On se niin kummallista ettei selitystä saanu kun svt katetriablaation jälkeen alkoi eteislisälyönnit ja nyt en puhu mistään satunnaisista muljahteluista vaan päivänkin kestävistä jatkuvista lisälyönneistä.kun painelin päivystykseen pelko pepussa ni siellä lääkäri sanoi että harmittomia olivat.no terveyden kannalta varmaan mutta ei harmittomia arjen sujumisen kannalta.makuulla olivat pahimmat tai istuessa.seisominen helpotti.mitään lääkettäkään ei ehdotettu.toki sanoivat että jos ny pitkään jatkuu ni voisin olla yhteydessä toimenpiteen tehneeseen lääkäriin.no joo.rupesin sit kotona funtsimaan kotvan googlattuani että tarttis varmaan jotain beetasalpaajaa ottaa kehiin ja rouskuttelin vanhoja propraleja.(näinhän sitä ei ikinä pitäis tehdä)Sepä vähän auttoi ja siinä piristyessäni rupesin tutkimaan asiaa amerikkalaisilta sivuilta (onneks on englanninkielentaito) ja sieltäpä selvis että ablaation jälkeen tulee usein turvotusta siihen poltettuun kohtaan ja se aiheuttaa extratykytyksiä ja lisälyöntejä useemman kuukaudenkin.ja sitä voi ihan lääkitä.!mä en oikeesti tajua ettei tää mua hoitanu sairaalan päivystyslääkäri - joka vielä oli konsultoinu kardiologiakin - muka sit tällästä asiaa olis selville saanu kun itsekin mä tietokoneelta asiasta tietoa löysin!varasin ny sit ajan yksityiseltä kardiologilta että saan sopivaa lääkitystä siihen asti kun sydän toipuu. p-kule!
katetriablaation jälkeen
19
8766
Vastaukset
- xtra systole
Pakko vielä lisätä tiedoksi ja rauhoitukseksi muillekin että muuten ainakin tollanen ablaatio svt:n hoitamiseksi on ihan näppärä toimenpide. Eteisvärinän kanssa joutuu kuulemma vähän pidempään olemaan "penkillä". Itellä kesti kaks tuntia ja siitä suurin osa kaiken tietotekniikan asennuksessa. Ja tiedoks vaan että ainakaan meilahdessa ei sit juurikaan esilääkitystä alussa saa kun ei haluta että potilas turhan rentona siinä olisi. Pieni jännitys lisää rytmäripaikan löytämisen todennäköisyyttä - mikä toisaalta on hyvä asia, eiks vaan.?Varsinaiseen polttamiseen sit kyllä tulee mojovasti kipulääkettä (mukava fiilis). Onhan se vähän pelottavan tuntuista kun sitä sydäntä tarkoituksellisesti muljautellaan, ja sit kun ne löytää sen paikan niin WOW...jumpsjumpsjumpsjumps...mut ei se juuri hammaslääkärin juurihoitoa kummempi toimenpide ole.Rohkeesti vaan ja kohti uutta rytmihäiriötöntä elämää!...Mä pistän vielä viestiä kunhan noista ablaation sivutuotteena tulleista eteislisäreistä pääsen eroon. Ihan toiveikas olen - nyt kun tiedän että ovat osa toipumista.
- xtra systole
Pieni lisäys tohon edelliseen - nuoremmalle polvelle, joka ei ehkä ole juurihoitoa kokenu: Sehän EI satu. Pieni nipistys kun puudutetaan nivunen, mutta siinä se sitte onkin.
- Flimmeriablaatio
Kävin eteisvärinä ablaatiossa parisen viikkoa sitten, toimenpide kesti viisi tuntia ja sellaisessa pienessä sievässä lääkehuurussa etten tienny ajan kulumisesta mitään. Pari kertaa sen jälkeen on tavoittanut rytmikset, mutta kuuluu kuulemma asiaan kun on sydäntä operoitu ja ennenkuin siitä tasoittuu. Saattaa mennä useampikin kuukausi ennenkuin rauhoittuu.. Onko teille kellekään jääny jalan tuntohäiriöitä ablaation jälkeen? Minulla toisessa jalassa laajahkoja puutuneita alueita. Tohtori sanoi, että menevät ajan mittaan ohi. No, nyt olleet pari viikkoa, joten... Operaatio kokemuksena ihan ok, suotta sinne menoa pelkäsin. Joten jos olet sellaiseen menossa, niin reippaasti ja rohkeasti vain :o)
- xtra systole
Mulla oli ton toimenpiteen jälkeen koko rintakehän lihaksisto kankeena ja kipiänä pari viikkoa.mä veikkaan et ihan lihasjännityksestä kun en sitä esilääkettä saanu ja kuitenkin jonkun tunnin siinä jäykistelin.mä veikkaan et sulla on vaan joku lihasjumi - vaikka huuruissa sait ollakin - mikä heijastuu alaraajoihin!
- Flimmeriablaatio
xtra systole kirjoitti:
Mulla oli ton toimenpiteen jälkeen koko rintakehän lihaksisto kankeena ja kipiänä pari viikkoa.mä veikkaan et ihan lihasjännityksestä kun en sitä esilääkettä saanu ja kuitenkin jonkun tunnin siinä jäykistelin.mä veikkaan et sulla on vaan joku lihasjumi - vaikka huuruissa sait ollakin - mikä heijastuu alaraajoihin!
Vaan kun ei oo lihasjumi, puutunu mikä puutunu...
- xtra systole
Flimmeriablaatio kirjoitti:
Vaan kun ei oo lihasjumi, puutunu mikä puutunu...
Onpa outo vaiva - jos liittyy ablaatioon...Paranemisia sinulle!
- Flimmeriablaatio
xtra systole kirjoitti:
Onpa outo vaiva - jos liittyy ablaatioon...Paranemisia sinulle!
Kiitos :o) Sinulle myös pikaista toipumista! Sen tiedän, että tuntohäiriö liittyy ablaatioon, koska tuli toimenpiteen aikana. Lääkäri sitä mieltä että iso hermo ärsyyntyny, kun katetreja viety nivustaipeesta sisään, kenties puudutusneulakin kuulemma saattanu raapaista hermoon... No odottelenpa tässä jonkun aikaa, seuraavaan kontrolliin asti ja saatan vaikka potilasvakuutuksesta kysellä, että mitähän mahtavat olla mieltä asiasta. Komplikaatio mahdollisuudet ja riskit kyllä kerrottiin hyvin tarkasti ja rehellisesti kun toimenpidettä alettiin suunnitella, mutta ei tälläisestä kukaan maininnu mitään...
- xtra systole
Diacorin kardiologi tutki "moottorin" ultraäänellä. Terve pumppu siel jyskää. Samaa sanoi kuin googlekin että jälkioireita..Beetasalpaajamäärä, joka oli toimenpiteen jälkeen puolitettu, palautettiin entiseen mutta pienempänä kerta-annoksena ja toistaseks kaksi kertaa päivässä - että hillitsee noita lisälyöntejä. Koko ajan parempi olo!
- xtra systole
Viisi viikkoa katetriablaatiosta ja ny on lisälyönnit loppuneet - mut helkkari - olipa kenkku olo tuon ajan. Toivottavasti tästä mun kokemuksesta on hyötyä jollekulle joka kärsii samanlaisista "jälkijäristyksistä"! Yritin itteeni järjellä rauhotella että kuuluvat jälkioireisiin, mutta kyllä sitä mietti että tuliko tehtyy virhe kun suostuin moiseen toimenpiteeseen. Jeps...ei ollut virhe...ny vaan kevättä kohti! Olen näiltä sivuilta täällä suomi24:ssä saanu paljon arvokasta infoa kohtalon tovereilta ja tärkee on myös tunne että en ole näiden vaivojeni kanssa yksin. Kukaan jolla ei ole ollu rytmäreitä/lisälyöntejä tai sitten jotain vakavampaa ei tajua kuinka hitsin pelottavaa ja kuluttavaa noi kaiken maailman jumpsutukset ja sydänvaivat on. Ei siinä paljoa lohduta että lääkäri sanoo niiden olevan vaarattomia. Apua sitä niihin tarvii kun - jos ei muuta niin - menee HERMO! Älkää antako periks vaan vaatikaa että saatte apua. Jos terveysasemalla ei teihin suhtauduta vakavasti ni menkää yksityiselle kardiologille. hänkin voi kirjoittaa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin tai sitte tutkia itse - jos kukkaro sallii. Kiitos kirjoituksistanne monella eri viestilinjalla ja tsemppiä teille kaikille! Tää SVT ablaatio vaikenee...
- mummu
Kiva, että löysin tämän sivun. Olin itse katetriablaatiossa 3 päivää sitten. Kaikki meni hienosti, kesti 4 tuntia ja sen jälkeen piti maata ihan paikallaan 3 t.haulipussi reisivaltimon päällä ja sen jälkeen vielä 2 . Meni ihan mukavasti. Helpommin kuin 13 v. sitten, jolloin sitä yritettiin, mutta se ei onnistunut.
Tulin bussilla kotiin kaupan kautta ja olin ok. Seuraavana päivänä heräsin rytmihäiriöön. Se meni kuitenkin ohi tunnissa, mutta alkoi uudestaan ihan yhtä pahana kuin ennen toimenpidettä. Soitin sairaalaan ja kysyin neuvoa, kehoitettiin menemään päivystykseen. Ambulassi otti yhteyttä päivystävään lääkäriin, joka kehoitti olemaan rauhassa kotona ja tulemaan sairaalaan vasta , jos alkaa uudestaan. Otin lääkettä, jota olin syönyt ennenkin ja se ehkä auttoi. Tänään ei ole vaivannut, mutta otin lääkettä aamulla entiseen tapaan. Ajattelinkin, että nämä toimenpiteen jäljet ovat siellä vielä haittaamassa, mutta olisi ollut kiva tietää, että niin voi olla. Aion ottaa lääkettä toistaiseksi pienemmän annoksen vain. - plaah
Itsellä oli sydän sekaisin pari päivää ablaation jälkeen ihan kunnolla, mutta tasottui sitten "normaaliksi". Lainausmerkit siksi, että toimenpide epäonnistui ja sydän hakkaa samaan malliin kuin ennenkin, ablaation jälkeisinä päivinä vain sata kertaa enemmän.
Täytyy sanoa sen verran, että huomasin viikko sitten miten yksilöllisiä ihmiset ovat kivun suhteen. Mähän hiihdin sairaalaan ihan lepposin mielin kun oli tullut luettua kaikkialta toimenpiteen olevan niin kivuton ja huomaamaton. Siellä pöydällä piuhojen luikerrellessa sydämeen olin sitä mieltä, että viholliseni hammaslääkäri on tästä lähtien hyvä ystäväni. Ei siinä mitään että puudutuspiikki sattuu, mutta niiden katetrien etenemisen tunteminen meinasi alkaa ällöttämään. Puhumattakaan siitä, että sydämen tahdistaminen ei mun tapauksessa ollut todellakaan kivutonta. Kiitin luojaa aina rytmihäiriön alkaessa ja toivoin sen kestävän ikuisuuden, koska silloin ei sattunut. En olisi osannut kuvitellakaan, että se voisi olla niin inhottavaa! No, ehkä ajatukset olisivat ruusuisemmat, jos olisin tästä pirullisesta SVT:stä päässyt edes eroon.
Mutta hyvillä mielin kuukauden päästä kokeilemaan jos jäädyttämällä lähtisi radat h*lvettiin. Harmi vaan, että silloin ei taida saada kipulääkettä. Siitä mä tykkäsin :D - Tuntematon potilas
Edelliselle kirjoittajalle lohdutukseksi voin sanoa, että kyllä saa kipulääkettä riittävästi ja lisää tarpeen mukaan suoraan suoneen jäädytysablaatiossakin. Olin nimittäin juuri toissapäivänä itse siinä.
Kivusta sanoisin, että oikeaan reiteen veti sellaisia kipusykäyksiä, kun katetria laitettiin ja jouduttiin vähän edestakaisin liikuttamaan, vasemman nivusen katetri ei tuntunut lainkaan. Muuten johtojen liikuttelu suonessa tai sydämessä ei tuntunut lainkaan. Jäädytyshetkinä sattui vasemmalle nenän sivuun ja päähän vasemmalle puolelle, mutta siihen sai kivun heti lopettavan lääkkeen suoneen ja tilalle tuli sellainen "humauksen" tunne päähän samantien, kun kipu hävisi.
Ole hyvillä mielin vain myös jäädytyshoidon osalta!- Tuntematon potilas
Lisäyksenä vielä äskeiseen viestiini, Meilahdessa siis tehtiin tämä minun ablaationi jäädytysmenetelmällä.
- Artzi1986
Hei !
Aika vanha topikki kyseessä mutta googletuksellani tämä tuli ekaksi tulokseksi joten kerron omista kokemuksistani tähän.
Elikkä tällä hetkellä 31 v mies, ja katetriablaatio suoritettiin ouksissa 21.12.2017 eli nyt operaatiosta aikaa noin 3 vk.
Historia mun kohdallani 6 vuotiaana lastenlääkäri kirjoittanut merkinnän "urheilijasydän" joka tarkoittaa siis jotain tuplalyönti ääntä tai mitähän lie. Aina ollut matalat sykkeet ja verenpaineet, istualtaan mitattuna normaali syke 42-48 verenpaineet 60-70/100-110.
2009 vuonna "rysähti" ekan kerran kun sain suorilta jaloilta 2kpl tajuttomuuskohtauksia ja toisessa niistä teloin pääni aika pahasti (lievä kallonmurtuma) sen jälkeen alkoi noin puolivuotta kestäneet tutkimukset joista tuloksena että mitään ei löydy, ja tajuttomuuden syy oli eteisvärinä joka ei sitten enää uusinut.
Eteenpäin mentiin aina vuoteen 2015 kesälle saakka, ja siis tähän asti melkolailla oireetonta, sitten alkoi tulemaan noin kerran viikossa/kerran kuukaudessa lyhyitä rytmäreitä ja muljahduksia, niistä kumminkaan en vielä kauheasti säikähtänyt kunnes vaihtui vuosi 2016 ja alkoi tekemään aina nukkumaan mennessä todella pitkiä lisälyöntejä, eli pitkä tauko ja sitten jysäys, samaan oireiluun sitten liittyi myös hengityksen katkeaminen muljahduksen aikana.
Mentiin kevääseen 2016 asti aika unettomasti ja lopultakin sain sitten tutkimukset uudelleen käyntiin,
No tuo mun pumppuhan on sitten sellainen kuuluisa esiintyjä että kuhan lyyään piuhat kiinni niin ei sitte varmana perkele mitään vikaa missään.
Lääkäri kumminkin määräsi mulle rauhottavia että sain paremmin nukutuksi ja niillä sitä sitten mentiinkin aina vuoden 2016 loppuun ja itseasiassa uudenvuoden vaihteeseen.
Olin silloin juonut hieman alkoholia olikohan veressä 0,4 promillea, ja yksin kotona nousin sohvalta kun tunsin järkyttävän jymäyksen rinnassa ja tajusin että vittu mun sydän ei lyö enää ollenkaan, no eihän siinä mitään kerkiä tehä, tajut kankaalle ja olohuoneen lasipöydän päälle rymähtäen ja kaikki paskaksi.
Tämä oli se hetki kun viimeinen ajatus mielessäni oli että kuolema tuli ja näin ne kuuluisat viimeiset hetket silmissä.
HERÄSIN ! Melkein puolituntia myöhemmin makaan lattialla lasinsirpaleissa ja ensimmäinen ajatus on vain että en oo kuollut vielä. Järkyttävä pauke rinnassa syke yli 220 sain soperrettua itselleni ambulanssin ja piipaa autolla kokkolaan, matkan varrella muistaakseni 7 kertaa ainakin salpaajaa suoneen että saivat mun sykkeen alle 180.
Siittä sitten osastolle ja 6 tunnin odotuksen jälkeen nukutus ja sähköä, herään siihen että mut halutaan heittää sairaalasta pihalle ja ei kuulemma tarvitse jatkotoimenpiteitä !!!!!??????
Vittu että silloin tuntui että mihin tämä maa on menossa,
Siittä tuli sitten elämäni pisin vuosi numeroa 17, yksityiselle tietenkin hakeuduin heti ja sain beetasalpaajat, he tekivät myös lähete suosituksen katetriablaatioon.
Koko vuoden 2017 ei tippaakaan alkoholia, ei saunaa, ei nopeaa sängystä nousua ei mitään, olin täysin peräänkahtottava, autolla ei voinut enää ajaa mutta töissä oli silti käytävä, töissä piti aina vahtia ettei se taas makaa jossain tajuttomana. Kesän mittaan kaikkia turhaa liibalaaba tutkimusta ja vasta syyskuussa tuli ilmoitus että tulee ilmoitus pääsystä ablaatio hoitoon.
Kyllä sillon sain uudestaan voimaa siihen että mulla on vielä mahdollisuus parantua. Edeltävissä kuvauksissa selvisi että ei pysty jäädyttään vaan pitää polttaa.
Itsessään ablaatio sitten tässä joulunalla meni todella hyvin, oli vain äärettömän tuskainen ja pitkä kokemus, mutta kun ajatteli koko ajan mielessä että mitä on joutunut kestämään niin tämän kyllä kestää.
Kyllähän siinä pariin otteeseen huusin aivan suoraa huutoa kun polttivat pahoista paikoista, ja tottakaihan ne sen värinän halus päälle ja eiköhän pumppu ampunu 220 sykkeeseen, voi helevetti mikä kokemus 4h25min kesti poltot.
Täydellinen onnistuminen, kun lopulta heräilen haulipussin kanssa ilman enää niitä turruttavia lääkkeitä niin huomaan että rintakehäni päältä on nostettu pois, vähintään yhden henkilöauton verran painoa :) oli aivan mahtava hengittää, vaikka sattuikin keuhkoihin niin tiesin heti että nyt alkoi uusi elämä :)
Pitkästi tuli tässä nyt runottua, mutta jos tästä olisi jollekkin apua jaksamiseen ja siihen että kyllä lopultakin voi käydä myös hyvin.
Ainoat miinukset vielä tässä vaiheessa kun ablaatiosta 3vk niin syke on ihan sairaan korkea, yli 90 eli noin tuplat mun normaaliin, ja sitten eilen ekaa kertaa alkoi tulla muutamia kammiolisäreitä maate mennessä, mut jos nyt oon ymmärtänyt oikein niin niiden pitäisi ajan kanssa mennä ohi :) - Hoidettu2017
Artzi1986 kirjoitti:
Hei !
Aika vanha topikki kyseessä mutta googletuksellani tämä tuli ekaksi tulokseksi joten kerron omista kokemuksistani tähän.
Elikkä tällä hetkellä 31 v mies, ja katetriablaatio suoritettiin ouksissa 21.12.2017 eli nyt operaatiosta aikaa noin 3 vk.
Historia mun kohdallani 6 vuotiaana lastenlääkäri kirjoittanut merkinnän "urheilijasydän" joka tarkoittaa siis jotain tuplalyönti ääntä tai mitähän lie. Aina ollut matalat sykkeet ja verenpaineet, istualtaan mitattuna normaali syke 42-48 verenpaineet 60-70/100-110.
2009 vuonna "rysähti" ekan kerran kun sain suorilta jaloilta 2kpl tajuttomuuskohtauksia ja toisessa niistä teloin pääni aika pahasti (lievä kallonmurtuma) sen jälkeen alkoi noin puolivuotta kestäneet tutkimukset joista tuloksena että mitään ei löydy, ja tajuttomuuden syy oli eteisvärinä joka ei sitten enää uusinut.
Eteenpäin mentiin aina vuoteen 2015 kesälle saakka, ja siis tähän asti melkolailla oireetonta, sitten alkoi tulemaan noin kerran viikossa/kerran kuukaudessa lyhyitä rytmäreitä ja muljahduksia, niistä kumminkaan en vielä kauheasti säikähtänyt kunnes vaihtui vuosi 2016 ja alkoi tekemään aina nukkumaan mennessä todella pitkiä lisälyöntejä, eli pitkä tauko ja sitten jysäys, samaan oireiluun sitten liittyi myös hengityksen katkeaminen muljahduksen aikana.
Mentiin kevääseen 2016 asti aika unettomasti ja lopultakin sain sitten tutkimukset uudelleen käyntiin,
No tuo mun pumppuhan on sitten sellainen kuuluisa esiintyjä että kuhan lyyään piuhat kiinni niin ei sitte varmana perkele mitään vikaa missään.
Lääkäri kumminkin määräsi mulle rauhottavia että sain paremmin nukutuksi ja niillä sitä sitten mentiinkin aina vuoden 2016 loppuun ja itseasiassa uudenvuoden vaihteeseen.
Olin silloin juonut hieman alkoholia olikohan veressä 0,4 promillea, ja yksin kotona nousin sohvalta kun tunsin järkyttävän jymäyksen rinnassa ja tajusin että vittu mun sydän ei lyö enää ollenkaan, no eihän siinä mitään kerkiä tehä, tajut kankaalle ja olohuoneen lasipöydän päälle rymähtäen ja kaikki paskaksi.
Tämä oli se hetki kun viimeinen ajatus mielessäni oli että kuolema tuli ja näin ne kuuluisat viimeiset hetket silmissä.
HERÄSIN ! Melkein puolituntia myöhemmin makaan lattialla lasinsirpaleissa ja ensimmäinen ajatus on vain että en oo kuollut vielä. Järkyttävä pauke rinnassa syke yli 220 sain soperrettua itselleni ambulanssin ja piipaa autolla kokkolaan, matkan varrella muistaakseni 7 kertaa ainakin salpaajaa suoneen että saivat mun sykkeen alle 180.
Siittä sitten osastolle ja 6 tunnin odotuksen jälkeen nukutus ja sähköä, herään siihen että mut halutaan heittää sairaalasta pihalle ja ei kuulemma tarvitse jatkotoimenpiteitä !!!!!??????
Vittu että silloin tuntui että mihin tämä maa on menossa,
Siittä tuli sitten elämäni pisin vuosi numeroa 17, yksityiselle tietenkin hakeuduin heti ja sain beetasalpaajat, he tekivät myös lähete suosituksen katetriablaatioon.
Koko vuoden 2017 ei tippaakaan alkoholia, ei saunaa, ei nopeaa sängystä nousua ei mitään, olin täysin peräänkahtottava, autolla ei voinut enää ajaa mutta töissä oli silti käytävä, töissä piti aina vahtia ettei se taas makaa jossain tajuttomana. Kesän mittaan kaikkia turhaa liibalaaba tutkimusta ja vasta syyskuussa tuli ilmoitus että tulee ilmoitus pääsystä ablaatio hoitoon.
Kyllä sillon sain uudestaan voimaa siihen että mulla on vielä mahdollisuus parantua. Edeltävissä kuvauksissa selvisi että ei pysty jäädyttään vaan pitää polttaa.
Itsessään ablaatio sitten tässä joulunalla meni todella hyvin, oli vain äärettömän tuskainen ja pitkä kokemus, mutta kun ajatteli koko ajan mielessä että mitä on joutunut kestämään niin tämän kyllä kestää.
Kyllähän siinä pariin otteeseen huusin aivan suoraa huutoa kun polttivat pahoista paikoista, ja tottakaihan ne sen värinän halus päälle ja eiköhän pumppu ampunu 220 sykkeeseen, voi helevetti mikä kokemus 4h25min kesti poltot.
Täydellinen onnistuminen, kun lopulta heräilen haulipussin kanssa ilman enää niitä turruttavia lääkkeitä niin huomaan että rintakehäni päältä on nostettu pois, vähintään yhden henkilöauton verran painoa :) oli aivan mahtava hengittää, vaikka sattuikin keuhkoihin niin tiesin heti että nyt alkoi uusi elämä :)
Pitkästi tuli tässä nyt runottua, mutta jos tästä olisi jollekkin apua jaksamiseen ja siihen että kyllä lopultakin voi käydä myös hyvin.
Ainoat miinukset vielä tässä vaiheessa kun ablaatiosta 3vk niin syke on ihan sairaan korkea, yli 90 eli noin tuplat mun normaaliin, ja sitten eilen ekaa kertaa alkoi tulla muutamia kammiolisäreitä maate mennessä, mut jos nyt oon ymmärtänyt oikein niin niiden pitäisi ajan kanssa mennä ohi :)Voi ompa sulla ollut rankka kokemus.Itsellä ablaatiosta (kärsin jatkuvista eteisvärinöistä vuosia)nyt 3.2 vuotta ja todella hyvältä näyttää.yhtään eteisvärinää ei ole tullut toimenpiteen jälkeen .lisälyönnitkin on vähentyneet,niitä kyllä tuntuu viikottain.lääkityksenä enää 2.5 mg bisoprorol päivittäin.Tsemppiä vaan eteenpäin,jospa sullakii olis ongelmat takanapäin!!
- SDS2
SDS2;Hei, lähes 4v sitten alkoi rytmihätiö, sitten jatkui melkein juka 3v ja 4v kettan, mutta viime kuussa tuli 2kertaa 2viikkossa, lääkäri päätti ablaatiohoitoon, suostuin ja olen odottamassa vuoroni, veikkan tämän vuoden loppun mennessä olen jo saanut sen.
Tässä kuussa ei ole yhtä vaivaa, ainoa kun herän paijanaisin jälkeen sydän sykee 65-75kertaa/minuutti,silloin joudun istumaan, sydän rauhoituu itse ilman lääkettä(Emconcor,2,5mg),muuten elän normaalisti, ei harrastan kuntosaalia ja työtä tein kokkina.huomasin myös jos syö myöhässä tai syön chillia on riski saada rytmihäitiö kun nukkun.
Nevoja otan vastaan, kiitos
T:SDS2 - Eilenablaatiossaollut
Itse olen 18v tyttö ja olin eilen toista kertaa katetriablaatiossa. Ensimmäisellä kerralla olin nukutettuna eikä saatu hoidettua avnrt:tä, mutta eilen pääsin eroon siitä!!(toivottavasti). Olin tällä kertaa hereillä ja toimenpide kesti n. 4h. Oli samaan aikaan todella mielenkiintoinen ja osittain mukava kokemus, mutta myös kivulias. Sattu joka kerta kun katetreja tungettiin verisuonia pitkin sydämeen. En saanut mitää rauhoittavia mutta kipulääkettä kyllä! Ensin koitettiin jäädytysmenetelmällä, mutta tämä ei toiminut (sama kuin ensimmäisellä kerralla) ja toimenpide oltaisiin voitu lopettaa siihen. No sitten lääkäri kysyi että annanko luvan polttomenetelmään ja sanoin kyllä ja lopulta rytmihäiriö saatiin luultavasti pois. Sen jälkeen makasin heräämössä haulispussi nivusen päällä tunnin ja osastolla vielä kolme tuntia liikkumatta.
Tänään kotiuduin ja vointi ihan ok. Vähän on ollut pahaa oloa, huimausta, kipuilua rintakehällä, nivunen on kipeä jne. Sydän on eilisillasta lähtien muljunut erittäin paljon ja rytmi on ollut epäsäännöllinen. En pysty kävelemään edes rappusia ilman pysähtymistä ja syke nousee heti korkealle. Puhuessa pitää myös ottaa enemmän happea sanojen väleissä:/ Sain holterlaitteen minkä otan huomenna pois, joten siitä kardiologi sitten näkee, onko mitään vialla.
Saa myös nähdä tuleeko kohtauksia enää, koska oma tapaukseni on vähän omanlaisensa että ei meinaa oikein pysyä poissa. - Sydäntäeivoikäskeä
Kohtalotoverit, täältä voitte lukea blogiani, josta löytyy aiheeseen sopivia kokemuksia.
Tsemppiä kaikille, sitä nimittäin tarvitaan.
http://heartbeat49.blogspot.fi/?m=1 - Anonyymi
Moikkeli, oon nyt 32 -v mies urheillu paljon ja ex-smoker. Mulle tekivät jäädytys ablaation tos pariviikkoa sitte, ennen sitä oli päivittäin tykyttelyjä ja välillä heräs yöllä myös muljahduksii flimmeri ollu myös kesällä sen pari kertaa. Nyt hoidon jälkee tykyttelyt suht hyvin hävinneet, ainuut seikat nivuset vielä vähä kipeet ja syke huitelee viel siellä 85 paikkeilla makuulla päivällä normaalisti siinä 50 pintaa. kuinkohan kauan menee et normalisoituu??? Sit ko sohvalta ponkasee ylös ni eipä se syke siitä juurikaan nouse 90 käväsee hetkellisesti ja sit pysyttelee siinä 85 hujakoil.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402022Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p451557Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,281458- 191437
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11405Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51217