jännää.. olen 23v mies.. olin todella suosittu ennen koulussa ym.. minulla oli tosi paljon ystäviä nuorempana.. nykyään lähes kaikki ovat menneet eri suuntiin/parisuhteissa tai vastaavaa ja olen jäänyt yksin.. sain amiksesta yhden suht hyvän ystävän mutta hänen tiensä on mennyt aivan eri suuntaan. parisuhteet sun muut rumbat ja emme ole jutelleet vuosiin... minulla ei ole ongelmia jutella ihmisille mutta toisaalta olen aika sisäänpäin suuntautunut ja ujo ym... silti olen toisaalta aika ulospäin suuntautunut... juttelen ja haluan jutella ihmisille.. voisi sanoa että olen ekstrovertti ihminen... töissä tulen kaikkien kanssa toimeen ja kaikkien kanssa on kiva jutella minun kanssani. pystyn juttelemaan lähes mistä tahansa kenen kanssa vain ja tulen todella hyvin naisten kanssa toimeen. minulla on kuulemma jonkin sortin luontainen charmi mikä vetää puoleensa ja ehkä se myös että minulla ei ole mitään taka-ajatuksia ym.. haluan vain ystäviä ja jutella ihmisille.. en pidä itseäni komeana vaikka kuulen monilta naisilta että olen komea ym.. en kuitenkaan usko sitä koska minulla on suht huono itsetunto.
minulla oli noin puolentoista vuoden parisuhde tuossa vähän aikaa sitten... jos totta puhutaan. hän on ainut nainen elämässäni kuka on oikesti kolahtanut kunnolla. rakastin ja rakastan vieläkin häntä todella paljon. koko sydämmestäni... erosimme sunnuntaina 10.2.2013... torstaina ja perjantaina meillä vielä meni hyvin.. kävimme keilaamassa ym.. ja kaikki muuttui kun hän kävi bilettämässä kavereiden kanssa joiden kanssa puhui lisää sinkkuudesta ja kaikesta muusta moskasta (hänen kavereillaan on ollut eroja ja riitoja lähiakoina.. melkein kaikilla.. ja uskon että he ovat vetäneet hänet vain siihen samaan kuoppaan että ei tarvii kärsiä yksin :/ niinkuin monet tekevät. ) ja hän halusi taas yhtäkkiä olla yksin ja miettiä asiaa.. mutta asiasta toiseen. toisaalta en ole ex tyttöystäväni kauttakaan saanut oikein mitään kunnon kavereita.. koska hänellä ei ole sellaisia. suurin osa hänen kavereistaan oli jotain entisiä kundikavereita tai miehiä ketkä olivat ihastuneita häneen joskus ym. ja sitten jotain entisiä koulukavereita mutta hänen paras kaverinsakkin asuu toisella paikkakunnalla.. oikeastaan lähes kaikki hänen kaverinsa ovat vain baarituttuja jos ei lasketa hänen parasta kaveriaan. niitäkin hän ja minä näimme lähinnä vain baarissa.. toisaalta tuo tuntuu niin oudolta vieläkin... erosimme eilen. ei ole kuulemma minun syytäni. olen kuulemma ihanin ja paras fiksuin mies ketä hänellä on ollut ja ketä hän tuntee ja hän pystyi olla oma itsensä kanssani ja oli turvallinen olo. hemmottelin häntä ja teimme paljon kaikenlaisia asioita (olin myös paras mies mitä hänellä on koskaan ollut makkarin puolella.. ja hänellä on ollut paljon kokemusta.. paljon yhdenillan juttuja ja parisuhteita ym) lyhyesti sanoen juuri se unelmien mies... silti hänellä oli tuo ns pakon omainen tunne kokeilla ja olla sinkkuna. opetella sitä yksinoloa koska hän ei ole koskaan ollut ns sinkku. hänen mukaansa ei kyse ole muista miehistä tai mistään.. olen aika surullinen.. minulla ei ole oikeastaan muita ystäviä kuin veljeni ja hän on kiireinen työnsä ja vaimonsa kanssa. hänen kaverinsa myös aikalailla kadonneet..
tämä meidän episodi alkoi tammikuun alussa kun hänelle tuli tuo fiilis.. siitä lähtien ollut vähän sitä rataa että hän haluaa miettiä yksin rauhassa ja välillä taas halunnut minut luokseen ja sanonut että ei voi olla ilman minua ym.. mutta nyt se on ohi.
en tiedä mitä tekisin.. toisaalta toivon kokoajan että hän tulisi takaisin. toisaalta eihän sitä ikinä tiedä jos hän tulisi joskus takaisin. niin hän itsekkin sanoi... olen lempeä romantikko ja pystyn keskittämään rakkauteni ja tunteeni yhteen ihmiseen.. voipi olla vaikeata unohtaa hänet.. toisaalta en halua unohtaa häntä.. sovimme että pysymme ystävinä. eihän sitä tiedä jos innostumme uudestaan leikkiin.. jos hän vaikkapa huomaa että kuinka huonoja muut miehet ovat.. niin kuin hän on todennut minua ennen. toisaalta pelkään että hän saattaa myös löytää toisen yhtä "ihanan" miehen ym ja pelkään sitä että jos käy niin että emme enää koskaan palaa yhteen. en itse löydä ketään toista yhtä ihanaa ja mahtavaa naista. USKON tosi rakkauteen ym.. ja toivon että kyseinen sananvarsi pitää paikkansa.. "Kumpikin saattoi lähteä kulkemaan omaa tietään, koska he tiesivät, että todellinen rakkaus ei erota niitä jotka kuuluvat toisilleen." ja tiemme kohtaisivat taas joskus...
samalla kun vuodatan kyyneleitäni... olen surullinen 23v mies vantaalta koittaisin ettiä jotain ystäviä kans :/ jotenki masentaa käydä yksin ravintolas syömäs ja elokuvissa ym... ja etenkin kun nykyään ei voi edes käydä keilaamassa heilan kanssa niin en usko että alan yksin keilaamaan :/ pitäisi ehkä jotain uusia harrastuksia miettiä.. olen miettinyt tanssimista ym..
minulla oli noin puolentoista vuoden parisuhde tuossa vähän aikaa sitten... jos totta puhutaan. hän on ainut nainen elämässäni kuka on oikesti kolahtanut kunnolla. rakastin ja rakastan vieläkin häntä todella paljon. koko sydämmestäni... erosimme sunnuntaina 10.2.2013... torstaina ja perjantaina meillä vielä meni hyvin.. kävimme keilaamassa ym.. ja kaikki muuttui kun hän kävi bilettämässä kavereiden kanssa joiden kanssa puhui lisää sinkkuudesta ja kaikesta muusta moskasta (hänen kavereillaan on ollut eroja ja riitoja lähiakoina.. melkein kaikilla.. ja uskon että he ovat vetäneet hänet vain siihen samaan kuoppaan että ei tarvii kärsiä yksin :/ niinkuin monet tekevät. ) ja hän halusi taas yhtäkkiä olla yksin ja miettiä asiaa.. mutta asiasta toiseen. toisaalta en ole ex tyttöystäväni kauttakaan saanut oikein mitään kunnon kavereita.. koska hänellä ei ole sellaisia. suurin osa hänen kavereistaan oli jotain entisiä kundikavereita tai miehiä ketkä olivat ihastuneita häneen joskus ym. ja sitten jotain entisiä koulukavereita mutta hänen paras kaverinsakkin asuu toisella paikkakunnalla.. oikeastaan lähes kaikki hänen kaverinsa ovat vain baarituttuja jos ei lasketa hänen parasta kaveriaan. niitäkin hän ja minä näimme lähinnä vain baarissa.. toisaalta tuo tuntuu niin oudolta vieläkin... erosimme eilen. ei ole kuulemma minun syytäni. olen kuulemma ihanin ja paras fiksuin mies ketä hänellä on ollut ja ketä hän tuntee ja hän pystyi olla oma itsensä kanssani ja oli turvallinen olo. hemmottelin häntä ja teimme paljon kaikenlaisia asioita (olin myös paras mies mitä hänellä on koskaan ollut makkarin puolella.. ja hänellä on ollut paljon kokemusta.. paljon yhdenillan juttuja ja parisuhteita ym) lyhyesti sanoen juuri se unelmien mies... silti hänellä oli tuo ns pakon omainen tunne kokeilla ja olla sinkkuna. opetella sitä yksinoloa koska hän ei ole koskaan ollut ns sinkku. hänen mukaansa ei kyse ole muista miehistä tai mistään.. olen aika surullinen.. minulla ei ole oikeastaan muita ystäviä kuin veljeni ja hän on kiireinen työnsä ja vaimonsa kanssa. hänen kaverinsa myös aikalailla kadonneet..
tämä meidän episodi alkoi tammikuun alussa kun hänelle tuli tuo fiilis.. siitä lähtien ollut vähän sitä rataa että hän haluaa miettiä yksin rauhassa ja välillä taas halunnut minut luokseen ja sanonut että ei voi olla ilman minua ym.. mutta nyt se on ohi.
en tiedä mitä tekisin.. toisaalta toivon kokoajan että hän tulisi takaisin. toisaalta eihän sitä ikinä tiedä jos hän tulisi joskus takaisin. niin hän itsekkin sanoi... olen lempeä romantikko ja pystyn keskittämään rakkauteni ja tunteeni yhteen ihmiseen.. voipi olla vaikeata unohtaa hänet.. toisaalta en halua unohtaa häntä.. sovimme että pysymme ystävinä. eihän sitä tiedä jos innostumme uudestaan leikkiin.. jos hän vaikkapa huomaa että kuinka huonoja muut miehet ovat.. niin kuin hän on todennut minua ennen. toisaalta pelkään että hän saattaa myös löytää toisen yhtä "ihanan" miehen ym ja pelkään sitä että jos käy niin että emme enää koskaan palaa yhteen. en itse löydä ketään toista yhtä ihanaa ja mahtavaa naista. USKON tosi rakkauteen ym.. ja toivon että kyseinen sananvarsi pitää paikkansa.. "Kumpikin saattoi lähteä kulkemaan omaa tietään, koska he tiesivät, että todellinen rakkaus ei erota niitä jotka kuuluvat toisilleen." ja tiemme kohtaisivat taas joskus...
samalla kun vuodatan kyyneleitäni... olen surullinen 23v mies vantaalta koittaisin ettiä jotain ystäviä kans :/ jotenki masentaa käydä yksin ravintolas syömäs ja elokuvissa ym... ja etenkin kun nykyään ei voi edes käydä keilaamassa heilan kanssa niin en usko että alan yksin keilaamaan :/ pitäisi ehkä jotain uusia harrastuksia miettiä.. olen miettinyt tanssimista ym..
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla ei ole harmaintakaan aavistusta mitä minun pitäisi tehdä tai toimia.. minulla ei ole oikein ystäviä enään. moni on jo kuollut esim silloinen tsunami ja pommi-isku myyrmannissa ym.. isäni on kuollut kun olin ihan pieni ja äitini kuoli viime syyskuussa... olen ns. orpo.. ainut tukeni on veljeni ja hänen aikansa on suht rajattu. hänelläkään ei ole niin ystäviä. yksi hyvä ystävä häneltä löytyy mutta senkään kanssa hän harvoin tekee mitään.. molemmat naimissa ja tekee omia juttujaan.. muut hänen kaverinsa asuvat ympäri suomea tai ulkomailla.. itsellä hieman sama asia vanhat ns koulukaverit kenen kanssa olin sillon ennen tosi paljon asuvat eripuolilla suomea enkä ole pitänyt yhteyksiä ainakaan 5-8vuoteen vaikka ovat facebookissa kavereina... samaten on minulla kavereita facebookissa mutta eivät he ole sellaisia ns "kavereita" eikä ketään kiinnosta mitä kirjoitan facebookissa.. harvoin kukaan edes painaa tykkää tai puhuu kanssani. pitäisi varmaan kysyä serkkutytöltä jos hän osaisi auttaa.. hän kuulemma pitää joitain pippaloita välillä ym :/ en tiedä mistä saisi edes kavereita jotta pystyisin jatkamaan tätä elämää... baareissa en jaksa kokoajan notkua.. en muutenkaan juo paljoa. ai niin.. kyseisen eks tyttöystäväni iskin töissä... niinku olin kirjottanut.. olen hyvä naisten kanssa mutta tähän mennessä vastaan tulleista naisista en ole kiinnostunut muuten kuin ystävyys tasolla. tämä minun ex tyttöystäväni oli ainut kenestä tuli heti sellainen rakkautta ensisilmäyksellä olo ja menin ja otin itselleni... nykyisessä työssäni tuo on toisaalta hankalaa. harvoin tulee uusia työntekijöitä meidän puolelle.. aika ylibuukattu jo ja lähes kaikki vakituisia.. eli ei enää kesätyöläisiä tai vuokralaisia ym.. olen miettinyt alan vaihdosta tai että lopettaisin työni ja koittaisin jotain aivan muuta... tykkään olla ihmisten kanssa tekemisessä.. mutta en tiedä mitä tekisin :/ ehkä voisin kokeilla jotain kauppaa? en tiedä...
toisaalta pitäisi tienata myös sen verran että pystyy elämään.. nykyisestä työstäni saan aika huonosti palkkaa.. vaikka toisaalta sillä elää... noin 2100/kk bruttona... tosin tämä on 3vuorotyötä.. haluaisin ehkä jonkin yks tai kaks vuorotyön mistä sais edes samaa luokkaa olevaa palkkaa ja ehkä jopa sellainen missä tapaisi ihmisiä... olen myös miettinyt jos opettelisin hieronnan tai vastaavan ja voisin tehdä sitä sivutyönäni.. tai dj harrastuksesta ja mielenkiinnon kohteesta tekisin kakkos ammatin.. tykkään myös viihdyttää ihmisiä mutta olen huono koomikko :S
meni hieman ohi aiheen suurin osa :/ tykkään jutella ja kirjoitella niinku näkyy :D juttua tulee vaan. pystyisikö joku ohjaamaan tai auttamaan miten pääsisin eteenpäin elämässä? mistä saisin ystäviä? olen surullinen ja yksinäinen enkä halua jäädä juoksemaan paikalleni.
Aloita joku harrastus? harrastuksen kautta löytyy aina uusia ystäviä:) Tsemppiä ja kaikkea hyvää elämääsi, olet vielä nuori! ei kannata vaipua epätoivoon... asioilla on tapana järjestyä ja joskus sitäkin voi nopeuttaa avittamalla itse. Nyt keskityt siihen mitä uutta elämääsi haluat ja sen jälkeen alat vain etsiä. Jos kaipaat juttuseuraa yms. deittipalsoilta sitä ainakin voi saada:)
kiitos neuvosta. koitan keksiä jonku harrastuksen... päätimme myös ainakin näillä näkymin että pysymme exäni kanssa ystävinä... vaikka tiedän että tulen todennäköisesti ikuisesti rakastamaan ja välittämään hänestä ja se voi tehdä kipeää välillä jos nään hänet muiden miesten kanssa. myönsin hänelle tuon ja sanoin myös että teen mielelläni hänen kanssaan asioita jos hän haluaa tai autan myös mielelläni sekä että pidän sydämeni aina auki hänelle jos hän joskus huomaisi että haluaisi palata yhteen niin olen valmis yrittämään uudestaan. sanoin että uskon tosirakkauteen ja että olen jo löytänyt sen oikean jase on hän ja olen valmis olemaan vain vaikka ystävä jos se sen vaatii. en halua menettää häntä kokonaan... hän sanoi kyllä aiemmin että eihän sitä tiedä ikinä jos palaisimme yhtään ym...
suhteessamme ei ollut mitään vikaa ja hän myönsi sen ja sanoi että olen paras ja ihanin mies ym.. oikeastaan täydellinen lähes jokaisessa asiassa mutta nyt taisi vain olla väärä aika ja väärä paikka.. hänen on vain pakko kokeilla sitä sinkkuutta ym.
ja en usko että lähden deittipalstoille.. ainakaan vielä. kiitos kuitenkin neuvoista ja tuesta.. koitan pärjätä.