiä elämäänsä peräkammarinpoikina.
Miesten tulee hänen mukaansa itsenäistyä ja miehistyä halusivatpa he sitä tai eivät. Karhunkorpi soitteli jutun mukaan asiantuntijoille ja kysyi mitä miehiä nämä alisuoriutujat oikein ovat, mutta kysyikö hän yhdeltäkään peräkammarinpojalta mitä he haluavat tehdä elämällään? Juttu ei kerro, mutta en usko, että hän välittää heistä tarpeeksi kysyäkseen. Karhunkorpi kuitenkin kirjoittaa: “Moni kotona asuva sanoo luovuttaneensa nähdessään, miten muut samanikäiset valmistuvat ammattiinsa ja perustavat perheen”. Tämä on luultavasti toisen käden tietoa ja hän ei näytä tunnistavan siinä piilevää ironiaa, joten yritänpä valottaa sitä hieman. Jospa on olemassa miehiä, jotka ovat nähneet ystäviensä aloittavan parisuhteen, perustavan perheen ja huomanneet, että moinen ei heille sovi. Jospa he ovat nähneet kuinka paljon sontaa perheellisten ukkomiesten pitää niellä ja kuinka pelottavan mekaanisesti he sen tekevät. Jospa he ovat katsoneet vierestä katkeria avioeroja ja miesraunioita, jotka avioeron jälkeen ovat täysin loppu, varattomia ja entistä katkerampia. Ja he ovat sen jälkeen tehneet harkitun päätöksen jättäytyä pelistä pois. Karhunkorvella on selkeä sapluuna siitä, minkälainen miehen hyvä elämä on ja siitä kieltäytyvät ovat hänen mukaansa ongelmatapauksia. On hyvä, että asiasta puhutaan, mutta jutussa kumuava empatian puute kertoo lähes yhtä paljon kuin juttu itse.
Toinen Laasasen kommentoima juttu on huvittava. Korvien välin kestävyysvaje on kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylän avautuminen, jossa hän päästä sisäisen vanhan kärttyisän ukkonsa valloilleen. Hän tarjoilee neitimäisille miehille armeijaa lääkkeeksi. Hän kirjoittaa: “Armeija tai sivari olisi viimeinen mahdollisuus kasvaa aikuiseksi, ymmärtää, että oikeuksien lisäksi ihmisellä on velvollisuuksia. Perusvelvollisuus on oppia huolehtimaan itsestään. Liian moni nuorimies on kasvatettu paapomalla valittajaksi, itsekkääksi viihteen suurkuluttajaksi, jolle arkielämä velvollisuuksineen on helvetti”. Olen käynyt Suomen armeijan ja vaikka aika on jo kullannut muistoja, en muistele reissua hyvällä. Opin tappamaan ihmisiä eri tavoin ja paljon erätaitoja. Nämä ovat taitoja, jotka auttavat minua huolehtimaan itsestäni sodan syttyessä. Emme ole sodassa, joten vaikka taidot ovat plakkarissa, ei niistä ole minulle juuri nyt mitään hyötyä. Sen sijaan opiskeluni myöhästyivät vuodella ja siitä olen kyllä saanut kärsiä. Lisäksi pienet työllä ansaitut säästöni kutistuivat olemattomiin palvelusaikana. Armeija oli velvollisuus maatani kohtaan enkä ala kiittelemään Suomen yleistä miesten asevelvollisuutta miesten kasvattajana. Tuntemiani sivareita kunnioitan siitä, että he tekivät palvelusaikana oikeita ja hyödyllisiä töitä siihen julmasti pakotettuinakin.
Kirjoittajat eivät näytä ymmärtävän, että tällainen häpäisyretoriikka ei enää toimi. Molemmat käyttävät miehistymistä terminä, jonka alta paljastuu selkeä käsky: “Tehkää kuten minä sanon tai muuten …” Miten olisi jos kieltäytyisin teidän kuvittelemistanne miesten rooleista? Mitä jos sanoisin, että teillä ei ole sananvaltaa siihen, minkälainen mies on oikea mies? Eikö se olisi paljon miehekkäämpää kuin teidän tarkoitusperienne orjallinen palveleminen? Olen itsenäinen omia polkujani kulkeva mies, jonka ei tarvitse kuunnella normittavia käsityksiänne miehisyydestä. Se on mielestäni miehekkäämpi valinta kuin kuunnella ruikutustanne siitä, etten mahdu kapeasti määriteltyyn miehen rooliinne. Mielestäni on aikoja, jolloin röyhkeys palkitaan ja sitä silmällä pitäen ehdotan, että Karhunkorpi ja herra professori (emeritus) ottavat sukset allensa ja suuntaavat kohti lähintä kuusta."
Oiva kirjoitus! (Sinun siis, Laasasta en jaksa.)
Oli suora lainaus linkittämältäni sivustolta. Minä en ole perustanut mitään nettisivua/blogia.
"Kuinka kaun voi asua vanhempiensa luona?"
Veikkaisin sen olevan mahdollista teoriassakin vain vanhempien kuolemaan asti, ei yhtään kauempaa.
"Onko moraalisesti oikein että aikuinen lapsi on vielä 30-40 vuotiaana vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, eikä välttämättä osallistu taloudellisesti elinkustannuksiin?"
Jos kumpikaan osapuoli ei koe tilannetta ongelmalliseksi, on se. Tai jos ei ole, haluan kuulla perustelun, miksi tässä asiassa moraalinen fundamentalismi ja universaalius menee subjektiivisten kokemusten edelle.
"Jos itse asut vanhempiesi nurkissa ja olet jo yli 25 vuotias niin osaatko hävetä asiaa ja kehtaatko sanoa tutuille tai tuntemattomille asuvasi vielä kotona?"
Ladattu kysymys! Kohta "osaatko hävetä" sisältä implikaation, että asiaa pitäisi hävetä ja jos henkilö ei häpeä, hänessä on kotona asumisen lisäksi vielä toinenkin vika eli väärä asenne. En häpeä - osaamisen kanssa asialla ei silti ole tekemistä. Tuttuja ei ole enkä tuntemattomille puhu.
Oliko vielä muuta?
Jos säilöö ne vanhemmat pakastimeen, eikä kerro kenellekään että ne nyt kuoli, ja täyttää kaikki viranomaisten vaatimat paskapaperit niiden puolesta ja nostaa niiden eläkkeet, niin voi hyvin jatkaa kymmeniä vuosia.
Ite lähin porukoilta asumast 15vuotiaana ja asuin silloin asuin puolisoiden luona ja opiskelupaikoil sit vuokral ja nykyyään on omat talot ja mannut siinä peräkammaripoikaa teille. Se on ihan jokaisesta itsestään kiinni miten elonsa haluaa viettää,sillä me ei olla täydellisiä kukaan joten miksi sitä pitää ruveta jauhaan jokainen omalla tyylillä etenee. Tää ei nyt mitenkään varmaan tänne kuulu,mut tuos kuuntelin radiost juttuu miks ei kaupunkilainen ja maalainen kohtaa ja jos kohtaa niin miksi se ei toimi,itse maalaisena kaupunkilaisen kohdanneena voin sanoo et kaupunkilais muijjat on niin v.....n ylimielisiä p......ja et niitä ei vaan kiinnosta helppo elo. Tämä nyt on näin mun mielipide tästä asiasta.
Olen 24-vuotias ja haluaisin oman asunnon. Asunnot ovat kuitenkin niin kiven alla, että eipä ole tullut realistisia vaihtoehtoja vastaan. Jatkuvasti soittelen eri firmoille, että josko sitä asuntoa olisi jo tarjolla.
Paperilla minä asun vanhempien luona mutta todellisuudessa en.
tähän keskusteluun sopii hyvin oheinen biisi
http://www.youtube.com/watch?v=WqdUZwchOa4
"Vanhempiensa kanssa asuvien määrä uhkaa meilläkin lisääntyä, ellei syrjäytymisvaarassa olevien määrää saada vähenemään. Koulutus, työllistyminen, kyllä, kyllä, mutta muistakaa myös ne, joita pitävät kotona ujous ja sosiaaliset pelot. Miten voi opiskella tai käydä töissä, jos saa jo matkalla paniikkihäiriökohtauksen?"
itse oon 21v ja aion asua vanhempien luona vielä pitkään.
säästyypähän töistä saadut rahat ja jos/kun joskus löytää sen oikean naisen, niin
voi suoraan alkaa katella omakotitaloa, turha sitä vuokrakämpän tyhjistä seinistä maksaa. 4 vuodessakin saisi hyvät hillot kerättyä tilille, kun ei tärvää.
Itsenäistyminen on vain ahneiden myyntimiesten ja naisten keksimä illuusio, jolla saadaan ihmiset maksamaan asumisestaan, sekä elintasostaan ylimääräistä.
Mun mielestä on perseestä ku tollaset äidin ja iskän mammanpojat asuu kotona ja tienaa tilille rahaa ja ostaa hienot autot. Sitte ollaan niin ylpeitä, kun on hienot autot, mutta äiskä pesee paskaset kalsarit ja tekee ruoan pöytään.
Nuuh nuuh, olenko haistavinani kateutta...
Mä asuin kotona, pyykit pesin ja ruoan laitoin itse, enkä ostanut mitään hienoa autoa, enkö autoa ylipäätänsä. Autot on ihan kämäsiä. Niitä on jo liikaa maailmassa ja vievät vain tilaa. Ostin hiljaisen, pienikuutioisen, mutta ripeän sporttimotskarin ja se riittää upeesti. Loput rahat asuntoon, suoralla käteiskaupalla.
http://www.youtube.com/watch?v=6nE8hYZzimM
Kulunut teesi mutta Italiassa voi täysin häpeilemättä asua porukoillaan karvainen yli kolmekymppinen naisasiamestari joka sitten muuttaa Sen Prinsessansa kanssa yhteiseen omaan huusholliin.
Looseris mies on looserismies yksiössä tai kartanossa, mutta elämänhallinta sen määrittää! Voihan Suomessakin syrjäytynyt mies olla saanut hulppean lukaalin kuolleilta vanhemmiltaan "saksikäsi Edward-tyyliin" mutta en usko että morsian kanditaateja kolkuttelee poikamiehen ovella ahkerasti treffejä tarjoamaan.
Ymmärtäähän sen että jo lukioon tytöt muuttavat opiskelija-asuntoloihin ja tulevat ns. "kiertoon" viimeistään silloin. Ei siinä mutsinsa kanssa asuva euron-jarmo fillareineen enää kiinnosta neitiä kun bemari-mölyturvat ehdottelevat "jatkoja" sen-ja-sen vuokra-asunnolla. Ja senhän tiedetään miten se yö menee.....
" Ei siinä mutsinsa kanssa asuva euron-jarmo fillareineen enää kiinnosta neitiä kun bemari-mölyturvat ehdottelevat "jatkoja" sen-ja-sen vuokra-asunnolla."
Kiitos kun sait päiväni piloille. Jäin miettimään tuota lausetta ja näen suorastaan punaista kun ajattelen kuinka joku geelitukkainen "pilke silmäkulmassa" elävä bemarikuski ehdottelee jatkoja tytöille. Samaiset paskat ähkivät näiden neitojen päällä kuin viimeistä päivää ja nettikirjoituksissaan/tekstiviesteissään viljelevät ;p ja ;D hymiöitä. Tällaiset paskat huudattavat varmasti bemarinsa stereoista Cheekiä tai muuta pintapoppia ja vitunsaanti on taattua.
Itse olen elämään vakavasti suhtautuva, kunniallinen mies enkä alennu moiseen pelleilyyn. Suorastaan hirvittää ajatus kuinka lukioikäiset tytöt tosiaan asuvat yksin ja täten saavat nussia panokämpässään niin paljon kuin alapää kestää.
Kunpa nämä neitsythuorat tajuaisivat oman parhaansa ja tulisivat iskemään minun kaltaisen järkivalinnan. Luulisi niiden tajuavan, että äitinsä luona asuva kiltti ja kunnollinen mies olisi turvallisempi ja parempi valinta kuin kaikenmaailman bemariapinat.
No, olen tähänkin asti mennyt seuraavilla periaatteilla:
-Kotoa ei muuteta
-Bemarilla, Audilla ja Mersulla ei ajeta
-Bileisiin ei mennä
-Käytettyihin naisiin ei kosketa
ja näiden periaatteiden myötä minulla on terveys, kunnia ja sukumme omaisuus tallella.