Olen tässä vähän ihmetellyt tv:n ja radion säätiedotusten lukijoitten ja vähän muittenkin esiintyjien sanavaraston laajuutta. Yhä useammin tuntuu keli merkitsevän heillä säätä. Ehkäpä sitten myös toisinpäin, jos yleensä sää-sanaa tuntevatkaan.
Sää ja kelihän ovat kokonaan eri asioita. Ehkäpä tällaisten asioitten ei pitäisi antaa häiritä, eli "hämätä", kuten myös usein kuulee ihan vakavalla mielellä sanottavan.
Mutta mitään ei voi sille, että tällaiset asiat saavat aikaan puistatuksia.
Sää ja kelihän ovat kokonaan eri asioita. Ehkäpä tällaisten asioitten ei pitäisi antaa häiritä, eli "hämätä", kuten myös usein kuulee ihan vakavalla mielellä sanottavan.
Mutta mitään ei voi sille, että tällaiset asiat saavat aikaan puistatuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onhan se käyttökelpoisen sanan tuhlausta. Kielessä on sää ja ilma, joten keliä ei niiden merkityksessä tarvita. Ja kun sitä käytetään, menetetään täsmällinen ja napakka ilmaus kulkuun tai liikenteeseen vaikuttavista olosuhteista - pitää puhua ajokelistä tms.
Menetettiin jo. Jos sanot ”keli”, kukaan ei voi tietää, tarkoitatko säätä vai teiden ja maaston kulkukelpoisuutta, paitsi ehkä päättelemällä asiayhteydestä.
Tätä on turha jäädä itkemään. Fiksu ei lainkaan käytä keli-sanaa.
Kieli nyt kertakaikkiaan muuttuu ajan funktiona eikä sille kukaan mitään voi. Ja miksipä pitäisikään voida?
Kielen funktio on tiedon välittäminen (ja abstraktin ajattelun mahdollistaminen). Siksi se muuttuu suurelta osin juuri siksi, että tiedonvälitystarpeet muuttuvat. Tuo sään ja kelin käsite-ero ei ole ihmisille yleensä merkityksellinen, joten heillä ei ole mitään syytä pitää niitä erillisinä.
Näissä "ajan funktioissa" vaan on se harmittava piirre, että joku pistää idiolektinsä kiertämään. Niistä muodostuu muoti-ilmauksia, joille ei ole sen kummempaa tarvetta. Ajan ja tarpeiden muuttumisella ei sinänsä ole mitään tekemistä keli-sanan merkityksen muuttumisen kanssa. Niin on vain tapahtunut. Alun perin säästä puhuttaessa lienee käytetyn keliä monikossa: "On mukavia kelejä pidellyt". Siitä se sitten on levinnyt, ja kehitys... kehittynyt.
Ja mitä sitten? Vain idiootit valittavat kielen muuttumisesta.
Vain idiootit ovat piittaamatta kielen muuttumisesta.
Enpä nyt noinkaan sanoisi. Mielestäni näistä asioista "valittavat" ovat ihmisiä, jotka eivät suhtaudu asioihin välinpitämättömästi. Tietty konservatiivisuus on mielestäni paikallaan, koska kehittyneen kielen tunnusmerkki on muotojen ja merkitysten vakiintuneisuus. Suomen kirjakielessä on vieläkin paljon muotojen horjuvuutta; ei ole päästy yksimielisyyteen oikeasta kirjakielisestä muodosta, mikä kertoo paitsi murteiden suuresta erosta ja lyhyestä kirjallisesta kulttuurista.
Joten mielestäni suomea pitääkin yrittää pitää jossain kuosissa, koska kirjakielen ja puhuttujen kielimuotojen ero on niin valtava, mistä kaikki suomen kieltä opiskelevat huomauttavat. Kun nämä puhutut kielimuodot nykyään yhä enemmän pääsevät julkisuuteen nykytekniikan ansiosta, ollaan tiellä kohti kielellistä kaaosta ja yleistä piittaamattomuutta.
Ranska oli alkujaan oppimattoman kansan mongerrusta. 1600-luvulta asti siitä on pidetty aktiivisesti huolta. Onko Académie française täynnä idiootteja?
Vastaus kysymykseesi: on. Se heidän touhuilunsa on yksinkertaisesti naurettavaa.
Vastauksesi osoittaa vain, ettet tiedä asiasta yhtään mitään. Teit juuri itsesi naurettavaksi.
Viestisi ei sisältänyt tietoa (tieto on klassillisen filosofisen analyysin mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus), joten se ei sinun määritelmäsi mukaan toteuttanut kielen funktiota.
Todellisuudessa kielen käytöstä vain pieni murto-osa on tiedon välittämistä. Joka muuta väittää tai luulee, on mielessään määritellyt sanan ”tieto” niin, että se alaan mahtuvat tunneilmaukset, kysymykset, käskyt, keksityt tarinat, mielipiteet, valheet, suostuttelut, fraasit jne. Silloin lause ”Kielen funktio on tiedon välittäminen” muuttuu truismiksi, koska väitteen esittäjä sanaa tiedoksi kaikkea mitä kielessä on.
"Kielen funktio on tiedon välittäminen (ja abstraktin ajattelun mahdollistaminen). Siksi se muuttuu suurelta osin juuri siksi, että tiedonvälitystarpeet muuttuvat. Tuo sään ja kelin käsite-ero ei ole ihmisille yleensä merkityksellinen, joten heillä ei ole mitään syytä pitää niitä erillisinä. "
Jos minä nyt sanoisin naapurille, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, että lähdetään kävelylle, kun on niin hyvä keli, hän pitäisi minua hulluna. Kylänraitti on peilijäällä ja hieman pakkaslunta päällä, eikä kenkä pidä yhtään vaikka on piikit pohjassa.
Vai ei merkityksellä ole merkitystä.
Voi tuolla merkityserolla jossain junttilassa olla merkitystä. Ei kaupungissa.
Vai niin. Kaupungissako ei keli vaihtele? Asutko kenties lämmitetyn kadun varrella etkä eksy kadunpätkältäsi muualle?
Millä sanalla sinä korvaisit kelin siellä kaupungissa? Kun nykyään on pakko sanoa ajokeli, sanotko myös kävelykeli? Tosin ei sekään ole mitenkään täsmällinen eikä riittävä ilmaus ottaen huomioon kelin merkityksen muuttumisen - sehän voidaan ymmärtää mukavaksi ilmaksi pienelle kävelylenkille, vaikka katu olisi vaarallisen liukas
Kaupungissasi lienee kielen köyhtyminen vain iloinen asia. Espoolaisten (sikäli kuin se on mikään kaupunki) pissidorkien puheessa ei paljon eroa tehdä etu- ja takavokaalien välillä, mikä antaa puhujasta huolimattoman ja sivistymättömän kuvan ainakin susirajan takana.
Ero on olennainen ja tulisi pitää kunniassa.Kelihän on tärkeä tekijä liikenteessä. Toisaalta sääkin, joten on tiedettävä, kummasta puhutaan.