tunnelin luouhinnasta ?

Puoluesihteeri Eino Poutiainen oli sodan jälkeen töissä Outokummun kaivoksessa ja kirjoittaa muistelmissaan 'Suhteellisen kovaa leikkiä', että kaivosmittaajat, 'Peroniuksen porukka' olivat olevinaan muita parempia ja tuskin tervehtivät muita. Kaivoksessa oli sähköjunat ja tunnelin piti osua, kun se ajettiin molemmista päistä vanhalta kuilulta Mökkivaaralle tai Mökkivaaralta Kerettiin. mm kaivosmuseon kokoelmista löysin valokuvia ja teodoliitti näytti samanlaiselta kun kenttätykistössä 1950-luvulla. Mittaus oli niin tarkkaa, että mittavaijerin lämpötila otettiin korrjauksena huomioon. En ole kuullut, että kaivoksen tunnelit olisivat olleet kaaren muotoisia.
Muistelen, että 60 vuoden takainen tarkkuus oisi ollut 10-20 cm/km.
Tämä on historiaa, nykyisiä menetelmiä en tunne.

No, onhan niitä pumppuja,.
Jos olette esim Norjassa ajaneet Oslo-fjordförbindelse, n 7 km pitkä niin alaspäin menee ensin 3,5 km ja sitten nousee saman matkan, joten ilman pumppuja ei vedet sieltä lähde.
Tunneleissa lattia on vinossa ja toisella laitaa on salaojitus, tien tai radan ei tarvitse olla vino;-) tietysti jos menee läpi suoraan jostamin mäestä niin kannattaa kallistaa niin että vesi valuu itsestään.
Mittaus tänään takymetrillä, joka on kehittyneempi versio teodoliitista. Laser mittaustakin käytetään. Tarkkuuksista, ei se tunnelin räjäyttäminen ihan millilleen mene, kokoprofiiliporauksesta en osaa sanoa

Tunneleita, kalliota ympärillä, myös tiivistetään, niin että estetään/pienennetään veden tuloa

Täkymetrillä suuntaus tai itseasiassa sijainti tiedetään ja sen mukaan ajetaan eteenpäin esim tunneliporilla. Tarkkuus on millejä kilometrillä. Suurin virhe tulee orientointi vaiheessa, kiinteillä prismoilla virheet pienenee. Orientointi on se vaihe kun aikaisemmin mitattujen pisteiden xyz koordinaatit kerrotaan koneelle, joihin mittaamalla laite laskee oman sijainnin ja sitten mitataan miten työ on edistynyt ja samalla yleensä tehdään uusia orientointipisteita seuraavaa orientointia varten jos tarvetta.

Esim on kaksi kiinteää pistettä tiedossa kahta puolen tunnelin alkupistettä. Niiden mukaan määritetään tunnelin alkupiste kallioon. Tyrkätään pora siihe ja aletaan porata. Poraamisen edetessä luolan aukolta voidaan aika kauan mitata etääntyvää tunnelin päätä. Lopultaan kone on niin kaukana tai ollaan tehty mutkia ettei suoraa näkö yhteyttä ole. Voidaan mitata kaksi paikkaa tunnelin seinään. Takymetri siirretään tunneliin niin että ne uudet paikat ovat samasta kohtaa näkyvissä ja tehdään niiden perusteella nyt orientointi. Nyt voidaan mitata eteenpäin.. sillai tehden mittausta voidaan viedä monenkin mutkan taakse. Yleensä noita orientointipisteitä tehdään useita syystä että jos jokin laite peittää yhden on muita valittavana tai mittauspaikka tuhoutuu esim poikittaisen tunnelin tai laitteella ajetaan kohtaa raapaisten.. Useampi parantaa tarkkuuttakin.
Laitteen tarkkuudesta. laite on tarkka kuin mikä, se havaitsee jos astut seisontajalan viereen, laite huomaa sen vaikka alla olisi kova tie. Jalkasi paino riittää painamaan maata ja sitä kautta laitetta vinoon että sen näkee "vesivaa'an" lukemista Täkymetrissä.

Onhan noita mittauslaitteita. Ei nykyään tunneleita tehdä "mutu" eli musta tuntuu tekniikalla.
Kyllä mittaustekniikka ja matematiikka toimii tunneleissakin.