aika usein lukee täältä, miten petetylle "huudellaan" että olet KATKERA "siellä taas joku katkera ämmä kirjottelee..." jne.
minä voin tunnustaa että olen katkera, entä sitten, eikö minulla ole oikeus olla katkera ja vihainen minut pettäneelle ihmiselle. totta helvetissä minä olen katkera, pitäisikö minun vain silittää mieheni päätä, "ei se kulta haittaa, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, tapahtunut mikä tapahtunut, annetaan asian jo olla, ei tietenkään minua haittaa vaikka rakastajattaresi tulee vastaan joka nurkalla, kykenen olemaan hänen ystänsä yhä edelleen kaikesta huolimatta"
olen KATKERA, PETTYNYT ja VIHAINEN niin kauan kuin se siltä sielussani tuntuu, en aio edes esittää että olen antanut anteeksi ja kaikki on hyvin, ennen kuin se on sitä aidosti sisälläni. minä huudan, itken, raivoan ja välillä jopa keskustelen pahaa oloani pois.
toisen naisen tullessa vastaan, vihaan häntä aivan yhtä paljon kuin miestäni, hän käytti ystävyyttäni hyväkseen, minä vertaan joka ikinen kerta itseäni häneen ja löydän itsestäni mitä ihmeellisimpiä vikoja tuohon toiseen verrattuna, ja löydän minä niitä vikoja myös hänestä minuun verrattuna, oikea kotka välillä.
minulla on tunteisiini oikeus, se että olen katkera ei mielestäni ole kokemani jälkeen kovinkaan suuri ihme, päinvastoin.
katkerat ämmät
68
830
Vastaukset
- Amelie-89
Komppaan!
Kyl on oikeus vaikka vihatakin jos niiksee tulee!Katkeroituu kai sitä vähemmälläki kun ukot on tollasii paskojapettäjiä joihi ei voi ikinä luottaa! - geenipaholainen
Täytyyhän sinun kyetä hillitsemään vihaasi lastesi ollessa paikalla ,
jos olet vanhempi.
Kaikin mokomin saat kokea niin paljon kurjia tunteita kuin oma jaksokykysi
kestää .Ei sinun tunteesi ole keneltään muulta pois kun itselläsi on paha
olla .Saat pitää katkeruutesi,pettymyksesi ja vihasi ,niin pitkään kun tunnet
tarvitsevasi niitä .
Julkisesti et saa kuitenkaan herjata ketään.- Totuuden kerron
Ei tarvitse herjata ketään. Riittää että kertoo totuuden, ja ihmisillä nousee tukka pystyyn pettäjäparin salakuvioista.
- geenipaholainen
Varsinaisesti pettäjä ,jolle katkeruuttasi haluat purkaa ole pastalla
paikalla .
Muiden miesten ei tietenkään tarvitse reagoida sinuun kuin haluamallaan
tavalla "katkera ämmä "tai muilla kuittauksilla.Sitähän sinä väittämäsi mukaan
olet omasta mielestäsikin. - vanha tohveli
Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.Omakohtaista kokemusta asiasta juuri nyt minullakin. Mies vaan ihmettelee, että enkö voisi jo unohtaa asian, koska hän on pyytänyt anteeksi (koska jäi kiinni, muuten ei ikimaailmassa olisi mitään tunnustanut). Nyt siis pitäisi olla kaikki hyvin, vaikka en edes voi olla varma, onko suhde oikeasti loppunut, vai onko vaan uusia keinoja tapaamiselle ja yhteydenpidolle keksitty. Mulla pitkä avioliitto takana, joten vaikealta toisaalta tuntuu pistää pettäjä pihalle. Epäilen, että kun hänen suhteensa tämän uuden suhteen kanssa tulisi julkiseksi, niin eipä enää olisikaan niin ihanaa, mitä tähän asti on kirjeissään tälle hehkuttanut. Asia vaan mielessä pyörii mulla koko ajan ja tietysti puran pahaa oloa puolisoon, enkä mahda sille itse mitään. Itse asiassa mies on vaan aivan keskiverto tallaaja, vanhentunut ja ryppyinenkin jo. Kannattaako edes oikeesti tommosen perään itkeä?
- yksi katkera
ei mikään suhde jatku ihanana loputtomiin, vaikka lyöttäytyisivät yhteen ja muuttaisivat kiinaan, niin arki se siihen uuteenkin suhteeseen astuu. samalla tavalla se uusi nainen arkipäiväistyy ruskeita rantuja boxereista pyykätessään.
- arkionnellinen
yksi katkera kirjoitti:
ei mikään suhde jatku ihanana loputtomiin, vaikka lyöttäytyisivät yhteen ja muuttaisivat kiinaan, niin arki se siihen uuteenkin suhteeseen astuu. samalla tavalla se uusi nainen arkipäiväistyy ruskeita rantuja boxereista pyykätessään.
Jotkut löytävät sen onnen arjesta. Kun kokataan ja siivotaan ja valvotaan yöt yhdessä sairaan lapsen vuoteen vieressä. Onni löytyy arjesta. Te katkerat ette vaan halua uskoa että ihmiset voivat olla onnellisia yhdessä, koska itse ryssitte oman suhteenne.
- yksi katkera
arkionnellinen kirjoitti:
Jotkut löytävät sen onnen arjesta. Kun kokataan ja siivotaan ja valvotaan yöt yhdessä sairaan lapsen vuoteen vieressä. Onni löytyy arjesta. Te katkerat ette vaan halua uskoa että ihmiset voivat olla onnellisia yhdessä, koska itse ryssitte oman suhteenne.
niin minäkin löysin onnen arjesta, en vain tiennyt tai huomannut että mieheni ei sitä onneaan meidän arjesta löytänyt (nyt itkee ja ihmettelee miksi ei osannut tätä kaikkea arvostaa ajoissa) oletko varma että sinun miehesi löytää onnensa arjen pikku iloista sinun rinnallasi?
ihanalla tarkoitin sitä alkuhuumaa, joka ei jatku missään suhteessa. on helppoa hehkuttaa suhteen ihanuutta kun ei oikeasti sitä arkea yhdessä vielä eletä.
ja kyllä, minä olen kokemukseni myötä myös kyynistynyt. vaikka näen onnea hehkuvan parin, käy mielessäni että tuosta onnesta voi tippua rysähtäen alas. onneksi kaikille ei niin käy, onneksi kaikki eivät ryssi parisuhteitaan. minä ryssin, en ole niin täydellinen kuin sinä. (kuvittelin kyllä olevani)
- yksi katkera
en minä katkeruuttani, vihaa tai muutakaan pura lasteni läsnäollessa.
yksi keinoni purkaa sitä, on kirjoitella keskustelupalstoilla, ja etenkin tällä palstalla törmää tuohon katkeraksi "haukkumiseen", syyllistetään petettyä katkeruudesta "katkera ämmä huutelee, lakkaa huutelemasta ja kokoa itsesi" miksi me ei saataisi katkeruuttamme huutaa julki, aivan kuin petetty olisi ilkeyttään katkera, petetyn pitäisi kyetä vain jatkamaan elämäänsä ja jos ei kykene, on jotenkin huono ja heikko. leimataan jotenkin hulluksi jos on katkera, vähintäänkin mielenvikainen. minusta katkeruus on kuitenkin aika luonnollinen seuraus uskon että sitä on jokainen petetty jossain määrin. ihmettelisin jos petetty kykenisi olemaan kuin ei mitään, eikö se kertoisi melkoisesta tunneköyhyydestä. mielestäni se ei kerro vahvuudesta vaan kylmyydestä.
toinen keinoni purkaa tunteitani, on mies itse. kyllä minä itken ja vihaan ihan suoraankin. vittuilen ja olen ilkeä. joinakin päivinä voisin kuristaa hänet. julma petturi. sairas kusipää. toisena päivänä käperryn itkun kanssa kainaloon ja toivon että muu maailma lakkaisi olemasta.
kolmas keinoni on periterapia jossa käymme säännöllisesti.
mutta siltikin, minulla on oikeus olla katkera, vihainen, pettynyt ja surullinen, minua kohtaan on tehty väärin. ja minulla on oikeus tänne uskottomuuspalstalle aiheesta kirjoittaa... mutta millainen ihminen syyllistää petettyä, tunteista jotka tämä julma teko on aiheuttanut. oletan että petturit, toiset naiset ja ihmiset jotka eivät ole koskaan vastaavaan tilanteeseen joutuneet.
minä olen tunteva ihminen, en pelkkä ihminen.
olen myös katkera tälle ex-ystävälle, kyllä hän osasi niin kauniisti minua tukea kun aloin mieheni uskollisuutta epäillä (helvetti mikä kaksinaamainen liero). toivon tällähetkellä hänelle pelkkää pahaa. inhoan häntä. jos joku mainitsee edes hänet, nousevat niskakarvani pystyyn. kai paha saa palkkansa, saahan varmasti, sitä minä toivon.
olen myös katkera itselleni, että annoin itseäni viedä 6-0, että olin niin luottavainen ja sinisilmäinen.- eräs vain
Kuten myös. Olen purkanut täällä aina kun eteeni on tullut petturiparin uusia juttuja ja valheita, mutta mitä täällä. Noh, täällä on haukuttu minut katkeraksi mielenvikaiseksi exässä roikkuvaksi narsistksi ym.
Myönnän olevani katkera mutta en roiku, olisin maailman onnellisin ihminen jos petturiparikin ymmärtäisi sen eikä omilla teoillaan ja valheillaan yritä antaa sitä kuvaa että roikkun. Petturissa ei ole mitään mitä enää haluaisin. Ehei. eikä tuo toinen nainen vaikka ystäväkseni itseään kutsui todellakaan ole edes vastaantulija minulle rehellisyydessä.
Katkeruutta on monenlaista olen katkera exälle että petti, valheteli ja käytti hyväkseen olen katkera tuolle exystävättärelle joka oli muka niiiiin ymmärtäväinen ja avulias. Olen myöskin katkera itselleni kun annoin kaiken tuon tapahtua että en osannut lukea ihmistä ja nähdä kuinka minua manipuloitiin.
Kysyisin kaikilta teiltä joiden mielestä petetyt ja jätetyt vain roikkuu entisessä, että miten toimisitte jos nämä asiat olisivat koskeneet teitä? - hei kamoon
Jaksaako ihmiset ympärilläsi katsoa ja kuunnella jatkuvaa valitusta ja hapanta naamaasi? Kukaan ei jaksa, ei edes mies, kovin kauaa ympärillään jatkuvaa negatiivisuutta. Joskus on aika päätä eteenpäin ja lopettaa jatkuva valitus. Lapsetkin kyllä vaistoavat jatkuvan vihasi. Negatiivinen asenne tarttuu ja pikku hiljaa ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi ja se on sinun oma vikasi.
- 1212
hei kamoon kirjoitti:
Jaksaako ihmiset ympärilläsi katsoa ja kuunnella jatkuvaa valitusta ja hapanta naamaasi? Kukaan ei jaksa, ei edes mies, kovin kauaa ympärillään jatkuvaa negatiivisuutta. Joskus on aika päätä eteenpäin ja lopettaa jatkuva valitus. Lapsetkin kyllä vaistoavat jatkuvan vihasi. Negatiivinen asenne tarttuu ja pikku hiljaa ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi ja se on sinun oma vikasi.
hei kamoon, olet aivan oikeassa, katkeruus karkoittaa lopulta kaikki ympäriltään ja se kyllä valitettavasti näkyy katkeran ihmisen naamasta ja olemuksesta.
Katkeruudesta tulisi päästä vähitellen ohi ja jatkaa elämäänsä, ja kyllä se katkeruus heijastuu myös lapsiin. Ja en usko mieskään loputtomiin katselee tuota. - näin
1212 kirjoitti:
hei kamoon, olet aivan oikeassa, katkeruus karkoittaa lopulta kaikki ympäriltään ja se kyllä valitettavasti näkyy katkeran ihmisen naamasta ja olemuksesta.
Katkeruudesta tulisi päästä vähitellen ohi ja jatkaa elämäänsä, ja kyllä se katkeruus heijastuu myös lapsiin. Ja en usko mieskään loputtomiin katselee tuota.Petturuus karkoittaa oman kumppanin, ainakin henkisesti sinne katkeruuden kahleisiin. Jokaisella on oma aikataulunsa työstää asioita. Petturin täytyy olla valmis pettämänsä puolison pitkäänkin eheytymisprosessiin, itse petturi on sen aiheuttanut!
- tähdet tähdet
hei kamoon kirjoitti:
Jaksaako ihmiset ympärilläsi katsoa ja kuunnella jatkuvaa valitusta ja hapanta naamaasi? Kukaan ei jaksa, ei edes mies, kovin kauaa ympärillään jatkuvaa negatiivisuutta. Joskus on aika päätä eteenpäin ja lopettaa jatkuva valitus. Lapsetkin kyllä vaistoavat jatkuvan vihasi. Negatiivinen asenne tarttuu ja pikku hiljaa ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi ja se on sinun oma vikasi.
Ei jaksa kukaan kuunnella ainaista valitusvirttä, siinä menettää oman itsekunnioituksen myötä huonolla säkällä vielä ystävät ja uudet romanssi yrityksetkin menevät pesuveden mukana. Katkeruus näkyy kasvoissa ja ryhdissä. Se samentaa silmistä kirkkauden ja saastuttaa ympäristön.
- voihan..
tähdet tähdet kirjoitti:
Ei jaksa kukaan kuunnella ainaista valitusvirttä, siinä menettää oman itsekunnioituksen myötä huonolla säkällä vielä ystävät ja uudet romanssi yrityksetkin menevät pesuveden mukana. Katkeruus näkyy kasvoissa ja ryhdissä. Se samentaa silmistä kirkkauden ja saastuttaa ympäristön.
Niin, kun pettää puolisonsa pahemman kerran ja hänestä tulee, niin kummallisen ja rasittavan katkera, että ei jaksa oikein enää kuunnella ja katsella mokomaa.....Niinkö tosiaan?
- kuygkv
hei kamoon kirjoitti:
Jaksaako ihmiset ympärilläsi katsoa ja kuunnella jatkuvaa valitusta ja hapanta naamaasi? Kukaan ei jaksa, ei edes mies, kovin kauaa ympärillään jatkuvaa negatiivisuutta. Joskus on aika päätä eteenpäin ja lopettaa jatkuva valitus. Lapsetkin kyllä vaistoavat jatkuvan vihasi. Negatiivinen asenne tarttuu ja pikku hiljaa ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi ja se on sinun oma vikasi.
"Jaksaako ihmiset ympärilläsi katsoa ja kuunnella jatkuvaa valitusta ja hapanta naamaasi?"
Näyttävät jaksavan ja vaikkeivät jaksaisi, niin mitä sitten?
"Joskus on aika päätä eteenpäin ja lopettaa jatkuva valitus."
Miksi? Mihin eteenpäin? Minä saan valittaa niin kauan kuin aihetta on.
- totta-
Niin. Tunteisiin on oikeus, monenlaisiin.
- ontotta
Katkeruus tekee ihmisestä ruman.
Myrkyttää mielen ja sielun, kehonkin.- HYI!
Petturuus tekee ihmisestä haisevan paskaläjän. Sydän on elttantunut, omatunto mätääntynyt ja sielu surkastunut ja ne LEMUAA!
- eräs vain
Vai että petturuus on oikein mutta siitä johtuva katkeruus tekee ihmisestä ruman. Ja, jaa näitähän täällä on luettu. Petturuus on kaunista mutta katkeruus rumaa.
Ymmärsinkö oikein. - eräs vain
eräs vain kirjoitti:
Vai että petturuus on oikein mutta siitä johtuva katkeruus tekee ihmisestä ruman. Ja, jaa näitähän täällä on luettu. Petturuus on kaunista mutta katkeruus rumaa.
Ymmärsinkö oikein.Edellinen tarkoitettu "on totta" nimimerkille.
- Ontotta
eräs vain kirjoitti:
Edellinen tarkoitettu "on totta" nimimerkille.
Missä tässä voi lukea, että petturuus muka olisi kaunista?
"Katkeruus tekee ihmisestä ruman.
Myrkyttää mielen ja sielun, kehonkin."
- tunteet
Näin minäkin tunnen, tosin en ole katkera enkä etsi itsestäni virheitä, kaikki muut tunteet olen näyttänyt ja antanut kuulua. Joka on joutunut petetyksi niin ymmärtää tunteitten sekamelskan.
- kahdet kasvot
Siinäpä se, kun ei nähdä itsessä mitään vikaa. Katsopa peiliin ja mieti tarkkaan miksi et riittänyt miehellesi. Parisuhde on molempien asia. Olen petetty ja miettinyt miksi en riittänyt. Olen löytänyt myös itsessäni korjaamisen varaa. Enkä aio enää tehdä samoja virheitä.
- yksi katkera
petturuus usein oikeutetaan (täällä varsinkin) mitä ihmeellisimmillä syillä, "katkera akka päästi itsensä rupsahtamaan ja lihomaan, mitäs ei ymmärtänyt mies poloista ja kyennyt olemaan ihana keskustelija, eikä se katkera akka ole ainakaan antanut seksiä riittävästi" näitä puolusteluita riittää...
se syyhän ei tietenkään voi olla siinä väärin ymmärretysä petturissa, vika ei voi olla siinä että petturilla on esim. jokin identiteettikriisi tai että sattuu vain olemaan itsekäs kylmä ihminen... ja ainahan siinä uudessa suhteessa on mukana aivan ennenkokematon rakkaus, miksi se rakkaus ei sitten taaskaan voittanut, vaan mies jäi kotiin, luulisi niin suuren rakkauden ollessa kyseessä, petturinkin hieman taistelevan sen puolesta...eikö?...ai niin se paha katkera vaimo kiristää ja pakottaa miehensä jäämään kotiin, se sekopää katkera pirttihirmu jonka rinnalla elämä on pelkkää kurjuutta...
enkä minä tarvitse katkeruuttani, vihaani, suruani (niinkuin joku yllä kirjoitti)... en minä niistä pidä kiinni... ne vain sattuvat olemaan tunteita sisälläni, minä olen niin toistaitoinen tunnepuolella, etten osaa vaihtaa tunteita sisältäni, ne on mitä on, ja tunnen näin niin kauan kuin satun tuntemaan...toki minä haluaisin tuntea jotain paljon mukavampia tunteita, rakkautta, iloa, luottamusta jne. (tähän voikin sitten jo tutuksi tulleesti kommentoida "eroa miehestä, joka saa sinut tuntemaan olosi noin huonoksi" )- et ole onnellinen
No miksi sä et sitten eroa miehestä, kun olosi on noin kurja? Uskotko oikeasti, että se korjaantuu pettävän miehen rinnalla? Mä luulen, ettet tule koskaan olemaan onnellinen.
- Huono on joskus hyvä
Joka tuntee kiinalaista jin ja jang -filosofiaa, hän ymmärtää että ominaisuus, jota pahana ja huonona pidetään, on toisessa elämäntilanteessa hyvä ominaisuus.
Víha on hyvä ominaisuus,silloin kun se tuo itsepuolustusta, silloin se suojelee kantajaansa kohtaamasta lisää pahaa tai auttaa ihmistä puolustautumaan pahaa vastaan.
Katkeruus on hyvä ominaisuus samoin, sillä katkera ei jää paikalleen uhrin tilaan, yhä lisää päähän potkituksi, vaan hän pitää huolta, että anteeksi ei anneta ainakaan sille, joka ei todella kadu. Katkera voi kertoa kohtaamastaan petoksesta katkeruudessaan muille, jolloin pettäjä joutuu häpeämään ja katsomaan itseään kunnolla peiliin. Katkera voi katkeruudessan tehgä muitakin tekoja, joiden avulla voi irrottautua pahasta menneisyydestä.- Filosof
- Ai sitäkö se jing ja jang -filosofia on?
- En ole asiantuntija
Filosof kirjoitti:
- Ai sitäkö se jing ja jang -filosofia on?
En ole asiantuntija, vain silloin tällöin vähän lukenut. Mutta sen olen ymmärtänyt, että filosofiaan kuuluu oikeudenmukaisuus, se, että ihmisen ei tarvitse sietää huonoa kohtelua, ei itselleen eikä tietenkään muille. Itsensä puolustaminen on sallittua, ja kaikkein viisain meistä kykenee puolustamaan itseään pahalta, ketään muuta loukkaamatta.
- ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Katkeruus ei ole hyvä ominaisuus, sillä katkera jää paikalleen uhrin tilaan,
Katkeruus nimenomaan jättää ihmisen uhrin tilaan. Katkera kääntää vihan huomaamattaan itseensä.
Viha on tervettä, kun se kohdistuu oikeaan kohteeseen, eikä esimerkiksi itseen, lapsiin tai sivullisiin. Viha menee ajallaan ohi. Katkeruus pysyy ja vahvistaa itseään.
Katkeruus on eri tunne kuin viha, katkeruus on pitkävihaisuutta, joka myrkyttää katkeran ihmisen oman elämän ja hänen ihmissuhteensa.
Mihinkään tunteeseen ei pidä jäädä kiinni, vaan rakentaa omaa elämää positiiviseen suuntaan. Ystävien ja ammattiauttajien avulla.
Omaa elämää ei kannata pilata katkeruudella sen tuskan lisäksi mitä petetyksi joutuminen on aiheuttanut.
Elämä on lyhyt ja ainutkertainen. - eräs vain
,,,,,,,,,,,,Tuo oli kuin narsistien uhrientuki ry:n sivuilta poimittua. On totta että katkeruus on kuin myrkkyä ja se syövyttää ihmisen sisältä. Kuitenkin tunteena katkeruus on täysin oikea ja oikeutettu siihen ei vain pidä jäädä kiinni.
Niin pitkälle olen täysin samaa mieltä mutta kun itse toivoisi saavansa jatkaa elämäänsä niin sen alkuperäisen vihan ja katkeruuden aiheuttajan, heidän mielestään, toistuvat ja oikeutetut teot pudottavat minut sysimustaan helvettiin. Kuluu taas hetki ennnekuin käsitän että hehän tässä taitavatkin olla enämpi katkeria kuin minä kun pienen, nytkin oli vuosi, rauhallisen ajan jälkeen kuuluu taas ja aina vain uusia juttuja.
He eivät haluakaan mennä eteenpäin. Eikä syy ole minussa vaan heidän katkeruudessaan.- ,,,,,,,,,,,
"katkera, adjektiivi
vihainen siitä että toinen teki jotain, vaikka pyysi anteeksi, pitkävihainen
wikisanakirja"
Ymmärrän sanan katkera merkityksen samoin kuin wikisanakirjassa, eli katkeruus on mielestäni sitä, että ei pysty päästämään vihastaan irti vaan pikemminkin piehtaroi siinä.
"viha Substantiivi
jkt t. jtak kohtaan tunnettu voimakas vastenmielisyyden tunne tai suuttumus
Viha saa aikaan pahansuopaisuutta."
Katkera ja viha ovat kaksi eri asiaa. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö, sanotaan Raamatussakin. Katkera kuvaa ihmisen luonnetta enemmän kuin tunnetta jotakin tai jotakuta kohtaan. Ihminen voi valita, onko katkera vai ei, katkerana oleminen ja eläminen ei ole tunne. Jokainen tekee tämän valinnan ja vastaa sitten sen valintansa seurauksista, ennen kaikkea itselleen.
- ei katkera enää
Helpottaisiko sitä katkeruuttakin se, että uskottomuussuhteessa asia käsiteltäisiin kunnolla loppuun ja ei jätettäisi puolitiehen? Keskustellen kerrottaisiin kaikki faktat ja selvästi ääneen todettaisiin, että mennyt on mennyttä ja se ei koskaan palaa. Nollattaisiin ns. suhde kaikesta rasittavasta moskasta, pyydettäisiin anteeksi ja jatkettaisiin realiteetit huomioiden yhteisestä sopimuksesta yhteiseen tavoitteeseen. Elettäisiin niin kuin normaalissa parisuhteessa kuuluukin, jossa on siis vain kaksi, ei kolmatta.
- selkärankainen
Nimimerkki "ei katkera enää" tuo hienosti esiin kaikkien tärkeimmän!
"Helpottaisiko sitä katkeruuttakin se, että uskottomuussuhteessa asia käsiteltäisiin kunnolla loppuun ja ei jätettäisi puolitiehen? Keskustellen kerrottaisiin kaikki faktat ja selvästi ääneen todettaisiin, että mennyt on mennyttä ja se ei koskaan palaa. Nollattaisiin ns. suhde kaikesta rasittavasta moskasta, pyydettäisiin anteeksi ja jatkettaisiin realiteetit huomioiden yhteisestä sopimuksesta yhteiseen tavoitteeseen. Elettäisiin niin kuin normaalissa parisuhteessa kuuluukin, jossa on siis vain kaksi, ei kolmatta." - Kunnolla loppuun
selkärankainen kirjoitti:
Nimimerkki "ei katkera enää" tuo hienosti esiin kaikkien tärkeimmän!
"Helpottaisiko sitä katkeruuttakin se, että uskottomuussuhteessa asia käsiteltäisiin kunnolla loppuun ja ei jätettäisi puolitiehen? Keskustellen kerrottaisiin kaikki faktat ja selvästi ääneen todettaisiin, että mennyt on mennyttä ja se ei koskaan palaa. Nollattaisiin ns. suhde kaikesta rasittavasta moskasta, pyydettäisiin anteeksi ja jatkettaisiin realiteetit huomioiden yhteisestä sopimuksesta yhteiseen tavoitteeseen. Elettäisiin niin kuin normaalissa parisuhteessa kuuluukin, jossa on siis vain kaksi, ei kolmatta."Kannattaa keskustella NIMENOMAAN oman puolison kanssa.
Ulkopuolisten (lasten, ystävien, naapurien) kanssa keskustelu ei selkiytä parisuhdeongelmaa, vaikka voi antaa hetkellisen helpotuksen.
Tärkeää tulevaisuuden kannalta: "Helpottaisiko sitä katkeruuttakin se, että uskottomuussuhteessa asia käsiteltäisiin kunnolla loppuun ja ei jätettäisi puolitiehen? Keskustellen kerrottaisiin kaikki faktat ja selvästi ääneen todettaisiin, että mennyt on mennyttä ja se ei koskaan palaa."
- Itsentutkiskelija
Sinulle yksi katkera, vieläkö siis olet tämän miehen kanssa?
Katkera saat olla lopun ikäsi jos sille linjalle menet. Mutta jos olet tämän miehen kanssa ja HALUAT jatkaa niin jotenkinhan sinun täytyy tuo katkeruus hoitaa, eihän suhteenne voi jatkua noinkaan, vai voiko?
Oikeushan sinulla tietenkin on katkeruuteen, vihaan ja suruun mutta aioitko jäädä niihin kielteisiin tunteisiin kiinni vai aiotko joskus vielä elää positiivista elämää?
Tällöin sinun on tehtävä valintoja, se ei auta että ryvet lopun ikää tuossa katkeruudessasi. Sekö pelastaa liittosi? - pyhä viha rokkaa
Vihaa vihollistasi ja rakasta lähimmäistäsi! Kosta vääryydet ja palkitse oikeudet jotka sinua kohtaa!
Näin se on aina mennyt ja näin sen on aina menevä ja näin sen pitää mennäkin!- Viha ei ole pyhä
Näinhän se on mennyt maailmassa, missä kostetaan omat vääryydet sotimalla, tappamalla, pahoinpitelyllä. Usein viattomille ohikulkijoille.
Jos ei kosteta, niin ainakin haudotaan kostoa ja pidetään mielessä kaikki vääryys, mitä kukaan koskaan on minua kohtaan tehnyt.
Näin pääsee siitäkin, että joskus pitäisi tarkastella omaa toimintaansa. Ettei vain itsessään tarvitsis mitään muuttaa. Kasvaminen on niin tuskallista. Helpompaa on vihata, kostaa ja pysyä siinä katkeruuden lämpimässä poterossa. Turvassa.
Olisiko joku toinen tapa kuitenkin parempi? - kkkkkatkera
Viha ei ole pyhä kirjoitti:
Näinhän se on mennyt maailmassa, missä kostetaan omat vääryydet sotimalla, tappamalla, pahoinpitelyllä. Usein viattomille ohikulkijoille.
Jos ei kosteta, niin ainakin haudotaan kostoa ja pidetään mielessä kaikki vääryys, mitä kukaan koskaan on minua kohtaan tehnyt.
Näin pääsee siitäkin, että joskus pitäisi tarkastella omaa toimintaansa. Ettei vain itsessään tarvitsis mitään muuttaa. Kasvaminen on niin tuskallista. Helpompaa on vihata, kostaa ja pysyä siinä katkeruuden lämpimässä poterossa. Turvassa.
Olisiko joku toinen tapa kuitenkin parempi?Komppaan viha ei ole pyhää. Kostonkierre on jatkuva kuten esim uutisissa kerrotaan joka päivä. Varmaan raskasta olla noin täynnä vihaa. Jokainenhan osaa ystäväänsä rakastaa ja pysyä hyvinä hetkinä kumppaninsa rinnalla. Jotkut ihmiset suuttuvat jos heitä kohtaan osoittaa myötätuntoa. Mistähän sekin johtuu? Ei sais näyttää olevansa heikko? Myrkyttämällä itsensä tekee itsestään ruman ja vanhan. Ja loppujen lopuksi työntää kaikki luotaan. On lupa tuntea vihaa mutta kohdistaa se oikein esim liikuntaan.
- elämä
kkkkkatkera kirjoitti:
Komppaan viha ei ole pyhää. Kostonkierre on jatkuva kuten esim uutisissa kerrotaan joka päivä. Varmaan raskasta olla noin täynnä vihaa. Jokainenhan osaa ystäväänsä rakastaa ja pysyä hyvinä hetkinä kumppaninsa rinnalla. Jotkut ihmiset suuttuvat jos heitä kohtaan osoittaa myötätuntoa. Mistähän sekin johtuu? Ei sais näyttää olevansa heikko? Myrkyttämällä itsensä tekee itsestään ruman ja vanhan. Ja loppujen lopuksi työntää kaikki luotaan. On lupa tuntea vihaa mutta kohdistaa se oikein esim liikuntaan.
Katkeran ämmän kannattaa varautua siihen, että eivät omat lapsetkaan enää jaksa olla katkeran ämmän kanssa tekemisissä. Mutta jos oman elämän sisällöksi riittää omassa katkeruudessa pyöriskeleminen,
niin ei kai ole suurikaan menetys katkeralle ämmälle, että suhde omiin lapsiin katkeaa kaiken sen rinnalla, mitä katkeruus ja viha voi ihmiselle antaa. - asd as d
Viha ei ole pyhä kirjoitti:
Näinhän se on mennyt maailmassa, missä kostetaan omat vääryydet sotimalla, tappamalla, pahoinpitelyllä. Usein viattomille ohikulkijoille.
Jos ei kosteta, niin ainakin haudotaan kostoa ja pidetään mielessä kaikki vääryys, mitä kukaan koskaan on minua kohtaan tehnyt.
Näin pääsee siitäkin, että joskus pitäisi tarkastella omaa toimintaansa. Ettei vain itsessään tarvitsis mitään muuttaa. Kasvaminen on niin tuskallista. Helpompaa on vihata, kostaa ja pysyä siinä katkeruuden lämpimässä poterossa. Turvassa.
Olisiko joku toinen tapa kuitenkin parempi?Rapatessa roiskuu.
Kerranhan täällä vaan eletään ja jos pitää vähän höyryjä purkaa, niin antaa mennä vaan! Jos jotakuta siinä sivussa sattuu niin minkäs sille mahtaa, ei ole minun vastuulla kantaa huolta koko maailmasta. - sf sdf
kkkkkatkera kirjoitti:
Komppaan viha ei ole pyhää. Kostonkierre on jatkuva kuten esim uutisissa kerrotaan joka päivä. Varmaan raskasta olla noin täynnä vihaa. Jokainenhan osaa ystäväänsä rakastaa ja pysyä hyvinä hetkinä kumppaninsa rinnalla. Jotkut ihmiset suuttuvat jos heitä kohtaan osoittaa myötätuntoa. Mistähän sekin johtuu? Ei sais näyttää olevansa heikko? Myrkyttämällä itsensä tekee itsestään ruman ja vanhan. Ja loppujen lopuksi työntää kaikki luotaan. On lupa tuntea vihaa mutta kohdistaa se oikein esim liikuntaan.
"Varmaan raskasta olla noin täynnä vihaa. "
Viha posituu kyllä kaikkein nopeiten kun lättää suoraan naamaan vihan kohdetta.
Sitten se raukka alkaa jo säälittämään ja tuntuuu siltä, että olikohan tuossa jo vähän liikaakin vihanpurskahduksia. Että ei tällä kertaa olisi ehkä ihan näin paljoa tarvinut suuttua.
Silleen se viha menee pois.
- n2357111317
Kannattaa antaa kaiken katkeruuden ja vihan tulla ulos. Ei kannata peitellä. Aika ja sisukkuus jeesaa. Mulla meni vuosia, enkä kai vieläkään ole ihan kuivilla. Tsemppiä ap :)
- ????????????????????
Jatkoitko elämääsi pettäjän kanssa? Vuosien kuluttuakaan et ole ihan kuivilla. Mikä hänestä niin hyvän puolison tekee, että kannattaa kärsiä?
- juupajuua1
Jos minä aikanaan olisin antanut katkeruuden ja vihan tulla ulos, niin olisin tappanut mieheni sekä hänen rakastajattarensa ja ehkä "ymmärrystä vailla" olevana meidän yhteiset lapsetkin. Meidän lapsi oli vuoden vanha ja toisen lapsen synymään oli n. viikko kun sain tietää, että miehellä on toinen...eikä mistään anteeksiantamisesta ollut edes kysymys, kun mies oli päättänyt jättää minut tai oikeastaan meidät. No, eipä romanssi kauvaa kestänyt ja alkoi armoton takasisin rukoilu. Ei siitä enään mitään tullut kun oli luottamus ja kunnioitus mennyt! Niin sitä vaan, että pakko oli silloin pitää se kauhea viha ja katkeruus sisällään, jotta pystyi vielä synnyttämään meidän yhteisen lapsen ja pärjäämään vastasyntyneen ja vuoden vanhan kanssa siinä mielentilassa!
- selkärankainen
Olen avaajan ja monen muun täällä kirjoittaneen "katkeran" kanssa täysin samaa mieltä. Ensinnäkin petetty on aina ainoa uhri (ja seurauksista kärsivät lapset valitettavasti myös) ja vastaavasti pettäjä on ainoa syyllinen. Tämä pitäisi pettäjän muistaa jos ja kun asioita yritetään selvittää.
Pettäjän eli syyllisen pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen käyttäytyä niin kuin syyllisen tulee; osoittaa vilpitöntä katumusta ja halua hyvittää tekonsa. Hänen tulee olla valmis keskustelemaan avoimesti kaikesta, aivan kaikesta.
Petetty on uhri ja hän saa, ja selviytyäkseen hänen pitääkin, käyttäytyä niin kuin uhrista tuntuu. Hän saa olla pettynyt koska häntä on petetty. Hän saa olla loukkaantunut koska häntä on loukattu. Hän saa olla katkera siitä että häntä on pahimmalla mahdollisella tavalla kusetettu.
Tästä ei ole mitään muuta tietä ulos kuin se, että pettäjä ottaa vastuun teostaan; hän pyytä anteeksi joka loukkasi; hän tunnustaa valheensa joka valehteli; hän joka petti on aloitteellinen sovussa . Vasta tämän jälkeen voidaan edes keskustella siitä, että voiko teon antaa anteeksi ja onko parilla yhteistä tulevaisuutta.
Olen aiemminkin antanut tukeni petetyille. Jos kiinnostaa, niin laittakaa hakusanaksi nimimerkki "selkärankainen". Joukossa on tosin nimimerkkiä "lainanneiden" törkyäkin. Eiköhän tervejärkinen ne erota. - saman kokenut
Tunteesi ovat täysin normaaleita tuossa tilanteessa.
- yksi katkera
jos katkeruus = pitkävihaisuus, niin missä vaiheessa se viha sitten menee katkeruuden puolelle, vuoden päästä, kahden vuoden päästä?...
kyllä minä olen yhä pettäjän kanssa yhdessä. ja pettäjä on toiminut kyllä tilanteeseen nähden oikein, niinkuin selkärankainen kirjoittaa, katuu, itkee, pyytää anteeksi, kertoo tapahtuneesta, syyllistää vain itseään... mutta minä olen silti aina vain vihainen, teot tulevat vähän väliä mieleen ja minä en ole ihminen joka vain nielee kaiken, pitää kivun sisällään, vaan mieheni saa sen joka kerta suoraan päin kasvojaan.
tällä hetkellä olen aika varma, ettei tämä myllerrys lopu täysin koskaan, koska ei nämä teot koskaan unohdu, ja aina kun ne raapaisevat kipeästi saa mies sen silmilleen. minusta kun ei ole tuohon, mennyt on mennyttä ja siihen ei palata, vaan siihen palataan varmasti aina kun se mieleeni kipeänä pulpahtaa.
ei elämäni silti pelkkää kurjuutta mieheni rinnalla ole, meillä on paljon hyviä hetkiä ja elämä on pääsääntöisesti kuitenkin tasaisen rauhallista ja ihanaakin.- voi voi sua
Mitähän mieltä miehesi on nykyisin teidän yhteiselosta jos sä joka välissä vuosia sitten tapahtuneen asian otat esiin ja jopa raivoat siitä? Eikö sua ahdista elää noin? Oletko sä antanut asian anteeksi miehellesi? Jos et, niin katkeruus seuraa sua hautaan saakka.
Musta tuo sun elämäsi kuulostaa anteeksi vaan, siltä, ettet ole oikeasti onnellinen miehesi rinnalla. Elämä saattaa olla hyvää ja rauhallista, mutta rakastatko sä miestäsi vai elättekö ns. kulisseissa? - neuvoja tässä
Nyt neuvon, kokeilepa olla pari viikkoa niin, että et palaa sanallisesti asiaan, vaikka mieleesi pulpahtaa. Yrität ajatella muuta, kun näitä pulpahduksia tulee. Keksit itsellesi jotakin sellaista tekemistä, että pulpahdukset jäävät taustalle. Nyt joku varmaan sanoo, ettei noin kannata tehdä, johon nyt vastaan, että kokeilla kannattaa. Jos on tarve purkaa itsestään tuo pulpahdus, kirjoita vaikka päiväkirjaa, puhu jollekin, joka on luottamuksesi arvoinen tms.
Sinulla on todella hyvä mies siinä suhteessa, että puhuu, pyytää anteeksi, syyllistää vain itseään. Teillä on se mikä meiltä puuttuu ja siltikin halusin yrittää ja antaa mahdollisuuden, vaikka ei edes anteeksi ole pyytänyt tekoaan. Henkisesti oli helpottavaa, kun ne pulpahdukset tulivat yhä harvemmin. Tietoisesti siis tein tätä prosessia ja ymmärsin, että parantuminen omalta puoleltani voi vasta alkaa, kun pulpahdukset loppuu.
Lohdutukseksi voin kertoa, että joskus vielä sisällä pulpahtelee, enkä voi koskaan tätä nöyryytystä unohtaa, mutta jos minusta on kiinni yhteiselämän onnistuminen kannan korteni kekoon. Siellä, joku nyt kirkuu jo, että martyyri olet, miksi rääkkäät itseäsi. Olen nyt sinut itseni kanssa ja se riittää, minulla ei ole uskottomuus taakkaa, vaan selviytyjän malli, jonka olen itselleni sopivaksi luonut. Ja mikä parasta, tiedän, että olen hyvä ja uskollinen puoliso, joka ei toimi toisen selän takana ja tiedän, että jos on tahtoa on myös halua korjata parisuhdettaan. - yksi katkera
voi voi sua kirjoitti:
Mitähän mieltä miehesi on nykyisin teidän yhteiselosta jos sä joka välissä vuosia sitten tapahtuneen asian otat esiin ja jopa raivoat siitä? Eikö sua ahdista elää noin? Oletko sä antanut asian anteeksi miehellesi? Jos et, niin katkeruus seuraa sua hautaan saakka.
Musta tuo sun elämäsi kuulostaa anteeksi vaan, siltä, ettet ole oikeasti onnellinen miehesi rinnalla. Elämä saattaa olla hyvää ja rauhallista, mutta rakastatko sä miestäsi vai elättekö ns. kulisseissa?mieheltä kysyin mitä mieltä miedän suhteesta tällä hetkellä. vastaus oli "minusta meillä menee kuitenkin nyt paremmin kuin pitkiin aikoihin, pystytään keskustelemaan taas kaikista asioista, eikä itsellä ole enää sitä helvetin painolastia sydämmellä, vaikka pahaa tekeekin nähdä miten omat teot saa vieläkin sinut hetkittäin aivan palasiksi...mutta kuitenkin, on jotenkin läheisempi olo kaikkinensa" (ja meillähän tämä ei ole jatkunut vuosia, vaan vasta yhden vuoden)
kyllä, tämä ahdistaa enemmän kuin mikään koskaan ennen.
en ole antanut vielä anteeksi, alussa ajattelin että annan aika pian anteeksi, mutta en ole pystynytkään.
rakastan kyllä miestäni, eikä tämä ole kulissia.
mutta tietona olikin ettei tästä mennä viikossa ylitse, minä annan tälle suhteelle aikaa parantua. kun olen valmis, tiedän lähdenkö vai jäänkö. en ole luvannut miehelleni, etten eroa, mutta olen luvannut itselleni että yritän kaikkeni ennen päätöstä joka rikkoisi lasteni ydinperheen, ja erottaisi minut miehestä jota olen aina rakastanut. - yksi katkera
neuvoja tässä kirjoitti:
Nyt neuvon, kokeilepa olla pari viikkoa niin, että et palaa sanallisesti asiaan, vaikka mieleesi pulpahtaa. Yrität ajatella muuta, kun näitä pulpahduksia tulee. Keksit itsellesi jotakin sellaista tekemistä, että pulpahdukset jäävät taustalle. Nyt joku varmaan sanoo, ettei noin kannata tehdä, johon nyt vastaan, että kokeilla kannattaa. Jos on tarve purkaa itsestään tuo pulpahdus, kirjoita vaikka päiväkirjaa, puhu jollekin, joka on luottamuksesi arvoinen tms.
Sinulla on todella hyvä mies siinä suhteessa, että puhuu, pyytää anteeksi, syyllistää vain itseään. Teillä on se mikä meiltä puuttuu ja siltikin halusin yrittää ja antaa mahdollisuuden, vaikka ei edes anteeksi ole pyytänyt tekoaan. Henkisesti oli helpottavaa, kun ne pulpahdukset tulivat yhä harvemmin. Tietoisesti siis tein tätä prosessia ja ymmärsin, että parantuminen omalta puoleltani voi vasta alkaa, kun pulpahdukset loppuu.
Lohdutukseksi voin kertoa, että joskus vielä sisällä pulpahtelee, enkä voi koskaan tätä nöyryytystä unohtaa, mutta jos minusta on kiinni yhteiselämän onnistuminen kannan korteni kekoon. Siellä, joku nyt kirkuu jo, että martyyri olet, miksi rääkkäät itseäsi. Olen nyt sinut itseni kanssa ja se riittää, minulla ei ole uskottomuus taakkaa, vaan selviytyjän malli, jonka olen itselleni sopivaksi luonut. Ja mikä parasta, tiedän, että olen hyvä ja uskollinen puoliso, joka ei toimi toisen selän takana ja tiedän, että jos on tahtoa on myös halua korjata parisuhdettaan.kauanko sinulle meni aikaa päästä tuohon tilanteeseen? toivon että olen joskus itse päässyt sinun laillasi eteenpäin.
- yksi yrittänyt
luulen että avioliittoneuvojalla käynti olisi paikallaan, kummallekin. Oppisitte hyväksyyn toistenne tunteet Ei tosiaankaan kannata heittää kirvestä kaivoon jos kummallakin on halu jatkaa yhdessä.
- yksi katkera
mehän siis kuljemme kyllä terapiassa molemmat yksin ja yhdessä. halu jatkaa on kova, molemmilla ja terapiassakin ovat todenneet että rakkautta on ihan selvästi paljon (ei kai tämä muuten sattuisikaan)
tottakai mieheni väsyy purkauksiini, kysyinkin eilen, että entä jos tämä ei lopukkaan ikinä, entä jos näitä purkauksia tulee vielä 20 vuodenkin päästä? toki purkaukset ovat vähentyneet alkuajasta ja hieman laimenneetkin. nyt miehen tunnustamisesta on n. vuosi, ja kyllä, tunnusti aivan itse, ja siitäkös tämä nainen repi pelihousunsa, uhkailee tappaa ja raivoaa ja kiroaa mieheni alimpaan helvettiin (olen itse kuullut vastaajaan jätetyt viestit)
ai niin ja mieheni vastasi eiliseen kysymykseeni..." ne otetaan vastaan ja niistä mennään yhdessä yli, vaikka kaksikymmentä vuotta". yritti kyllä lohduttaa että tilannehan on jo kuitenkin parempi...totesi vielä että "jos se niin menee niin on se varmasti helvetin raskasta...sinulle"
mutta mitkään mieheni yritykset olla hyvä ja luotettava, eivät poista minun vihaani hänen tekojaan kohtaan, mikään ei palauta luottamustani ennalleen... en osaa mennä tästä yli. olen katkera ja syystä. - energian tuhlausta
Toki on oikeus tunteisiinsa kuten miehellä ja hänen naisellaankin. Jos rakentaa elämänsä negatiivisen tunteen varaan niin sepä alkaa syödä vain sinua itseäsi. Miten ruokit mieltäsi, sitä olet. Positiivisen ajatukset ovat kuin siemen se kasvattaa positiivisia ajatuksia ja toisin päin. Millä sinä ruokit mieltäsi?
- peluri6
Voi hyvänen aika sentään.Juurikin tuolla tavoin, olemalla katkeria, työnnätte miestä vielä enemmän toisen naisen syliin. Pientä pelisilmää, kiitos.
- Ketään mihinkään työnnet
Ketään ei mihinkään työnnetä, ihan ite mies joutuu meneen. Fiksumpi nainen jättää ja mies joutuu sen tyhmemmän ja heikomman syliin sitten. Ehkä tässä syy, miksi mies ei jätä 'katkeraa' eli sitä joka näkee viisaammin miehen todellisen luonteen.
- vastapeluri
Ahaa, olematta katkera ja epäilemättä, hyväksymällä vain kaiken hiljaa, pelaa täydellistä kolopalloa. Kumma, ettei kaikki osaa pelata samoilla säännöillä, kun on noin yksinkertaista? Vai oliko tässä ylipäänsä sääntöjä ollekaan? Olen opetellut tätä p-peliä pakosta ja se on tyhmin peli ikinä.
- viha ihan ok
Pettämisestä tulee paljon kaikkia tunteita. Viha ja katkeruus yhtenä osana.
Jos pari haluaa jatkaa yhdessä, sen vihan ja katkeruuden annettava tulla ulos. Ei kai kukaan ajattele ihan oikeasti, että vain petetyn pitäisi kärsiä puolisonsa teosta? Että petetyn pitäisi osata olla fiksu ja hillitä tunteensä, jotta ei rasita pettäjää liikaa?
Aikamoinen taakka petetylle kestää ja pitää yksin sisällään. Toisen teko. Jotta toinen ei vain lähtisi ja etsisi uutta naista?
Millä planeetalla te elätte?
Itse lopetin vihaamisen ja katkeruuden sillä hetkellä kun aloin tajuta, että se kääntyy itseäni ja omaa hyvinvointiani vastaan. Kun viha ja katkeruus ei enää antanut sitä hyvää, joka siinä on. (Joku kirjoitti jo aiemmin vihan ja katkeruuden hyvistä puolista, allekirjoitan täysin). Silloin oli aika luopua.
Jos mieheni olisi sanonut, että en saisi käydä sitä kaarta loppuun omassa tahdissani, koska hänellä ei ole kivaa, niin....ei hyvää päivää, siihen olisi loppunut kaikki.
Jos ei pettäjä kestä omasta teostaan tulevia seurauksia, vaan vaatii/odottaa petetyn uhrautuvan ja kärsivän hiljaisesti itsekseen, niin en usko, että sellainen pettäjä on käsitellyt asiaa mielessään riittävästi ja kykenee kantamaan vastuun. Ja jos ei siinä hetkessä osaa, tuskin oppii jatkossakaan. Kriisi kun on mahdollisuus oppia ja kasvaa ihmisenä. Ja ilman kriisiä leppoisana lauanpaivänä tuskin kukaan laittaa itsensä vapaaehtoisesti kiirastuleen vaan jatkaa kuten ennenkin.
Eli petetyille omakohtainen neuvo. Vihatkaa tasan tarkkaan niin paljon kuin tuntuu. Tuntekaa kaikki tunteet vaikka ne olisivat kuinka outoja tahansa. Ajatukset ei tapa, mutta ajatuksissaan voi tappaa. Vihata. Kostaa.
Jotta ei tarvitse sitten koko elämäänsä uhrata ja tuhrata mokomaan seikkailuun. Ulos vaan kaikki paha. Ja jokainen persoonansa mukaisesti. Kaikki eivät huuda tai raivoa, mutta sekin täytyy sallia.
Ja jos toisen hermo ei kestä, sen oven saa ihan itsekin auki ja voi astella ulos. Vaikka vain jäähylle.- allejää
Onko se sitten niin että jos ei puhalla sitä vihaa ulos, vaan jättää sen sisäänsä ja esittää nyyhkyuhria ja marttyyriä, niin se vihaa purkatuu hitaasti kuitenkin ja silloin sen purku on täysin hallitsematonta?
- mahdollisuuksia on
allejää kirjoitti:
Onko se sitten niin että jos ei puhalla sitä vihaa ulos, vaan jättää sen sisäänsä ja esittää nyyhkyuhria ja marttyyriä, niin se vihaa purkatuu hitaasti kuitenkin ja silloin sen purku on täysin hallitsematonta?
Ei ole niin, että
joko hallitsemattomasti purkaa ja pursuttaa pahaa oloaan sinne tänne kaikkien tuttujen tai tuntemattomien niskaan,
tai
nielee kaiken ja jättää sisäänsä.
Ei. On olemassa kolmaskin vaihtoehto, koska näissä kahdessa ääripäässä ei kummassakaan tapauksessa itse asiassa käsitellä omaa tunnekokemuksta lainkaan sellaisella tavalla, mikä auttaisi asiassa eteenpäin.
Taitaa olla niin, että meillä suomalaisilla on tunteiden kohtaamisessa, sietämisessä ja käsittelyssä aika niukasti keinoja perinteisesti ollut olemassa. Joko riehutaan, juodaan, tapellaan, tai sitten murjotetaan totaalisesti ja käännetään viha omaan itseensä.
Sivistyneillä ihmisillä on hieman enemmän keinoja. - näin
mahdollisuuksia on kirjoitti:
Ei ole niin, että
joko hallitsemattomasti purkaa ja pursuttaa pahaa oloaan sinne tänne kaikkien tuttujen tai tuntemattomien niskaan,
tai
nielee kaiken ja jättää sisäänsä.
Ei. On olemassa kolmaskin vaihtoehto, koska näissä kahdessa ääripäässä ei kummassakaan tapauksessa itse asiassa käsitellä omaa tunnekokemuksta lainkaan sellaisella tavalla, mikä auttaisi asiassa eteenpäin.
Taitaa olla niin, että meillä suomalaisilla on tunteiden kohtaamisessa, sietämisessä ja käsittelyssä aika niukasti keinoja perinteisesti ollut olemassa. Joko riehutaan, juodaan, tapellaan, tai sitten murjotetaan totaalisesti ja käännetään viha omaan itseensä.
Sivistyneillä ihmisillä on hieman enemmän keinoja.Joo, jos jaksaa enää olla "sivistynyt" sen kaaoksen, pettymyksen ja raivon keskellä, siinä hetkessä!
- mahdollisuuksiaon
näin kirjoitti:
Joo, jos jaksaa enää olla "sivistynyt" sen kaaoksen, pettymyksen ja raivon keskellä, siinä hetkessä!
Ymmärsit ilmeisesti tahallisesti sanan sivistynyt väärin.
- En ymmärrä minkälainen oikeudentunto joillakin parisuhteessa elävillä ihmisillä on. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että oma parisuhde on maailman napa ja jos siinä on kriisi, kärsivä ihminen saa olla "pyhä" vihaa täynnä oleva raivohullu. Saa toimia harkitsemattomasti ja ajattelemattomasti muita kohtaan, kun itse on kokenut vääryyttä.
Omalla raivon tunteella oikeutetaan sitten vaikka minkälainen sikamainen käytös viattomille sivullisille.
Ihminen kyllä jaksaa olla sivistynytkin, jos haluaa. Se on oma valinta.
- pass-aggr
Näin mä uskon. Ihmisestä tulee passiivis-aggressiivinen kun joutuu nielemään hiljaisesti liian ison palan. Siitä eroon päseeminen onkin sitten jo ihan toinen juttu kuin normivihasta, jolla on nimi, suunta ja olemus.Ja patoutunut viha voi purkautua ihan väärään kohteeseen. Uuteen suhteeseen, työkavereihin, lapsiin.
- geenipaholainen
Nyt vihaa purkamaan .
Nyrkkeilyhanskat kaupasta ja säkki roikkumaan .
Siinä sitten pätkitte uskotonta kumppania oikein luvan kanssa.
Kuvitelkaa säkin olevan puolisonne ja kakkosen käsitellette
samalla .Työntäkää vaikka nuppineuloja persuuksiin .Siis säkkiin.
Johan helpottaa.
Lenkkikengät jalkaan .Tutkimusten mukaan lenkkeily voimistaa mielihyvän tunnetta
Kova hikilenkki päälle .Ajatukset saavat kunnon treeniä osakseen.
Menkää metikköön huutamaan.Huutakaa ja raivotkaa puille.
Johan adrealiini tasoittuu ja olo kohenee vauhdilla.
Tätä harjoitusta toistanne tarpeen tullen . - ei sivistynyt ihmine
geenipaholainen on oikeassa. Vihaa ja aggressiivisuutta voi poistaa myös muulla tavoin. Kun itsensä ajaa fyysisesti välillä ihan loppuun juoksemalla tai hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä, niin siinä poistuu pala vihasta. Kokeilin itse terapeutin neuvosta vaikka aikamoinen sohvaperuna olen. Auttoi, vaikka ei yksin riitä.
Mutta kyllä sen vihan täytyy saada myös kohdentua siihen kohteeseenkin. Sivistynyt tapa vihata on teoriassa kaunis ajatus, mutta aika harvalla on niin hyvät kyvyt tunnehallinnassa, että siihen kykenee. Ajatuksissani tein vaikka mitä kostotoimia, ja sekin helpotti. Pakko oli silti välillä päästellä ja vihata sitä pettäjää ihan suoraan ja kuuluvasti.
Viha ja suru ottavan sen ajan, mikä ne tarvii. Suru on surtava ja vihan on annettava tulla ulos. Aika auttaa vain jos sen ajan käyttää hyödyksi. Muuten aika vaan kuluu. Ja sellainen aika on ihan hukattua.- -8kg
Vihanpurku liikuntaan myös kaunistaa ja laihduttaa. Ihan kiva sen lisäke että viha poistuu.
- ....
Kyllä minulla on oikeus haukkua pettäjää ja sitä toista osapuolta. Asian ehkä joskus voin antaa anteeksi,mutta unohtamaan sitä en tule koskaan. Parisuhteessamme ei ollut mitään vikaa ja mieshän tunnusti,että haki jännitystä kun kerran toisen naisen kanssa sänkyyn meni. Vaikka asiasta on vasta vuosi mennyt,niin kyllä olen aika ajoin asiasta vihainen ja miehen ei auta,kun ne haukut kestää ja niinhän minulle sanoi,että minä saan hänelle huutaa ja haukkua häntä, eikä hän voi asialle mitään tehdä, koska on niin pahan virheen tehnyt ja loukannut minua niin pahasti, että hän ne kaiken huudon ja muun paskan mitä hänelle sanon saa kestää,koska hän on ne ansainnnut!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Petteri Orpo on satusetä
Väittää että työllisyys on Suomessa samalla tasolla kuin hallituksen aloittaessa kesällä 2023. Fakta on, että työllisi1373832Orpo ja Purra, käykää hakemassa oppia Espanjasta
Espanja on näyttänyt kuinka kova työttömyys nujerretaan ja saadaan maan talous palautettua nousu-uralle. Ei ole häpeä kä682711Porvarimedia: Räsänen vei Lindtmanilta pääministerin paikan
Lisäksi suomalaiset ovat innostuneet tuhlaaman, koska kuluttavat inflaation verran enemmän rahaa. Eikö porvarimedialla492699Jääkiekon MM:t pitää siirtää MTV:ltä Ylelle
Persuille ikäviä uutisia taas. . Valtioneuvoston asetuksen mukaan MM-kisat kuuluvat kansallisesti merkittäviin tapahtumi852483Ruotsi laskee jälleen bensaveroa, Riikka irvailee tumput suorana
Euron bensa oli persujen vaalilupaus, mutta kohta alkaa olla kolmosella alkavia litrahintoja. Meanwhile in Sverige: "332350Olitkin liian hyvää ollaksesi totta nainen
Ihastuin ja rakastuin, mutta se on minun ongelma. Ei sinun.1051468SE TAPAHTUI - Pekka Aittakumpu: Avioero
Perussuomalaisten kansanedusta Pekka Aittakumpu käy parhaillaan avioero prosessia. Aittakumpu on siviiliammatiltaan past821342Kaste pelastaa ihmisen
Kristittyjen kirkkojen toimittama yksi Kaste on Jumalan tekemä pelastusteko, jossa perisyntiin hengellisesti kuollut ihm6381309Elisalla ja MTV:llä lihava riita - MTV:n kanavienlähetykset ovat katkeamassa Elisan asiakkailla
Kaikkien MTV:n kanavien televisiolähetykset ovat katkeamassa Elisan kaapeli-tv-asiakkailta. https://www.is.fi/digitoday1631163Uskon todistus
Oikean uskovaisen ja nimikristityn erottaa siitä, että Jeesukseen uskova korottaa Jeesusta ja uskoa Häneen, mutta nimik2611066