Mitä on oikea pahuus? Onko oikeaa pahuutta olemassa, vai onko paha määrittelykysymys? Onko oikeasti pahoja ihmisiä, vai kuvittelevatko pahiksetkin toimivansa oikein? Ajatteliko Hitler olevansa pahis?
Onko pahaa olemassa?
miten on
241073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olin Hitlerin äiti ja voin sanoo, Hitleri tarkoitti vain hyvää.
Pahuus on jotain, mikä aiheuttaa kärsimystä. Kaikki elävät olennot haluavat välttyä kärsimykseltä ja tuntea mielihyvää. Oikeasti pahoja ihmisiä on; usein he kuvittelevat toimivansa oikein, vaikka tekevät pahaa harhakuvitelmiensa vallassa. Kaikissa ihmisissä on potentiaali sekä hyvään että pahaan.
Määrittele vähän tarkemmin tuota "kärsimystä", muuten väitteesi voi kumota viittaamalla vaikkapa kivuliaaseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Myöskään kaikki mielihyvä ei ole hyvästä, esim. morfiini aiheuttaa voimakasta mielihyvää.
Pahuus on lähellä heikkoutta. On helpompi olla paha. Hitler oli ympäristönsä tuotos.
Ei hän olisi yksin saanut mitään aikaan.
Pahuus on ihmisen tai muun ajattelevan olennon käsite. Maailmankaikkeudelle ei ole mitään väliä halkaistaanko kirveellä puita tai kalloja. Karhu ei mieti olevansa paha jos se tyytyväisenä järsii vielä elossa olevaa ja kärsivää ihmistä tai hirveä. Hirmumyrsky ei ole paha mutta saattaa aiheuttaa suunnattomasti kuolemaa ja kärsimystä.
Se mikä on pahaa, on mielipidekysymys. Vihollisten tappaminen sukupuuttoon sylilapsia myöten oli monesti entisaikaan hyvä eikä paha. Ihmissyöjät olivat omasta mielestään hyviä.
Sellaiset teot joita nykyään pidetään meillä sallittuina, pidettiin ja pidetään monissa kulttuureissa niin pahoina että niistä rangaistaan kuolemalla.
Määrittääkö maailmankaikkeus tai karhu, onko moraalikäsitteillämme todellista merkitystä? Karhu ei varmaana myöskään piittaa siitä, mitä on 7 5, mutta silti 7 5 on 12.
Karhut, hirmumyrskyt ja kivikauden ihmiset eivät osanneet rakentaa internetiä, ei se todista ettemmekö me voisi olla kykeneviä siihen. Sama menee hyvän ja pahan käsitteille. Jos joku joskus jossain on ajatellut moraalikysymyksistä eri tavalla kuin me, he ovat voineet yksinkertaisesti olla väärässä. Vielä sata vuotta sitten ajateltiin, että tupakointi parantaa terveyttä, mutta eipä parannakaan.
Homma on selitetty Tähtien sota - elokuvissa. Darth Vader on paha
Pahaa sinänsä ei ole olemassa, se on vain hyvää tarkoittavan teon seuraus
Joten ihminen on ainut paha joka on olemassa, koska hän on myös henkisesti syyn ja seurauksen lain alainen, joten kaikki valinnat mitä hän tekee, niillä on seurauksensa
Historia osoittaa, että nuo seuraukset ovat olleet kammottavia, ja ulospääsy tuosta tilanteesta on yksilön harteilla, sillä mitä me olemme yksilöinä sitä on koko yhteiskunta
Mikään yhteiskunnalline toimenpide, uskontoineen ja aatteineen ei voi sitä tehdä
En usko pahuuteen.
Jos tapan jonkun, teen sen vain ja ainoastaan sen takia, että uskon vakaasti hänen ansaitsevan sen. Kuoleman.
Vaikka tapan ihmisen, en pidä itseäni pahana ihmisenä.
Jos joku tappaa sinut, tekee hän vain ja ainoastaan sen takia, että uskoo vakaasti sinun ansaitsevan sen. Kuoleman.
Vaikka hän hän tappaa ihmisen, ei hän pidä itseään pahana ihmisenä.
Jos kovan kamppailun tuoksinnassa uhri tappaa murhaajan ettei tule itse tapetuksi, kumpi on hyvä ja kumpi on paha? Se joka hyökkäsi vai se joka puolustautui?
Kysymys itsepuolustuksesta onkin jo ihan eri asia kuin tappaminen noin muuten vaan mistä aiemmin oli kysymys.
Pahuus on empatian poissoloa. Se ei ole eettinen, vaan ihan kylmän objektiivisesti todettavissa oleva ilmiö.
Paha on olemassa, näin ortodoksinen teologia asian näkee.Pitää paikkansa kun maailman menoa seuraa.
On vaikka minkälaista, voi meitä.Todella.
Hyvikset kuvittelevat välillä tekevänsä oikein, vaikka saavat aikaan pelkkää pahaa. Tämä johtuu siitä, että jostakin mystisestä syystä he kuvittelevat olevansa muita parempia ja tietävänsä mikä on muille hyväksi. Lyhyesti sanottuna toisen ihmisen elämään puuttumisesta ei yleensä seuraa mitään hyvää. Ainoastaan ns. hyväntekijä saa hyvän mielen.
Lihaa popsivat mussuttajat ovat nykykäsityksemme mukaan täysin moraalittomia ihmisiä mutta onko se totta vai ovat ihmiset vain päättäneet niin?
Ihmisillä on monenlaosoa harhoja ja luuloja. Ajatus hyvästä ja pahasta on ihmisten aivoissa pesivä mielenvirus, meemi. Ainoastaan ihminen jakaa ja lokeroi asioita sen mukaan onko se tämän mielestä hyvä ja onko se paha. Tämä täysin mustavalkoinen lokerointi on kollektiivinen ja jaottelu muuttuu aina ajan myötä. Mikä eilen oli oikein voi huomenna olla väärin, esimerkiksi moni meistä pitää nykyään täysin moraalittomana ihmistä joka syö eläimenlihaa gai jotai muuta eläin peräisyä tuotetta. Siinä hyvä aihe jota miettiä. Ehkä joskus harha hyvän ja pahan olemasta olosta lakkaa ja ihminen lopetta mustavalkoisesti okeroimastasta asioita niin yksioikoiseksi hyvään ja pahaan. Luonto ei sellaista jaottelua tee eikä sellaista jaottelua tunne.
Olisiko sinusta hyvä, että lakkaisimme lokeroimasta asioita yksioikoisesti hyvään ja pahaan?
Onko mielenvirus paha juttu?
Vielä tuohon alpittajan kysymykseen...
En ajattele että yksikään ihminen olisi paha, en myöskään ajattele että kukaan olisi hyvä. En tee erottelua ihmisten välille, sillä ei ole olemassa erikseen hyvää ja pahaa ihmistä.
Yksinkertaisimmillaan paha on hyvän puutetta. Tietenkin vastaavasti hyvä on silloin pahan puutetta. Tämä nostaa esille kysymyksen; millainen on se neutraali tila, missä ei olisi hyvää, sen enempää kuin pahaakaan?
Meille käytännöllistä järkeä käyttäville olennoille hyvä ja paha ovat myös tietoisen harkinnan tulosta. Tuo harkinta nousee arvoarvostelmista, joiden mukaan mielihyvä ja onnellisuus ovat itsessään hyviä asioita ja vastaavasti kipu ja kärsimys ovat itsessään pahoja asioita.
Tuo kyseinen jako puolestaan asettaa muut arvot huomioon ottavaan järkeilyyn toiminnan perusteiden ja toiminnasta seuraavien hyötyjen tunnistamiseen. Esimerkiksi turha kivun tuottaminen, ellei siihen liity jotain lääkinnällisiä ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä, katsotaan turhaksi ja siten pahaksi asiaksi. Samaa päättelyä käytetään monien muidenkin moraaliarvostelmien kohdalla, oli sitten kyse kuoleman tuottamisesta tai vaikkapa luonnon pilaamisesta.
Vedenpaisumuksen jälkeen luotiin tai paljastettiin lainalaisuus, että kaikki on dualistista hyvän ja pahan välistä aikojen vaihtelua. 500 vuotta kestää viisaus eli Herran pelko, mutta sen jälkeen kun tuo 500 vuotta on mennyt seuraa 500 vuoden paha ajanjakso, jolloin Voima on määräävä tekijä.
Esim. voisi olla näin:
500 eKr - 0 VIISAUS, hyvää
0 - 500 jKr VOIMA, pahaa
500 - 1000 VIISAUS, hyvää
1000 - 1500 VOIMA, pahaa
1500 - 2000 VIISAUS, hyvää
2000 - 2500 VOIMA, pahaa
Jokaisen yksilön elämässäkin voi näin ollen olla puolet elämästä hyvää aikaa ja puolet elämästä pahaa aikaa. Nämä vaihtelut voivat olla sisäkkäin eli emme aina tiedä kunkin tapauksen kohdalla mitä vaihetta hän elää.
Pääasiallisesti siis paha on lähtöisin voimista ja lainalaisuuksista, jotka ovat meidän hallintavaltamme ulottumattomissa. Hieman näihin asioihin voi vaikuttaa elämäntavoillaan, mutta ei paljoa.
Leijonat ovat pahoja, koska urosleijonat tappavat toisten urosten poikaset vallatessaan lauman.
Kiinnostava on pahuuden ja rikollisuuden välinen linkki.
https://mvlehti.net/2018/02/21/syyriasta-tullut-al-mustafa-vaijyi-ja-raiskasi-kotiin-palaavia-naisia-yolla/
"Toisen teon osalta Al Mustafa sanoi, että hän ei ollut tiennyt, että sormien työntäminen emättimeen väkisin täyttää Suomen lain mukaan raiskauksen tunnusmerkistön, koska hän on saapunut Suomeen Syyriasta eikä hänelle ollut Suomeen saavuttuaan selitetty, mikä on raiskaus Suomen lain mukaan.
Käräjäoikeus ei ottanut selityksiä huomioon."
Onko se, ettei tiedä jonkun asian olevan rikos, syy olla tuomitsematta henkilöä tästä asiasta? Eikö se riitä (kuten oikeus tuossa tapauksessa on oikein päätellyt) että ymmärtää kyseisen asian olevan moraalisesti väärin? Näin ollen myös taannehtivasti sovellettavian lakien pitäisi olla yleisen oikeustajun mukaisia. Tuomioon riittää se että on tiennyt tekohetkellä teon olevan väärin, ja se onko se ollut laiton on sivuseikka.
Aristoteleellä on varmaankin monia huomioita asian suhteen, mutta ovatko nuo huomiot enää ajankohtaisia on asia erikseen. Hän oli huomaavinaam mm. että vaalean väriset linnut laulavat kauniisti, mutta mustat linnut vain kraakkuvat sekä sekaväriset esim. harakat ovat siltä väliltä. Mikäli oikein muistan. Eli kyse olisi fysiologisista tekijöistä, jotka käyvät ilmi myös ulkoasussa ja ulkomuodossa.
Samoin Aristoteles katsoi politiikan olevan sitä, että joka on meidän kantamme puolella on kaikissa olosuhteissa hyvä ja hyvän puolella, mutta se joka edustaa jotain muuta mielipidettä tai vastakkaista mielipidettä on aina yksinomaan paha ja pahan puolella. Mitää välimuotoa ei politiikassa voi olla.
Jostakin olin lukevinani uutisen, että esim. pedofilia näkyy aivoissa jollakin aivoalueella ja että se on parannettavissa kun tuo aivoalue saadaan muutettua terveeksi tai normaaliksi jälleen.
Hitler oli Profeetta Hesekielin kirjassa mainittu teurastajan miekka, joka hiottaisiin teräväksi ja joka löisi niin jumalattomia kuin vanhurskaitakin kaksi tai kolme kertaa. Ja myös oli hän samassa kirjassa mainittu Googin (Saksan) ruhtinas. Hän tuskin piti itseään missään vaiheessa pahana.
Geeneissä on puolella ihmisistä sellainen geeni joka tekee raivoavaksi ja hulluksi juopottelun yhteydessä ja puolella on geeni joka tekee juopottelun yhteydessä iloiseksi. Tuo ensimmäinen puoli on kuitenkin selvin päin eettisiä selkärangan omaavia miehiä ja tuo toinen puoli on esteettisiä kauneuden nautiskelijoita. Luulen että kyse on siitä, että nuo eettiset ja raivostuvat ovat olleet luolakaudella metsästäjiä ja miesporukoissa , mutta esteettiset ovat olleet leirissä naisten ja lasten suojana sekä marjojen ja pähkinöiden keräilijöitä. Eli vaikuttaa se onko kasvanut mies- vai naisporukassa; onko veljiä vai sisaria ollut kasvuvaiheessa.