Missä kaikkialla laukaistaan avaruusaluksia?

Tällä hetkellä ihmiskunnan miehitetty jalansija avaruudessa on käytännössä kokonaan riippuvainen Venäjästä - venäläisistä laukaisuista, venäläisten rakettien ja alusten perinteisestä luotettavuudesta sekä maailman vanhimman avaruusvallan kosmonauttien rautaisesta kokemuksesta. Jeltsiniläisestä 20 vuoden takaisesta aallonpohjasta myös avaruustutkimuksen alueella toipunut Venäjä ei anna avaruustraditionsa katketa, kun sitä vastoin USA ja NASA ovat hyvää vauhtia hukkaamassa niin kuu- kuin avaruussukkulaohjelmansakin perinnön eivätkä pysty kehittämään mitään toimivaa uutta konseptia niiden tilalle. Amerikkalaiset eivät kykene pitkän tähtäyksen suunnitteluun. Ei maan päällä eikä avaruudessa. Von Braunin unelmat on haudattu ajat sitten. Mutta Sergei Koroljovin henki vaikuttaa yhä Venäjällä. Uskon että Putinin unelma on tehdä Venäjästä jälleen rakettimiesten luvattu maa.

Avaruudessakin länsi on yhä pahemmin lamaantunut, ja itä jännittää vahvistuvia lihaksiaan. Venäjä, Kiina ja Intia, Euraasian nousevat suurvallat, valmistautuvat jo taisteluun Aurinkokunnan herruudesta. Kohti Neuvostoliiton kohtaloa vähitellen ajautuvalla USA:lla tuskin enää pian riittää voimia osallistua 21. vuosisadan kosmiseen kamppailuun Kuun ja Marsin omistuksesta, kilpajuoksuun jolle kylmän sodan aikainen avaruuskilpa oli pelkkä varhainen ja vaatimaton esinäytös. Päästäkseen Aurinkokunnan valloitukseen mukaan eurooppalaiset ja japanilaiset jättävät USA:n lopulta avaruudessa(kin) kokonaan yksin ja liittyvät osaksi euraasialaista avaruusyhteistyötä. Sekä geopolitiikassa että avaruuspolitiikassa USA vajoaa hylkiöksi, jolla ei ole enää liittolaisia. Kyllä, niin on käyvä. Muodossa tai toisessa. Maailman tulevaisuus ei ehkä sittenkään ole synkkä. Tuleva seikkailu herättää rohkeaa uteliaisuutta.

Koroljov kirjoitti:

Tällä hetkellä ihmiskunnan miehitetty jalansija avaruudessa on käytännössä kokonaan riippuvainen Venäjästä - venäläisistä laukaisuista, venäläisten rakettien ja alusten perinteisestä luotettavuudesta sekä maailman vanhimman avaruusvallan kosmonauttien rautaisesta kokemuksesta. Jeltsiniläisestä 20 vuoden takaisesta aallonpohjasta myös avaruustutkimuksen alueella toipunut Venäjä ei anna avaruustraditionsa katketa, kun sitä vastoin USA ja NASA ovat hyvää vauhtia hukkaamassa niin kuu- kuin avaruussukkulaohjelmansakin perinnön eivätkä pysty kehittämään mitään toimivaa uutta konseptia niiden tilalle. Amerikkalaiset eivät kykene pitkän tähtäyksen suunnitteluun. Ei maan päällä eikä avaruudessa. Von Braunin unelmat on haudattu ajat sitten. Mutta Sergei Koroljovin henki vaikuttaa yhä Venäjällä. Uskon että Putinin unelma on tehdä Venäjästä jälleen rakettimiesten luvattu maa.

Avaruudessakin länsi on yhä pahemmin lamaantunut, ja itä jännittää vahvistuvia lihaksiaan. Venäjä, Kiina ja Intia, Euraasian nousevat suurvallat, valmistautuvat jo taisteluun Aurinkokunnan herruudesta. Kohti Neuvostoliiton kohtaloa vähitellen ajautuvalla USA:lla tuskin enää pian riittää voimia osallistua 21. vuosisadan kosmiseen kamppailuun Kuun ja Marsin omistuksesta, kilpajuoksuun jolle kylmän sodan aikainen avaruuskilpa oli pelkkä varhainen ja vaatimaton esinäytös. Päästäkseen Aurinkokunnan valloitukseen mukaan eurooppalaiset ja japanilaiset jättävät USA:n lopulta avaruudessa(kin) kokonaan yksin ja liittyvät osaksi euraasialaista avaruusyhteistyötä. Sekä geopolitiikassa että avaruuspolitiikassa USA vajoaa hylkiöksi, jolla ei ole enää liittolaisia. Kyllä, niin on käyvä. Muodossa tai toisessa. Maailman tulevaisuus ei ehkä sittenkään ole synkkä. Tuleva seikkailu herättää rohkeaa uteliaisuutta.

da da. mystisen kosminen teksti, toveri madonlukij

Koroljov kirjoitti:

Tällä hetkellä ihmiskunnan miehitetty jalansija avaruudessa on käytännössä kokonaan riippuvainen Venäjästä - venäläisistä laukaisuista, venäläisten rakettien ja alusten perinteisestä luotettavuudesta sekä maailman vanhimman avaruusvallan kosmonauttien rautaisesta kokemuksesta. Jeltsiniläisestä 20 vuoden takaisesta aallonpohjasta myös avaruustutkimuksen alueella toipunut Venäjä ei anna avaruustraditionsa katketa, kun sitä vastoin USA ja NASA ovat hyvää vauhtia hukkaamassa niin kuu- kuin avaruussukkulaohjelmansakin perinnön eivätkä pysty kehittämään mitään toimivaa uutta konseptia niiden tilalle. Amerikkalaiset eivät kykene pitkän tähtäyksen suunnitteluun. Ei maan päällä eikä avaruudessa. Von Braunin unelmat on haudattu ajat sitten. Mutta Sergei Koroljovin henki vaikuttaa yhä Venäjällä. Uskon että Putinin unelma on tehdä Venäjästä jälleen rakettimiesten luvattu maa.

Avaruudessakin länsi on yhä pahemmin lamaantunut, ja itä jännittää vahvistuvia lihaksiaan. Venäjä, Kiina ja Intia, Euraasian nousevat suurvallat, valmistautuvat jo taisteluun Aurinkokunnan herruudesta. Kohti Neuvostoliiton kohtaloa vähitellen ajautuvalla USA:lla tuskin enää pian riittää voimia osallistua 21. vuosisadan kosmiseen kamppailuun Kuun ja Marsin omistuksesta, kilpajuoksuun jolle kylmän sodan aikainen avaruuskilpa oli pelkkä varhainen ja vaatimaton esinäytös. Päästäkseen Aurinkokunnan valloitukseen mukaan eurooppalaiset ja japanilaiset jättävät USA:n lopulta avaruudessa(kin) kokonaan yksin ja liittyvät osaksi euraasialaista avaruusyhteistyötä. Sekä geopolitiikassa että avaruuspolitiikassa USA vajoaa hylkiöksi, jolla ei ole enää liittolaisia. Kyllä, niin on käyvä. Muodossa tai toisessa. Maailman tulevaisuus ei ehkä sittenkään ole synkkä. Tuleva seikkailu herättää rohkeaa uteliaisuutta.

suolsit aika mittavan pituisen potaskan, onnittelut siitä. Valitettavasti tuossa ei juuri mikään pidä paikkaansa. Venäjä/Kiinafanituksesi ei tee noista maista avaruustutkimuksen suurvaltaa.

Tietämyksemme maailmankaikkeudesta ja Aurinkokunnan kiertolaisista on lähes täysin länsimaiden (suurimmaksi osaksi USA:n) varassa ja niiden laitteilla saatua nyt ja tulevaisuudessa. Venäjä kykenee vain nostamaan ihmisiä ja rahtia matalalle kiertoradalle. Tehtävään, joka USA:ssa on jo jätetty yksityisille lentoyhtiö tyyppisille toimijoille. NASA:n miehittämättömät ja miehitetyt lennot suuntaavat muualle Aurinkokuntaamme ja niiden tekniikka ja alukset ovat jo tekeillä. Venäläisillä ei ole mitään vastaavaa, joten venäläiset kiertelevät Maapalloa vielä siinäkin vaiheessa, kun Kiina yrittää Kuuhun ja NASA:n astroanutit ovat jo Kuun lisäksi asteroideilla ja Marsissa. Toki nuo missiot tulevat olemaan enemmän kansainvälisiä kuin kylmän sodan aikaan, mutta kyllä tosiasia on se että Venäjän avaruustekniikka on jumittunut Maata kiertämään ja NASA:n, ESA:n ja Japanin laitteet tutkivat koko Aurinkokuntaa Venäjän siinä yrityksistä huolimatta onnistumatta.

Koroljov kirjoitti:

Tällä hetkellä ihmiskunnan miehitetty jalansija avaruudessa on käytännössä kokonaan riippuvainen Venäjästä - venäläisistä laukaisuista, venäläisten rakettien ja alusten perinteisestä luotettavuudesta sekä maailman vanhimman avaruusvallan kosmonauttien rautaisesta kokemuksesta. Jeltsiniläisestä 20 vuoden takaisesta aallonpohjasta myös avaruustutkimuksen alueella toipunut Venäjä ei anna avaruustraditionsa katketa, kun sitä vastoin USA ja NASA ovat hyvää vauhtia hukkaamassa niin kuu- kuin avaruussukkulaohjelmansakin perinnön eivätkä pysty kehittämään mitään toimivaa uutta konseptia niiden tilalle. Amerikkalaiset eivät kykene pitkän tähtäyksen suunnitteluun. Ei maan päällä eikä avaruudessa. Von Braunin unelmat on haudattu ajat sitten. Mutta Sergei Koroljovin henki vaikuttaa yhä Venäjällä. Uskon että Putinin unelma on tehdä Venäjästä jälleen rakettimiesten luvattu maa.

Avaruudessakin länsi on yhä pahemmin lamaantunut, ja itä jännittää vahvistuvia lihaksiaan. Venäjä, Kiina ja Intia, Euraasian nousevat suurvallat, valmistautuvat jo taisteluun Aurinkokunnan herruudesta. Kohti Neuvostoliiton kohtaloa vähitellen ajautuvalla USA:lla tuskin enää pian riittää voimia osallistua 21. vuosisadan kosmiseen kamppailuun Kuun ja Marsin omistuksesta, kilpajuoksuun jolle kylmän sodan aikainen avaruuskilpa oli pelkkä varhainen ja vaatimaton esinäytös. Päästäkseen Aurinkokunnan valloitukseen mukaan eurooppalaiset ja japanilaiset jättävät USA:n lopulta avaruudessa(kin) kokonaan yksin ja liittyvät osaksi euraasialaista avaruusyhteistyötä. Sekä geopolitiikassa että avaruuspolitiikassa USA vajoaa hylkiöksi, jolla ei ole enää liittolaisia. Kyllä, niin on käyvä. Muodossa tai toisessa. Maailman tulevaisuus ei ehkä sittenkään ole synkkä. Tuleva seikkailu herättää rohkeaa uteliaisuutta.

Venäjän avaruusohjelma on kokenut viime aikoina raskaita arvovalta- ja materiaalitappioita, ei onneksi vielä hengenmenoja.