Ei paljoa motivoi

Hyvin monella treenit ovat tasapaksua, mielikuvituksetonta jähyämistä.
Seurataan jostain kopsattua ohjelmaa ilman ajatusta ja henkilökohtaista soveltamista.

Olen aikaisemminkin mesunnut riittävän vaihtelun puolesta.
Painot, toistomäärät, palautukset, liikenopeudet, suoritustavat, kaikki kriittiseen tarkasteluun.

Kuten mainitsin niin en pysty suoraan sanomaan mistä kiikastaa mutta tuon ikäinen äijä joka on tosi mielessä treenannut yli 5-vuotta on syystäkin huolissaan kehityksestään.

Aikanaan, kun harjoitin omaa junnuani, tuli kaksi tekun heppua kysymään hieman saman tyyppistä asiaa.
Heput olivat tahkonneet yksipuolisesti penkkiä samalla ohjelmalla kaksi vuotta ja kehityksen pysähdyttyä, samoilla raudoilla.
Pelkkä kuukauden kuuri maksimi- ja kontrastivoimaa irroitti äijiltä valmiina olleen perusvoiman ja maksimi nousi 25%.
Siitä oli hyvä jatkaa uudella ärsykealueella.

Oman junnun penkkiä en enää viitsi mainita koska siihen ei kukaan kuitenkaan usko vaikka olen käyttänyt sitä vain esimerkkinä vaihtelun vaikutuksesta.
Junnu oli painonnostossa yhden talven treenin jälkeen 1989 poikien SM-kisoissa 4:s menettäen hopeamitskun kv-tuomarikorttia suorittavan päätuomarin vuoksi.
Silloin vielä oli hieman tasoakin.

Helpointa on syyttää geenejä.

Geeneiltään "pinky pantter" tuttavani ( isä ja veli samasta muotista ) treenasi itsensä 60-luvun lopulla mister norden kisojen kolmoseksi.
Se niistä geeneistä.
Heikko perimä teettättää enemmän töitä ja vaatii järkeä mutta ei estä tuloksien syntymistä.
Sama "misteri" menestyi myös piititason punttikisoissa ja, esimerkin vuoksi, hyppäsi vauhditonta pituutta 3,30m.

69-v kirjoitti:

Hyvin monella treenit ovat tasapaksua, mielikuvituksetonta jähyämistä.
Seurataan jostain kopsattua ohjelmaa ilman ajatusta ja henkilökohtaista soveltamista.

Olen aikaisemminkin mesunnut riittävän vaihtelun puolesta.
Painot, toistomäärät, palautukset, liikenopeudet, suoritustavat, kaikki kriittiseen tarkasteluun.

Kuten mainitsin niin en pysty suoraan sanomaan mistä kiikastaa mutta tuon ikäinen äijä joka on tosi mielessä treenannut yli 5-vuotta on syystäkin huolissaan kehityksestään.

Aikanaan, kun harjoitin omaa junnuani, tuli kaksi tekun heppua kysymään hieman saman tyyppistä asiaa.
Heput olivat tahkonneet yksipuolisesti penkkiä samalla ohjelmalla kaksi vuotta ja kehityksen pysähdyttyä, samoilla raudoilla.
Pelkkä kuukauden kuuri maksimi- ja kontrastivoimaa irroitti äijiltä valmiina olleen perusvoiman ja maksimi nousi 25%.
Siitä oli hyvä jatkaa uudella ärsykealueella.

Oman junnun penkkiä en enää viitsi mainita koska siihen ei kukaan kuitenkaan usko vaikka olen käyttänyt sitä vain esimerkkinä vaihtelun vaikutuksesta.
Junnu oli painonnostossa yhden talven treenin jälkeen 1989 poikien SM-kisoissa 4:s menettäen hopeamitskun kv-tuomarikorttia suorittavan päätuomarin vuoksi.
Silloin vielä oli hieman tasoakin.

Helpointa on syyttää geenejä.

Geeneiltään "pinky pantter" tuttavani ( isä ja veli samasta muotista ) treenasi itsensä 60-luvun lopulla mister norden kisojen kolmoseksi.
Se niistä geeneistä.
Heikko perimä teettättää enemmän töitä ja vaatii järkeä mutta ei estä tuloksien syntymistä.
Sama "misteri" menestyi myös piititason punttikisoissa ja, esimerkin vuoksi, hyppäsi vauhditonta pituutta 3,30m.

Lue lisää

Aina on mahdollista kehittyä. Ne lähtötasot on vaan niin erilaisia ihmisillä kuten voimatasojen ja lihasmassan kasvukin. "maratoonari" geeneillä kehitys voi olla turhauttavan hidasta voimalajeissa. Geenejä voi tietysti käyttää myös tekosyynä mutta lopuiksi ne kuitenkin määrittelevät kaiken sen mitä olemme. Kaikki ihmiset ei ole samalla viivalla joka asiassa, mutta tämänhän varmastit ymmärrätkin?

Onko se 2% kehitys vuositasolla tai 10% kehitys vuosikymmenessä sen kaiken vaivan arvoinen? Sitä sopii miettiä.

Saattaa tietysti olla, että ketjun aloittajalla on liian vähän vaihtelua tekemisissä tai jokin oleellinen seikka on pielessä. Lepo,treeni tai ravinto. Vaikea sanoa mutta niitä on ehkä hyvä miettiä ennenkuin heittää kirveen kaivoon.

Kotisalikonsultti kirjoitti:

Aina on mahdollista kehittyä. Ne lähtötasot on vaan niin erilaisia ihmisillä kuten voimatasojen ja lihasmassan kasvukin. "maratoonari" geeneillä kehitys voi olla turhauttavan hidasta voimalajeissa. Geenejä voi tietysti käyttää myös tekosyynä mutta lopuiksi ne kuitenkin määrittelevät kaiken sen mitä olemme. Kaikki ihmiset ei ole samalla viivalla joka asiassa, mutta tämänhän varmastit ymmärrätkin?

Onko se 2% kehitys vuositasolla tai 10% kehitys vuosikymmenessä sen kaiken vaivan arvoinen? Sitä sopii miettiä.

Saattaa tietysti olla, että ketjun aloittajalla on liian vähän vaihtelua tekemisissä tai jokin oleellinen seikka on pielessä. Lepo,treeni tai ravinto. Vaikea sanoa mutta niitä on ehkä hyvä miettiä ennenkuin heittää kirveen kaivoon.

Lue lisää

"Pinky pantteri" esimerkilläni pyrin nimen omaan osoittamaan sen että tulosta syntyy huonommistakin lähtökohdista käsin. On vaan vaikeampaa.

Paras tietämäni esimerkki perimän ja varhaisliikunnan merkityksestä on Kristian Niemi. Löytyy googlaamalla.
16-vuotisena sen tason valmiudet, että palstalaisista suurin osa pitää sitä mahdottomana.
Ilman ponnisteluja ei Niemelläkään tulosta syntynyt mutta hän on lahjakkuutena harvinaisuus.

Suosittelen kurkkausta!