yhteisiä sanoja , paljon enemmän kuin esim . sukukieleksi väitetyllä unkarilla
esim . paltto, leipä , sota = voina eli vaino , tanssit , koni , minja = minun, sisar, voisin siis luetella tässä ainaki 100 samaa alkujuurta olevaa sanaa , mutta eihän niitä sukulaisiksi lueta .
ja jos vertaa ruotsin kieltä ja venäjää ,aika lähellä ovat ,jopa 1000 samankaltaisia sannaa löytyis melkeen heti
esim . paltto, leipä , sota = voina eli vaino , tanssit , koni , minja = minun, sisar, voisin siis luetella tässä ainaki 100 samaa alkujuurta olevaa sanaa , mutta eihän niitä sukulaisiksi lueta .
ja jos vertaa ruotsin kieltä ja venäjää ,aika lähellä ovat ,jopa 1000 samankaltaisia sannaa löytyis melkeen heti
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ovatko ne yhteisiä vai sattumalta samanlaisia? Esim. minä МИНЯ, ei ej?
Liekö muuten puolikin venäjästä?
Noiden esimerkkien kaltaisten sanojen eli pronominien ja partikkelien/verbien lainaaminen askarruttaa. Eivätkö yleensä kielessä säily juuri nämä sanat omaperäisinä? Suomalaisetko olisivat lainanneet ruotsista ein ja keksineet että sitä voi taivuttaa kuten verbiä? Vai kuka nyt on siis lainannut mitä mistä? Eivät kai suomalaiset ole ainoita lainaajia?
Et liene sinänsä väärässäkään.
Suomen ja venäjän tiettyjen sanojen samankaltaisuus ei perustu kielisukulaisuuteen vaan naapuruuteen: sanoja on lainattu aikojen saatossa niiltä, joiden kanssa on käyty kauppaa tai oltu muuten kanssakäymisissä.
Samankaltaisissa sanoissa on montakin, jotka on voitu lainata aivan yhtä hyvin muualtakin kuin venäjästä. Esimerkiksi on makuasia, pitääkö sisar-sanaa venäjästä (сестра, sestra) vai ruotsista (syster) lainattuna.
Myös venäjän kielessä on epälukuinen määrä muista kielistä (saksa, ranska, englanti...) napattuja lainoja, joten monen suomen kielen sanan takaa saattaa löytyä kantasana, joka on kiertänyt suomen kieleen venäjän kautta ties mistä.
Tottakai suomessa on paljon venäläisiä/itäslaavien sanoja, vanhimmat muinaisvenäjästä ja uudemmat nykyvenäjästä 1800-luvulla saatuja. "minja" (меня) ei ole minun, vaan lähinnä minua.
Lotja = ладья (pohjoisvenäläisittäin лодья, tarkoitti varjaagien ja muinaisvenäläisten pitkävenettä eli uittoa. Jos muistatte, Ladan merkissä oli tällaisen tyylitelty kuva).
Vihuri = вихрь
Lusikka = ложка
Akkuna/ikkuna = окон/икон
Pappi = поп
Risti = крест
Viesti = весть
Virsta = верста
Apteekki ei ole apoteekki = аптека
Kapakka = кабак
Toveri = товарищ
Voro = вор
ym.
Suomalaisilla ja venäläisillä on myös samanlaisia tapoja ilmaista asioita: "minulla on" = "у меня есть" vs. "I have, jag har"; "minua oksettaa" = "меня тошнит" vs. "I'm sick, Jag mår illa".
Pitkävenettä eli uiskoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_venäjän_kielestä_suomen_kieleen_lainatuista_sanoista
Yhteisiä sanoja? Sukukieli ja kieli, josta on paljon lainasanoja?
Tässä taitaa taas termit mennä sekaisin!
Ymmärtääkseni suomen kielessä on paljon lainasanoja myös ruotsista.
Lieneekö lainasanojen tuloon kieleemme syynä mm. se, historiassa on paljon oltu tekemisissä keskenään, on oltu Venäjän virkamiesvallan tai Ruotsin virkamiesvallan alla.
Ehkä niitä unkarin kieleen yhteneväisiä sanoja on vielä enemmän, mutta sinä et niitä vain tiedä?
Tekemisissä kyllä, muttei vanhimpien venäläislainojen aikoina mitään Venäjän virkamiesvaltaa ollut, tuskin yhtenäistä Venäjääkään. Meihin vaikutti ennen ruotsalaisten ristiretkiä Novgorod, joka oli eräänlainen tasavalta ja sen ajan oloissa valtava keskus, mistä olemme saaneet varhaisimman kristillisen sanastomme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Novgorodin_tasavalta
No jaa, ehkä niinkin. Ehkä niinkin.
Mutta mitä ihmettelyn aihetta sitten tässäkään aiheessa liiemmälti on, kun kerran ihmiset ovat kuitenkin kautta aikain tekemisissä olleet, kansat sekoittuneet niin kuin kieletkin - että aivan luonnollinen asia, että sanoja on ikään kuin sukulaisina toisilleen.
Ehkäpä tuolla länsirannalla sitten enemmän niitä ruotsinkielen sanoja. Mitäs ettekö ole seuranneet televisiosta perjantai-iltaisin tulevaa sarjaa maamme kuninkaista. Sen perusteella kyllä vaikuttaisi, että se nougorod enemmän sitä itäistä osaa maata on vaikututtanut, kun taas lännessä ruotsi.
Mutta mitäs siitä - suomi on suomi, enkä minä nyt ainakaan mieti, mistä ne sanat ovat tulleet -olkoot vaikka kiinan lainoja!
Paitsi että sitten tämä: Jos sitten toisaalta mietitään kirjakieltä, niin kyllähän sitä Agricolan aikoihin on tuota virkamiesvaikutusta ollut, toisaalta myös pappisvaikutusta. Onhan niinkin, että suomalaisten sukunimetkin ovat kaiketi pappismiesten perintöä.
Mutta joo, enpäs sitten enempää taas kinaa todellisten tietäjien ja osaajien kanssa! Onko chätissä hiljaista?
-- vertailevan kielitieteen harrastajana olen udellut palstalta alan oppikirjoja ,mutta ne utelut ovat kadonneet johonni.
siis oisko jostain kautta saatavilla vertailevaa esim. germaanisia kieliä, oppikirjaa tai romaanisia kieliä tai mix -- ihan miten vaan , sellaselle on nyt kysyntää