Te naiset, joilla lisääntymiseen käytettävät päivät käyvät vähiin ja olette edelleen sinkkuina.
Katseletteko aktiivisesti ympäriltänne hyvät geenit omaavia miehiä, joiden kanssa voisitte "tehdä vanhanaikaiset"? Vai ajatteletteko, että sitoutuminen on kaiken A ja O, jotta voi tehdä näin isoja ratkaisuja elämässä? Yksinhuoltajuus ja isättömät lapset ovat kuitenkin hyvin yleistä nykyään.
Pystyttekö arvioimaan miehen ulkonäön, käyttäytymisen ja olemuksen perusteella, onko hän priimaa isämateriaalia tuleville lapsille? Mitä piirteitä arvostatte miehessä, jos ajattelette pelkkää lisääntymistä?
Katseletteko aktiivisesti ympäriltänne hyvät geenit omaavia miehiä, joiden kanssa voisitte "tehdä vanhanaikaiset"? Vai ajatteletteko, että sitoutuminen on kaiken A ja O, jotta voi tehdä näin isoja ratkaisuja elämässä? Yksinhuoltajuus ja isättömät lapset ovat kuitenkin hyvin yleistä nykyään.
Pystyttekö arvioimaan miehen ulkonäön, käyttäytymisen ja olemuksen perusteella, onko hän priimaa isämateriaalia tuleville lapsille? Mitä piirteitä arvostatte miehessä, jos ajattelette pelkkää lisääntymistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmasti joskus olen pohtinut, että tuo olisi hyvä isä tms, jos törmää johonkin (yleensä varattuun) kunnollisen oloiseen mieheen. Yksin en lähtisi koskaan lasta kasvattamaan.
YH-lapsista tulee B-luokan kansalaisia.
On ihan syytä kysyä että onko naisten "biologinen kello" miellettävissä sosiaaliseksi uhkatekijäksi ja mahdollisesti koko yhteiskuntaa rampauttavaksi piirteeksi?
Kenties lisääntymisoikeus pitäisi suoda vain olosuhteissa joissa lapsesta huolehditaan kunnolla terveessä kehyksessä. Jotta terveen kehyksen toteutuminen taataan niin YH-lapset pitäisi ehkä ottaa huostaan syntymästään, niin että voidaan taata jonkinasteinen vertaisuus "perheen" kanssa lastenkodissa ja puoletaan tietoisesti YH-statukseen pyrkivä nainen steriloida.
YH-lasten asema voidaan mieltää tietynlaiseksi äitinsä valitsemaksi yhteiskunnalliseksi pahoinpitelyksi ja tietoiseksi sosiaaliseksi vammauttamiseksi, YH-lapset ovat täysin vertailtavissa esim. FAS-lapsiin joissa vanhemmat ovat aiheuttaneet lapselleen trauman.
Tässä asiassa ei pidä kuunnella YH-äitien vakuutteluja rakkaudestaan, kyse on lapselle avautuvista olosuhteista ja mallin puutteesta, terveiden raamien puutteista. Rakkauttaan ja kelpoisuuttaan todisteleva YH-äiti on verrattaivssa narkkari-äitiin joka vakuuttaa rakkauttaan ja kelpoisuuttaan - reaalisesti sitä tarjoamatta siinä muodossa kuin lapsi vaatii terveitä olosuhteita jotka voi tarjota vain ydinperhe tai sitä mahdollisimman lähellä oleva yhteisö.
Nuoruuttani muistellessa nousee mielee useita likkakavereita, jotka jo ainakin 10-vuotiaasta lähtien pohtivat, mihin ikään mennessä pitää olla lapset hankittu, millainen tulevan miehen pitää olla, että hän olisi hyvä perheen isä ja elättäjä. Heidän biolologinen kellonsa oli alkanut tikittää jo lapsena, ehkä johtuen äideistä, jotka liki vielä vauvaikäisen tyttäriensä korviin kuiskivat ohjeita miesasioihin liittyen. Nämä tytöt ja naiset näkevät pojat sekä miehet aina nimenomaan mahdollisen perheen kautta.
Hyvä isäehdokas on vastuullinen, työssä käyvä, asioistaan huolta pitävä, sosiaalisesti menestynyt, sivistyneen käytöksen omaava, älykäs ja herrasmiesmäinen. Plussaa tietysti, jos mies on komea, varakas ja tyylikäs. Jos itse lähtisin hakemaan miehestä pelkkää isää (enkä pelkkää puolisoa), niin katsoisin aika tarkkaan, että kaikki miehessä on just eikä melkeen kohdallaan. Tietysti lapsesta voi kasvattaa mieluisensa, mutta paljon todennäköisemmin lapsikin menestyy, jos isä on "laadukas" mies.