Olen 29v nainen, joka on ihastunut/rakastunut 19v miehenalkuun. Tämä miehenalku tuntee samoin minua kohtaan, mutta 10v ikäero on liikaa hänelle. Välillämme on uskomatonta vetovoimaa, emme saa toistemme seurasta tarpeeksi ja esimerkiksi kaveriporukassa baarissa ollessamme, kaikki muut jäävät sivuun auttamattomasti, niin kaverit kuin kaikki muutkin.
Olemme sopineet olevamme vain kavereita ja suutelua pidemmälle emme ole menneetkään. Mies tuntee myös paineita minun kokemusmääräni vuoksi, verrattuna häneen omaansa. Tätä nyt on kestänyt pari kuukautta jo, välimme/tunteemme muuttuvat syvemmiksi koko ajan.
Tämä alkaa itseeni pikku hiljaa sattua, vaikka äärettömän onnellinen olen hänen seurassaan. Haluaisin kuitenkin enemmän. Onko mitään toiveita, että näin nuori mies pystyy pääsemään ikäerosta yli vai olisiko paras vain pysyä erossa kokonaan, että pääsisin ylitse tunteistani?
Olemme sopineet olevamme vain kavereita ja suutelua pidemmälle emme ole menneetkään. Mies tuntee myös paineita minun kokemusmääräni vuoksi, verrattuna häneen omaansa. Tätä nyt on kestänyt pari kuukautta jo, välimme/tunteemme muuttuvat syvemmiksi koko ajan.
Tämä alkaa itseeni pikku hiljaa sattua, vaikka äärettömän onnellinen olen hänen seurassaan. Haluaisin kuitenkin enemmän. Onko mitään toiveita, että näin nuori mies pystyy pääsemään ikäerosta yli vai olisiko paras vain pysyä erossa kokonaan, että pääsisin ylitse tunteistani?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joo, ei tule mitään. Jos mies olisi edes 25 häneen ei niin vaikuttaisi kaikki. Nyt vaikuttaa, hän on ihastnut, mutta se vaaleanpuna ei jatku, arjen tullessa kuvioihin on enemmän kuin todennäköistä että hän tajuaa haluavansa kokeilla, elää, olla vapaa jne. Sinä olet siinä vaiheessa 34-vuotias ja alat kinuta lapsia. Te olette liian erilaisissa elämäntilanteissa mielestäni, vaikka se 10 vuoden ikäero voisi toimia jos tosiaan hän olisi 25 ja sinä 35. Molemmat olisi saaneet kokeilla, mitä nyt haluaakaan, seurustella tai sitten olla seurustelematta mutta kasvaa enemmän ja aikuisiksi. Molemmilla olisi jo samanlaiset tavoitteet ehkä, siis ehkä. Mutta 25-vuotias mies saattaa haluta perheen parin vuoden sisään, 19-vuotias ei. Sen saa ehkä taivuteltua siihe mutta tulevaisuus on synkkä. Tällä hetkellä sinä olet aikuinen nainen, 3kymppinen, ja aikalailla sitoumisiässä, ja perhekin pitäisi miettiä 10 vuoden sisään 100% varmaksi, hän saattaa elää nuoren ja villin poikamiehen elämää kevyesti 10 vuotta ja haluta sitoutua 15-18 vuoden kuluttua.
Et ole realistinen, sinun pitäisi sitä osata jo olla. Hänen ei. Sinun kannattaisi ottaa välimatkaa, ja kuten aikuisena tiedät, ihastumiset tulee ja menee, ne kovatkin. Kyllä se sitten taas siitä tasaantuu: ja löytyy muita. Aina ei aika suosi meitä.
10 vuotta ei ole ikäero eikä mikään jos ollaan reilusti yli 20 vee, mutta tossa kohtaa se nyt vaan vielä on.
Anna hänen ja itsesi mennä, joskus käy näin. On kivaa ihastua, mutta tämä maailma ei timi ruusunpunaisilla laseilla ihan aina. Ikävä kyllä.
Kuten aiempi sanoi, kannattaa olla järkevä. Kyllähän tuosta halutessaan suhteen varmaan saa, mutta kuinka kannattavaa se sitten vähänkään pidemmällä tähtäimellä on - se on aivan eri asia.
t44t654 osui kyllä kipeästi asian ytimeen. Tuota olen itsekin miettinyt, että jos hänellä olisi muutama vuosi enemmän ikää, niin ongelma ei olisi tällainen.
IMinun ongelmani on aina ollut, että elän voimakkaasti tunteiden mukaan, mutta nyt se ensimmäistä kertaa aiheuttaa todellisen, vakavan ongelman. Sitä ei ihastuessaan haluaisi kuunnella järjen ääntä, vaikka se tuolla takaraivossa huuteleekin. On varmaan aika käydä hänen kanssaan se ikävä keskustelu ja yrittää aloittaa toipuminen.
Älä kuuntele muita, kuuntele sydäntäsi! Harva löytää sellaisen ihmisen jota oikeasti rakastaa.
Älä anna kiihkomielisten puritaanien estää onneasi.
Muista että ihmiset katuvat sitä minkä jättivät tekemättä.
Kokeile, mitä menetettävää sinulla on?
Suurin osa saman ikäistenkin liitoista päättyy eroon.
Aivan yhtähyvin voit kokeilla jos muuten sovitte yhteen.
Tuo tekemättä jättämisen kommentti on kaksiteräinen.
Tässä tilanteessa katuisi myöhemmin todellisuudessa sitä, jos ei tajuaisi päättää suhdetta ajoissa.
Väitätkö että HAAVISTO katuu sitä että aloitti suhteen köyhän kehitysmaa teinipojan kanssa ollessaan varakas keski-ikänen johtavassa asemassa oleva länsimaalainen mies?
Monta miljoonaan äänesti heitä presidenttipariksi Suomeen.
Miksi mies katuisi suhdetaan?
Tai väitätkö että TV:stäkin tuttu hius/sisustussuunnittelija mies katuu että aloitti suhteen alaikäisen teinipojan kanssa? Heistähän tuli koko kansan suosikkeja!
Teistäkin voi tulla seuraava pressapari tai koko kansan suosikkeja!
En mä nyt realismissa nää mitään kiihkomielistä, mä olen ihminen jolla on ollut suuren ikäeron suhde, sinänsä ok, mutta edelleen, on asioita mitä pitää ottaa huomioon. Ikäerot on ns. muutenkin tuttua lähipiirissä ja haasteensa siinä on. Semmoisia haasteita ei saisi jättää huomioimatta, siksi että nuoret jättää ja siksi ne eroaakin: siis ne samanikäiset. Ei ne eroa koska ne ois menneet niin realistisin odotuksin naimisiin ja olleet jo valmiita selvittämään asiat. Ne eroaa, koska ensinnäkin niiden odotukset ovat olleet epärealistisia, ja ne eivät ole rakastuneina tajunneet ettei se järki maailmasta tyystin katoa.
Sama koskee ikäero pareja eikä kaikki järki ole mitään puritanismia eikä tunnevastaista edes.
Mä olen tunneihminen, hyvin voimakkaasti ihastun ja elän, eikä se estä mua silti tajuamasta että rakkaudessakin on haasteensa ja että on eri asia rakastua 19-vuotiaana kun 35-vuotiaana. Mä uskon sinänsä ikäerosuhteisiin mutten epärealistiselta pohjalta enkä silloin kun elämän vaiheet on totaalisen väärät: kokemusta on.
Oikea rakkaus on lopultakin kiintymystä, ja joskus oikea rakkaus on myös irtipäästämistä. Ei pelkästään sitä että minä tässä nyt elän kolmekymppisen itsekeskeistä elämää, otan tuosta tuon 19-vuotiaan kun sen saan. Joskus pitäs vähän miettiä, ja jos rakastaa, niin sen toisen parhaaksi. Toisen paras ei aina ole oma paras.
Ihmiset katuvat usein asioita mitä jättävät tekemättä koska pelkäävät. Mutta on asioita mitä voi jättää tekemättä koska yksinkertaisesti miettii ja päättää niin. Ei tartte aina olla sinkoilemassa, jääpuikkoa ei tarvitse tunkea hanuriin vaan koska ajattelee että sitten ehkä ei tiedä miltä se tuntuu.
19-vuotias on todella eri elämän vaiheessa ja se pitää ja kannattaa miettiä. 30-vuotiaalla on isompi vastuu katsoa tilannetta, koska hän on ehtinyt olla jo 10 vuotta aikuinen, toinen vasta kasvaa siihen. Se ei tee asiasta rikollista eikä mahdotonta, mutta se tekee siitä miettimisen arvoista.
Se ei ole kovin hyvä peruste aloittaa suhdetta että "eroaa ne muutkin".
Se on totta, ettei ikä eikä ulkonäkö, raha tai mikään muu ole tae mistään: Jenni ja Kimi Räikkönen viimeisimpänä esimerkkinä. Kaksi täysin samanikäistä, rahahuolia ei ole, elämät on, kauniita ja rohkeita, menestyneitä molemmat... Jos pinnalliset ominaisuudet pitäisivät meitä yhdessä, he eivät olisi ikinä eronneet ja mitä sekin liitto kesti? 10 vuotta. Aika vaatimatonta. Se on siis totta, ikäero ei aina ole este, eikä pinta kerro koko totuutta koskaan. Raha ei auta rakkaudessa.
Mutta mikään niistä ei poista silti sitä, että asioita voi miettiä.
Voi elää myös niin että tuntee ja ajattelee järjellä. Että joskus ymmärtää myös jättää ne tunteet ihanaksi ja toteutumattomaksi asiaksi. Ja asiat ei mene musta-valkoisesti siihen suuntaan että siitä ei ikinä mitään voisi tulla, mutta ei ne mene yhtään musta-valkoisemmin niin että aina sitä vaan kannattaa ja pitää joka suhteeseen hypätä kun siltä vähäkin tuntuu. Joskus sydän kertoo toiveita joskus tosia.
Jätä nyt se nuori poika rauhaan ihan suosiolla ja etsi ikäistäsi seuraa.
Tuollainen on naurettavaa ja sinun teistä vanhempana pitää tajuta tehdä siitä loppu.
Ai tarkoititko sanasi Haavistolle? Pitäisikö hänen jättää Nexu rauhaan?
Olisiko hänen pitänyt "ihan suosiolla etsiä ikäistään seuraa?"
Onko "naurettavaa" että Haavisto jahtasi maapallon ympäri teinipoikaa?
Olisiko hänen "vanhempana" pitänyt tajuta "tehdä siitä loppu"?
No sen sijaan hän soitteli ja matkusteli maailmalla etsiessään Nexua, jotta voisi tuoda hänet Suomeen kumppanikseen.
Jos sellainen käytös olisi muka jotenkin epätoivottavaa, niin
miksi sitten kuitenkin äänestit häntä Suomen presidentiksi?
Voi tuosta hetken huvia irrota, mutta pidemmän päälle ei tule mitään. Olet todellakin oikeassa, kannattaa se ikävä keskustelu käydä ja lähteä eri teille. Esitä asiasi kuitenkin vähän kauniimmin kuin edellinen kommentoija, toisen sydäntä ei kannata särkeä tahallaan.
musta vähän tuntuu että SÄ et jaksaisi katella poikaa kovin pitkään kun ihastumisvaihe olisi mennyt ohi ja hänellä jatkuu nuoruuden juoksuvuodet
Miksi hän kokee että ikäeronne olisi parisuhteenne este jotenkin?
Maailmallahan on pilvinpimein vastaavia parisuhteita:
http://puumatar.blogspot.fi/2013/02/cheerleader-opettajalla-suhde.html
Useilla huomattavasti isompikin ikäero ilman että se haittaa heitä tai ketään muutakaan.
Jos hän olisi musta ja sinä valkoinen niin sanoisiko hän ettei voi olla kanssasi koska olet "erivärinen"?
Ikä on samanlainen ominaisuus kun rotu, sille ei itse voi mitään eikä sitä voi vaihtaa, se on se minkälaiseksi on syntynyt. Siksi iän tai rodun perustella tapahtuva syrjintä on RASISMIA!
"Miksi hän kokee että ikäeronne olisi parisuhteenne este jotenkin?"
En tiedä ajatteleeko hän sitä varsinaiseksi esteeksi, vaan ongelma on siinä, että hän ajattelee asian jo vuosien päähän. Että muutama vuosi menisi hyvin, mutta jossain kohtaa ikäero tulisi vastaan häiritsevänä tekijänä ja suhde päättyisi. Kai tuokin este on, jos sen niin haluaa ajatella. Mutta sehän saattaa olla minkä tahansa suhteen kohtalo, ei vain tämän. Ehkä eron todennäköisyys muutaman vuoden päästä on tässä tapauksessa niin suuri, ettei kannata edes yrittää?
Alkaa itsellä olla ajatukset niin solmussa, ettei enää kohta tiedä mitä ajatella mistäkin.
Logiikkasi heittää pahasti, koska mitä vanhempia ollaan sitä VÄHEMMÄN ikäerolla on merkitystä.
Eli ei ikäeronne merkitys vanhetessa suinkaan lisäänny vaan vähenee eikä sillä ole enää mitään merkitystä.
Tässä kohtaa on kyse hänen logiikastaan, ei minun. Itse olen tuon asian huomannut jo muutama vuosi sitten, että ikäeron merkitys vähenee vanhetessa.
Miten tuota blogia pääsee lukemaan?
Vuoden 2011 Miss Isoäiti Janika ja Jani, 18v kihloihin!
Miss Isoäiti Janika Tampereelta huokuu onnea.
Seitsemän lapsen äiti ja kahden pienokaisen isoäiti luovuttaa kruununsa seuraajalleen
Janika on ryhtynyt seurustelemaan itseään 20 vuotta nuoremman Janin kanssa.
-Kivahan se olisi joskus olla myös naimisissa, kun en ole vielä koskaan ollut, Janika totesi Hymy-lehden toimittajalle, joka kävi tekemässä pariskunnasta yhteishaastattelun.
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/miss-isoaiti-janika-38-ja-jani-18-kihlat-odottavat
Ole rohkea, muutkin uskaltavat olla!
Sanot että elät voimakkaasti tunteella, mahtaakohan tuossa olla jotain pohdittavaa? Onko tämä ensimmäinen "tuhoontuomittu suhde", vaiko kaava, jota noudatat? Jos vastaus on kyllä, mieti miksi.
Suhteisiin ajautuminen ilman rehellistä ja realistista päämäärää, loppuu usein kyyneliin ja särkyneisiin sydämiin. Kannattaa ehkä kuitenkin säästää itseään turhalta surulta. Se on se hinta, joka monesti maksetaan ihanasta ja kiihkeästä suhteesta.
Rakastuminen on ihanaa ja rakkauteen pitää uskaltaa heittäytyä, mutta siitä yleensä joutuu toipumaan yhtä syvällä käyden. Jos suhde loppuu, niinkuin monesti käy, joko nuoren pojan kyllästymiseen tai ympäristön paineeseen, mieti miten käy sinun itsetunnollesi? Itsetunnon rippeitä on raskasta kerätä.
Mieti tarkkaan onko riskin arvoista, todennäköisyys häpiendiin on minimaalinen.
Sitähän rakkaus on, vaikka olisi kuinka "minimaalinen" mahdollisuus onneen niin silti uskaltaa yrittää.
Ajattele kuinka epätodennäköistä on että kehitysmaassa asuva köyhä teinipoika löytää yhtäkkiä varakkaan johtavassa asemassa olevan keski-ikäisen länsimaalaisen miehen ja tämä haluaa tuoda teinin kotimaahansa Suomeen puolisoksi, huomattavasta ikäerosta, kulttuuri erosta, koulutus erosta ja lähes kaikenlaisesta erosta huolimatta.
Silti he uskalsivat tehdä sen ja onnistuivat. Mikseivät muut uskaltaisi?
Tällä aloittajan pariskunnallahan on sentään sama kulttuuri, he ovat samaa rotua, elävät samassa yhteiskunnassa, omaavat samat arvot ja ovat normaalissa heterosuhteessa.
Pelkkä ikäero ei ole riittävä syy kenellekään olla olematta jonkun toisen kanssa jos rakastaa tätä ja haluaa olla hänen kanssaan!
"Onko tämä ensimmäinen "tuhoontuomittu suhde", vaiko kaava, jota noudatat?"
Kyllä tämä on ensimmäinen laatuaan, aikaisemmat suhteeni ovat olleet itseäni muutaman vuoden vanhemman kanssa, joiden kanssa olisi pitänyt olla kaikki mahdollista ja perhekin perustaa. Sydänsuruja saattaa tulla ja olen niistä raskaimman kautta kaksi kertaa joutunut toipumaan. Aina ei onni suosi niitäkään suhteita, joissa kaikki olisi pitänyt olla mahdollista.
Itselläni on 19v. poika enkä kyllä kaipaisi hänen rinnalleen tuollaista "käytettyä akkaa"....Pihalle lentäisit!
Ëntä kaipaisitko teinipoikasi rinnelle sellaista "käytettyä ukkoa"?
Etkö vaikka monta miljoonaa naista äänestäisi heistä presidenttipariskuntaa?
Tai heistä tulisi koko Suomen suosituin julkkispariskunta TV:seen?
No heidän onnekseen sinulla EI ole mitään valtaa määrätä mitä teinipoikasi tekee.
Suomessa jo 16-vuotiaalla on seksuaalinen itsemääräämisoikeus,
jolloin teinipoikasi saa ihan itse päättää keneen rakastuu ja kenen kanssa rakastelee, kumppanin iästä riippumatta.
Eli Jarkko-paatse itse lentäisi pihalle ;)
Olen 36v nainen, eronnut ja 3 lasta. Ihastuin päättömästi 23v mieheen ja seksi on molempien mielestä parasta ikinä!
Toki 13v. ikäero huolestuttaa, mutta tämä mies on niin ikäistään kypsempi ja ihana luonteeltaan, että hulluhan minä olisin jos en kokeilisi mitä tällä suhteella on antaa, vaikka sitten saisinkin siipeeni.
Pidemmän päälle on turha miettiä NYT, kun homma toimii molempien mielestä ja kemiat ovat uskomattoman voimakkaat toisiamme kohtaan. Enemmän harmittaisi, jos antaisin ikäeromme haitata ja jättäisin asian tähän.
Tähän asti parisuhteeni ovat olleet ikäisteni miesten kanssa, niin että puumaksi en itseäni koe, tarkoituksella en nuorta miestä valinnut vaan hän olikin iän selvitessä nuorempi miltä näyttää...
Katsotaan, edetään, sitten kadutaan jos kaduttavaa on! :)
ainut vaan että ette ole enää kyllä yhdessä kun sinä täytät 45
Totta kannattaa ihan ehdottomasti kokeilla, sinulla ei ole mitään menetettävää :)
Tiedän ikäero pariskunnan, jossa ikäisesi nainen alkoi vakavasti seurustelemaan parikymppisen nuorukaisen kanssa ja he ovat edelleen yhdessä vielä 7 vuoden jälkeenkin.
Myös näillä on yli 20 vuoden yhdessä olo:
http://puumatar.blogspot.fi/2013/01/tuulikin-44v-ja-kimmon-20v-pitka.html
Ei kannata välittää kateellisten suomalaismiesten tai naisten jutuista. Useat niistä ovat katkeroituneet koska heivät itse löydä ketään kuka rakastaisi heitä.