Hei kaikki!
Nyt tarvitsisimme apua! Olemme 5-henkinen perhe (lapset 11v, 8v ja 5v). Muutimme isoon omakotitaloon maalle heinäkuun alussa ja siitä asti olemme etsineet koiruli-perheenjäsentä. Muita lemmikkieläimiä meillä ei nyt ole, mutta itselläni oli koira lapsuudesta asti. Emme kaipaa rotukoiraa,koska esim.näyttelyt eivät ole meidän juttu, vaan haluamme kotikoiran, jota rakastettaisiin hurjasti koko perheen voimin. Edellä kuvatun tehtävän loppuun saattaminen eli pienikokoisen koiranpennun löytyminen onkin HIRVITTÄVÄN vaikeaa. Olen kolunnut nettiä läpikotaisin viimeisen kuukauden ajan... kaupan ilmoitustaulut katsottu päivittäin...
Miten yhdistelmä: max 200 eur maksava koiranpentu ja pienikokoinen aikuisena (max.noin 30cm) voi ollakin niin mahdotonta? Itse olen vielä noin kaksi viikkoa lomalla, joten vaikka vanhimmat lapset ovat koulussa, niin kotona olisi koko ajan joku ja tulevaisuudessa työvuoroista johtuen koiruli ei olisi itsekseen kuin muutamia tunteja parina päivänä viikossa.
Auttakaa meitä! Kaipuu on kova.
Jos tiedossanne on edellä kuvattua koiranpentua, niin vastatkaa, kiltit... :)
Pikaista apua kaivataan!
47
2478
Vastaukset
- Riva
mitä koiria tulevan pennun takana on ,etenkin kun sulla on lapsia.
Pieni tarkennus,ei kaikki rotukoirat käy näyttelyissä.Rotukoiran kohdalla tiedät lähes varmuudella mikä on luonne ja etenkin vanhempien terveystiedot on olemassa.Ja rotukoirasta tiedät 100 % minkä kokonen siitä tulee.
Onnea pennun etsintään. - Dober
Mikäli koiran hankintahintaan ei olla valmiita panostamaan enempää kuin 200 euroa niin kannattaisi haudata haaveet koirasta.
Rotukoira on varma vaihtoehto, tiedät mitä saat. Maksaa enemmän mutta on myös jonkinnäköinen takuu.
toisaalta, itse en uskaltaisi hankkia kovinkaan pientä koiraa noin nuorien lapsien sekaan. Pienellä koiralla on todella ohuet luut jotka saattavat yllättävän helposti napsahtaa poikki. Iso koira on lapsiperheelle mielestäni paljon parempi vaihtoehto kun elle 30 cm korkea!- Mamma
Oli vaan pakko kirjoittaa, että eihän koiran koko välttämättä loppupeleissä riipu siitä onko kotona lapsia, vai ei. Se riippuu ihan ihmisten ja koiran luonteesta, sekä tottakai kasvatuksesta ja koulutuksesta. Meillä on iso rotikka (kiltti kun mikä) ja sitten pienen pieni seropi tyttönen. Lapsiakin iältään 5 ja 7 löytyy, mutta kertaakaan ei ole ollut lapsien ja koirien kanssa ongelmia. Ei ole onnettomuuksia sattunut, paisi silloin, kun rotikkamme innostuu kovasti leikkimään =), mutta tosiaan ainakin täällä tullaan erittäin hyvin toimeen isojen ja pienten koirien, sekä lapsienkin kanssa =) Mutta jos on sellainen perhe mihin tietää, että pieni koira saattaa olla huno valinta, niin silloin ei kannata pelata riskipeliä ottamalla pientä koiraa vaan oman itsekyytensä takia.
- Mamma
Mamma kirjoitti:
Oli vaan pakko kirjoittaa, että eihän koiran koko välttämättä loppupeleissä riipu siitä onko kotona lapsia, vai ei. Se riippuu ihan ihmisten ja koiran luonteesta, sekä tottakai kasvatuksesta ja koulutuksesta. Meillä on iso rotikka (kiltti kun mikä) ja sitten pienen pieni seropi tyttönen. Lapsiakin iältään 5 ja 7 löytyy, mutta kertaakaan ei ole ollut lapsien ja koirien kanssa ongelmia. Ei ole onnettomuuksia sattunut, paisi silloin, kun rotikkamme innostuu kovasti leikkimään =), mutta tosiaan ainakin täällä tullaan erittäin hyvin toimeen isojen ja pienten koirien, sekä lapsienkin kanssa =) Mutta jos on sellainen perhe mihin tietää, että pieni koira saattaa olla huno valinta, niin silloin ei kannata pelata riskipeliä ottamalla pientä koiraa vaan oman itsekyytensä takia.
Piti vielä sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle, että onnea koirulin etsinään =) =)!!!
- Mira
Mamma kirjoitti:
Piti vielä sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle, että onnea koirulin etsinään =) =)!!!
:) :)
- tane
On totta, että pienten koirien yhdistelmiä on tarjolla hyvin vähän,ja silloin kun oikein etsii, ei lainkaan.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinä, että lapsiperheeseen pienen koiran ottaminen on hieman arveluttavaa.
Koiran hankkimiseen kannnattaa käyttää aikaa ja harkintaa, etenkin jos on ottamassa sekarotuista pentua.
Lapsiperheeseen suosittelisin kyllä rotukoiraa, sekarotuisten luonteenpiirteistä kun ei voi koskaan olla niin varma kuin rotukoirien.
Hankkimiskustannushan olisi suurempi, mutta voisitte valita rodun joka sopisi lapsiperheeseen ja koiran tuleva koko ja myös mahdollinen luonne olisi paremmin ennustettavissa.Sekarotuisten kohdallahan se on usein "onnenkauppaa" sattuuko saamaan hyvän vai huonon yksilön.
Itsellämme kävi tuuri seropimme kanssa mutta ikäviä tarinoita on paljon.- Mira
...mielestämme hinta ei ole oleellinen eli vaikka maksaisimme 1000 eur emme rakastaisi koiraa sen enempää. Tässä tarkoitan sitä, että en ole koskaan ymmärtänyt tätä rahastusta koirilla. Jo 200 eur on mielestäni iso raha. Ja vaikka emme maksaisi koirasta mitään, niin meidän kohdallamme se ei vaikuttaisi hankintapäätökseen. Emme siis haeskele mitään "kesä"koiraa. Jos taas olisin itse koirankasvattaja tai sellaiseksi haluaisin, niin tilanne olisi toinen: keskittyisin yhteen tiettyyn rotuun täysillä. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi tarjota koti ns. vahinkopennulle: minusta on järkyttävää lukea viestejä, että "jos koira ei löydä uutta kotia perjantaihin mennessä, niin se menee piikille".
Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa. Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen. Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia. Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä.
Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista. Oma koirani oli sekarotuinen ja erittäin ihana! - Dober
Mira kirjoitti:
...mielestämme hinta ei ole oleellinen eli vaikka maksaisimme 1000 eur emme rakastaisi koiraa sen enempää. Tässä tarkoitan sitä, että en ole koskaan ymmärtänyt tätä rahastusta koirilla. Jo 200 eur on mielestäni iso raha. Ja vaikka emme maksaisi koirasta mitään, niin meidän kohdallamme se ei vaikuttaisi hankintapäätökseen. Emme siis haeskele mitään "kesä"koiraa. Jos taas olisin itse koirankasvattaja tai sellaiseksi haluaisin, niin tilanne olisi toinen: keskittyisin yhteen tiettyyn rotuun täysillä. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi tarjota koti ns. vahinkopennulle: minusta on järkyttävää lukea viestejä, että "jos koira ei löydä uutta kotia perjantaihin mennessä, niin se menee piikille".
Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa. Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen. Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia. Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä.
Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista. Oma koirani oli sekarotuinen ja erittäin ihana!"Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa."
Ensinnäkin koiran opettaminen hihnaan on AIKUISEN tehtävä, ei lapsen. Eli oli koiran koko mikä tahansa niin ei lpsen saa antaa koiraa taluttaa ennen kuin se osaa kävellä tempoilematta.
Toiseksi, ei lasta saa päästää koiran kanssa yksin lenkille. Aikuisen on oltava AINA mukana.
"Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen."
Koulutuskysymys. Koiralle pitää opettaa pennusta asti että EI hypitä.
"Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia."
Eivät ole mutta ei ole vaan yksi tai kaksi kertaa kun pentu on tippunut lapsen sylistä ja jalka on ollut poikki.
"Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä."
Niin, ei tiputeta ei mutta lapsilla on huomattavasti huonompi kordinaatiokyky kun aikuisilla ja vastaan rimpuileva pentu tippuu hyvin helposti. Eikä myöskään päällä hypitä. Ihan yhtä hyvin voi myös pienen koiran päällä hyppiä/kompastua tms.
"Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista."
ei kai tarvitse hankkia niin kamalan jalostettua koiraa? Suomessa on yli 200 koirarotua ja siitä joukosta kyllä löytyy vähemmän jalostettuja.
Ja muuten, kyllä sekarotuisillakin on niitä perinnöllisiä sairauksia. Luonnevikaista koiranpentua ei ole, väärä kasvatus tekee koirasta "luonnevikaisen" joten se on ihan omistajasta kiinni. - Dober
Mira kirjoitti:
...mielestämme hinta ei ole oleellinen eli vaikka maksaisimme 1000 eur emme rakastaisi koiraa sen enempää. Tässä tarkoitan sitä, että en ole koskaan ymmärtänyt tätä rahastusta koirilla. Jo 200 eur on mielestäni iso raha. Ja vaikka emme maksaisi koirasta mitään, niin meidän kohdallamme se ei vaikuttaisi hankintapäätökseen. Emme siis haeskele mitään "kesä"koiraa. Jos taas olisin itse koirankasvattaja tai sellaiseksi haluaisin, niin tilanne olisi toinen: keskittyisin yhteen tiettyyn rotuun täysillä. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi tarjota koti ns. vahinkopennulle: minusta on järkyttävää lukea viestejä, että "jos koira ei löydä uutta kotia perjantaihin mennessä, niin se menee piikille".
Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa. Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen. Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia. Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä.
Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista. Oma koirani oli sekarotuinen ja erittäin ihana!"Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa."
Ensinnäkin koiran opettaminen hihnaan on AIKUISEN tehtävä, ei lapsen. Eli oli koiran koko mikä tahansa niin ei lpsen saa antaa koiraa taluttaa ennen kuin se osaa kävellä tempoilematta.
Toiseksi, ei lasta saa päästää koiran kanssa yksin lenkille. Aikuisen on oltava AINA mukana.
"Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen."
Koulutuskysymys. Koiralle pitää opettaa pennusta asti että EI hypitä.
"Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia."
Eivät ole mutta ei ole vaan yksi tai kaksi kertaa kun pentu on tippunut lapsen sylistä ja jalka on ollut poikki.
"Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä."
Niin, ei tiputeta ei mutta lapsilla on huomattavasti huonompi kordinaatiokyky kun aikuisilla ja vastaan rimpuileva pentu tippuu hyvin helposti. Eikä myöskään päällä hypitä. Ihan yhtä hyvin voi myös pienen koiran päällä hyppiä/kompastua tms.
"Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista."
ei kai tarvitse hankkia niin kamalan jalostettua koiraa? Suomessa on yli 200 koirarotua ja siitä joukosta kyllä löytyy vähemmän jalostettuja.
Ja muuten, kyllä sekarotuisillakin on niitä perinnöllisiä sairauksia. Luonnevikaista koiranpentua ei ole, väärä kasvatus tekee koirasta "luonnevikaisen" joten se on ihan omistajasta kiinni. - Riva
Mira kirjoitti:
...mielestämme hinta ei ole oleellinen eli vaikka maksaisimme 1000 eur emme rakastaisi koiraa sen enempää. Tässä tarkoitan sitä, että en ole koskaan ymmärtänyt tätä rahastusta koirilla. Jo 200 eur on mielestäni iso raha. Ja vaikka emme maksaisi koirasta mitään, niin meidän kohdallamme se ei vaikuttaisi hankintapäätökseen. Emme siis haeskele mitään "kesä"koiraa. Jos taas olisin itse koirankasvattaja tai sellaiseksi haluaisin, niin tilanne olisi toinen: keskittyisin yhteen tiettyyn rotuun täysillä. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi tarjota koti ns. vahinkopennulle: minusta on järkyttävää lukea viestejä, että "jos koira ei löydä uutta kotia perjantaihin mennessä, niin se menee piikille".
Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa. Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen. Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia. Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä.
Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista. Oma koirani oli sekarotuinen ja erittäin ihana!Sulla on 3 lasta,minä ainakin olisin tosi tarkka siitä minkä luonteinen koira on enkä niinkään siitä minkä kokoinen se on.Pieni koira voi olla paljon vaikeampi luonteeltaan kun iso.
Eli edelleen painotan että kiinnitä huomiota mitä rotuja pennun takana on ja ota selvää niiden luonne.
Säälistä älä osta koiraa.Jos joku on viemässä koiraansa piikille,siihen on jokin syy,voi olla jopa koirasta johtuva,mut jos siitä saa rahaa niin myyjältä säästyy lopetuskulut ja saa vielä rahaakin. - Mira
Dober kirjoitti:
"Mitä koiran kokoon tulee: iso koira ei tule kysymykseen, koska lapset haluavat myös ulkoiluttaa koiraa. Isokokoinen pentu on voimakas ja ennen hihnassa kulkemisen oppimista meno on melko tempoilevaa."
Ensinnäkin koiran opettaminen hihnaan on AIKUISEN tehtävä, ei lapsen. Eli oli koiran koko mikä tahansa niin ei lpsen saa antaa koiraa taluttaa ennen kuin se osaa kävellä tempoilematta.
Toiseksi, ei lasta saa päästää koiran kanssa yksin lenkille. Aikuisen on oltava AINA mukana.
"Koiran koko sen mahdollisesti hyppiessä lasta vasten saattaa myös kaataa lapsen."
Koulutuskysymys. Koiralle pitää opettaa pennusta asti että EI hypitä.
"Ja vaikka pienellä koiralla on pienet luut, niin eiväthän lapset ole mitään tuhoajia."
Eivät ole mutta ei ole vaan yksi tai kaksi kertaa kun pentu on tippunut lapsen sylistä ja jalka on ollut poikki.
"Ei koiraa tiputeta tai sen päällä hypitä."
Niin, ei tiputeta ei mutta lapsilla on huomattavasti huonompi kordinaatiokyky kun aikuisilla ja vastaan rimpuileva pentu tippuu hyvin helposti. Eikä myöskään päällä hypitä. Ihan yhtä hyvin voi myös pienen koiran päällä hyppiä/kompastua tms.
"Itse ainakin olen kuullut paljon juttuja rotukoirien jalostuksen liian pitkälle viemisestä johtuvista "vioista": sairauksista ja luonnevioista."
ei kai tarvitse hankkia niin kamalan jalostettua koiraa? Suomessa on yli 200 koirarotua ja siitä joukosta kyllä löytyy vähemmän jalostettuja.
Ja muuten, kyllä sekarotuisillakin on niitä perinnöllisiä sairauksia. Luonnevikaista koiranpentua ei ole, väärä kasvatus tekee koirasta "luonnevikaisen" joten se on ihan omistajasta kiinni....tarkoitus oli pyytää teiltä kaikilta täällä keskustelevilta apua koiranpennun löytymiseksi. Kynnys oli kova alunperinkin kirjoittaa avun pyytämiseksi ja niin se ennakkoajatukseni toteutuikin: sanojen ja lauseiden väärinkäsittämistä sekä -tulkitsemista. Meillä on monia mielipiteitä, mutta toisen kirjoittaman tekstin kopioiminen ja sen arvosteleminen on kurjaa: kasvotusten asia välittyisi oikein. Tämä on juuri se netin keskustelupalstojen sekä kännyköiden tekstiviestien erittäin huono puoli. Kun toista ei kuule, niin väärinkäsityksiä tulee helposti.
Nyt kiitän sinua, joka minua autoit ja rohkaisit. Itse olen myös varma, että uuden perheenjäsenen löydämme.
Ja sinulle, joka et apua tarjonnut, mutta arvostelit: itselläsi ei taida olla lapsia? Ja vielä: TOTTAKAI aikuinen kouluttaa koiran!
Kiitos ja hei. - Riva
Mira kirjoitti:
...tarkoitus oli pyytää teiltä kaikilta täällä keskustelevilta apua koiranpennun löytymiseksi. Kynnys oli kova alunperinkin kirjoittaa avun pyytämiseksi ja niin se ennakkoajatukseni toteutuikin: sanojen ja lauseiden väärinkäsittämistä sekä -tulkitsemista. Meillä on monia mielipiteitä, mutta toisen kirjoittaman tekstin kopioiminen ja sen arvosteleminen on kurjaa: kasvotusten asia välittyisi oikein. Tämä on juuri se netin keskustelupalstojen sekä kännyköiden tekstiviestien erittäin huono puoli. Kun toista ei kuule, niin väärinkäsityksiä tulee helposti.
Nyt kiitän sinua, joka minua autoit ja rohkaisit. Itse olen myös varma, että uuden perheenjäsenen löydämme.
Ja sinulle, joka et apua tarjonnut, mutta arvostelit: itselläsi ei taida olla lapsia? Ja vielä: TOTTAKAI aikuinen kouluttaa koiran!
Kiitos ja hei.mutta lue näitä palstoja niin ymmärrät nämä viestit.
Toivon todella että löydät sopivan pennun,mutta ole tarkkana,tarjontaa on jos minkälaista. - Mira
Riva kirjoitti:
Sulla on 3 lasta,minä ainakin olisin tosi tarkka siitä minkä luonteinen koira on enkä niinkään siitä minkä kokoinen se on.Pieni koira voi olla paljon vaikeampi luonteeltaan kun iso.
Eli edelleen painotan että kiinnitä huomiota mitä rotuja pennun takana on ja ota selvää niiden luonne.
Säälistä älä osta koiraa.Jos joku on viemässä koiraansa piikille,siihen on jokin syy,voi olla jopa koirasta johtuva,mut jos siitä saa rahaa niin myyjältä säästyy lopetuskulut ja saa vielä rahaakin.Tietenkään en koiraa osta säälistä! Ja ehdottamasti haluan tietää rodut pennun takana! Useimmat koirarodut ovat jo tuttuja pääpirteittäin eli esim. mitkä sopivat luonteensa puolesta lapsiperheeseen, ym. ja opiskelu jatkuu!
Kiitos sinulle. :) - Villis
Mira kirjoitti:
...tarkoitus oli pyytää teiltä kaikilta täällä keskustelevilta apua koiranpennun löytymiseksi. Kynnys oli kova alunperinkin kirjoittaa avun pyytämiseksi ja niin se ennakkoajatukseni toteutuikin: sanojen ja lauseiden väärinkäsittämistä sekä -tulkitsemista. Meillä on monia mielipiteitä, mutta toisen kirjoittaman tekstin kopioiminen ja sen arvosteleminen on kurjaa: kasvotusten asia välittyisi oikein. Tämä on juuri se netin keskustelupalstojen sekä kännyköiden tekstiviestien erittäin huono puoli. Kun toista ei kuule, niin väärinkäsityksiä tulee helposti.
Nyt kiitän sinua, joka minua autoit ja rohkaisit. Itse olen myös varma, että uuden perheenjäsenen löydämme.
Ja sinulle, joka et apua tarjonnut, mutta arvostelit: itselläsi ei taida olla lapsia? Ja vielä: TOTTAKAI aikuinen kouluttaa koiran!
Kiitos ja hei...että näillä palstoilla oleilee joukko "viisaita" "asiantuntioita" toisia neuvomassa. Mielestäni kun et viestissäsi neuvoa pyytänyt...
Lue alempi viestini jos enää viitsit edes lukea enää tämän viesti ketjun kirjoituksia. - Dober
Mira kirjoitti:
...tarkoitus oli pyytää teiltä kaikilta täällä keskustelevilta apua koiranpennun löytymiseksi. Kynnys oli kova alunperinkin kirjoittaa avun pyytämiseksi ja niin se ennakkoajatukseni toteutuikin: sanojen ja lauseiden väärinkäsittämistä sekä -tulkitsemista. Meillä on monia mielipiteitä, mutta toisen kirjoittaman tekstin kopioiminen ja sen arvosteleminen on kurjaa: kasvotusten asia välittyisi oikein. Tämä on juuri se netin keskustelupalstojen sekä kännyköiden tekstiviestien erittäin huono puoli. Kun toista ei kuule, niin väärinkäsityksiä tulee helposti.
Nyt kiitän sinua, joka minua autoit ja rohkaisit. Itse olen myös varma, että uuden perheenjäsenen löydämme.
Ja sinulle, joka et apua tarjonnut, mutta arvostelit: itselläsi ei taida olla lapsia? Ja vielä: TOTTAKAI aikuinen kouluttaa koiran!
Kiitos ja hei.Mutta mielestäni on ihan aiheellista tuoda tosiasiat esiin vaikka et neuvoja pyytänyt.
Edelleen, suosittelen että ottaisitte isomman koiran ja puhdasrotuisen. Sekarotuinen on sekarotuinen ja jos isää ei tiedetä niin ei tiedä yhtään että mitä on odotettavissa.
- realisti
tiedän, että on vaikeata löytää sopivaa ja varsinkin pienikokoista yhdistelmää. Itse aloimme etsiä pentua aikaisin keväällä ja nyt vasta reilu viikko sitten haettiin pentu kotiin.
Varmaankin Apula on jo sinulle tuttu paikka, tänään siellä oli jokin kääpiöyhdistelmä. Entä oletko katsellut Keltaisesta Pörssistä, Palstasta, sunnuntaihesarista.
Onnea etsinnälle, eiköhän se vielä tärppää teilläkin. - Villis
Hei Mira!
Tämä taitaa olla ainut tarjous viestiisi.
(kaikki muut ovat arvostelijoita) (en tiedä kyllä miksi)
Mielestäni aikuinen ihminen voi ja SAA tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Mutta asiaan:
Eli meillä olisi tarjolla Toy-Villakoiran ja saksanmetsästysterrierin pentuja. Pennut ovat nyt neljänviikon ikäisiä. Ja ne ovat vahinkopentuja naapurin ylinnokkaan terrierin aikaan saanoksia.
(kaivautui aidan ali tyttöjemme ulkoilu häkkiin).
Säkä korkeus emällä on 27cm ja isällä n.30cm.
Poikapentuja on yksi joka jää tosi pieneksi, se on tyttöpentuja yksikolmasosa pienenpi, nyt säkä on noin 10 cm.
Luovutan pennut madotettuina ja eläinlääkärin tarkastamana. (todistus ostajalle).
Jos sinua pennut kiinnostaa kirjoita tähän viesti ketjuun.
PS: missä päin asutte?- Mira
Hei!
Kyllä kiinnostaa! :) :)
Asumme Nurmijärvellä, missä päin itse?
Mikä olisi hinta?
Kiitos!
T.Mira. - Rauno
Saksanmetsästysterrieri ei todellakaan ole paras valinta lapsiperheeseen.
Rotu on metsästyskoira ja ne ovat todella ärhäköitä. Omani ovat kasvaneet lapsien kanssa samassa talossa ja voin vakuuttaa että ei ole ollut helppoa koirilla elää lapsien kanssa.
Suosittelen minäkin puhdasrotuista koiraa. En missääntapauksessa saksanmetsästysterrieriä/sekoitusta sellaisesta. - Villis
Mira kirjoitti:
Hei!
Kyllä kiinnostaa! :) :)
Asumme Nurmijärvellä, missä päin itse?
Mikä olisi hinta?
Kiitos!
T.Mira.Hei !
Asumme Viinijärvellä Joensuusta 30km Kuopioon päin.
Missähän päin Nurmijärvi siaitsee ? :))
Kirjoita minulle sähköpostiini, osoite on paivi.susanna@suomi24.fi - Mira
Rauno kirjoitti:
Saksanmetsästysterrieri ei todellakaan ole paras valinta lapsiperheeseen.
Rotu on metsästyskoira ja ne ovat todella ärhäköitä. Omani ovat kasvaneet lapsien kanssa samassa talossa ja voin vakuuttaa että ei ole ollut helppoa koirilla elää lapsien kanssa.
Suosittelen minäkin puhdasrotuista koiraa. En missääntapauksessa saksanmetsästysterrieriä/sekoitusta sellaisesta.Saksanmetsästysterrierin luonne:
"Saksanmetsästysterrieri on luonteeltaan rohkea, kova ja kestävä, Jo käyttötarkoituksensa vuoksi sen tulee olla elinvoimainen ja kiihkeä. Kotioloissa se on helppohoitoinen ja vaatimaton seuralainen. Saku sopii myös lapsiperheisiin ja on kyltymätön kapulan noutaja. Saku omaa tyypillisen täysiverisen metsästyskoiran luonteenominaisuudet, eikä sovi sen vuoksi pelkäksi seurakoiraksi, vaikka täyttääkin viran metsästysreissujensa lomassa. Tarpeen vaatiessa se puolustaa rohkeasti kotiaan ja ystäviään."
Toyvillakoira:
Villakoira on tunnetusti uskollinen, oppivainen ja helppo kouluttaa. Siksi se on erityisen miellyttävä seurakoira.
(FCI:n 12.12.1991 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 16.01.1993.)
Poikani kanssa ajattelimme kokeilla agilitya... - Hmhh
Mira kirjoitti:
Saksanmetsästysterrierin luonne:
"Saksanmetsästysterrieri on luonteeltaan rohkea, kova ja kestävä, Jo käyttötarkoituksensa vuoksi sen tulee olla elinvoimainen ja kiihkeä. Kotioloissa se on helppohoitoinen ja vaatimaton seuralainen. Saku sopii myös lapsiperheisiin ja on kyltymätön kapulan noutaja. Saku omaa tyypillisen täysiverisen metsästyskoiran luonteenominaisuudet, eikä sovi sen vuoksi pelkäksi seurakoiraksi, vaikka täyttääkin viran metsästysreissujensa lomassa. Tarpeen vaatiessa se puolustaa rohkeasti kotiaan ja ystäviään."
Toyvillakoira:
Villakoira on tunnetusti uskollinen, oppivainen ja helppo kouluttaa. Siksi se on erityisen miellyttävä seurakoira.
(FCI:n 12.12.1991 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 16.01.1993.)
Poikani kanssa ajattelimme kokeilla agilitya...Niin, huomastit varmaankin että saksanmetsästysterrieri on metsästyskoira. Rohkea. Kova. tiedätkö mitä tarkoitaa termi "kova" kun on koirista kyse? Sopii tietenkin myös lapsiperheisiin mutta onko suunnitlemissa hankkia koira jota ei voi jättää lapsien kanssa ilman jatkuvaa vahtimista? Täysverinen metsästyskoira niin kuin rotumääritelmä sanoo. Parempiakin koiria lapsiperheisiin löytyy, helposti!
Itse en lähtisi niin vaativan rodun kanssa leikkimään. Se on kokeneen ihmisen koira. Kokemukseksi ei riitä yksi tai kaksi koiraa. rotu on suht agressiivinen muita koiria kohtaan. Ei lasten talutettava, ei lasten lelu.
En suosittele. aikuisille varmasti kiva kaveri tällainen "puolikas" mutta ei lapsien seuraan. - Pinja
Mira kirjoitti:
Saksanmetsästysterrierin luonne:
"Saksanmetsästysterrieri on luonteeltaan rohkea, kova ja kestävä, Jo käyttötarkoituksensa vuoksi sen tulee olla elinvoimainen ja kiihkeä. Kotioloissa se on helppohoitoinen ja vaatimaton seuralainen. Saku sopii myös lapsiperheisiin ja on kyltymätön kapulan noutaja. Saku omaa tyypillisen täysiverisen metsästyskoiran luonteenominaisuudet, eikä sovi sen vuoksi pelkäksi seurakoiraksi, vaikka täyttääkin viran metsästysreissujensa lomassa. Tarpeen vaatiessa se puolustaa rohkeasti kotiaan ja ystäviään."
Toyvillakoira:
Villakoira on tunnetusti uskollinen, oppivainen ja helppo kouluttaa. Siksi se on erityisen miellyttävä seurakoira.
(FCI:n 12.12.1991 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 16.01.1993.)
Poikani kanssa ajattelimme kokeilla agilitya...Noita rotumääritelmiä pitäisi lukea synonyymisanakirjan kanssa. ;)
Ei sovi ensimmäiseksi koiraksi (suomeksi: hankala rotu)
vilkas, aktiivinen ja seurallinen, kyltymätön kapulannoutaja (ylienerginen hösöttäjä)
itsenäinen (vaikea kouluttaa)
kiihkeä ja elinvoimainen (vaatii paljon aktivointia tai tuhoaa kämpän)
rohkea ja kova (rotu on dominoiva eikä pelkää haastaa riitaa)
Helppohoitoinen (turkki ei viistä maata)
Puolustaa (haukkuu tai jopa puree vieraita)
No, voihan olla että villiksen luonne on päällimmäinen, mutta kun sitä ei tiedä.
nimimerkillä: katsellut vierestä miten kiihkeä ja elinvoimainen ja rohkea ja täysiverinen metsästäjä on Repinyt omistajansa hermot riekaleiksi, olemalla hyperaktiivinen, kaiken tuhoava, yltiösosiaalinen ja toisaalta kerjää verta nenästään muilta koirilta, ja tappaa kaiken kania pienemmän.
Ja vielä ps.
Nojuu, taisin latistaa. Mutta älä ota tuollaisen rotumääritelmän mukaista koiraa (sakua) jos et ole ennestään tavannut yhtään näitä yksilöitä tavallisessa elämässä, eikä vain näyttelykehässä. Se kertoo enemmän kuin tuollainen mainosteksti- joka ei_muuten_kuulosta koiralta joka sopii lapsiperheeseen. En ymmärrä miksi jokainen rotuyhdistys mainostaa omaansa lapsiystävällisenä. Eihän ne kaikki sitä ole! - tuulilinna
Mira kirjoitti:
Saksanmetsästysterrierin luonne:
"Saksanmetsästysterrieri on luonteeltaan rohkea, kova ja kestävä, Jo käyttötarkoituksensa vuoksi sen tulee olla elinvoimainen ja kiihkeä. Kotioloissa se on helppohoitoinen ja vaatimaton seuralainen. Saku sopii myös lapsiperheisiin ja on kyltymätön kapulan noutaja. Saku omaa tyypillisen täysiverisen metsästyskoiran luonteenominaisuudet, eikä sovi sen vuoksi pelkäksi seurakoiraksi, vaikka täyttääkin viran metsästysreissujensa lomassa. Tarpeen vaatiessa se puolustaa rohkeasti kotiaan ja ystäviään."
Toyvillakoira:
Villakoira on tunnetusti uskollinen, oppivainen ja helppo kouluttaa. Siksi se on erityisen miellyttävä seurakoira.
(FCI:n 12.12.1991 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 16.01.1993.)
Poikani kanssa ajattelimme kokeilla agilitya...Mulla rupes niin repimään nupista nää kaikki auttajat täällä että oli pakko tuoda oma mielipide näistä SEKAROTUISET ON SEKAROTUISIA jutuista.
Vaikea nyt sanoa mitä oikeasti tarkoitan, mutta lähinnä nuo Doberin kirjoitukset ja "neuvot"...Onhan se hienoa että joukossamme on aina ainakin yksi pessimisti ja joka osaa pohtia asiat TODELLA TARKKAAN, mutta ei se aina ole hyväksi. Kuten että puhdasrotuisen koiran otto on aika varma juttu että tietää minkäläinen luonteesta tulee, hoh jos laitettas kaikki sekarotuiset ja kaikki puhdasrotuiset "sekopäisyys"-viivalle niin kyllä nämä ylijalostetut puhdasrotuiset vetäsis kirkkaasti ohi.
Mä en nyt yritä missään tapauksessa laittaa puhdarotuisia mitenkään huonompaan valoon. Sillä tämähän on vain minun mielipide.
Koiranomistajasta ja hänen hellyydestä, huomiosta ja koulutuksestahan koiran luonne loppupeleissä on aika pitkälti kiinni.
Mutta sä ajattelit niin ja mä näin. Olkoon niin. Halusin vain kirjoittaa ettei Miralle jää paskan makua suuhun näistä muista kirjoituksista. On muitakin mielipiteitä ja "faktoja" kuin mitä täällä sanotaan.
Ja mitä olen näitä palstoja valovuosien ajan lukenut, olen tullut siihen johtotulokseen että täällä ihmiset on hyvin ehdottomia ja harvoin antaa toisten mielipiteille tilaa, omathan on aina niitä oikeita!
Mutta onnea etsintääsi!
Harmi kun et ollut vuosi sitten etsimässä kun minun sekarotuinen donnani sai pentuja siitä olisi teillekin yksi liuennut. (Isä Bretoni ja äiti saksanseisoja/laika) Ja hyvin METSÄSTYSKOIRAKSI on sopeutunut sekä perheeseen lapsien kanssa että metsälle.
Että ei metsä koira aina tarkoita lapsi perheeseen sopimatonta luonnetta!
Kiitos! :) - Dober
tuulilinna kirjoitti:
Mulla rupes niin repimään nupista nää kaikki auttajat täällä että oli pakko tuoda oma mielipide näistä SEKAROTUISET ON SEKAROTUISIA jutuista.
Vaikea nyt sanoa mitä oikeasti tarkoitan, mutta lähinnä nuo Doberin kirjoitukset ja "neuvot"...Onhan se hienoa että joukossamme on aina ainakin yksi pessimisti ja joka osaa pohtia asiat TODELLA TARKKAAN, mutta ei se aina ole hyväksi. Kuten että puhdasrotuisen koiran otto on aika varma juttu että tietää minkäläinen luonteesta tulee, hoh jos laitettas kaikki sekarotuiset ja kaikki puhdasrotuiset "sekopäisyys"-viivalle niin kyllä nämä ylijalostetut puhdasrotuiset vetäsis kirkkaasti ohi.
Mä en nyt yritä missään tapauksessa laittaa puhdarotuisia mitenkään huonompaan valoon. Sillä tämähän on vain minun mielipide.
Koiranomistajasta ja hänen hellyydestä, huomiosta ja koulutuksestahan koiran luonne loppupeleissä on aika pitkälti kiinni.
Mutta sä ajattelit niin ja mä näin. Olkoon niin. Halusin vain kirjoittaa ettei Miralle jää paskan makua suuhun näistä muista kirjoituksista. On muitakin mielipiteitä ja "faktoja" kuin mitä täällä sanotaan.
Ja mitä olen näitä palstoja valovuosien ajan lukenut, olen tullut siihen johtotulokseen että täällä ihmiset on hyvin ehdottomia ja harvoin antaa toisten mielipiteille tilaa, omathan on aina niitä oikeita!
Mutta onnea etsintääsi!
Harmi kun et ollut vuosi sitten etsimässä kun minun sekarotuinen donnani sai pentuja siitä olisi teillekin yksi liuennut. (Isä Bretoni ja äiti saksanseisoja/laika) Ja hyvin METSÄSTYSKOIRAKSI on sopeutunut sekä perheeseen lapsien kanssa että metsälle.
Että ei metsä koira aina tarkoita lapsi perheeseen sopimatonta luonnetta!
Kiitos! :)No, minä sentään tiedän mitä kirjoitan.
En halua nähdä yhden yhtäkään ilmoitusta missä annetaan sekarotuinen koira pois "ongelmakoirana".
olen paljon koirapiireissä liikkunut ja toden totta törmännyt siihen että asioista tietämättömät ihmiset väittävät rotukoirien olevan luonnevikaisia. Kumma juttu, itse sain "luonnevikaisesta" vieraita purevasta dobermannista kiltin koiran joka ei ole ketään purrut. Ne luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja. Sama pentu on sinulla luonnevikainen, jollakin toisella taas ei mitään luonnevikaan viittaavaa.
Rotukoirien kirjo on suomessa niin laaja että en ymmärrä miksi lapsiperhe haluaa riskeerata lapsiensa turvallisuuden hankkimalla koiran jonka suvusta ei ole tarkkaa tietoa. ei ole sama asia sisältääkö koiran suku dobermannia vai spanielia. Ne kaikki koirassa olevat rodut kun ei näy päällepäin, luonne taas saattaakin näkyä.
Entiset naapurini ovat neljän vuoden aikana omistaneet kolme koiraa, kaikki eri aikaan. He ottavat sekarotuisen, ihanan pennun. Vajaan vuoden päästä siitä luovutaan koska "se ei ole sopeutunut" ja koska "se ei ole luonteeltaan samanlainen kun sen noutaja-villakoira-spanieliäiti ja isästä ei tietoa".
Ehkä olen teidän mielestänne täys kusipää mutta minä olen tätä mieltä asiasta mistä tiedän faktaa/mistä on lähellä kokemuksia. Itse en lähtisi pelleilemään jos kotona olisi nuorin lapsi 5 vuotias. - copypastekeisari
Dober kirjoitti:
No, minä sentään tiedän mitä kirjoitan.
En halua nähdä yhden yhtäkään ilmoitusta missä annetaan sekarotuinen koira pois "ongelmakoirana".
olen paljon koirapiireissä liikkunut ja toden totta törmännyt siihen että asioista tietämättömät ihmiset väittävät rotukoirien olevan luonnevikaisia. Kumma juttu, itse sain "luonnevikaisesta" vieraita purevasta dobermannista kiltin koiran joka ei ole ketään purrut. Ne luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja. Sama pentu on sinulla luonnevikainen, jollakin toisella taas ei mitään luonnevikaan viittaavaa.
Rotukoirien kirjo on suomessa niin laaja että en ymmärrä miksi lapsiperhe haluaa riskeerata lapsiensa turvallisuuden hankkimalla koiran jonka suvusta ei ole tarkkaa tietoa. ei ole sama asia sisältääkö koiran suku dobermannia vai spanielia. Ne kaikki koirassa olevat rodut kun ei näy päällepäin, luonne taas saattaakin näkyä.
Entiset naapurini ovat neljän vuoden aikana omistaneet kolme koiraa, kaikki eri aikaan. He ottavat sekarotuisen, ihanan pennun. Vajaan vuoden päästä siitä luovutaan koska "se ei ole sopeutunut" ja koska "se ei ole luonteeltaan samanlainen kun sen noutaja-villakoira-spanieliäiti ja isästä ei tietoa".
Ehkä olen teidän mielestänne täys kusipää mutta minä olen tätä mieltä asiasta mistä tiedän faktaa/mistä on lähellä kokemuksia. Itse en lähtisi pelleilemään jos kotona olisi nuorin lapsi 5 vuotias."luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja."
jes, eli rodusta / sekaroituisuudesta riippumatta, niinhän juuri todistetusti sanoit. Eli jos luonneviat ovat omistajan luomia juttuja niin mitä väliä sekarotuisten pentujen vanhempien roduilla on? - tuulilinna
Dober kirjoitti:
No, minä sentään tiedän mitä kirjoitan.
En halua nähdä yhden yhtäkään ilmoitusta missä annetaan sekarotuinen koira pois "ongelmakoirana".
olen paljon koirapiireissä liikkunut ja toden totta törmännyt siihen että asioista tietämättömät ihmiset väittävät rotukoirien olevan luonnevikaisia. Kumma juttu, itse sain "luonnevikaisesta" vieraita purevasta dobermannista kiltin koiran joka ei ole ketään purrut. Ne luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja. Sama pentu on sinulla luonnevikainen, jollakin toisella taas ei mitään luonnevikaan viittaavaa.
Rotukoirien kirjo on suomessa niin laaja että en ymmärrä miksi lapsiperhe haluaa riskeerata lapsiensa turvallisuuden hankkimalla koiran jonka suvusta ei ole tarkkaa tietoa. ei ole sama asia sisältääkö koiran suku dobermannia vai spanielia. Ne kaikki koirassa olevat rodut kun ei näy päällepäin, luonne taas saattaakin näkyä.
Entiset naapurini ovat neljän vuoden aikana omistaneet kolme koiraa, kaikki eri aikaan. He ottavat sekarotuisen, ihanan pennun. Vajaan vuoden päästä siitä luovutaan koska "se ei ole sopeutunut" ja koska "se ei ole luonteeltaan samanlainen kun sen noutaja-villakoira-spanieliäiti ja isästä ei tietoa".
Ehkä olen teidän mielestänne täys kusipää mutta minä olen tätä mieltä asiasta mistä tiedän faktaa/mistä on lähellä kokemuksia. Itse en lähtisi pelleilemään jos kotona olisi nuorin lapsi 5 vuotias.Kyllä minäkin tiedän mistä puhun. Ja niinkuin sanoit koiran tuleva luonne on omistajasta kiinni. Ei aina mutta lähes aina.
Ja ei sekarotuisen koiran otto ole mitään riskeeraamista. - Dober
copypastekeisari kirjoitti:
"luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja."
jes, eli rodusta / sekaroituisuudesta riippumatta, niinhän juuri todistetusti sanoit. Eli jos luonneviat ovat omistajan luomia juttuja niin mitä väliä sekarotuisten pentujen vanhempien roduilla on?"jes, eli rodusta / sekaroituisuudesta riippumatta, niinhän juuri todistetusti sanoit. Eli jos luonneviat ovat omistajan luomia juttuja niin mitä väliä sekarotuisten pentujen vanhempien roduilla on"
Luonnevikaista koiraa ei siis ole.
Koiran/sekoituksen rodulla/roduilla on kuitenkin väliä. Toiset rodut ovat "vaikeampia" jolloin omistaja saa väärällä koulutuksella aikaiseksi koiran ei-toivotun käyttätymismallin. Eli koira tekee jotakin mitä ei pitäisi ja se on "ongelmakoira". Koita esim. tuhoaa paikkoja yksinollessaan - tähän on toiset rodut enemmän taipuvaisiam kun toiset johtuen rodun ominaisuuksista.
Tätä on hankala selittä....
Eli siis toiset koirarodut ovat kokemattomalle koiranomistajalle vaikeampia kun toiset. Ei ole täysin sama asia että ottaako ekaksi koirakseen pienen seurakoiran vai ison palveluskoiran. Niillä on ero, niin aktiviteettitasossa kuin luonneominaisuuksissakin.
Pieni seurakoira on nimenomaan seurakoira. Sopii sohvalle seuraksi, kuin myös ulkoilemaan.
Palveluskoira on aktiivinen, toimintaa kaipaava koira. Se ei sovellu sohvalle makaamaan niin kuin seurakoira. Mikäli energisestä palveluskoirasta yritetään tehdä sohvalla makaava karvakasa niin takuulla tulee ongelmia - koira on ylivilkas, tuhoasa paikkoja, vouhottaa ympäriinsä jne. tämän jotkut määrittelevät jo luonnevikaiseksi. No jos ei riitä niin sitten tätä koiraa stressataan kaikilla "kivoilla" leikeillä. Takaa-ajoleikkiä jne. Koira jonkin kivan takaa-ajoleikin päätteeksi nappaa kiinni "saaliistaan" eli ihmisestä. Sehä'n on siis luonnevikainen kun se puree.
Joten, on aivan täysin mahdollista että sekarotuisesta esim. kahden energisen palveluskoiran jälkeläisestä tulee juuri tällainen osaamattomissa käsissä.
Samoin saksanmetsästysterrieri. En kovin paljon rotua tunne mutta rotumääritelmän perusteella en ottaisi. Vaikkakin olisi vaan puolikas tästä rodusta niin sillä on todennäköisesti päällimmäisenä saksanmetsästysterrierin luonneominaisuudet - genetiikkaa olen senverran tutkinut että vahvemmilla ominaisuuksilla varustetun vanhemman ominaisuudet periytyvät 90 prosenttisesti. Tässä tapauksessahan oli villakoira ja metsästysterrieri. Metsästysterrieri on näistä se joka on varustettu huomattavasti kovemmilla luonneominaisuuksilla, eli jotka siis todennäköisimmin periytyy. Pienestä pennusta EI voi sanoa että kumman vanhemman ominaisuudet se perii - vaikka koiran "luonne" on jo selvillä silloin kun se on luovutusikäinen. Sellainen koira on siis pentuesisaruksiensa kanssa, siitä ei näy mikä se on esim. puolen vuoden kuluttua. Kasvatuksella voidaan tähän aikuttaa todella paljon mutta onkin taas eri asia että kuka osaa puuttua ajoissa ongelmakohtiin? Olen useasti kuullut kun pieni pentu puree että "ei se mitään jos se puree, vähän se vaan kokeilee hampaillaan eikä se edes satu". Mitäs sitten kun ei tähän puututa, se puree aikusenakin.
Menee jo vähän ohi aiheen.
Vielä kerran siis. Koiralla ei ole syntyjään luonnevikaa, se on omistajan kehittämä ongelma. Toiset rodut ovat siis helpompi opetta luonnevikaiseksi kun toiset. Kahden "luonnevialle alttiin rodun" risteytyksestähän ei taas muuta voi tulla kun luonnevialle altis koira.
Tämä ei taas tarkoita sitä kuitenkaaä että vaan palveluskoirat olisivat luonnevikaisia ja pienet koirat aina viattomia.
Ja tätä tekstiä ei kannata ottaa niin ettei iso koira sovi lapsiperheeseen. Edelleen se on turvallisempi lapsien seuraan kun pieni koira. Lapsen tehtävä ei ole lenkittää koiraa itsenäisesti joten koiran koolla ei ole väliä. Ainahan isolle koiralle voi laittaa kaksi hihnaa, toinen lapsen käteen ja toinen aikuisen. - Dober
tuulilinna kirjoitti:
Kyllä minäkin tiedän mistä puhun. Ja niinkuin sanoit koiran tuleva luonne on omistajasta kiinni. Ei aina mutta lähes aina.
Ja ei sekarotuisen koiran otto ole mitään riskeeraamista."Ja ei sekarotuisen koiran otto ole mitään riskeeraamista."
Perusteluja?
Mielestäni on melkoinen riski ottaa koira jonka isästä ei ole tietoa. Näijn ei voi tietää mitä luonneominaisuuksia koiralla on ja kuinka se on koulutettavissa. - Riva
Dober kirjoitti:
"Ja ei sekarotuisen koiran otto ole mitään riskeeraamista."
Perusteluja?
Mielestäni on melkoinen riski ottaa koira jonka isästä ei ole tietoa. Näijn ei voi tietää mitä luonneominaisuuksia koiralla on ja kuinka se on koulutettavissa.iskee niin tosiasiat häviää,on vaan se valmis paketti mielessä,Miralla se on pieni koira mikä sopii lapsille.
Ihmettelen kun joku arvosteli meitä neuvojia,ei Mira pyytänyt neuvoja,mut jos tähän olisi vaan tullut pelkkiä pentuilmoituksia,hän olisi varmaan palannut tänne piankin kysymään mitä tekee kun pentu puree ja juoksee lasten perässä,rikkoo lasten lelut jne.
Jos kyseessä olisi vaan aikuinen perhe,en olisi itse kirjoittanut tähän,mut kun on lapsia, tilanne on ihan eri,sillon tuputan neuvoja,ne voi heittää romukoppaan,mut silti kirjoitan.
Meillä on lapsi ja ainut rotu mikä oli 100 varma oli saksanpaimenkoira,muut n 5 rotua eivät täyttäneet niitä kriteereitä mitä lapsiperhe vaatii.
Sekarotusessa on aina se riski että kahden eri rodun geenit ei välttämättä sovi toisilleen,koska rotukoirissakin saa olla tarkkana mitä linjoja käyttää.
(tämä on kaikille,tuli nyt Doberin ketjuun) - realisti
Dober kirjoitti:
"Ja ei sekarotuisen koiran otto ole mitään riskeeraamista."
Perusteluja?
Mielestäni on melkoinen riski ottaa koira jonka isästä ei ole tietoa. Näijn ei voi tietää mitä luonneominaisuuksia koiralla on ja kuinka se on koulutettavissa.on sekarotuinen, ei suinkaan tarkoita sitä, että isästä ei ole mitään tietoa. Ei sekarotuisen pennun ottoon sinänsä liity mitään itsestäänselvää riskiä. Järkevän pennun ottajan on kyllä viisainta olla hyvin tietoinen niistä roduista, joita pennussa on ja peryhtyä rotujen ominaisuuksiin.
Eiköhän näistä "ongelmakoirista" suurin osa synny omistajiensa osaamattoman tai olemattoman koulutuksen seurauksena. Tällaisia ongelmakoiria tulee ihan yhtälailla seropeista kuin rotukoirista. - Dober
realisti kirjoitti:
on sekarotuinen, ei suinkaan tarkoita sitä, että isästä ei ole mitään tietoa. Ei sekarotuisen pennun ottoon sinänsä liity mitään itsestäänselvää riskiä. Järkevän pennun ottajan on kyllä viisainta olla hyvin tietoinen niistä roduista, joita pennussa on ja peryhtyä rotujen ominaisuuksiin.
Eiköhän näistä "ongelmakoirista" suurin osa synny omistajiensa osaamattoman tai olemattoman koulutuksen seurauksena. Tällaisia ongelmakoiria tulee ihan yhtälailla seropeista kuin rotukoirista.Mutta usein ei ole sekarotuisen koiran isästä tietoa. Ja vaikka olisikin niin se ei aina takaa sitä että koirasta tulisi "toimiva paketti" niin kuin tais Riva jo aikaisemmin mainita niin eri rotujen luonteet reagoivat keskenään eri tavoin.
- tuulilinna
Riva kirjoitti:
iskee niin tosiasiat häviää,on vaan se valmis paketti mielessä,Miralla se on pieni koira mikä sopii lapsille.
Ihmettelen kun joku arvosteli meitä neuvojia,ei Mira pyytänyt neuvoja,mut jos tähän olisi vaan tullut pelkkiä pentuilmoituksia,hän olisi varmaan palannut tänne piankin kysymään mitä tekee kun pentu puree ja juoksee lasten perässä,rikkoo lasten lelut jne.
Jos kyseessä olisi vaan aikuinen perhe,en olisi itse kirjoittanut tähän,mut kun on lapsia, tilanne on ihan eri,sillon tuputan neuvoja,ne voi heittää romukoppaan,mut silti kirjoitan.
Meillä on lapsi ja ainut rotu mikä oli 100 varma oli saksanpaimenkoira,muut n 5 rotua eivät täyttäneet niitä kriteereitä mitä lapsiperhe vaatii.
Sekarotusessa on aina se riski että kahden eri rodun geenit ei välttämättä sovi toisilleen,koska rotukoirissakin saa olla tarkkana mitä linjoja käyttää.
(tämä on kaikille,tuli nyt Doberin ketjuun)Apua! Mietin että millä perusteillä teille lapsiperheseen saksanpaimenkoira oli 100 prosenttisen varma vaihtoehto?? Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia.
Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan.
Joten kerro minulle mikä on saanut sinut ajattelemaan saksanpaimenkoiran ehdottomasta sopivuudesta lapsiperheeseen?? - Dober
tuulilinna kirjoitti:
Apua! Mietin että millä perusteillä teille lapsiperheseen saksanpaimenkoira oli 100 prosenttisen varma vaihtoehto?? Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia.
Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan.
Joten kerro minulle mikä on saanut sinut ajattelemaan saksanpaimenkoiran ehdottomasta sopivuudesta lapsiperheeseen??"Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia."
Noutajien luonne on heikentynyt viime vuosina huomattavasti. Syynä jalostus. Koirien ulkonäkö on asetettu etusijalle ja luonneominaisuudet on unohdettu. Tietenkin on olemassa todella paljon hyväluonteisia noutajia mutta itse en pidä niit' yhtä "lapsivarmoina" kun aiemmin oli.
"Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan."
Mikä on hyvä saksanpaimenkoiran kouluttaja? Mikäli heidän koiransa on purrut niin vika on omistajassa, koiran koulutuksessa. Ei koirassa. Sama koira toisella omistajalla on täysin varma ettei pure. Itse en tiedä yhtään tapausta misä sakemanni olisi jotakin ihmistä purrut. tunnen todella monia sakemanneja (itsellänikin ollut ja sitä kautta olen tutustunut liiton tapahtumissa kymmeniin koiriin ja omistajiin, samoin treenikentällä).
Taas jauhan tätä samaa mutta jos koira puree niin se syvin syy on aina omistajassa, koiran koulutuksessa, koirankäsittelytaidoissa.
Hyvät, vastuuntuntoiset kasvattajat eivät myy pentua ihan mihin vaan koteihin. ikävä kyllä nämä huonotkin kodit saavat sen sakemannin sitten jostakin muualta, usein paperittomana koirana minkä vanhempien luonneominaisuuksia ei ole katrtoitettu laisinkaan.
Saksanpaimenkoira on oikein koulutettuna ja kohdeltuna todella turvallinen koira lasten seuraan. Se kestää lapsien joskus kovakouraisetkin otteet. Se on hyvän kokoinen lapsiperheeseen, ei mene heti rikki jos lapsi sattuu kaatuessaan osumaan koiraan tms.
Mutta, sakemanni siis on ihannekoira lapsiperheeseen mutta ei kuitenkaan kaikille. Se pitää osata kouluttaa määrätietoisesti jotta se on turvallinen koira. Oikein koulutettu sakemanni ei ole luonnevikainen, ei pure. Väärin koulutettu sakemanni on juuuri kuvailemasi kaltainen "purija". Se ei ole koiran vika vaan AINA omistajan. "Koirankoulutustaito" ja koirankoulutustaito kun ovat kaksi eri asiaa. - Riva
tuulilinna kirjoitti:
Apua! Mietin että millä perusteillä teille lapsiperheseen saksanpaimenkoira oli 100 prosenttisen varma vaihtoehto?? Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia.
Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan.
Joten kerro minulle mikä on saanut sinut ajattelemaan saksanpaimenkoiran ehdottomasta sopivuudesta lapsiperheeseen??Jossain toisessa yhteydessä kirjoitin että vastuuntunnottomat kuutamokasvattajat ovat pilanneet saksanpaimenkoiran maineen.Onneksi on vielä se pieni mutta luotettava joukko,ketkä jaksavat kantaa vastuuta siitä mitä maailmalle lähettävät.Nykyinen pentu on 8.saksanpaimenkoira minulla,joten voin sanoa että pitkällä kokemuksella saksanpaimenkoira on maailman luotettavin ja helpoin koira,kun sen osaa kouluttaa oikein ja arvot on kunnossa.
Meillä lapsi ei ulkoiluta koiraa,eikä tule tulevaisuudessa ulkoiluttamaan mäyräkoiraakaan.
Ihmiset hankkii koiran liian hepposesti ,etenkin lapsiperheeseen,ei ajatella sitä oikeaa arkielämää.
3 lapsinen perhe tarttee tosi hyvän hermorakenteen omaavan koiran.Sen takia kirjotin että on tarkka mitä rotuja on, mut kun ne neuvot oli kielletty. - Sleepyhollow
tuulilinna kirjoitti:
Apua! Mietin että millä perusteillä teille lapsiperheseen saksanpaimenkoira oli 100 prosenttisen varma vaihtoehto?? Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia.
Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan.
Joten kerro minulle mikä on saanut sinut ajattelemaan saksanpaimenkoiran ehdottomasta sopivuudesta lapsiperheeseen??Kultaiset noutajat ei aina ole niitä suojelevaisempia. Työkaverini perheen kultsi lopetettiin aggressivisuuden takia, koska kukaan muu ei sitä huolinut ja heillä on sen verran pieniä lapsia ympärillä, ettei koiraa voitu pitää.
Kyllähän se porukoidenkin kultsi Topi on muutaman kerran irvistänyt oikein kunnolla ja rähissyt toiselle koiralle luutaan puolustaessa. Onhan ne kultsit leppoisia koiria, varsinkin lasten suhteen, kun ne ei paljoa välitä vaikka niiden korvissa roikkuisi ( meidän kultsi itse asiassa rakastaa kun sen naamaa "mälvää" ), joten tuleehan sitä vähän hämmästyttyä, kun se nallekarhu ekan kerran kunnolla murisee hamppaat irvessä jollekin tilanteelle, toiselle koiralle tai ihmiselle. Pitää vaan aatella, että senkin kultaisen turkin alla piileene ihan samat koiranvaistot kuin muillakin, vaikka kärsivällisyys kultseilla onkin vähän pidempi. - Sleepyhollow
Riva kirjoitti:
Jossain toisessa yhteydessä kirjoitin että vastuuntunnottomat kuutamokasvattajat ovat pilanneet saksanpaimenkoiran maineen.Onneksi on vielä se pieni mutta luotettava joukko,ketkä jaksavat kantaa vastuuta siitä mitä maailmalle lähettävät.Nykyinen pentu on 8.saksanpaimenkoira minulla,joten voin sanoa että pitkällä kokemuksella saksanpaimenkoira on maailman luotettavin ja helpoin koira,kun sen osaa kouluttaa oikein ja arvot on kunnossa.
Meillä lapsi ei ulkoiluta koiraa,eikä tule tulevaisuudessa ulkoiluttamaan mäyräkoiraakaan.
Ihmiset hankkii koiran liian hepposesti ,etenkin lapsiperheeseen,ei ajatella sitä oikeaa arkielämää.
3 lapsinen perhe tarttee tosi hyvän hermorakenteen omaavan koiran.Sen takia kirjotin että on tarkka mitä rotuja on, mut kun ne neuvot oli kielletty.En jaksa -taas- aloittaa uutta keskustelua, joten heitän tämän tähän.
Kaikki puhuvat, että mitäs nyt kun lapseperheeseen ollaan hankkimassa koiraa?
Käntääkää se toiste päin. Mitäs sitten kun koiraperheeseen ollaan hankkimassa lapsia? Niitä ei oikein voi valita.
Minua rupesi mietyttämään tuo, koska - vaikkei vielä hetkeen - meille tulee tulemaan lapsia mieheni kanssa. Mutta nyt ollaan kyllä koiraperhe, siihen mennessä aika isokin varmaan. - Riva
Sleepyhollow kirjoitti:
En jaksa -taas- aloittaa uutta keskustelua, joten heitän tämän tähän.
Kaikki puhuvat, että mitäs nyt kun lapseperheeseen ollaan hankkimassa koiraa?
Käntääkää se toiste päin. Mitäs sitten kun koiraperheeseen ollaan hankkimassa lapsia? Niitä ei oikein voi valita.
Minua rupesi mietyttämään tuo, koska - vaikkei vielä hetkeen - meille tulee tulemaan lapsia mieheni kanssa. Mutta nyt ollaan kyllä koiraperhe, siihen mennessä aika isokin varmaan.oli 3 sakemanninarttua kun lapsi synty, ei ollut mitään ongelmaa koskaan.
Pestiksellä oli 3 urosta kun 2 lasta syntyi, ei mitään ongelmia. - keski-ikätäti doberille
Dober kirjoitti:
"Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia."
Noutajien luonne on heikentynyt viime vuosina huomattavasti. Syynä jalostus. Koirien ulkonäkö on asetettu etusijalle ja luonneominaisuudet on unohdettu. Tietenkin on olemassa todella paljon hyväluonteisia noutajia mutta itse en pidä niit' yhtä "lapsivarmoina" kun aiemmin oli.
"Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan."
Mikä on hyvä saksanpaimenkoiran kouluttaja? Mikäli heidän koiransa on purrut niin vika on omistajassa, koiran koulutuksessa. Ei koirassa. Sama koira toisella omistajalla on täysin varma ettei pure. Itse en tiedä yhtään tapausta misä sakemanni olisi jotakin ihmistä purrut. tunnen todella monia sakemanneja (itsellänikin ollut ja sitä kautta olen tutustunut liiton tapahtumissa kymmeniin koiriin ja omistajiin, samoin treenikentällä).
Taas jauhan tätä samaa mutta jos koira puree niin se syvin syy on aina omistajassa, koiran koulutuksessa, koirankäsittelytaidoissa.
Hyvät, vastuuntuntoiset kasvattajat eivät myy pentua ihan mihin vaan koteihin. ikävä kyllä nämä huonotkin kodit saavat sen sakemannin sitten jostakin muualta, usein paperittomana koirana minkä vanhempien luonneominaisuuksia ei ole katrtoitettu laisinkaan.
Saksanpaimenkoira on oikein koulutettuna ja kohdeltuna todella turvallinen koira lasten seuraan. Se kestää lapsien joskus kovakouraisetkin otteet. Se on hyvän kokoinen lapsiperheeseen, ei mene heti rikki jos lapsi sattuu kaatuessaan osumaan koiraan tms.
Mutta, sakemanni siis on ihannekoira lapsiperheeseen mutta ei kuitenkaan kaikille. Se pitää osata kouluttaa määrätietoisesti jotta se on turvallinen koira. Oikein koulutettu sakemanni ei ole luonnevikainen, ei pure. Väärin koulutettu sakemanni on juuuri kuvailemasi kaltainen "purija". Se ei ole koiran vika vaan AINA omistajan. "Koirankoulutustaito" ja koirankoulutustaito kun ovat kaksi eri asiaa.puhuu ja julistaa tytteli 20 vuoden iällään joka asiaan joka palstalla varsin kaikkitietäväisenä!
Ei millään pahalla, onhan se hyvä että nuori nainen on innokas, mutta saisi myös olla nöyräkin niin oppii jotain. Kakskymppinen ei kyllä noin asiantuntevasti tunne ja tiedä asioita kuin mitä yrität vakuuttaa, ajan myötä sitten.
Olen vaan tuota sinun "kaikkitietävyyttäsi" ihan huvittuneena seurannut, enpä ole viitsinyt pahemmin kommentoida ja oikaista, kun taidat kuulua tappeluporukkaan enkä viitsi lasten kanssa kiistellä, jotka luulee tietävänsä kaiken.
terveisin keski-ikätäti reilusti yli 40 vuoden koirakokemuksella
keskustellaan sitten kun sulla on yhtä paljon vuosia koirien kanssa takana - tuulilinna
Dober kirjoitti:
"Voisin kyllä vaikka väittää että ei ainakaan läheskään yhtä varma kuin kultainen noutaja tai vaikka labradorinnoutaja jotka tunnetustikkin on luonteeltaan lempeitä ja kilttejä ja hyvin lapsien kanssa toimeentulevia."
Noutajien luonne on heikentynyt viime vuosina huomattavasti. Syynä jalostus. Koirien ulkonäkö on asetettu etusijalle ja luonneominaisuudet on unohdettu. Tietenkin on olemassa todella paljon hyväluonteisia noutajia mutta itse en pidä niit' yhtä "lapsivarmoina" kun aiemmin oli.
"Mä tunnen hyvin monia saksanpaimenkoiria joista yksi purrut omistajaansa yksi naapuria ja yksi jotain muuta ihan muuten vain. (ilman mitään selvää syytä siis) Ja tiedän monia muitakin tapauksia tässä niistä vain muutama. Ja omistajat ja koirien kouluttajat ollut aika hyviä hommassaan."
Mikä on hyvä saksanpaimenkoiran kouluttaja? Mikäli heidän koiransa on purrut niin vika on omistajassa, koiran koulutuksessa. Ei koirassa. Sama koira toisella omistajalla on täysin varma ettei pure. Itse en tiedä yhtään tapausta misä sakemanni olisi jotakin ihmistä purrut. tunnen todella monia sakemanneja (itsellänikin ollut ja sitä kautta olen tutustunut liiton tapahtumissa kymmeniin koiriin ja omistajiin, samoin treenikentällä).
Taas jauhan tätä samaa mutta jos koira puree niin se syvin syy on aina omistajassa, koiran koulutuksessa, koirankäsittelytaidoissa.
Hyvät, vastuuntuntoiset kasvattajat eivät myy pentua ihan mihin vaan koteihin. ikävä kyllä nämä huonotkin kodit saavat sen sakemannin sitten jostakin muualta, usein paperittomana koirana minkä vanhempien luonneominaisuuksia ei ole katrtoitettu laisinkaan.
Saksanpaimenkoira on oikein koulutettuna ja kohdeltuna todella turvallinen koira lasten seuraan. Se kestää lapsien joskus kovakouraisetkin otteet. Se on hyvän kokoinen lapsiperheeseen, ei mene heti rikki jos lapsi sattuu kaatuessaan osumaan koiraan tms.
Mutta, sakemanni siis on ihannekoira lapsiperheeseen mutta ei kuitenkaan kaikille. Se pitää osata kouluttaa määrätietoisesti jotta se on turvallinen koira. Oikein koulutettu sakemanni ei ole luonnevikainen, ei pure. Väärin koulutettu sakemanni on juuuri kuvailemasi kaltainen "purija". Se ei ole koiran vika vaan AINA omistajan. "Koirankoulutustaito" ja koirankoulutustaito kun ovat kaksi eri asiaa.Pakko sanoa niin monta kertaa että ymmärrät mikä mun pointti kaikissa jutuissani on ja sehän on se kun väität että sekarotuisen koiran otto varsinkin lapsiperheeseen on riski niin edellisessä viestissä kirjoitit juuri niin että saksanpaimenkoira pitää vain kouluttaa määrätietoisesti ja blaa blaa...NIINHÄN kaikki muutkin rodut ja seropit. Sanoit myös että jos ne kouluttaa niin ni silloin niistä ei tule purijoita yms. yms. yms. Ei kai koirasta muutenkaan pitäisi tulla!??
Mutta jos otat lapsi perheeseen vaikka nyt kultaisen noutajan ni vaikka sulla ei koiran kasvatuksesta olisikaan kauheasti kokemusta ja joskus vähän väärinkin tekisit niin ei siitä varmasti mikään purija tulisi ainakaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin sakemannista.
Eli sanon vain että MINUN MIELESTÄ ei kannata ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen ottaa saksanpaimenkoiraa. - Dober
keski-ikätäti doberille kirjoitti:
puhuu ja julistaa tytteli 20 vuoden iällään joka asiaan joka palstalla varsin kaikkitietäväisenä!
Ei millään pahalla, onhan se hyvä että nuori nainen on innokas, mutta saisi myös olla nöyräkin niin oppii jotain. Kakskymppinen ei kyllä noin asiantuntevasti tunne ja tiedä asioita kuin mitä yrität vakuuttaa, ajan myötä sitten.
Olen vaan tuota sinun "kaikkitietävyyttäsi" ihan huvittuneena seurannut, enpä ole viitsinyt pahemmin kommentoida ja oikaista, kun taidat kuulua tappeluporukkaan enkä viitsi lasten kanssa kiistellä, jotka luulee tietävänsä kaiken.
terveisin keski-ikätäti reilusti yli 40 vuoden koirakokemuksella
keskustellaan sitten kun sulla on yhtä paljon vuosia koirien kanssa takanaTiesitkö että ikä ja tieto eivät ole toisistaan riippuvaisia.
Minä olen usean vuoden ajan ollut aktiivisesti koiraporukassa mukana - itse ilman koiraa porukassa, jotka ovat iältään 25-57 vuotta. Kaikilla pitkä kokemus palveluskoirista, ongelmakoirista, koiran koulutuksesta, koiran kanssa "väärin toimimisesta". Kun tällaisen porukan kanssa viettää aikaa 4-7 päivänä viikossa, neljästä kymmeneen tuntiin kerrallaan, viiden vuoden ajan niin siinä tarttuu mukaan todella paljon tietoa/taitoa. Olen imenyt itseenä tietoa näiltä 12 harrastajalta/ammattilaiselta (porukasta 8 tekee töitä koiransa kanssa), olen päässyt vierestä seuraamaan miten 7-viikkoisesta pennusta koulutetaan kolmosen suojelukoira, olen päässyt itse ohjaamaan koiria kentälle,pellolle, metsään ja kaupunkiin, olen ollut monet kerrat katsomassa "ongelmakoiraa" ja hakemassa omistajiltaan pois.
Outoa tosiaan olisi jos mitään ei tarttuisi mukaan tämän suhteen aikana näihin koiraharrastjiin. Tämä on erittäin tiivis porukka, erittäin hyviä koiratuntijoita, mm-tasolla kilpailijoita (koiran kanssa).
Uskallan väittää että 40-vuotias ei ole saanut yhtä hyvää evästystä koko elämänsä aikana koirien suhteen.
"Olen vaan tuota sinun "kaikkitietävyyttäsi" ihan huvittuneena seurannut"
Olenko joskus ollut asiassa täysin hakoteillä? En. Tiedän mitä kirjoitan, tiedän mikä on koira.
Tiedoksi täti, minulla ei lienee ole tarvetta keskustella kanssasi koirista, teen sen mielummin samalla tietotasolla olevien kanssa kuin itse olen - en jaksaisi tapella kanssasi siitä että kumman mielipide on oikea. ei todellakaan aina sen vanhemman ihmisen.
Minä en kuulu tappeluporukkaan. Minä kuulun aktiivisiin keskustelijoihin joka pysyy asialinjalla. Kommntoin asiallisesti ja samaan sävyyn mitä minulle on kirjoitettu. - Pinja
keski-ikätäti doberille kirjoitti:
puhuu ja julistaa tytteli 20 vuoden iällään joka asiaan joka palstalla varsin kaikkitietäväisenä!
Ei millään pahalla, onhan se hyvä että nuori nainen on innokas, mutta saisi myös olla nöyräkin niin oppii jotain. Kakskymppinen ei kyllä noin asiantuntevasti tunne ja tiedä asioita kuin mitä yrität vakuuttaa, ajan myötä sitten.
Olen vaan tuota sinun "kaikkitietävyyttäsi" ihan huvittuneena seurannut, enpä ole viitsinyt pahemmin kommentoida ja oikaista, kun taidat kuulua tappeluporukkaan enkä viitsi lasten kanssa kiistellä, jotka luulee tietävänsä kaiken.
terveisin keski-ikätäti reilusti yli 40 vuoden koirakokemuksella
keskustellaan sitten kun sulla on yhtä paljon vuosia koirien kanssa takanaEi ikä mitään kerro, vaan se, onko perehtynyt koirarotuihin (ei riitä että Omistaa jonkin koiran), tunteeko kasvattamista/genetiikkaa/jalostusta, onko käynyt kasvattajakurssin, onko omistanut helppoja koiria vai onko uudelleenkouluttanut ongelmatapauksia, mitä koiransa kanssa harrastaa, ruokkiiko valmiilla nappulalla vai onko perehtynyt koiran ruokintaan syvemmin, etc.
Sohvaperunakoiran omistaja saa pitää koiriaan vaikka 60 vuotta ja tietää edelleen vähemmän, kuin 20-vuotias suojelukoiran omistaja (en tiedä onko Doberin koira tätä lajia, mutta yhden parikymppisen suojeluharrastajan tiedän, ja pyyhkii puolivillaiset "luulijat" osaamisellaan mennen tullen.)
Niin, luuletko että oma vastauksesi jotenkin puhuu sen puolesta, että ikä = koiraviisaus? :D Väität tietäväsi hirveästi jo ikäsi puolesta - miksi uskoa väitteesi? ;) Missä sinun kommenttisi alkuperäiseen aiheeseen tai kysymykseen sakemannin soveltuvuudesta lapsiperheeseen.
En ole vielä löytänyt asiavirheitä Doberin teksteistä, toisin kuin ilmeisesti sinä. Mutta, ehkä katsomme asioita sitten eri tavoin =) - kaiken
Dober kirjoitti:
No, minä sentään tiedän mitä kirjoitan.
En halua nähdä yhden yhtäkään ilmoitusta missä annetaan sekarotuinen koira pois "ongelmakoirana".
olen paljon koirapiireissä liikkunut ja toden totta törmännyt siihen että asioista tietämättömät ihmiset väittävät rotukoirien olevan luonnevikaisia. Kumma juttu, itse sain "luonnevikaisesta" vieraita purevasta dobermannista kiltin koiran joka ei ole ketään purrut. Ne luonneviat on täysin asioita ymmärtämättömän omistajan luonoa juttuja. Sama pentu on sinulla luonnevikainen, jollakin toisella taas ei mitään luonnevikaan viittaavaa.
Rotukoirien kirjo on suomessa niin laaja että en ymmärrä miksi lapsiperhe haluaa riskeerata lapsiensa turvallisuuden hankkimalla koiran jonka suvusta ei ole tarkkaa tietoa. ei ole sama asia sisältääkö koiran suku dobermannia vai spanielia. Ne kaikki koirassa olevat rodut kun ei näy päällepäin, luonne taas saattaakin näkyä.
Entiset naapurini ovat neljän vuoden aikana omistaneet kolme koiraa, kaikki eri aikaan. He ottavat sekarotuisen, ihanan pennun. Vajaan vuoden päästä siitä luovutaan koska "se ei ole sopeutunut" ja koska "se ei ole luonteeltaan samanlainen kun sen noutaja-villakoira-spanieliäiti ja isästä ei tietoa".
Ehkä olen teidän mielestänne täys kusipää mutta minä olen tätä mieltä asiasta mistä tiedän faktaa/mistä on lähellä kokemuksia. Itse en lähtisi pelleilemään jos kotona olisi nuorin lapsi 5 vuotias.a ja o olekkaan koiran kouluttaminen??!! Kovasti täällä sanotaan että koira pitää kouluttaa jotta siitä tulee "täyspäinen" ja nyt kuitenkin sekarotuiset ovat niitä kaikista arvaamattomimpia..
Eiköhän puhdasrotuisestakin koirasta saa vihaisen ja arvaamattoman jos sitä ei kouluta!
Ja sekarotuisesta koirasta aivan ihanan perheenjäsenen jos sen kouluttaa!
Miten rotukoira on sen parempi kuin sekarotuinen, samalla lailla ne on tuntevia eläimiä!
Eikä meidän elämä ole pelleilyä, vaikka kotona on saksanpaimenkoira/rotikka-uros ja vuoden ikäinen tyttö!
Voisit niille ex-naapureillesi sanoa, ettei tod. näköisesti kannata ottaa koiraa ollenkaan jos noin monen kanssa on jo epäonnistunut.. Vai suositteletko heille kenties dobermania..? - sekarotuinen
Sleepyhollow kirjoitti:
En jaksa -taas- aloittaa uutta keskustelua, joten heitän tämän tähän.
Kaikki puhuvat, että mitäs nyt kun lapseperheeseen ollaan hankkimassa koiraa?
Käntääkää se toiste päin. Mitäs sitten kun koiraperheeseen ollaan hankkimassa lapsia? Niitä ei oikein voi valita.
Minua rupesi mietyttämään tuo, koska - vaikkei vielä hetkeen - meille tulee tulemaan lapsia mieheni kanssa. Mutta nyt ollaan kyllä koiraperhe, siihen mennessä aika isokin varmaan.koira sakemanni/rotikka otettiin 4vuotiaana, koira ehti olla vuoden kun perheeseen tuli tyttö, nyt vuoden yhdessä, ei ongelmia!
- Mira
...teille mielipiteenne ilmaisijoille. On ollut loppupelissä oikein innostavaa seurata keskusteluanne. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kylläkin saada selkeätä apua, vaikkakin neuvojakin sateli. Ihan hyvä niinkin!
Kokonaisvaltaisesti olen sitä mieltä, että kaikkinainen keskustelu aina kannattaa!! Parhainta on huomata, että meitä todellakin on monenlaista ihmistä.
Tämä keskustelu ei kylläkään selvittänyt sitä vaikeaa tosiasiaa: mikä rotu paras meille taikka vaikka sekarotuinen? Etsintä jatkuu ja tällä hetkellä muutama vaihtoehto kiikarissa. Monestihan käy niin ,että se parhain juttu tulee vastaan yllättäen vähän niinkuin "kiven takaa".
Ehdottamasti varmin juttu on se, että meidän perheeseen tulee uusi perheenjäsen:koira!
Ja pentu saa varmasti erittäin rakastavan, rajat asettavan, liikunnallisen ja toimeliaan perheen ympärilleen.
Kiitän teitä kaikkia ja ehdotan, että siirrytään eteenpäin. Paljon, paljon uusia keskustelunaiheita varmasti riittää!
:) :) :)- Issukka
tiedän kertoa, minkä rotuinen koira sopisi teille erittäin hyvin. Kultainennoutaja! Se on keskikokoinen, lapsiystävällinen, helppo kouluttaa, sopeutuvainen jne.
- Osku
Hei Mira,
ensiksi toivotan onnea etsintäänne!!Elkäähän menettäkö toivoanne!!
Minulla itsellä on sekarotuinen: belgin ja cavalierin sekoitus. Se on n.40cm säkä ja muuten pikkuinen ja kiva koiruli rotikan kaverina. En kirjota pitkään ,ku tunnut jo saaneen aika kovan jutustelun aikaiseksi.Hih.Näitähän joskus sattuu.
En jaksanu edes lukea kaikkia.
Pikkuisia koiramixauksia varsinkin tuntuu olevan vaikea löytää..mutta kyllä se onni vielä potkii, meillä maksoi 500mk silloin koiramme.Kannattaa kysellä kasvattajilta? Vahinkoja sattuu.. kenneleissäkin.Omamme on semmoista tietä.
Ja hienoa , että et ole ihan tuupertunut, kun oli nuita lapsiin kohdistuneita kirjoituksiakin. Lapsihan on ihan ajatteleva olento ja osaa kyllä kohdella inhimillistä olentoa aivan takuulla kuten aikuinenkin. Vanhemmat toimii esimerkkinä:)
Ja sinun teksit kun luin, niin hyvin tulee käymään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393