Toisinaan pähkäilen seuraavaa pulmaa. Se kuuluu näin:
Oletetaan lause A. Lause A kuuluu: "Tämä lause on epätosi". Kysymys kuuluu: onko lause A tosi vai epätosi?
Kyse on ns. valehtelijan paradoksista. Esitelty lause A on aivan oikeakielistä suomea, ymmärrettävissä ja yksiselitteinen. Pulma tulee jos ja kun lausetta analysoi. Nimittäin: jos lause A on tosi, on sen väittämä siis totta mikä tarkoittaa valheellista lausetta, mikä taas tarkoittaa että lause A on todella epätosi. Jos taas lause A on epätosi tarkoittaa se sitä, että lause "valehtelee" epätotuuden suhteen. Tämä kääntää lauseen todeksi.
Voidaan kysyä mitä totuus tarkoittaa ylipäänsä. Itse arvioisin sen tarkoittavan väitettä, joka täsmää (mahdollisimman hyvin) vallitsevan todellisuuden kanssa. Todellisuus asiantilasta tulee tässä yhteydessä joko todeta empiirisesti tai muuten riittävän uskottavasti. Immanuel Kantia mukaillakseni luulen, ettei todellisuudesta voi kukaan todella tietää. Tieto olisi yksikäsitteistä ja samaa kaikille; todellisuudesta taas kaikilla on kykyjensä ym. mukaan oma käsityksensä. Jos tämä päättely stemmaa ei kukaan voi 'tietää' mikä on totta tai ei, eikä myöskään 'tietää' mitään muutakaan.
Tottakai 'tiedämme', että "yksi plus yksi on kaksi" (ja pidämme sitä 'totena'). Tämä voidaan myös testata esim. omenoilla. Vastasyntynyt vauva ei tätä abstraktiota kenties ymmärrä ollenkaan. Mikä ero - noin ihmislajin kannalta - on tässä yhteydessä vastasyntyneellä ja aikuisella? Tarkoitan: missä iässä voi 'ruveta tietämään' (ja mitäkin)? Tästä syystä tämäkään esimerkki ei ole universaali eikä yksiselitteinen: ilmeisesti tässä esimerkissä ikä vaikuttaa mutta 'tiedonhan' piti olla sama kaikille (tämän lisäksi vielä se, että mitä milläkin tarkalleen tarkoitetaan kulloinkin).
Kant auttaa tässä: ihmisen tieto koostuu (ainakin osittain) kokemusten vaikutuksesta. Koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja eri konteksteissa syntyy eriarvoista tietoa. Voidaanko siis ajatella, että on eri totuuksia vaikka sen sanan käyttö olisikin silloin luvatonta? Onko kyse henkilökohtaisen uskomuksen kaltaisesta jonkin sortin intuitiosta?
Aika kauas päästään lauseesta A sitä puimalla tiheällä kammalla. Onko ehdotuksia?
Ei ole muuten sitten ihan pakko dissata tai spämmätä kaikkea jos ei älykkääseen kommentointiin pysty. Voi vaikka jättää väliinkin, niitä voi tehdä vaikka jonnekin bemarin tuunaus- tai IFK-osioon (kaikella kunnioituksella mutta vinkkinä).
Oletetaan lause A. Lause A kuuluu: "Tämä lause on epätosi". Kysymys kuuluu: onko lause A tosi vai epätosi?
Kyse on ns. valehtelijan paradoksista. Esitelty lause A on aivan oikeakielistä suomea, ymmärrettävissä ja yksiselitteinen. Pulma tulee jos ja kun lausetta analysoi. Nimittäin: jos lause A on tosi, on sen väittämä siis totta mikä tarkoittaa valheellista lausetta, mikä taas tarkoittaa että lause A on todella epätosi. Jos taas lause A on epätosi tarkoittaa se sitä, että lause "valehtelee" epätotuuden suhteen. Tämä kääntää lauseen todeksi.
Voidaan kysyä mitä totuus tarkoittaa ylipäänsä. Itse arvioisin sen tarkoittavan väitettä, joka täsmää (mahdollisimman hyvin) vallitsevan todellisuuden kanssa. Todellisuus asiantilasta tulee tässä yhteydessä joko todeta empiirisesti tai muuten riittävän uskottavasti. Immanuel Kantia mukaillakseni luulen, ettei todellisuudesta voi kukaan todella tietää. Tieto olisi yksikäsitteistä ja samaa kaikille; todellisuudesta taas kaikilla on kykyjensä ym. mukaan oma käsityksensä. Jos tämä päättely stemmaa ei kukaan voi 'tietää' mikä on totta tai ei, eikä myöskään 'tietää' mitään muutakaan.
Tottakai 'tiedämme', että "yksi plus yksi on kaksi" (ja pidämme sitä 'totena'). Tämä voidaan myös testata esim. omenoilla. Vastasyntynyt vauva ei tätä abstraktiota kenties ymmärrä ollenkaan. Mikä ero - noin ihmislajin kannalta - on tässä yhteydessä vastasyntyneellä ja aikuisella? Tarkoitan: missä iässä voi 'ruveta tietämään' (ja mitäkin)? Tästä syystä tämäkään esimerkki ei ole universaali eikä yksiselitteinen: ilmeisesti tässä esimerkissä ikä vaikuttaa mutta 'tiedonhan' piti olla sama kaikille (tämän lisäksi vielä se, että mitä milläkin tarkalleen tarkoitetaan kulloinkin).
Kant auttaa tässä: ihmisen tieto koostuu (ainakin osittain) kokemusten vaikutuksesta. Koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja eri konteksteissa syntyy eriarvoista tietoa. Voidaanko siis ajatella, että on eri totuuksia vaikka sen sanan käyttö olisikin silloin luvatonta? Onko kyse henkilökohtaisen uskomuksen kaltaisesta jonkin sortin intuitiosta?
Aika kauas päästään lauseesta A sitä puimalla tiheällä kammalla. Onko ehdotuksia?
Ei ole muuten sitten ihan pakko dissata tai spämmätä kaikkea jos ei älykkääseen kommentointiin pysty. Voi vaikka jättää väliinkin, niitä voi tehdä vaikka jonnekin bemarin tuunaus- tai IFK-osioon (kaikella kunnioituksella mutta vinkkinä).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voidaan puhua totuudesta vain asioiden kanssa jotka ovat todella olemassa. Tämä lause ei kuvaa mitään muuta kuin itseään.
"Tottakai 'tiedämme', että "yksi plus yksi on kaksi" (ja pidämme sitä 'totena')."
Matematiikkaa on luonteeltaan täysin erilaista, kuin havaintoihin perustuva tieto. On sama puhummeko kahdesta omenasta tai kahdesta appelsiinista: lukumäärä ei muutu. Meidän koko käsityksemme omenoista tai appelsiineista, niiden väristä ja mausta taas on tulkinnanvaraista. Voidaan kuitenkin todeta, että meidän havaintomme omenoista ovat sinällään todellisia ja kaikkien tekemät havainnot ovat yhtä todellisia, mutta "totuus" on täysin meistä itsestämme kiinni. Koko käsite "totuus" on kielen ominaisuus, jota ei ole olemassa luonnossa - siis ihmismielen ja kulttuurin ulopuolella.
Totuudesta kommentti,
"totuus" ei ole oikeastaan kielen ominaisuus,
paremminkin suhde lauseen merkityksen ja
tilanteen välillä, mihin lause kohdistuu.
Tälläistä suhdetta ei voi pitää kultuurisidonnaisena,
itse asiassa "totuutta" ei kannata määritellä kulttuuri
sidonnaisena, se johtaa epäuskottaviin seurauksiin.
Seuraavassa on esim. ero:
Lause A: Tämä lause on epätosi.
Tai
Lause A: Tämä Lause A on epätosi
Sanoo jotain ongelman luonteesta.
Onko seuraavassa lauseessa jotain virheellistä:
On tosi että Lause A ei ole tosi.
Joku kerran vastasi haluatko miljonäärissä että "Tiedän että en tiedä vastausta". Tiesikö hän vastauksen? Ei tietenkään, hän juuri sanoi että ei tiedä sitä. Mutta hän tiesi että hän ei tiennyt.
Valehtelija on myös hämäävä nimi ihmiselle. Epätotuuden puhuja olisi parempi. Epätotuuden puhujasta kävisi aina ilmi että hän puhuu epätotuuksia. Olisi siis totta että epätotuuden puhuja puhuisi epätotuuksia. Epätosi asia on epätosi koska se tosissaan on epätosi, eikä epätosi epätotuudessaan. Jne.
"Tämä lause on epätosi". Paradoksi?
Just joo.
Kyseessä on hölynpöly. Sanallinen silmukka, joka vaikuttaa näppärältä, mutta on todellisuudessa samaa tasoa kuin alakoululaisten kysymys:
"Mitä eroa on kissalla?"
Samaa hölynpölysarjaa on ns. valehtelevan kreetalaisen näennäisparadoksi:
"Kaikki kreetalaiset valehtelevat" (sanoja on kreetalainen itsekin).
On varsinaista näennäisfilosofiaa pohtia tuollaisia idiotismeja vakavissaan. Noita voisi keksiä miljoonia, jos joku nyt tuntisi sellaiseen kutsumusta. Kysymys on vain sanoista, joiden sovittu merkitys hämää meitä.
Mitä ylipäätään todellisuuden luonteeseen ja siitä tietämiseen tulee, niin todellisuus on tietenkin absoluuttinen ja jakamaton.
Aikuisen ihmisen mieli jakaa, viipaloi, sen sitten osiin, joita aivot voivat käsitellä ja järjestellä. Pirstaleiksi jakamisen lisäksi mieli muuntaa todellisuutta LISÄÄMÄLLÄ siihen jotakin.
Mitä? No, mm. mielen affektiivisen järjestelmän tuottamaa tunnetta ja mieltymystä. Mielen kognitiivinen puolikin lisäilee siihen omiaan, esim. väärää tietoa, omia tulkintoja ja uskomuksia.
AIKUINEN ihminen siis vääristää totuuden oman mielensä avulla sellaiseksi, että ihmislaji voi tulla toimeen siinä olevaisen kohdassa, joka todellisuudesta hänen aivoilleen ja aisteilleen esiin ilmaantuu.
LAPSI (vauva) taas ei tulkitse todellisuutta ensi kuukausina lainkaan, vaan ainoastaan ELÄÄ sitä. Lapsi ei koe itseään ensin erilliseksi yksilöksi, hänellä ei siis ole vielä egoa. Egoa, jonka kautta aikuinen suodattaa KAIKKI ajatukset, aistihavainnot, huomiot, oivallukset, aivan kaikki.
Aikuisen mieli ei egon vuoksi kykene koskaan näkemään ja tietämään todellisuutta, eli SITÄ MIKÄ ON, sellaisena kuin se on. Totuudesta ei siis mitään tiedetä, sitä voi ainoastaan OLLA.
Mitä aistihavaintoihin taas tulee, niin aistien resoluutio on niin surkea, että havaitsemme vain hyvin, hyvin karkean "todellisuuden". Emme huomaa esimerkiksi, että ihastelemamme punainen kukka on tosi asiassa kvanttihiukkasten aaltoliikettä ja "tanssia". Itse asiassa punaisen värin kokemuskin syntyy aivoissamme (on siis harhaa), se ei oikeasti ole kukan ominaisuus.
Mitä taas matematiikkaan tulee...
Olevaisessa ei ole matematiikkaa muualla kuin abstraktioina älyllisen olennon päänupissa. Käsite "kaksi" on aivojen ominaisuus, lukumääriä ei absoluuttisessa todellisuudessa ole, koska...
Sanoin sen jo aiemmin:
Todellisuus on kokonainen, jakamaton, yksi. Mieli viipaloi sen osiin (kahdeksi, moneksi) ja sitten yrittää sovittaa näitä osia käsityskykynsä mukaisiin järjestyksiin ajattelun (mm. matematiikan) avulla. Se todellisuus, jonka mieli meille totuutena esittää, on määrätyllä tavalla täyttä harhaa, mutta siinä harhassa me evoluution tuloksena nautimme tai kärsimme.
Kiitos. Mielestäni pohdit ja ilmaiset hyvin. Oletan sinut akateemikoksi, koska olet osittain unohtanut äidinkielesi ("affektiivisen järjestelmän tuottamaa tunnetta ja mieltymystä. Mielen kognitiivinen"). Toisaalta saatat olla suomea hyvin oppinut "outsider". :D
Juttelusi johti minut muistelemaan erästä tiettyä tapausta yliopistolla. En mainosta, mutta kerron kuulleeni tapauksen Lähiradiosta.
Professori: "Kuka tietää mitä sähkö on?"
Oppilas: "Minä tiedän, mutta olen unohtanut."
Professori: "Ainoa ihminen joka tietää ja hänkin on unohtanut."
Kummallisesta syystä seuraava lauseesi pysäytti minut. "punainen kukka on tosi asiassa kvanttihiukkasten aaltoliikettä ja "tanssia". Itse asiassa punaisen värin kokemuskin syntyy aivoissamme (on siis harhaa), se ei oikeasti ole kukan ominaisuus."
Kysynkin miten ymmärrät seuraavia asioita:
- Miten ihmisten silmät ja aivot luovat "näkemämme" kuvat ja liikkuvat kuvat väreineen?
- Paistaako fotoni?
- Onko fotoni aalto vai partikkeli?
Kvantti taasen pani miettimään, että voisiko tähtiavaruus olla hologrammi.
http://www.youtube.com/watch?v=D4xLxWzsvFA
https://www.google.fi/search?q=hologram deception&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls
Pohdinta johti lisäpohdintaan. Mikä tai mitä on vetovoima?
http://www.thunderbolts.info/wp/about/
http://www.youtube.com/watch?v=5AUA7XS0TvA
Voidaanko bosoniksi nimetyn partikkelin vetovoima todeta tieteellisen luotettavasti?
http://www.economist.com/blogs/babbage/2012/12/higgs-boson
Ex aqua omnia
http://evotuhat.wordpress.com/2013/03/19/marvel/
paz
jyrki
Minua häirittee ajatus Teräsmiehestä, nyt kun uusi elokuvakin on tuloillaan.
Teräsmies on tuhoutumaton ja hänen voimansa ovat rajattomat. Eli hän ei voi kuolla eikä mikään ole hänen voimillensa este.
Mitä tapahtuu, jos Teräsmies repii/yrittää repiä itseltään pään irti?
Jos kadulla lennän turvalleni, niin onko se turvallinen vai epäturvallinen kokemus?
Paradoksaalisesti se on molempia!
Jos Ilpo laittaa nenänsä Pentin perseeseen, heillä molemmilla on nenä perseessä, mutta kumpi nauttii tilanteesta enemmän?