Tervehdys kaikki myyntialalla työskentelevät tai sille alalle valmistuvat.
Työskentelen erään talousjulkaisun tuottajana/ mediatilan myyjänä hyvin pienessä kustantamossa. Työtehtävääni kuuluu yrityspäättäjien aktiivinen kontaktointi sekä tarjota yrityksille maksullista printtimediatilaa ja näkyvyyttä julkaisustamme.
Työ toistaa tätä samaa kaavaa päivästä toiseen:
Istun n. 1m2 -kokoisessa tilassa erittäin huonokuntoisella, jatkuvasti natisevalla penkillä tietokoneeni ääressä ja soitan LANKAPUHELIMELLA asiakkaille mahdollisemman aktiivisesti.
Lankapuhelimen takia en pääse liikkumaan ollenkaan työssäni, vaan minun täytyy soittaa jatkuvasti siinä yhdessä pisteessä istuen, aina samassa asennossa. Tunnen olevani kuin vanki tämän takia.
Olen ollut aina liikunnallinen ja erittäin hyväkuntoinen 30-vuotias mies, mutta nyt alaselkäni on mennyt kipeäksi, koska joudun olemaan jatkuvasti samassa ahtaassa tilassa, enkä pääse välillä kävelemään ja esimerkiksi soittamaan toiseen huoneeseen.
1m2 -kokoisen työpisteeni takana (selkäni takana) istuu toinen samaa työtä tekevä, 50cm etäisyydellä minusta. Koska kummatkin meistä joutuvat puhumaan jatkuvasti puhelimeen, niin voitte varmaan arvata, mitä siitä seuraa.
On todella ahdistavaa puhua puhelimeen samaan aikaan, kun toinen puhuu selkäsi takana kovalla äänellä. Usein luurin päässä oleva asiakas kuulee takanani puhuvan äänen yhtä kovaa kuin minun ääneni, eikä tämän vuoksi saa välttämättä selkoa kaikesta mitä hänelle sanon.
Tässä samassa, yhteensä n. 20m2 -kokoisessa huoneessa puhuu samaan aikaan puhelimeen myös kaksi muuta henkilöä. Huoneessa ei ole MINKÄÄNLAISTA äänieristystä tai välisermejä, joten myyntityö tällaisessa ympäristössä jossa kaikki puhuvat kokoajan toistensa päälle on todella ahdistavaa.
Yhdellä näistä työntekijöistämme on lisäksi n. 10 SEKUNNIN välein toistuva, krooninen kurkunärsytystauti. Hän siis röhkii/ karistaa kurkkaan aivan tauotta. Olen kerran ostanut hänelle pienillä rahoillani kasan Sisu-pastilleja, mutta se ei auttanut mitään, sillä hänen kurkkunsa on kuulemma arpeutunut sisäpuolelta huonojen elämäntapojen seurauksena.
Tämä hänen kurkun karistaminen tietenkin myöskin kuuluu myös puhelimessa olevan asiakkaan korvaan, joten voitte vain kuvitella, että tässä työpaikassa ei voi työrauhasta puhuakaan.
Tämän 20m2 -kokoisen työhuoneemme lisäksi tässä samassa kerroksessa on kahvihuoneemme sekä mediatoimistomme, jossa työskentelee lähinnä naisia korkokenkineen toimituksellisissa tehtävissä. Koko tilan lattiat ovat tehty erittäin kovasta, ohuesta ja huonon äänieristyksen takaavasta puulattiasta.
Kun nämä konttorikotkat sitten ravaavat korkokenkineen jatkuvasti kyseisellä lattialla, niin voitte vaan kuvitella, mikä korviaraastava kopina siitä lähtee. Luurin päässä oleva asiakkaanikin on monta kertaa kysynyt, että onko takanani rakennustyömaa, kun sieltä kuuluu jatkuva vasaroinnin ääni...
Itse työstä vielä... Tuotteemme on erittäin HUONO. Lehden paperinlaatu on kilpailijoita heikompi, mutta mediatilaa myydään silti siitä lähes samaan hintaan, mitä kilpailijat tekevät. Kilpailijoiden vastaava tuote on myös paljon tunnetumpi ja myös jo valmiiksi luetumpi. Sekä myös asiapitoisempi. Tämä julkaisu on oikeastaan enemmän täynnä mainoksia, kuin asiaa.
Tosin tällä hetkellä noita mainosyhteistyökumppaneitakin on enää erittäin vaikeaa saada mukaan, em. seikoista johtuen. Toimitusjohtajamme ei tajua sitä tosiasiaa, että itse TUOTE on heikko, eikä sen brändi ole niin hyvä, mitä kilpailijoilla. Tämän lisäksi hän ei tajua myöskään sitä viestiä asiakkailta, että printtimedia on kuolemassa ja asiakkaat haluavat näkyä yhä enemmän verkkomedioissa.
Tämän kaiken takia, työ on yhtä "EI":n kuulemista päivästä toiseen. Kuulen sitä "EI":tä suurinpiirtein sata kertaa päivässä. Ja nuo muut kolme saavat kuulla ihan sitä samaa päivästä toiseen, mitä minäkin.
Ei auta, vaikka täällä olisi itse Ron Kaufman tai vaikka Jeesus myymässä. Jos tuote on yksinkertaisesti kehno laadultaan, liian kallis siihen nähden, niin se ei ole silloin vaan vakuuttava, eikä silloin ei ole vika sen myyjissä. Kun vieläpä työolosuhteet ovat tällaiset.
Tämä kyseinen toimitusjohtaja näkee kokoajan työpisteillemme ja vahtii silmä tarkkana, että soitamme koko ajan. Hän katsoo erittäin paheksuvasti, jos pidämme yhtään ylimääräistä taukoa (ruokatauon lisäksi) ja pakenemme kollegani kanssa tätä hullun hommaa välillä talon porraskäytävään. Hän itse puolestaan polttaa ketjussa ja haisee kuin tuhkakuppi. Ja tämä haju puolestaan tulee myös huoneeseen, jossa soitamme.
Työskentelen erään talousjulkaisun tuottajana/ mediatilan myyjänä hyvin pienessä kustantamossa. Työtehtävääni kuuluu yrityspäättäjien aktiivinen kontaktointi sekä tarjota yrityksille maksullista printtimediatilaa ja näkyvyyttä julkaisustamme.
Työ toistaa tätä samaa kaavaa päivästä toiseen:
Istun n. 1m2 -kokoisessa tilassa erittäin huonokuntoisella, jatkuvasti natisevalla penkillä tietokoneeni ääressä ja soitan LANKAPUHELIMELLA asiakkaille mahdollisemman aktiivisesti.
Lankapuhelimen takia en pääse liikkumaan ollenkaan työssäni, vaan minun täytyy soittaa jatkuvasti siinä yhdessä pisteessä istuen, aina samassa asennossa. Tunnen olevani kuin vanki tämän takia.
Olen ollut aina liikunnallinen ja erittäin hyväkuntoinen 30-vuotias mies, mutta nyt alaselkäni on mennyt kipeäksi, koska joudun olemaan jatkuvasti samassa ahtaassa tilassa, enkä pääse välillä kävelemään ja esimerkiksi soittamaan toiseen huoneeseen.
1m2 -kokoisen työpisteeni takana (selkäni takana) istuu toinen samaa työtä tekevä, 50cm etäisyydellä minusta. Koska kummatkin meistä joutuvat puhumaan jatkuvasti puhelimeen, niin voitte varmaan arvata, mitä siitä seuraa.
On todella ahdistavaa puhua puhelimeen samaan aikaan, kun toinen puhuu selkäsi takana kovalla äänellä. Usein luurin päässä oleva asiakas kuulee takanani puhuvan äänen yhtä kovaa kuin minun ääneni, eikä tämän vuoksi saa välttämättä selkoa kaikesta mitä hänelle sanon.
Tässä samassa, yhteensä n. 20m2 -kokoisessa huoneessa puhuu samaan aikaan puhelimeen myös kaksi muuta henkilöä. Huoneessa ei ole MINKÄÄNLAISTA äänieristystä tai välisermejä, joten myyntityö tällaisessa ympäristössä jossa kaikki puhuvat kokoajan toistensa päälle on todella ahdistavaa.
Yhdellä näistä työntekijöistämme on lisäksi n. 10 SEKUNNIN välein toistuva, krooninen kurkunärsytystauti. Hän siis röhkii/ karistaa kurkkaan aivan tauotta. Olen kerran ostanut hänelle pienillä rahoillani kasan Sisu-pastilleja, mutta se ei auttanut mitään, sillä hänen kurkkunsa on kuulemma arpeutunut sisäpuolelta huonojen elämäntapojen seurauksena.
Tämä hänen kurkun karistaminen tietenkin myöskin kuuluu myös puhelimessa olevan asiakkaan korvaan, joten voitte vain kuvitella, että tässä työpaikassa ei voi työrauhasta puhuakaan.
Tämän 20m2 -kokoisen työhuoneemme lisäksi tässä samassa kerroksessa on kahvihuoneemme sekä mediatoimistomme, jossa työskentelee lähinnä naisia korkokenkineen toimituksellisissa tehtävissä. Koko tilan lattiat ovat tehty erittäin kovasta, ohuesta ja huonon äänieristyksen takaavasta puulattiasta.
Kun nämä konttorikotkat sitten ravaavat korkokenkineen jatkuvasti kyseisellä lattialla, niin voitte vaan kuvitella, mikä korviaraastava kopina siitä lähtee. Luurin päässä oleva asiakkaanikin on monta kertaa kysynyt, että onko takanani rakennustyömaa, kun sieltä kuuluu jatkuva vasaroinnin ääni...
Itse työstä vielä... Tuotteemme on erittäin HUONO. Lehden paperinlaatu on kilpailijoita heikompi, mutta mediatilaa myydään silti siitä lähes samaan hintaan, mitä kilpailijat tekevät. Kilpailijoiden vastaava tuote on myös paljon tunnetumpi ja myös jo valmiiksi luetumpi. Sekä myös asiapitoisempi. Tämä julkaisu on oikeastaan enemmän täynnä mainoksia, kuin asiaa.
Tosin tällä hetkellä noita mainosyhteistyökumppaneitakin on enää erittäin vaikeaa saada mukaan, em. seikoista johtuen. Toimitusjohtajamme ei tajua sitä tosiasiaa, että itse TUOTE on heikko, eikä sen brändi ole niin hyvä, mitä kilpailijoilla. Tämän lisäksi hän ei tajua myöskään sitä viestiä asiakkailta, että printtimedia on kuolemassa ja asiakkaat haluavat näkyä yhä enemmän verkkomedioissa.
Tämän kaiken takia, työ on yhtä "EI":n kuulemista päivästä toiseen. Kuulen sitä "EI":tä suurinpiirtein sata kertaa päivässä. Ja nuo muut kolme saavat kuulla ihan sitä samaa päivästä toiseen, mitä minäkin.
Ei auta, vaikka täällä olisi itse Ron Kaufman tai vaikka Jeesus myymässä. Jos tuote on yksinkertaisesti kehno laadultaan, liian kallis siihen nähden, niin se ei ole silloin vaan vakuuttava, eikä silloin ei ole vika sen myyjissä. Kun vieläpä työolosuhteet ovat tällaiset.
Tämä kyseinen toimitusjohtaja näkee kokoajan työpisteillemme ja vahtii silmä tarkkana, että soitamme koko ajan. Hän katsoo erittäin paheksuvasti, jos pidämme yhtään ylimääräistä taukoa (ruokatauon lisäksi) ja pakenemme kollegani kanssa tätä hullun hommaa välillä talon porraskäytävään. Hän itse puolestaan polttaa ketjussa ja haisee kuin tuhkakuppi. Ja tämä haju puolestaan tulee myös huoneeseen, jossa soitamme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatkoa edelliseen...
Tässä työpaikassa ei toimi oikeastaan mikään, ei edes kahvinkeitin. Ensinnäkin meidän täytyy keittää tällä pienellä porukalla kahvit itse. Ja kun kahvi on valmista, se ei pysy lämpimänä, vaan se täytyy aina lämmittää mikrossa. Lisäksi kahvi on alituiseen loppu, koska sitä juovat myös täällä päivittäin käyvät yhteistyökumppanimme. Kahvihuonetta käytetään lisäksi kokoustilana, joten aina kun siellä on tapaaminen meneillään, sinne ei saa mennä. Emmekä saa siis kahvia moneen tuntiin.
Kaiken tämän lisäksi työn PALKKAUS on erittäin surkea. Peruspalkka on suurinpiirtein sama, mitä saisin tekemättä mitään, pelkkää päivärahaa saaden. Provisio-osuus puolestaan maksetaan vasta sitten, kun tietty (tuhansia euroja) määrä myyntiä on syntynyt. Koska tuote on näin huono, tuo raja on oikeastaan mahdotonta saavuttaa.
Esimerkiksi seitsemän vuotta itseäni nuorempi kumppanini saa yli 1000 euroa parempaa kuukausipalkkaa, kuin minä. Vaikka hän on koulutukseltaan vain ylioppilas ja on sen jälkeen mennyt aikoinaan 19-vuotiaana kesätöihin veljensä firmaan (voittoa vuodesta toiseen tekevä yritys), jossa on sitten vaan edennyt vuosi vuodelta ilman mitään erityiskoulutusta.
Olen kouluttautunut itse restonomiksi sekä myös tradenomiksi (arvosanat välillä 4-5) ja en olisi koskaan voinut kuvitella, että työelämä tulee olemaan tälläistä kärsimystä päivästä toiseen.
Tunnen olevani vanki. Ja mielenterveyteni on alkanut viime aikoina olla todella koetuksella näiden työolojen takia. Ja rangaistus tästä vankilasta karkaamiselle on se, että minulle lätkäistään kolmen kuukauden karenssi. Olen muutenkin varaton tämän surkean palkkauksen takia, en tuota kestäisi mitenkään...
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Nosta kytkintä HETI! Olen kokenut vastaavan helvetin, joka kesti tasan kaksi vuotta! Näen vieläkin painajaisia! Mikään ei tuo takaisin menetettyä terveyttä!
Kannattaa mennä keskustelemaan TE-toimistoon kuuluuko firma niihin, joista ei napsahda karenssia jos irtisanoutuu. Pääsisitkö morsiammesi veljen firmaan töihin? Hae mihin vain ja lähde pois, kesken koeajan ei käsittääkseni tule karenssia, jos uudesta paikasta lähdet myös.
Ei kannata tuollaiseen paikkaan jäädä töihin.
Toivon totisesti että et ole allekirjoittanut pysyvää työsopimusta. Muuten saat kärsiä vielä lisää, mutta voisi silti olla parempi vaihtoehto ottaa se karenssi kuin tehdä tuollaista "työtä". Itse olen sitä mieltä että puhelinmyyntifirmassa ei kannata olla työntekijänä vaan työnantajana, varsinkin jos omaat hyvät yhteydet paikalliseen TE-toimistoon... Sieltä niitä orjia aina saa kun tarvitsee.