Eilisessä Helsingin Sanomissa kerrottiin naisesta, joka päätyi adoptioon "koska puoliso uupui". Jatkossa ei kuitenkaan kerrottu, mikä oli väsyttänyt miehen kyvyttömäksi. Kaikesta päätellen kyseessä oli sanan "uupuminen" käyttäminen "puuttumisen" sijasta, mitään miestä ei ollutkaan.
Miksi arvostetuissakin lehdissä kirjoitetaan kehnoa kieltä eikä käytetä yksiselitteisiä, vakiintuneita ilmaisuja? Toimittajien kielentaju on retuperällä.
Miksi arvostetuissakin lehdissä kirjoitetaan kehnoa kieltä eikä käytetä yksiselitteisiä, vakiintuneita ilmaisuja? Toimittajien kielentaju on retuperällä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Uupui-verbin merkitys selvinnee viitekehyksestä, todennäköisesti niin oli myös mainitsemassasi tapauksessasi.
Uupuminen ei tosiaankaan ole minunkaan mielestäni samaa kuin puuttuminen. Tosin jälkimmäiselläkin verbillä on ainakin kaksi merkitystä, puuttua (yleensä tai jostakin tai joltakin) sekä puuttua (johonkin).
Mutta puuttumisen jälkimmäinen merkitys käyttää aina objektia tietyssä sijamuodossa. Näin verbin merkitys on ymmärtääkseni aina selvä.
Sen sijaan uupumisen kumpikin merkitys voi olla ilman objektia tai muutakin määrettä. Siten aloittajan kertoma väärinymmärrys on hyvin mahdollista.
Tähän samaan kielenkäyttöön olen itsekin kiinnittänyt kriittistä huomiota. En käytäkään uupumista puuttumisen synonyyminä edes vahingossa, koska en ole koskaan tottunut siihen.
"Minulta uupuu vielä euro karkkipussin hinnasta", voisin sanoa, kun ei rahat riitä karkkipussiin, vaan euro puuttuu.
Mutta se siitä!
http://suomisanakirja.fi/uupua
"Summasta uupui kymppi. Tulos uupui vain vähän ennätyksestä. Penkki uupuu enää maalausta."
Tuossa on kaksi erilaista käytäntöä. Sanotaanko siis "Summasta uupui kymppi" vai "Summa uupuu vain kymppiä", tai "Penkki uupuu enää maalausta." vai "Penkistä uupuu enää maalaus" vai kummin tahansa?
Epämääräiseltä tuntuu.
Vai niin, esimerkkilauseet eivät ole minun keksimiänii siinä sanakirjassa. Mutta eikö herra X omista ihan oikeaa suomen kielen sanakirjaa. Tarkista sieltä, mitä uupua-verbi tarkoittaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että uupua-verbiä käytetään puuttua-verbin synonyyminä.
Ollaanpa sitä herkkiä ja luulevaisia. Tuskin kukaan lukijoista syyttäisi sinua, "väsyä, puuttua" , tuosta verkkosanakirjan epämääräisyydestä, vaikka sitä tähän tarjosit. Itsekin niin joskus teen.
Tuollainen kaksinaisuus voi muuten olla tavanomaista sanastossa, mutta tarvinneeko sitä ruveta tämän ongelman vuoksi haravoimaan.
Epämääräistä on lähinnä kaikki tällä palstalla.
Penkki uupuu enää maalausta. Enää penkki on maalaamatta. Enää penkki on maalaamista vailla.
Oletettavasti on ollut maalattavana jonkin sortin kalusteryhmä, josta nyt sitten enää penkki on maalaamatta.
Joskus tuo sanajärjestys voi aiheuttaa pientä päänvaivaa pohtijoille.
Ai niin, ei sitä virallista sanakirjaa sattunut löytymään?
Oletpa sinä myös kiinnostunut toisten kirjoista. Eiköhän keskitytä (kieli)asioihin.
Tulee tästä mieleen muuan näköjään monissa kielissä normaali, mutta epälooginen kielikäytäntö. Sanotaan ilmeisesti lähes aina tähän tapaan: "Onnettomuuden aiheuttivat puuttuvat jarrut", vaikka itse asiassa jarrut eivät voineet aiheuttaa onnettomuutta, koska niitä ei ollutkaan. Jarrujen puuttuminen oli syynä.
Mitenkäs poliisin puuttuminen vaikuttaa onnettomuuksiin? Sanovat poliisin puuttuvan milloin mihinkin – ylinopeuksiin, turvaväleihin, sulkuviivarikkomuksiin jne.
Luulisi poliisin vähemmästäkin uupuvan.
En panisi pahakseni, vaikka poliisi puuttuisi tykkänään tieliikenteestämme. Pelkkää harmia ja rahanmenoa...
Minusta taas on hyvä, että puuttuvat eivätkä puutu.
Marssilta uupunut sotamies palasi ryhmään. Marssista uupunut sotamies palasi ryhmään.
Olen minä niin uupunut tästä turhasta pohdinnasta.
Enää yhtä uupuu, enää yksi uupuu, sitten on ryhmä täys. Pilkut ne uupuu tai ovat väärässä paikoissa.
Toisten kirjoista olen vähät välittänyt, yleisesti vain kysyi, että uupuuko se virallinen kirjatieto.
Korjattavaa, kun kaikenlaista uupuu.
Pilkut ne uupuvat...
... yleisesti vain kysyin...
Tarkoitatko pilkuilla tätä: "Minusta taas on hyvä, että puuttuvat eivätkä puutu."
Viittaan tähän: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.3.html#rinnakkaiset-paal
Siinä on esimerkkilause "Tuo auto on kallis eikä sovi teille." Minusta näissä on kyseessä sama tai ainakin samanlaatuinen tapaus.
Näissä siis oikeastaan sanotaan "ja eivät/ja ei", mikä vaikuttaa asiaan.
Herran jumala, en suinkaan tarkoittanut sun lausetta lainkaan. Itseäni tarkoitin, koska monesti minun teksteistäni ne pilkut puuttuvat tai ovat väärissä paikoin, koska monesti ajatukseni juoksee nopeammin kuin sormeni näppäimillä.
Että sinähän se täällä herneen vedät enkä minä!
Onko mahdollisen epäselvyyden asiallinen selvittäminen siis herneen vetämisen osoitus? Tällä palstalla on uskoakseni tarkoitus saada kieliasioista selkoa keskustelun keinoin.
Älkäämme olko liian herkkiä poikkipuolisuuksille. Eihän tämä niin dramaattista ole, varsinkin kun esiinnymme nimimerkkien suojissa.
Jatka kuten haluat. Mietin vain kommenttejasi mm. siitä, miten tässä mietitään ihmisten omistamien kirjojen laatua jne.
Mutta kuten sanottu, jatka kuten haluat.
Nyt kaduttaa, että kirjoittelen näin reippaasti, kun huomaan, että todella olet yliherkkä ihminen (nyt taas pahastut ja masennut...)
Mutta täällähän on totuttu todellisiin ilkeyksiin. Siksi en osaa olla kovin varovainen.
Herkkien olisi kai viisainta olla ryhtymättä viestinvaihtoon näillä palstoilla.
En ota itseeni.
Ja sanotaas vielä näin: Sinä olet vielä sellainen, että pakko saada se viimeinen sana, eikös vaan!
Mikäs se olikaan se psykolgian hieno termi: oliko se transferenssi?
Enköhän yleensä vain tunne, että vielä on jotakin sanomista tai haluan oikaista jonkin edellä lausutun. Tällä kertaa, tällä viestillä siis haluan vakuuttaa, että en suinkaan halua viimeistä sanaa sen itsensä vuoksi.
nämä pikkunaljailutkin ovat, voi keksiä nokkeluuksia.
Aika pientä täällä. Joillakin palstoilla on tyyppejä jotka haukkuu, nimittelee, ja syyttää toisia, mutta itse eivät kestä ollenkaan arvostelua. Nimettömänä turha kenenkään loukkaantua.
Oliko tuo ilmaisu toimittajan omaa tuotantoa vai siteerattiinko siinä naista jota juttu käsitteli?
Jos siteerattiin, niin silloinhan toimittajan oikeus (jopa velvollisuus) on käyttää lauseita joita haastateltavalta kuuli, olivatpa ne sitten kuinka kieliopin tai -tajun vastaisia tahansa.