Moi,
Aihe ei sinällään ole ajankohtainen, kun en nyt ketään elämääni etsi, mutta pyörii aina joskus mielessä sattuneesta syystä. Minulla on todettu useampi mielenterveyden ongelma, joita hoidetaan lääkkeillä ja nyt on aloitettu terapiakin. Parempaan päin siis menossa. Lisäksi olen onnistunut aiheuttamaan itselleni alkoholiongelman, kun muu "lääkitys" ei pahimpiin tiloihin tepsinyt. Ihmiset, jotka eivät minua hyvin tunne, eivät varmasti voi edes aavistaa näitä asioita (tai ei ainakaan mulle kerro :P), sillä kulissit on kivasti pystyssä: hyvä koulutus ja työ, ystäviä, läheinen perhe, matkustelua, ulkomuoto ja vaatteet jota kuinkin kohdillaan. Muutenkin olen tarvittaessa sosiaalinen, yleensä ottaen melko huvittava ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Tässä vaiheessa terapiaa en halua mitään suhdetta elämääni enkä usko, että se olisi reilua ketään muutakaan kohtaan. Kuitenkin joskus sekin hetki taas tulee, että haluan löytää jonkun rinnalleni. Mietin vain, että onko se sitten huijausta, jos en heti alkumetreillä kerro taustaani. Se on kuitenkin tosi iso asia, varsinkin ihmisille (oletan), joilla ei omaa henkilöohtaista kokemusta ole kaltaisistani ihmisistä. Muutenkin haluaisin mielipiteitä siihen, että miten suhtaudutte uuteen tuttavuuteen, josta sitten käy ilmi (ajan kuluessa) rankkojakin asioita? Itse aion hoitaa pääni kuntoon, ennen kuin lähden suhteeseen toisen ihmisen kanssa, joten periaatteessa voisin siinä vaiheessa toivottavasti sanoa olevani terve. Menneisyys kuitenkin on muovannut persoonaani ja elämääni ja tulee tekemään sitä jatkossakin. Lähinnä itselle on tullut ajatus, että en voi (lähinnä ei ole reilua toista kohtaan) aloittaa mitään ihmisen kanssa, jolla on puhtaat paperit pääkopan osalta. Ehkä sellaisen, joka on ollut rikki, on helpompi olla toisen rikkoutuneen kanssa.
Tämä nyt ei varmaan ole paras foorumi tähän asiaan liittyvään keskusteluun, mutta paras tähän hätään.
Aihe ei sinällään ole ajankohtainen, kun en nyt ketään elämääni etsi, mutta pyörii aina joskus mielessä sattuneesta syystä. Minulla on todettu useampi mielenterveyden ongelma, joita hoidetaan lääkkeillä ja nyt on aloitettu terapiakin. Parempaan päin siis menossa. Lisäksi olen onnistunut aiheuttamaan itselleni alkoholiongelman, kun muu "lääkitys" ei pahimpiin tiloihin tepsinyt. Ihmiset, jotka eivät minua hyvin tunne, eivät varmasti voi edes aavistaa näitä asioita (tai ei ainakaan mulle kerro :P), sillä kulissit on kivasti pystyssä: hyvä koulutus ja työ, ystäviä, läheinen perhe, matkustelua, ulkomuoto ja vaatteet jota kuinkin kohdillaan. Muutenkin olen tarvittaessa sosiaalinen, yleensä ottaen melko huvittava ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Tässä vaiheessa terapiaa en halua mitään suhdetta elämääni enkä usko, että se olisi reilua ketään muutakaan kohtaan. Kuitenkin joskus sekin hetki taas tulee, että haluan löytää jonkun rinnalleni. Mietin vain, että onko se sitten huijausta, jos en heti alkumetreillä kerro taustaani. Se on kuitenkin tosi iso asia, varsinkin ihmisille (oletan), joilla ei omaa henkilöohtaista kokemusta ole kaltaisistani ihmisistä. Muutenkin haluaisin mielipiteitä siihen, että miten suhtaudutte uuteen tuttavuuteen, josta sitten käy ilmi (ajan kuluessa) rankkojakin asioita? Itse aion hoitaa pääni kuntoon, ennen kuin lähden suhteeseen toisen ihmisen kanssa, joten periaatteessa voisin siinä vaiheessa toivottavasti sanoa olevani terve. Menneisyys kuitenkin on muovannut persoonaani ja elämääni ja tulee tekemään sitä jatkossakin. Lähinnä itselle on tullut ajatus, että en voi (lähinnä ei ole reilua toista kohtaan) aloittaa mitään ihmisen kanssa, jolla on puhtaat paperit pääkopan osalta. Ehkä sellaisen, joka on ollut rikki, on helpompi olla toisen rikkoutuneen kanssa.
Tämä nyt ei varmaan ole paras foorumi tähän asiaan liittyvään keskusteluun, mutta paras tähän hätään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan olennaisempaa sen menneen kannalta on tuossa se, millainen terveydentilasi on juuri sillä hetkellä. Ei niinkään aiempi sairashistoria. Merkityksellinen näkökulma on mielestäni se, että ehkäiset aktiivisesti mahdollisia tulevia takapakkeja terveydentilasi suhteen. Jos nuo molemmat ovat kunnossa, voit mielestäni olla ihan hyvin mielin.
Isoin ongelmasi taitaa olla se, mitä itse ajattelet sairaudestasi.
Ihan alkuun ei varmaan kannata mennä kelleen kertomaan, joskus kuitenkin on kerrottava. Itse en alkaisi esm. lapsia tekemään mielisaraan kanssa. Periytyvä sairaus.