Voisiko joku asiasta tietävä selittää minulle, mitä sähkäinen vetovoima pohjimmiltaan on? Eli mitä ovat varaukset? Tai kenttä? Tai ennen kaikkea: mitä on vuorovaikutus elektronien ja protonien välillä? Tiedän kyllä että fotonit välittävät sen, mutta en käsitä että miten. Ja odotan selitystä nyt siis nykyfysiikan pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa (mutta ei kuitenkaan mihinkään säieteoriaspekulaatioihin tarvitse mennä).
Mitä on sähkövaraus pohjimmiltaan?
jooo
15445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Sähköisen vuorovaikutuksen pienin yksikkö on siis fotoni. Jos varaukset ovat erimerkkiset fotonien pitäisi välittää tieto että siirrytään toisiaan kohti ja jos ne ovat samanmerkkiset fotonien pitäisi välittää tieto, että etäännytään.
Kvanttielektrodynamiikkaan perehtymällä pääset askeleen ettenpäin, mutta perimmäiset kysymykset eivät silti ratkea.
pohjimmiltaan elektronit haluaa olla mahdollisimman kaukana toisistaan. Jos jokin on varautunut siinä on paljon elektroneja ja ne pyrkii sinne missä ei oo.
Kiitos vastauksista, ja en siis todellakaan mihinkään perimmäisiin filosofisiin kysymyksiin halua mennä, vaan juurikin tuota mietin että miten ne fotonit saa aikaan sen elektronien ja protonien toisiaan kohti pyrkimisen, mitä se "informaation välittäminen" on jne. Olen jonkun verran yrittänyt tuohon kvanttisähködynamiikkaan perehtyä, ja olen ymmärtänyt että sähkömagneettista vuorovaikutusta kuvataan 1- komponenttisena kopleksivektorina (ja heikko vuorovaikutus 2- komponenttisena ja vahva 3) ja että varatun hiukkasen liikkuessa sähkömagneettinen kenttä kiertää kompleksivektorin, eli hiukkasen, vaihekulmaa jne. mutta en silti ymmärrä, mikä kenttä on ja mitä siinä tapahtuu, kuinka fotoni "välittää tiedon" etääntymisestä/ lähentymisestä? kiertävätkö siis juuri fotonit noita magneettikentän (kuviteltuja) kenttäviivojen ratoja, ja saavat siten aikaan tönimistä poispäin tai lähemmäs toista hiukkasta?
Fysiikalla pyritään mallintamaan todellisuutta, se ei ole todellisuutta.
Tämä kannattaisi ihan ensimmäiseksi sisäistää.
Jos siis jossain fysikaalisessa mallissa on hiukkanen, ja jossain toisessa aalto, ei siitä voi päätellä vielä mitään siitä mitä todellisuudessa on.
Tämä pätee esim siihen elektroniin, mutta oikeasti aika paljon laajemminkin.
Kustakin teoriasta voi siis antaa sitä osaava lisätietoa, mutta todellisuudesta se ei välttämättä kerro yhtään enempää.
Kummasta sitä tietoa siis oikeasti haluat?
Fysiikka on tiede eikä uskonto, joten perimmäisiin kysymyksiin ei saada vastauksia vain koska halutaan saad ja osattaisiin lukea pyhää kirjaa. Pitää siis ensin keksiä koejärjestely, toteuttaa se ja tulkita tulokset valitulla mallilla tai luoda uusi malli.
Homma ei toimi niinpäin että ensin kysytään jotain ja sitten saadaan vastauksia, vaan ne pitää jonkun ensin pystyä etsimään tieteellisellä metodilla, jota ei vielä välttämättä ole tapahtunut. Opetuksessa voidaan homma hoitaa paljon nopeammin, mutta vain sen osalta mitä jo tiedetään.
One more "Add_money 30000" campaign.. I told that you ran out of money, by changing towns to castles..
33446
96840
Tässäpä fysiikasta mitään tietämättömän arvailua:
1. Kyseessä ei ehkä ole pelkkä sähkövoima, vaan myös magnetismi - siis sähkömagnetismi. Tämän vuoksi voisin kuvitella asian olevan monitahoisempi kuin pelkän plussan ja miinuksen pähkäily.
2. Koska kaikki liittyy lopulta energiaan - liike-energia, massa, nopeus, jne. ovat kaikki saman kolikon eri puolia - voisi kuvitella välittäjäfotonin syntyvän kun toisiaan lähestyvän elktronin ja protonin energiataso ylittää raja-arvon, jolloin ylimääräinen energia irtoaa fotonina. Tapahtuuko tämä vain yhteen suuntaan, vai molempiin yhtäaikaa (koska protonin ja elektronin varaus on tismalleen sama), sitäkään en tiedä. Kun fotoni on irronnut, sen mukanaan viemä energia ja liikemäärä sysää lähettäjän taas sivuun kohteesta. Törmäystä ei siis koskaan tapahdu. Liekö lisäksi magneettikenttien suuntauksesta johtuvaa, että hiukkaset eivät voi päästä kosketukseen, vaan kääntyvät aina matalamman energiatason suuntaan.
3. Kyse lienee siis hieman samasta kuin salamointi ukkosella: varaukset purkautuvat luonnon loputtomassa kierrossa a i n a kun tietyt raja-arvot ylittyvät. Fotoneja siis lienee sinkoilevan lukematon määrä pelkässä silmän räpäyksessä.
Voisiko sähköä verrata muurahaisyhteiskunnan toimintaan sillä tavalla, että aivan kuten yksittäinen muurahainen merkitsee reittinsä ja sen jälkeen antaa tiedon muille muurahaisille löytäessään jotain jännää, niin sähköisesti varautuneet hiukkasetkin jättävät kvanttimaailman aikakäsitteen epämääräisyyden takia jälkeensä merkityn polun, jota muut hiukkaset sitten osaavat seurata, jos tämä yksi hiukkanen löytää tiensä vastakkaismerkkisten hiukkasten luo? Onko analogia käyttökelpoinen?
Toisessa ketjussa kun mainittiin että sähkövirta kulkee eri suuntaan kuin elektronit. Eikö se väkisinkin tarkoita sitä että jonkinlainen polku jää jälkeen, polku joka kulkee ikään kuin ajassa taaksepäin siitä pisteestä kun elektroni kohtaa positiivisen varauksen siihen pisteeseen kun elektroni lähti kulkemaan sitä kohti, polku joka kuljettaa sekä sähkövirran että houkuttelee muut elektronit seuraamaan tätä elektronia positiivisen varauksen luo. Ja kun kvanttimekaniikassa tiedetään muutenkin ajan olevan epämääräinen käsite tämä ei vaadi mitään lisäoletuksia.
Sähkövirran suunta on vain määritelmä. Jos elektronien liike olisi silloin tunnettu, olisi virran suunta määritelty päinvastaiseksi.
Miten niin "vain määritelmä"? Kai se nyt osataan jollain kokeella/laitteella katsoa mihin suuntaan se kulkee? Eikös se ole yksi sähkömagnetismin perusteistakin, että kun virta liikkuu tiettyyn suuntaan, niin magneettikenttä siinä ympärillä pyörteilee tiettyyn suuntaan? Tämähän oli tiedossa jo 1800-luvun alussa, eli niillä ei ole voinut olla mitään epäselvyyttä siitä mihin suuntaan virta kulkee, vaikkeivät "elektroni" nimisestä hiukkasesta tienneetkään.
Elektronit virtaavat - kohtiosta kohtioon. Tämä on varmaksi osoitettu. Positiivisesta kohtiosta - kohtioon ei virtapiirissä liiku yhtään mikään. Virtamittari saadaan kyllä näyttämään sellainen virran suunta kuin halutaan.
Sähklövirran kulkeminen kohtiosta - kohtioon on TODELLAKIN pelkkä historiasta johtuva määrittelykysymys.
"Tämähän oli tiedossa jo 1800-luvun alussa, eli niillä ei ole voinut olla mitään epäselvyyttä siitä mihin suuntaan virta kulkee, vaikkeivät "elektroni" nimisestä hiukkasesta tienneetkään. "
Siinähän se oli kun eivät tienneet. Kun tehtiin esimerkiksi paristo ja kytkettiin siihen virtapiiri, havaittiin että virtaa kulki mutta millään ilveellä ei voitu nähdä miten päin se liike oli. Sitten vain sovittiin että virta kulkee pariston hiilisauvasta sinkkikuoreen (tai en tiedä sovittiinko juuri siitä mutta jostakin kumminkin). Sitten kun opittiin havaitsemaan elektronit, huomattiin että väärin päin oli arvattu. Käytännössähän sillä ei useimmiten ole merkitystä kunhan kaikki noudattavat samaa sopimusta.
bumb
Atomiin osunut fotoni siirtää elektronia ylöspäin, Ja jos alemmilla elektronikehillä atomissa on tilaa voi eletroni siirtyä takaisin alemalle tasolle, jolloin se lähettää pois fotomnin eli säteilee energiaa. Puhjanoteeraus olisi ytimen elektronisieppaus, jolloin yksi protoni muuttuu neutroniksi. Ja päivastaisessa tapaukseksassa ydin säteilee yhden elektronin pois ytimestä. Niihinkin liittynee jotain energiamuutoksia.
Pohjanoteerauksiakin on siis olemassa.