Terve!
Onko tähän olemassa virallista suositusta kumpi olisi parempi muotu surfata vai surffata? Terho Itkosen Kieliopas ei ota kantaa kumpi olisi parempi muoto. Kollegani väittää, että surfata olisi oikea. Minä taas kannatan surffata-muotoa.
Onko tähän olemassa virallista suositusta kumpi olisi parempi muotu surfata vai surffata? Terho Itkosen Kieliopas ei ota kantaa kumpi olisi parempi muoto. Kollegani väittää, että surfata olisi oikea. Minä taas kannatan surffata-muotoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Editan cd-perussanakirja tuntee ainoastaan muodon "surffata", eli olet oikeassa.
Suomen kielen perussanakirjan painettu versio vuodelta 1994 taas antaa vain "surfaaja", "surfata", "surfaus" ja "surfilauta" - kaikki yhdellä f-kirjaimella ilman rinnakkaismuotoa. Asiathan ovat kymmenessä vuodessa ehtineet muuttua ja surffaus vakiintua myös nettisurffauksena, mutta ehkä kollega, joka ehdotti yhtä "ähvää" ei nyt niin kauhean väärässä ollutkaan.
CD-PERUSSANAKIRJA 1997
KOTIMAISTEN KIELTEN TUTKIMUSKESKUKSEN JULKAISUJA 94
ISBN 951-37-2076-4, ISSN 0355-5437
antaa ainoastaan kaksois-ähvälliset muodot ilman rinnakkaismuotoja yhdellä ähvällä.
Miksi muuten kirjoitamme Veijo ja Kaija, vaikka äännämme veijjo ja kaijja? Eikös suomen kieltä pitäisi kirjoittaa niinkuin äännetäänkin? Eikös pitäisi kirjoittaa Veijjo ja Kaijja?
???
On sitkeästi elävä käsitys, että suomen kieltä äännettäisiin niin kuin kirjoitetaan. Tosi asiassa mitään kieltä ei äännetä tismalleen kirjoitusasun mukaan. Kirjoitusjärjestelmä ei ole sama kuin foneettinen äännejärjestelmä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että sama grafeemi (kirjainmerkki) saattaa ääntyä eri tavalla eri ympäristöissä.
Mitä sitten tulee noihin äänteiden pidentymiin äännettäessä, eivät nekään niin yksiselitteisiä ole. Tuskin äännettäessä "Veijjo" sentään aivan kahdentuneena äännetään, jotakin yhden ja kahden väliltä kaiketi. Sitä paitsi, mitä lisäarvoa kaksi j-kirjainta toisi? Ei mitään. Kyseinen tapaus ei myöskään ole oikeinkirjoitusongelma, sillä tietääkseni meillä ei esiinny kirjoitusvirheitä (muotoja "Veijjo").
Sen sijaan joissakin toisissa yhteyksissä kirjoitusvirheitä esiintyy, koska kirjoituksessa yksöiskonsonantti kahdentuu äännettäessä. Tampereen Teiskossa taitaa nykyisin olla kyltti "Aunessilta". Minä olin aina luullut, että se on "Aunesilta", mutta äännettäessä s kahdentuu. Nyt se on (muistaakseni) vakiinnutettu kirjoitusasuun. Vastaavia esimerkkejä on eteen tullut muualtakin päin maata.
Ja vielä, eikös tuo ääntäminen erota perinteisesti suomenkielisen ja ruotsinkielisen suomalaisen? Ruotsinkieliset kun ääntäisivät kirjoitusasun "Aunesilta" yhdellä s-äänteellä, suomenkieliset kahdella.
>Tampereen Teiskossa taitaa nykyisin olla kyltti "Aunessilta".
>Minä olin aina luullut, että se on "Aunesilta", mutta
Onhan niitä sukunimiä sellaisiakin kuin Ilvessalo ja Helkesalo.
Jos jon kun sukunimi olisi Ilvesalo, se luultavasti äännettäisiin "ilvessalo"? Jotta se kuuluisi ääntämisessä, yhdysnimen osat pitäisi silloin lausua erikseen: "ilve-salo"
Toisaalta taas Helkesalo pitäisi ääntää "helkessalo" - suomen kielen käytännön mukaisesti. Moni taitaa kuitenkin [epävarmuuttaan?] lausua sen "helkesalo"?
Sanotaan golfata, eikä golffata vaikka sanotaan surffata eikä surfata.
Ei ole mikään järki suomi kielessä.
Jaa mut se ei näyttäis niiiin hienolta seurapiiripalstalla sanottaisiin:
"Olen golffannut aina kun työkiireiltäni pääsen", "Olen hurahtanut golffiin".
Tai jos minulla olisi "Golffi-klubin" jäsenkortti...
No joo vitsi vitsinä