Laitetaanko lihoiksi?

Tihentyneessä ajatusten vaihdossa kuulee joskus vertailujen tekemistä. Elimistöltään ihminen ei kuitenkaan ole nauta eikä aasi. Kuulee myös mainittavan, mitenkä joku urospuolinen ihmiseläjä olisi melkoinen ori tai sonni. Tunnetuksi on myös tuon samaisen miessukupuolen luonnehdinta ilmauksella: sika-sika-sika. Kun ihmistä arvioidaan lauhkeaksi kuin teuraaksi vietävä lammas, niin silloin olemmekin jo ravitsemusasioitten läheisyydessä. Hepojakin on viety työuransa päätteeksi aivan luontevasti makkaratehtaalle. Monenlaista ravitsemusta on ihmiskunnalle ollut tarjolla ja hyödynnettävissä.

Periaatteessahan ihminen on tosiaankin elimistöltään sekaravinnon hyödyntäjä. Siis toisin kuin esim. nauta tai aasi. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä elämiseltään tiettyä taitavuutta kuvaava ilmaus, jonka mukaan joku henkilö toimii kuin kala vedessä, niin kokonaisuus täydentyy. Ja parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Monipuolistetaanpa vielä tuota ravitsemusvalikoimaa kasviksilla, juureksilla ja sienillä sekä hedelmillä ynnä marjoilla mehuineen, niin se sekaravinnon valikoima alkaakin olla jo koossa.

Atkins luonnehti nykyaikaa toteamalla, että nykyään meidän ulottuvillamme on runsaammin ravitsemuksen mahdollisuuksia kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ja kysymys on valintojen tekemisestä. Siitä valikoimisesta sitten syntyy jopa keskusteluakin kuten mm. täällä näillä palstoilla.